Miksi ostat levyjä solkenaan?

Mun kämppä ois ainakin aika tyhjä ja tylsän näkönen jos täällä ei ois kirja- ja levyhyllyä.
 
kronos sanoi:
Joskus kai voi tuommoisestakin olla kyse. Kaikkein parhaat levyt herättävät uskon/illuusion olemisen mielekkyyteen. Tapahtuu se mistä Wittgenstein Tractatuksessa kirjoitti: maailma muuttuu kokonaisuutena, näkee maailman toisin (vaikka maailman tosiseikat ovat edelleen samat mitkä ne olivat aiemminkin).

"Onnellisen ihmisen maailma on eri kuin onnettoman."
(Tractatus 6.43)

Mutta eivät tietenkään kaikki levyt tuohon pysty.

Levyjen ostelu on liian arkipäiväistä näin juhlallisen täyttymyksen saamiseen. Ennemmin tuollaista voisi nähdä laitteistopäivityksissä.

Jotenkin venyttämällä, ehkä, asian voisi pyöräytellä levykokoelman ympärille kokonaisuutena, ei niinkään itse hankintaprosessin. Mutta ainakin omalla kohdalla en ole määritellyt mitään tavoitetilaa, pistettä, jolloin kokoelma olisi "täydellinen" ja joka olisi se tavoittelemisen arvoinen asia, jota ennen kaikki muu on vain tuskaista pyrkimystä siihen. Edellä olevaan kirjoitukseeni viitaten: Selvästi keräilijäksi luokiteltavalla tälläinen voisi toteutua, koska tavoitetila voisi olla helpommin määriteltävissä.
 
Tawe sanoi:
En tiedä, kai sitä sitä on täysi idiootti ja p@skapää.

No jos nuo ovat kriteerit, niin täällä on kohtalotoveri.

Vai olisiko määritelmä tässä tapauksessa "täysi idiotti ja kakkapylly"?
 
Tawe sanoi:
... eikä minua saa kuulemma millään ilveellä puristettua ns. normaalin ihmisen muottiin...

Itse ottaisin tuon kehuna.

Olen huomannut, että vaikka levyjä olisi kuinka, niin toisinaan tulee silti tunne, että ei löydä kokoelmastaan tunnelmaan tai tilanteeseen sopivaa musiikkia. Eli kokoelmaa tulee kartuttaa ja monipuolistaa jotta moisilta tunteilta vältyttäisiin.
 
^^Tuossa pisteessä käy kuten Hemulille perhoskokoelman valmistuttua.
Keräilijästä tulee omistaja eikä se ole yhtään niin mukavaa.

:) v-a
 
Itsellä ainoa syy hankkia lisää musiikkia on yksinkertaisuudessaan tyydyttää tarve saada lisää kuunneltavaa. Spotifyt yms. voi suosiolla unohtaa - siellä ei ole sitä musiikkia mitä pääasiassa kuuntelen ja vaikka olisi - en silti käyttäisi, sillä myönnän kyllä, että levyjen haalinnassa on myös se materialistinen puoli jonkinlaisessa roolissa. On äärimmäisen tyydyttävää räplätä levyjä ja ihailla täysiä diskografioita. Levy- ja kirjahylly on mainio sisustuselementti ja demppaaja, sen merkitys bassoresonanssien syöjänä suorastaan kriittinen. Mitä mainioin tekosyy syöttää resonaattorimoolokkia!
 
v-a sanoi:
^^Tuossa pisteessä käy kuten Hemulille perhoskokoelman valmistuttua.
Keräilijästä tulee omistaja eikä se ole yhtään niin mukavaa.

:) v-a

Niin totta, niin totta.
 
Karlsson sanoi:
No jos nuo ovat kriteerit, niin täällä on kohtalotoveri.

Vai olisiko määritelmä tässä tapauksessa "täysi idiotti ja kakkapylly"?

+1. Tai no, ehkä sillä erotuksella, että mieluummin minä sitä omistuskämppää makselisin, kuin vuokralla asuisin.

Mikäs tää kakkapylly-juttu oikein on?

Edit: kai sitä itselläkin on jonkinlaista keräilyhimoa olemassa, vaikken kokonaisista diskografioista ole ikinä pitänytkään. En minä oikein arvosta esimerkiksi Metallican Loadia tai Reloadia, vaikka Master of Puppets tai Ride the Lightning loistavia ovatkin. Jos tuotannossa on välissä jotain mistä en tykkää, jätän ostamatta.

Toinen syy ostamiselle on puhdas estetiikantajun miellyttäminen. Koti täynnä hyllyjä joissa on kirjoja, cd:itä ja leffoja on esteettisesti varsin paljon mielihyvää antava. En ole oikein kliinisen "bitit kiintolevyllä"- katsantakannan kannattaja.
 
shellraiser sanoi:
Olen huomannut, että vaikka levyjä olisi kuinka, niin toisinaan tulee silti tunne, että ei löydä kokoelmastaan tunnelmaan tai tilanteeseen sopivaa musiikkia. Eli kokoelmaa tulee kartuttaa ja monipuolistaa jotta moisilta tunteilta vältyttäisiin.

Juuri tällä samalla argumentilla perusteli massiivisen levykokoelman tarvettaan näytelmäkirjailija, esseisti, suomentaja ja teatteriohjaaja Juha Siltanen! Sanoi, että sopiva levy pitää löytyä ja tarvittaessa heti!
 
Kyllä, siksi pitää löytyä soulia, reggaeta, punkkia, pienimuotoista klassista, suurimuotoista klassista, progea, heviä, krauttia, perinteistä jazzia, vapaajazzia, peruspoppia, bluesia, intiahuuruja jne...ja niinhän minulta löytyykin.

No okei, teknoa ja Jamppa Tuomista ilman pärjään kyllä.
 
kronos sanoi:
No okei, teknoa ja Jamppa Tuomista ilman pärjään kyllä.

Katsotaanko myöhempi Kraftwerk teknoksi? Ilman Jamppa Tuomista pärjään kyllä.
 
Ei katsota koska Kraftwerkhan on selvästi krauttia!

(pelastuinpas liemestä ovelasti...)
 
kronos sanoi:
No okei, teknoa ja Jamppa Tuomista ilman pärjään kyllä.

Hmm, meillä oli (tai on kai se vieläkin) sellainen punk-bändi kuin Kurjat. Vedettiin Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -biisiä - ihan kuningaskamaa.
 
Moi,

Kertokaapa vielä, että mihin fiilikseen Spotify:sta ei löydy musiikkia? Okei, nyt pitää saada Pink Floydia on yksi esimerkki. Yritän kohta tällaista koodin pätkää: If not in Spotify, then buy :).
 
Mika sanoi:
Moi,

Kertokaapa vielä, että mihin fiilikseen Spotify:sta ei löydy musiikkia? Okei, nyt pitää saada Pink Floydia on yksi esimerkki. Yritän kohta tällaista koodin pätkää: If not in Spotify, then buy :).

Ainakaan meikän dementoituneeseen musamakuun ei löydy sieltä musiikkia.
 
^^Esim. haluan kuunnella Bob Dylanin studiolevyjä -fiilikseen. Eli on olemassa aika paljon yksittäisiä levy, artisteja ja jopa tyylisuuntia joita ei Spotifystä löydy.
 
T.H sanoi:
^^Esim. haluan kuunnella Bob Dylanin studiolevyjä -fiilikseen. Eli on olemassa aika paljon yksittäisiä levy, artisteja ja jopa tyylisuuntia joita ei Spotifystä löydy.
Tarkennan vähän mun kysymystä. Olettaen, että hyllyssä on 15 Dylanin levyä ja 10 Pink Floydin levyä, tuleeko silti fiilis "Nyt tarvii Dylanin Saved levyä" :).
 
ostan paljon levyjä,niitä pitää olla.vielä mahtuu,töllissä tilaa.jokunen jää tietysti pakosta vähemmälle kuuntelulle.sokko-ostoksistakin löytynyt oikeita aarteita.en silti luokittelis levyjen ostovimmaa sairaudex.
 
Back
Ylös