Mikä saa sinut pitämään tietynlaisesta musiikista?

[esuko]

Ajattelin pistää uuden threadin pystyyn kun jonkin musiikin inhoaminen tuotti tuskaa pukea sanoiksi. Lähdetään purkamaan asiaa toisesta suunnasta. Mikä tekijä saa sinut pitämään tietynlaisesta musiikista?

 

[pirkka]

Musiikki kunmpuaa sielusta, ei kukkarosta. Siinä kuuluu luomisen tarvetta ja syvyyttä. Musiikillisessa kerronnassa on vaihtelua ja teemallista luovuutta ja ennen kaikkea maisemassa on avaruutta, jossa musiikin osaset mahtuvat kukoistamaan yksin ja yhdessä.

 

[hterho]

Musiikki kunmpuaa sielusta, ei kukkarosta. Siinä kuuluu luomisen tarvetta ja syvyyttä. Musiikillisessa kerronnassa on vaihtelua ja teemallista luovuutta ja ennen kaikkea maisemassa on avaruutta, jossa musiikin osaset mahtuvat kukoistamaan yksin ja yhdessä.

Tarvitseeko tähän sitten enää lisätä mitään.

 

[esuko]

Tarvitseeko tähän sitten enää lisätä mitään.

Ei tullut tästäkään pitkää keskustelua Mitä Pirkan teesiin lisätä kuin että pidän vähän toistoa sisältävästä musiikista.

 

[Alex]

No ainakin alkuun alkaa pitämään siitä musiikista jota kuulee, siitä jota lähiympäristö kuuntelee.

Jos elät perheessä jossa kuunnellaan (ei taustamusiikkina) esimerkiksi jazzia, etkä muuta kuule niin kyllä siitä sitten pitää. Jos taas ympäöristö kuuntlee vain hip-hoppia niin ei kait sille mitään voi?

Musiikki liittyy myös plajon siihen millaisessa tilanteessa sitä on kuullut/kuunnellut. Jos musiikki tuo mieleen positiivisia kokemuksia niin sen kokee hyvänä, ja päinvastoin.

Vanhempana voi tietysti alkaa itsenäisemmin kehittää ja tutkia mistä musikkista pitää, mutta ikänsä (e.g. 10 vuotta) vain räppiä kuunnellutta on vaike saada nopeasti pitämään lied-laulusta ja päinvastoin.

Eli mielestäni ympäristö muokkaa suurimmalla osalla sen millaisesta musiikista pitää.

--

 

[Mazgurth]

No koska musiikkia on niin paljon erilaista, tulee pakostikin tykättyä tietyistä asioista tietyissä tyylilajeissa.

Mutta aika yleispätevästi voisi sanoa, että olen aina tykännyt omaperäisestä musiikista. Vaikka esim. black metallia on tullut harrastettua vuosien varrella enemmänkin kuin tarpeeksi, on kuitenkin mieleen jäänyt kaikki ne oudoimmat/sekopäisimmät bändit.
Olen kuitenkin oppinut, että ei pidä lilliä undergroundissa ihan kokoaikaa. Tässä viimeisen vuoden tai kahden aikana olen löytänyt niin monta hyvää levyä joita olen ennen pitänyt liian mainstreamina. Myös useisiin uusiin tyylilajeihin olen tutustunut ja rakastunut, vaikka ennen pidin niitä liian poppeina.

Toisaalta meikäläinen kyllä kuuntelee niin paljon erilaista musiikkia, että en itsekään osaa sanoa mikä musiikissa viehättää.
Ei ole ollenkaan epätavallista, että saman päivän aikana mulla soi Vivaldi, Sadistik Exekution, Prodigy, Kirka, Shitter Limited, Vesku Loiri, Electric Wizard ja vaikka Deströyer 666.
Paikallisen levykaupan myyjäkin pitää mua vähän outona, kun saatan hakea jotakin räkäblackmetallia ja kraftwerkia samana päivänä.

Jahas, tulipas sekava viesti. Menenpä keittämään lisää kahvia -->


PS. Alexin viestiin: Ympäristöllähän voi olla myös käänteinen vaikutus musiikkimakuun. Pitäähän sitä kapinoida nuorena!

 

[esuko]

Alexin viestistä. Itse ainakin olen elänyt nuoruuteni musiikkikuplassa vähät välittäen ympärillä velloneista trendeistä. Kerran tuli juteltua kaverin kanssa musiikista ja hän otti puheeksi ZZ Topin. Kysyin että mikä se on. Sain vastaukseksi että missä puskassa sä olet asunut. Kaveri jatkoi vielä: ihan yhtä älytöntä kuin et tietäisi mikä on Queen. Öh noh....
Näköjään tietämättömyys on hyve. Vapaana ennakkoluuloista olen poiminut itseäni miellyttäneet palaset vastaan tulleesta musiikista.

 

[Volta]

...ihan yhtä älytöntä kuin et tietäisi mikä on Queen. Öh noh....

??? ???

 

[kronos]

Tämmöistä partajäärätouhua:

http://www.youtube.com/watch?v=2BYny9l20wc

Bändi perustettu jo vuonna 1970 ja edelleen toiminnassa...

 

[Patu]

Hyvä melodia on itselle musiikin a ja ö. Pitää olla joku juttu mikä biisissä jää soimaan päähän tai mistä sen muistaa. Melodia voi olla hyvin yksinkertainenkin ja silti toimiva. Toki välillä huonotkin biisit jäävät soimaan päähän, eli melodia voi olla tarttuva mutta silti huono.

Ja itselle on myös progediggarina tärkeää että musiikki ei liikaa toista itseään. Progressiivisuutta ja vaihtelua biisiin kuin biisiin.

 

[esuko]

Älkää nyt Kronos ja Volta noin huolissaan olko musiikkitietämyksestäni. Toi keskustelu kaverin kanssa tapahtu yli 10v sitten, jäi keskustelu vain niin hyvin mieleen. Ihmiset olettavat tiettyjen muusikkojen tietämystä jotta voisit asettaa uuden musiikin kehyksiin suuressa musiikkihistoriassa. Itse en tiedä onko se niin välttämätöntä.

 

[Alex]

Alexin viestistä. Itse ainakin olen elänyt nuoruuteni musiikkikuplassa vähät välittäen ympärillä velloneista trendeistä...

No, en minä trendejä tarkoittanutkaan vaan sitä mitä (joutuu) nuorena kuuntelmaan. Ellei jotain kuule ei siitä ala pitääkkään.

Minä kuuntelin aluksi Beatlesia ja Sweetiä. Sitten aloin kuunnella klassista, päätin pitää siitä. Ei ottanut kauheasti tuulta ja siirryin kaveriporukan perässä progen ja raskaamman rockin kuuntleijaksi, raskas rock tarkoitti tuohon aikaan Steppenwolfia, Hendrixiä ja Creamia.
siinä se sitten pysyi, proge ykkösenä ja heavy siinä mukana pitkän aikaa. Klassinen palasi hiljalleen mukaan 70-luvun lopulla ja 80-luvulla jazz.

Jälkeenpäin katsottuna kuitenkin kotimainen tanssimusiikki ja "pintapop" jäivät pois, niitä ei kotona kuullut. Samaten uudet, rap, hip-hop etc ovat saaneet minulta tosi kylmän vastaanoton.

Kaikissa musiikkilajeissa on hyviä ja huonoja "tapauksia". Esimerkiksi aikoinaan inhoamani soul-musiikki sisältää todellisia helmiä. Nykyistä suuntausta lukea melodinen raskas rock progeksi ei saa minun hyväksyntääni. Se on heavyä tai metallia.

Eiköhän jokaisen perusmusiikkimaun leimaa tavalla tai toisella se mitä nuoruudessaan (<25 vuotta) on joutunut/sattunut kuuntelemaan.

--

 

[esuko]

Alex ymmärrän että puhut yleisellä tasolla. Mutta tietyllä tavalla tuo kuulostaa murheelliselta jos suurimmalle osalle ihmisistä kaveriporukka moukkaa musiikkimaun. Itsellä tuli täyteen 25v joten mahdun tuohon määrittämääsi haarukkaan joka määrittää musiikkimaun tulevaisuudessa.

Mitä minä kuuntelen pitää sisällään:

-ällöpoppia
-poppia
-elektronista
-fuusiota
-jazz
-klassista
-elokuvamusiikkia
-rockia
-soul
-funk
-rap
-heavy
-proge
-country
-folk
-kuorolaulantaa

Kuuntelen musiikkia suomen ja englannin lisäksi:
-ranskaksi
-saksaksi
-italiaksi
-espanjaksi
-portugaliksi
-kiinaksi
-japaniksi

Täytyy tunnustaa että kielet ovat aina kiinnostaneet ja englantiin pistin extra panostusta että jonain päivänä osaisin tulkata mitä ne rääväsuut räppärit oikein räppää. Kun englanti oli hanskassa oli mukavaa kunnella musiikkia muilla kielillä saaden uutta pontta ja haastavuutta lauluihin. Vaikkapa räppäys japaniksi ja kiinaksi on itselle todella mielenkiintoista koska kyseiset kielet ovat luonnostaan räppäämiseen sopimattomia.

Hyvä että tuli tollainen määrä musiikkityylejä koettua jos nyt on edessä paikoilleen jämähtäminen musiikkityyleissä. Itse kun meinasin vielä tuota laajentaa tulevaisuudessa

 

[Alex]

Mitä minä kuuntelen pitää sisällään:
....
Hyvä että tuli tollainen määrä musiikkityylejä koettua jos nyt on edessä paikoilleen jämähtäminen musiikkityyleissä. Itse kun meinasin vielä tuota laajentaa tulevaisuudessa

Hatunnosto!

Usean musiikkityylin sisällä muuten riittää kuunneltavaa vaikka ihmisiäksi. tunnen yhden kaverin Uudesta Seelannista joka ei ole eläessään kuunnellut kuin klassista musiikkia. Silti hänellä oli melkein joka kuukausi joku uusi innostava "löytö" menossa.

Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa harrastaa musiikin kuuntelua, tai no ainoa väärä tapa on olla kuuntelmatta.

--

 

[op]

Alex ymmärrän että puhut yleisellä tasolla. Mutta tietyllä tavalla tuo kuulostaa murheelliselta jos suurimmalle osalle ihmisistä kaveriporukka moukkaa musiikkimaun. Itsellä tuli täyteen 25v joten mahdun tuohon määrittämääsi haarukkaan joka määrittää musiikkimaun tulevaisuudessa.

Luultavasti ympäristötekijöillä on jonkun verran tekemistä myös musiikkmaun kanssa, mutta aina on poikkeuksia, kuten ilmeisesti Esuko ja minä. Väitän kyllä, että itse aikoinaan päätin omasta musiikistani aivan itse, eikä kavereilla ollut musiikkimakuni kanssa paljon tekemistä. Se olin oikeastaan minä joka esittelin joitakin uusia artisteja muille johon osa sitten lähti mukaan ja osa ei, koska hyvin vähän pidin siitä musiikista mitä kaverini kuuntelivat. Perheessänikään ei oikeastaan kukaan muu kuunnellut musiikkia kuin minä. Musiikkini olin sitten ammentanut alkuvaiheessa tätieni ja setieni levyhyllystä ja ihan itse kokeilemalla valitsin sieltäkin itseäni miellyttävät levy, eli kukaan ei sieltäkään varsinaisesti tuputtanut musiikkia minulle. Ja vaikka nuorempana hairahduinkin metalliin ja se vei mennessään aika pitkäksi ajaksi, en lopettanut muun musiikin kuuntelua vaan laajensi vain repertuaaria senkin jälkeen kokeellisemman musiikin ja jatsin puolelle. Eikä metalliin hairastamisessa ollut oikeastaan mitään kapinaakaan takana. En minä kapinoinut mittenkään musiikilla, yritin vain löytää uutta ja hyvää musaa.

En kyllä ollenkaan ihmettele sitä miksi joillakin ihmisillä on aika rajoittunut maku, sillä mielestäni tietyissä musiikinlajeissa on aina oma jujunsa joka pitää tajuta joko tiedostaen tai tiedostamatta. Pitää tavallaan tajuta jotenkin se genren idea ja pitää siitä ideasta. Koska itse voin nauttia melodioista ja rytmeistä tai pelkistä mystisistä ja kummallisista äänistäkin, voin nauttia aika monenlaisesta musiikista, ja luulen myös hiffanneeni aika monen tyylisen musiikin idean. Ja vaikka luulen tietäväni tuon idean löytyy minunkin listoiltani joitakin inhokkimusiikinlajeja joita en mielelläni kuuntele.

 

[Patu]

Kaikissa musiikkilajeissa on hyviä ja huonoja "tapauksia". Esimerkiksi aikoinaan inhoamani soul-musiikki sisältää todellisia helmiä. Nykyistä suuntausta lukea melodinen raskas rock progeksi ei saa minun hyväksyntääni. Se on heavyä tai metallia.

--

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla joitain esimerkkejä tuosta raskaasta melodisesta rockista joka luetaan progeksi?

 

[Volta]

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla joitain esimerkkejä tuosta raskaasta melodisesta rockista joka luetaan progeksi?

Amorphista, etenkin uudempaa tuotantoa, kuulin kuvattavan proge(htava)ksi. Hieman tuota ihmettelin kyllä...

 

[pategen]

Heh, minä kun pidin itseäni "kaikkiruokaisena"... Ja sitten esuko näyttää mitä se oikeasti tarkoittaa. Kyllä nuo musiikkityylit vielä kolahtaa aika laajalti omaankin laariini, mutta kielien suhteen on pakko myöntää englannin kielen lähes täydellinen dominointi. Ensimmäinen kotimainen koittaa vähän pyristellä siinä rinnalla, mutta siihen se kielikirjo sitten tyssää. Jaa no, Bo Kaspersia on pari levyä.

Kun kielistä ja teksteistä kerran puhutaan, niin itselleni teksti sinällään ei tunnu merkkaavan juuri mitään musiikissa. Se on melkein se ja sama, mitä se solisti höpöttää. Kertosäkeessä saisi kyllä olla joku koukku, esim. ajatusleikki tai vertauskuva joka puhuttelee. Mutta säkeessä saa sitten tulla melkein mitä vaan, ohi menee kuitenkin. Kai se on sitä, että musiikkia tulee kuunneltua nimenomaan musiikin takia, kirjat on sitten sitä tekstiä varten.

Silloin tällöin tulee tartuttua levyvihkoseen ja katsottua että mitä ne on syöneet. Huvittavaa oli lukea esim. Mastodonin Crack the Skyen lyriikoita, siis ihan sinällään ilman että levy soi. On muuten harvinaisen sekavaa matskua, peräjälkeen aseteltuja sekavia lauseita joilla on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Jonkun mielestä tosin musiikkikin on tässä tapauksessa ihan samanlaista... Mutta mainio levy silti IMO.

Mitä tulee musiikin hyvyyteen yleisemmin, niin joskus tuli muotoiltua asia näin: Huono musiikki ei tunnu hyvältä koskaan, hyvä musiikki tuntuu hyvältä silloin kun sitä kuuntelee oikeassa mielentilassa tai tunnetilassa. Todella loistava musiikki toimii sitten aina: se vie kuuntelijan mukanaan oikeaan tunnetilaan!

 

[Alex]

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla joitain esimerkkejä tuosta raskaasta melodisesta rockista joka luetaan progeksi?

No sanotaanko vaikka Dream Teather. Noin jonkun esimerkin antaakseni. Monet luokittelevat progeksi, minä en.

Raja ei ole koskaan selvä, mutta joku tolkku pitäisi olla mikä on progea ja mikä ei. Minulle esiomerkiksi Rush on aina ollut mieluummin melodista rockia kuin progea. Rajatapaus.

--

 

[Patu]

No sanotaanko vaikka Dream Teather. Noin jonkun esimerkin antaakseni. Monet luokittelevat progeksi, minä en.

Raja ei ole koskaan selvä, mutta joku tolkku pitäisi olla mikä on progea ja mikä ei. Minulle esiomerkiksi Rush on aina ollut mieluummin melodista rockia kuin progea. Rajatapaus.

--

Juu itsestähän nämä luokittelut on kiinni. Rushia olen joskus itsekin pohtinut ja vaikeahan sitä on joidenkin levyjen osalta progeksi mieltää. Tosin Dream Theateria pidän progemetallin keulakuvana ja ehdottomasti progressiivisena musiikkina. Biisithän ovat usein 10-20 -minuuttisia eepoksia joissa on lukuisia eri vaiheita eli toisinsanoen progressiivisuutta löytyy vaikka millä mitalla. Progarchivesin luokittelut ovat varsin onnistuneita mielestäni.

Mutta nyt menee offtopiciksi, jatkakaamme otsikon aiheessa.