Metronomi hifi

[jacqueline.lacan]

En nyt väitä, että tämä posti tänne kuuluu, ja tiedän että tämä on muutenkin aivan itsemurhan asteella kirjoittaa seuraava kysymys. Kuuntelin kahden lahjakkaan rumpalin keskustelua aika-akselin tarkkuudesta. Mainittakoon vielä lisätietoina, että toisella keskustelijoista on musiikinalan-koulutus, josta tulonsa saakin. Kyseinen henkilö lausuu kesken kaiken intensiivisen keskustelun pysäyttävän lausahduksen: hän ei uskonut, että rytmillistä taidokkuutta osoitetaan metronomimaisella tarkkuudella - päinvastoin lahjakkaimmat rumpalit osaavat vaappua sen metronomimaisen tarkkuuden läheisyydessä. He soittavat melkein täydellisesti, juuri siitä täydellisyyden vierestä, vain nanometrin päästä, mutta kuitenkin musiikillista nautintoa ei suo "human metronome"-efekti, vaan se pienen pieni vaapunta. Itse en ota kantaa (kantti ei riitä), vaan kysynkin miten tämä toimii hifissä? Uusimmassa IWAssahan verrataan erästä monoblokkia metronomiin tarkkuutensa puolesta.

 

[Janste]

Taidokas drummali soittaa niin rytmissä kuin sen vieressäkin, näin siis itse halutessaan.

 

[Tiukkapipo]

En nyt väitä, että tämä posti tänne kuuluu, ja tiedän että tämä on muutenkin aivan itsemurhan asteella kirjoittaa seuraava kysymys. Kuuntelin kahden lahjakkaan rumpalin keskustelua aika-akselin tarkkuudesta. Mainittakoon vielä lisätietoina, että toisella keskustelijoista on musiikinalan-koulutus, josta tulonsa saakin. Kyseinen henkilö lausuu kesken kaiken intensiivisen keskustelun pysäyttävän lausahduksen: hän ei uskonut, että rytmillistä taidokkuutta osoitetaan metronomimaisella tarkkuudella - päinvastoin lahjakkaimmat rumpalit osaavat vaappua sen metronomimaisen tarkkuuden läheisyydessä. He soittavat melkein täydellisesti, juuri siitä täydellisyyden vierestä, vain nanometrin päästä, mutta kuitenkin musiikillista nautintoa ei suo "human metronome"-efekti, vaan se pienen pieni vaapunta. Itse en ota kantaa (kantti ei riitä), vaan kysynkin miten tämä toimii hifissä? Uusimmassa IWAssahan verrataan erästä monoblokkia metronomiin tarkkuutensa puolesta.

Hifin tehtävä on toistaa se, mitä levylle on tallennettu. Jos vahvistimen sointi vaappuu, efekti voi olla miellyttävä, mutta sillä ei ole tekemistä alkuperäisen soitannan kanssa. Siksi metronomintarkka vahvistin on siltä osin hyvä.

Kokonaan toinen asia sitten on, että sinänsä jutut laitteiden soinnin ajoituksesta, rytmikkyydestä ja pratista ovat jokseenkin totaalista tuubaa.

 

[Fundeeraaja]

Jussi voisi varmaan antaa vastauksen tuohon. Se mitä hän näytti saunaillassa tuosta rytmityksestä voisi kyllä puoltaa tuota musiikissa. Laitteiston päämääränä itse pidän sitä että se toistaisi tuota äänitettyä esikuvaansa mahdollisimman neutralisti ja värittämättä. Antaen tuon rytmiikan keinumisen äärirajoilla esiin. Korostamatta sitä. Niin ja, ei täällä mitään itsemurhaa voi tehdä. Tän porukan kesken, jotka kiistelevät siitä kumpi on parempaa olutta Lappari vai Koff.

 

[Jari]

Kokonaan toinen asia sitten on, että sinänsä jutut laitteiden soinnin ajoituksesta, rytmikkyydestä ja pratista ovat jokseenkin totaalista tuubaa.

Ei se tuubaa ole eikä käyrätorveakaan, mutta se käsitetään niin helposti (tahallaan?) väärin ja kärjistetään. Rytmisyyden vaikutelmasta on kysymys. Ja tämä tästä tällä kertaa

 

[sihvis]

Niin siis vahvistin toistaa sen, jos rumpali soittaa vähän viereen, tai basisti eteen tai taakse. Vahvistimen on suorastaan suotavaa toistaa nuo metronomimaisen tarkasti.
Niin musikaalista (termi tässä tarkoitushakuisesti väärinkäytettynä) hifilaitetta ei olekaan että se osaisi lähteestä tulevasta äänisignaalista päätellä että "tämä kuulostaisi paremmalle jos basisti soittaisi eteen" - ja muuntaisi äänen sellaiseksi.

 

[japanin keisari]

Minä ainakin tykkään kun rumpali soittaa aavistuksen eteen,ei kuitenkaan kiilaa eli biisi ei kiihdy.Silloin soitto kulkee.
Mutta jos rumpali ei pysy taimissa paree kuitenkin kiilata kuin sleebata.

 

[ksaunisto]

Minä ainakin tykkään kun rumpali soittaa aavistuksen eteen,ei kuitenkaan kiilaa eli biisi ei kiihdy.Silloin soitto kulkee.
Mutta jos rumpali ei pysy taimissa paree kuitenkin kiilata kuin sleebata.

Eikös sulla ollu pari Viikatteenkin levyä? Laahauskin on hyvä tehokeino, jos kappaleesta halutaan musertavan masentava

 

[TapsaS]

Janste tuossa antoikin jo kymmenen pisteen vastauksen.

Olen itse ollut rumpuklinikassa missä Stevie Wonderin ja Quincy Jonesin rumpali matki rumpukonetta. Soitto oli taimiltaan ja muutenkin aivan ok ja hyvin tarkkaa. Ei vaan svengannut. Sitten hän soitti saman kompin mielestään "inhimillisesti". Soitto oli edelleen hyvin tarkkaa mutta svengasi niin v...usti. Mistä ero johtui? Tuossa lyhyessä live-tilanteessa ei pystynyt kovin merkittäviä päätelmiä tekemään, mutta mikrotason timingista täytyy olla kysymys. Ja päällisin puolin kuullosti aivan samalta. No, kyseessä oli yksi maailman parhaista rumpaleista ja ehkäpä hänen bravuurinumeronsa.

Esimerkkinä vain, miten täysin vaikutelma voi olla rumpalista kiinni hänen niin halutessaan. Mitenköhän olisi soinut N-merkkisistä PA-laitteista. Olisi varmaan svengannut koko ajan.

t. Tapsa

 

[pappa]

En nyt väitä, että tämä posti tänne kuuluu, ja tiedän että tämä on muutenkin aivan itsemurhan asteella kirjoittaa seuraava kysymys. Kuuntelin kahden lahjakkaan rumpalin keskustelua aika-akselin tarkkuudesta. Mainittakoon vielä lisätietoina, että toisella keskustelijoista on musiikinalan-koulutus, josta tulonsa saakin. Kyseinen henkilö lausuu kesken kaiken intensiivisen keskustelun pysäyttävän lausahduksen: hän ei uskonut, että rytmillistä taidokkuutta osoitetaan metronomimaisella tarkkuudella - päinvastoin lahjakkaimmat rumpalit osaavat vaappua sen metronomimaisen tarkkuuden läheisyydessä. He soittavat melkein täydellisesti, juuri siitä täydellisyyden vierestä, vain nanometrin päästä, mutta kuitenkin musiikillista nautintoa ei suo "human metronome"-efekti, vaan se pienen pieni vaapunta. Itse en ota kantaa (kantti ei riitä), vaan kysynkin miten tämä toimii hifissä? Uusimmassa IWAssahan verrataan erästä monoblokkia metronomiin tarkkuutensa puolesta.

Ahh!!! tässä vasta puhutaan asiaa. Kuunnelkaa Led Zeppeliniä kaikki soittaa niin falskisti , mutta kokonaisuutena katsoen toisiinsa nähden oikein ! Siksi Zeppeliini on se mitä on

Jostai ihmeen syystä Rock hommissa kunnon köysien kalvojen luonnollinen paukuttelu on aivan hävinnyt?
Luonnnollista Draivia on niin vaikea löytää . Steve Gadd /Anssi Nykänen Time on vallannu kaikki genret.
Tietysti tarkan timen genrestä löyttyy mainioita soittajia ja huippuhetkiä (Jamaicalaiset Sly&Robbie kuuluu aateliin).

http://www.cduniverse.com/search/xx/music/pid/1130124/a/Monty+Meets+Sly+&+Robbie.htm

Hurriganesien Get on uskomaton biisi jos aletaan kuuntelemaan tarkasti kuka sleepaa ja kuka ei.

Pappa

 

[Toisinkuulija]

Asiahan ei ole lainkaan yksioikoinen.

Rummunsoitossa iskun luonne ja sen vaihtelu tuovat siihen kuuluvan luonnollisuuden.
Toki se vaikuttaa myös rytmin heilahtelujen vaikutelmaan.

Se, että rumpali heittää tarkoituksellisesti rymistä hiukan sivuun, on sitten käytännössä
eri juttu. Se tehdään mikrosekunneissa pidemmällä jaksolla, kuin lyönnin luonteen
tuottama ero - yleensä. Toki joskus harvemmin yksittäisen lyönnin erilaisuus kuuluu
myös pitkänä rytmiikan heittona. Tämä johtuu yleensä rumpalin vahingossa tekemästä
liikevirheestä/lipsahduksesta.

Hiukan uitettu rytmi jatkumona on sitten kokonaan eri juttu eli eteen tai perään isku.
Sitä voi tehdä helpommin hyvinkin monenlaisessa valitussa ajassa. Mutta se ei aina
tee haluttua vaikutusta, ellei valinta ole sopiva. Tässä on eräs taitolaji.

Periaatteessa tahti on täsmällistä. Iskut vain eroavat toisistaan ja tekevät pientä eron tuntua.
Tai sitten uitetaan ajoitusta hiukan koko ajan, samaan tapaan. Nämä ovat ne käytännössä
esiintyvät keinot.

Rumpalin harjaannuttaminen on loputonta rytmin hakkaamista juuri siksi, että iskun
suoritustapa iskostuisi lihasmuistiin niin hyvin, ettei rytmin heilahtelun vaikutelmaa osuman
vaihteluista johtuen syntyisi. Kun sitten on harjaantunut ns. hyväksi rumpaliksi, voi
iskua hiukan muuttamalla helposti luoda pientä vaihtelua iskuihin. MUTTA - kyse ei tässä
ole rytmiikan muuttamisesta sinänsä, vain iskun tapaan tehtyjä pikkuisia muutoksia.
Rytmi isketään samaan tahtiin koko ajan. Ja näitä muutoksia ei metronomi tietenkään tee. Taitaa
kuitenkin olla jo jollain tavalla ohjelmoitu joihinkin rytmikoneisiin, luulen? Paremman
luonnollisuuden vaikutelman aikaansaamiseksi.

Kuulija kuitenkin erottaa, milloin rumpali on harjaantumaton ja milloin hän tekee
iskujen liikkeisiin eroja tarkoituksella tai rentouttaan. Väsyneenä alkaa eroja tulla
siihen tahtiin, että alkaa kuulostaa harjaantumattomalta. Hyvyys rumpalina on siis
varsin paljon kestävyyslaji - että jaksaa painaa tasaista tahtia pari-kolme tuntia
yhtä kyytiä. Tuplabasarijytkytys nykyhevin tyyliin korostaa tätä kestävyysjuoksun
luonnetta.

Tietysti aina voi löytyä joku yksittäinen friikki, joka ihan tarkoituksella tekee mitä tahansa
toisin, mutta enpä juuri ole näitä kuullut. Ginger Bakerin Sunshine of Your Love on niitä
harvoja esimerkkejä, joissa rumpali on valinnut niin jännästi käännetyn iskurytmin, että
tuskin kukaan muu rumpali olisi tehnyt sitä samoin. Eikä ole tehnyt jälkeenkään niillä
levyillä, jotka olen kuullut muitten soittamina. Itse iskin tarkasti Gingerin tyyliin aikanani.
Se on hiukan vaikea ja konkelo kohdakkain, koska niin päin ei rytmiä yleensä lyödä
sen tyyppisessä musiikissa, mutta minusta se kuului ko. biisin luonteeseen oleellisesti.
Eli tahkoin ja tahkoin niin kauan, että se alkoi mennä oikein. Kunnioitus Gingeriä
kohtaan oli tosin kova. Ja on edelleen.

Mutta kun kuuntelen musiikkia, en yleensä havainnoi kriittisenä tahdin tarkkuutta jne.
- thank God - vaan otan sen kokonaisuutena. Tunnelma ja meno on minulle pääasia.
Ehkä klassisessa tulee enemmän virtuositeettiakin seurattua.

Totta- alkupään Zeppi on paikoitellen tosi falskia. Siellä rumpuilun tenho perustuukin
paljon soundiin. Iso basari ja rauhalliset breikit, tippuilevat, viipyilevät iskut..
Jotkut bluesit toimivat paremmin, kuin junan vessa, vaikka paikoin kangertelevatkin.
Hurriganes nyt oli tosi falskia meininkiä.. Mutta vei mennessään.
Nyt voit kuunnella Litmasta ja Niemistä.

Mitä tulee hifiin, niin hyvä slämmin toisto ei tarkoita tarkkaa rytmiikkaa (välttämättä).
Tosin korostettu alkutransientti, aluke, tuo nopean vaikutelman, ollessaan hiukan etukenolta vaikuttava.
Flättärivehkeet ovat toisinaan tämän tyyppisiä. Erityisesti E ja N sekä edesmennyt O.
Hauskoja ja addiktiivisia, mutteivät ehkä aivan tismalleen luonnollisia.
Toisaalta monet putkivehkeet slämmäävät mainiosti, mutta rytmiikasta en ole sitten ihan yhtä vakuuttunut.
Ajoitukset tulevat esiin paremminkin siinä, miten draama musiikissa aukeaa. Miten
tauot kolahtavat ja vaikuttavat kuulijaan. Musiikin viesti on aika paljon hiljaisuudessa
niiden äänien väleissä.

Ossi

 

[pappa]

Asiahan ei ole lainkaan yksioikoinen.

Rummunsoitossa iskun luonne ja sen vaihtelu tuovat siihen kuuluvan luonnollisuuden.
Toki se vaikuttaa myös rytmin heilahtelujen vaikutelmaan.

Se, että rumpali heittää tarkoituksellisesti rymistä hiukan sivuun, on sitten käytännössä
eri juttu. Se tehdään mikrosekunneissa pidemmällä jaksolla, kuin lyönnin luonteen
tuottama ero - yleensä. Toki joskus harvemmin yksittäisen lyönnin erilaisuus kuuluu
myös pitkänä rytmiikan heittona. Tämä johtuu yleensä rumpalin vahingossa tekemästä
liikevirheestä/lipsahduksesta.

Hiukan uitettu rytmi jatkumona on sitten kokonaan eri juttu eli eteen tai perään isku.
Sitä voi tehdä helpommin hyvinkin monenlaisessa valitussa ajassa. Mutta se ei aina
tee haluttua vaikutusta, ellei valinta ole sopiva. Tässä on eräs taitolaji.

Periaatteessa tahti on täsmällistä. Iskut vain eroavat toisistaan ja tekevät pientä eron tuntua.
Tai sitten uitetaan ajoitusta hiukan koko ajan, samaan tapaan. Nämä ovat ne käytännössä
esiintyvät keinot.

Rumpalin harjaannuttaminen on loputonta rytmin hakkaamista juuri siksi, että iskun
suoritustapa iskostuisi lihasmuistiin niin hyvin, ettei rytmin heilahtelun vaikutelmaa osuman
vaihteluista johtuen syntyisi. Kun sitten on harjaantunut ns. hyväksi rumpaliksi, voi
iskua hiukan muuttamalla helposti luoda pientä vaihtelua iskuihin. MUTTA - kyse ei tässä
ole rytmiikan muuttamisesta sinänsä, vain iskun tapaan tehtyjä pikkuisia muutoksia.
Rytmi isketään samaan tahtiin koko ajan. Ja tätä ei metronomi tietenkään tee. Taitaa
kuitenkin olla jo jollain tavalla ohjelmoitu joihinkin rytmikoneisiin, luulen? Paremman
luonnollisuuden vaikutelman aikaansaamiseksi.

Kuulija kuitenkin erottaa, milloin rumpali on harjaantumaton ja milloin hän tekee
iskujen liikkeisiin eroja tarkoituksella tai rentouttaan. Väsyneenä alkaa eroja tulla
siihen tahtiin, että alkaa kuulostaa harjaantumattomalta. Hyvyys rumpalina on siis
varsin paljon kestävyyslaji - että jaksaa painaa tasaista tahtia pari-kolme tuntia
yhtä kyytiä. Tuplabasarijytkytys nykyhevin tyyliin korostaa tätä kestävyysjuoksun
luonnetta.

Tietysti aina voi löytyä joku yksittäinen friikki, joka ihan tarkoituksella tekee mitä tahansa
toisin, mutta enpä juuri ole näitä kuullut.

Mitä tulee hifiin, niin hyvä slämmin toisto ei tarkoita tarkkaa rytmiikkaa.
Tosin korostettu alkutransientti, aluke, tuo nopean vaikutelman, ollessaan hiukan etukenolta vaikuttava.
Flättärivehkeet ovat toisinaan tämän tyyppisiä. E ja N sekä edesmennyt O erityisesti.
Hauskoja ja addiktiivisia, mutteivät aivan tismalleen luonnollisia.
Ajoitukset tulevat esiin paremminkin siinä, miten draama musiikissa aukeaa. Miten
tauot kolahtavat ja vaikuttavat kuulijaan. Musiikin viesti on aika paljon hiljaisuudessa
niiden äänien väleissä.

Ossi

Luuletko tosiaan että rumpujen soitto on älyllistä toimintaa. Rock Musiikissa niitä vaan SOITETAAN, lopputulos on mitä on toimii ei toimi.
Led Zeppelin jutussa noi asiat lähtee luonnostaan kun kemiat matsaa . Steve Gadd ajattelu (Diggaan kyllä tyyppiä) lähtee siitä kun noita komppijuttuja alkaa analysoimaan . Onnellisella 70-luvulla ei mitään ajateltu soitettiin vaan , oli sitten rumpali tai mikä vaan? Time miehet astu mukaan kun kaikki muuttu joksikin formaatiksi
niinkuin muukin yhteiskunta .
Kukaan ei luo todellisuudessa mitään kaikki tekee jotain vanhaa ammattitaitoisesti.

Toisin kuin luullaan Hifi ei ole soittaja vaan tavalliselle kuluttajalle markkinoitava profiili


Pappa

 

[Toisinkuulija]

Ehdinkin jo täydentää:

Tietysti aina voi löytyä joku yksittäinen friikki, joka ihan tarkoituksella tekee mitä tahansa
toisin, mutta enpä juuri ole näitä kuullut. Ginger Bakerin Sunshine of Your Love on niitä
harvoja esimerkkejä, joissa rumpali on valinnut niin jännästi käännetyn iskurytmin, että
tuskin kukaan muu rumpali olisi tehnyt sitä samoin. Eikä ole tehnyt jälkeenkään niillä
levyillä, jotka olen kuullut muitten soittamina. Itse iskin tarkasti Gingerin tyyliin aikanani.
Se on hiukan vaikea ja konkelo kohdakkain, koska niin päin ei rytmiä yleensä lyödä
sen tyyppisessä musiikissa, mutta minusta se kuului ko. biisin luonteeseen oleellisesti.
Eli tahkoin ja tahkoin niin kauan, että se alkoi mennä oikein. Kunnioitus Gingeriä
kohtaan oli tosin kova. Ja on edelleen.

Mutta kun kuuntelen musiikkia, en yleensä havainnoi kriittisenä tahdin tarkkuutta jne.
- thank God - vaan otan sen kokonaisuutena. Tunnelma ja meno on minulle pääasia.
Ehkä klassisessa tulee enemmän virtuositeettiakin seurattua.

Totta- alkupään Zeppi on paikoitellen tosi falskia. Siellä rumpuilun tenho perustuukin
paljon soundiin. Iso basari ja rauhalliset breikit, tippuilevat, viipyilevät iskut..
Jotkut bluesit toimivat paremmin, kuin junan vessa, vaikka paikoin kangertelevatkin.
Hurriganes nyt oli tosi falskia meininkiä.. Mutta vei mennessään.
Nyt voit kuunnella Litmasta ja Niemistä.


Tuota hifimäärettäsi en kyllä ymmärtänyt. Taidat itse hiukan myös luulla sen osalta.

Ossi

 

[pappa]

Tuota hifimäärettäsi en kyllä ymmärtänyt. Taidat itse hiukan myös luulla sen osalta.

Hifivehkeissä jotkut luulevat että stereot ovat joku instrumentti ? Ääni joko toistuu tai sitten ei! Millä lailla se toistuu on aika laajaa .Jokainen kuluttaja päättäköön siitä omien arvojensa mieltymysten mukaan itse !!!!!

Ginger Baker ja Jack Bruce olivat ammattilaisia alunperinkin Clapton nuori nousukas eli ei ole ihmeellistä jos Baker funtsi näitä juttuja ennenku paukutti kalvoa .Useimmat rokkarit ei tätä tee.


pappa

 

[Toisinkuulija]

Hifivehkeissä jotkut luulevat että stereot ovat joku instrumentti ? Ääni joko toistuu tai sitten ei! Millä lailla se toistuu on aika laajaa .Jokainen kuluttaja päättäköön siitä omien arvojensa mieltymysten mukaan itse !!!!!

Ginger Baker ja Jack Bruce olivat ammattilaisia alunperinkin Clapton nuori nousukas eli ei ole ihmeellistä jos Baker funtsi näitä juttuja ennenku paukutti kalvoa .Useimmat rokkarit ei tätä tee.


pappa

Näin on. Ja vaikka Zepitkin olivat ns. "superbändi" eli kaikki jo ennestään mainetta keränneitä,
olivat kaverit kuitenkin vielä nuoria.

Hauska kommentti tuli kerran Carlos Santanalta haastattelussa, kun hän ihmetteli aidosti, miten
helkatissa he voivat about parikymppisinä ikinä saada aikaiseksi niin kypsän albumin, kuin Abraxas.
Sitä panee tosiaan miettimään. Se on uskomaton suoritus. Täysin aikamiesten työtä.


En kyllä tiedä, että kukaan pitäisi stereoita instrumenttina. No tietenkin siinä mielessä, että
pitää joissain virittää lepovirtoja tai jousistoa ja että lämpötila ja kosteus vaikuttavat puuhun jne. Se on tietenkin totta.
Mutta ei muussa mielessä varmaankaan. Nimenomaan jokaisen tulisi kuunnella ja päättää itse.
Siihen päästäkseen kannattaa todella kuunnella ja vertailla.

Ossi

 

[ealab]

Rumpalin "työskelyllä" on mielestäni suuri merkitys musiikin "eteenpäin menolle, juoksevuudelle, ilmavuudelle. Pahinta liene hieman jälkijunainen paukuttelu. Kuuntelin taannoin sotilasparaatin rumpalin soittoa. Se oli rytmikästä, eteenpäin vievää, mukavaa kuunneltavaa, ei mitään laahausta. Mainittiin myös musiikissa tauot. Sellaista on musiikin valtakaudella tehty. Juuri sen tähden vältän kuuntelemasta "jokatuuttimättöä", tuota valuvaa äänimassakrähinää. Tuota valmiiksi keittiöradiosointiseksi miksattua. Ja tässä asiassa eri firmojen musiikkitoimittajat vittuilevat kuuntelijoille, kusevat kintuille.

 

[Tiukkapipo]

Ian Paice sanoo haastattelussa, että

Looking back, the freedom we had then to do so much. You're so limited in the studio now because nearly everything is dominated by click tracks.. There's this terrible criteria of having to try and match up to a machine. And for a drummer it's really difficult. You can put on any modern record you want and you can tell every fill is a square. There's no swing in it at all. No matter how good a player you are, what makes things swing is that it isn't totally strict time - it does move, it does push, it does pull. And we're having to deal with that because now we have musicians who rely on it being strict time - who actually can't play to something that moves around. If you go back to the fifties recordings and listen to things like the Little Richard band, the tempo's all over the place, but they all do it together so it doesn't matter - it just feels great. Those bands relied on the feeling of it being good - not being perfect. You can get something perfect and it just sits there like a piece of lead.

Haastattelu osoitteessa http://www.drummerworld.com/drummers/Ian_Paice2.html

 

[Janste]

Pitkästä aikaa asiallista, kiihkotonta pohdintaa mielenkiintoisesta aiheesta.
Jossain hifilehdessä joku mainitsi ihailevansa Zeppelinin draamantajua.
Tummahiuksinen mies, pidellen tupakkaa kädessään.

Tätä draamaa ei sitten aivan joka levyllä enää esiinnykkään. Pienillä, hienoisilla nyansseilla,
rytmin/iskun soljumisilla musiikki saa inhimillisen sielun. Se jos mikä liikuttaa tunteita levyltä kuuntelijan mieleen.
Ja kyllä , laitteistossa on vikaa jos illan viimeinenkin saa jalan vispaan niin maan perusteellisesti.
Muun kaltaista liikuttumista saa ja pitääkin esiintyä.

 

[japanin keisari]

Eikös sulla ollu pari Viikatteenkin levyä? Laahauskin on hyvä tehokeino, jos kappaleesta halutaan musertavan masentava

Viikatteen kolmen ekan lätyn laahaus ei johdu rumpalista,Simeoni kiilaa kokoajan.Kaarle siellä pistää jarrua päälle minkä ehtii.
Kuuntele vaikka Noutajan Valssilta minkä tahansa biisin alku ja loppu.Lopussa on paljon reippaampi tempo.

 

[sihvis]

Itse en rumpujen soiton päälle ymmärrä, mutta piirtämisen päälle kylläkin.
Ja siellä pätee sama asia, jos tehdään tarkka ääriviivapiirros, jokainen viiva tehty kerran juuri oikeaan paikkaan, ihmisestä niin lopputulos on hyvin jäykkä, lisäksi tässä tapauksessa on hankala piirtää ääriviivojen sisäpuolelle mitään niin että se näyttäisi sopivan kuvaan.
Jos taas lähdetään rennommalla otteella ja annetaan viivan rullata on helpompi siirtyä ääriviivojen sisäpuolelle, samalla nämä epämääräisyydet mahdollistavat, a) viivan eläessä myös kuvasta tulee elävämpi, b) kuvaa voidaan työstää halutun laiseksi, eli voidaan korostaa ja peittää eri asioita.


Musiikkia kuunnellessa, niin tylsin levy hyllyssäni on Metallican Black, tak tak tak tak taktak tak tak tak tak, perskules kun tohon uupuu. Toisin kuin vaikka Hendrix Experience, siinä meillä on rennot ääriviivat ja sitten musiikki on työstetty halutunlaiseksi, ja ei väsytä.