Asiahan ei ole lainkaan yksioikoinen.
Rummunsoitossa iskun luonne ja sen vaihtelu tuovat siihen kuuluvan luonnollisuuden.
Toki se vaikuttaa myös rytmin heilahtelujen vaikutelmaan.
Se, että rumpali heittää tarkoituksellisesti rymistä hiukan sivuun, on sitten käytännössä
eri juttu. Se tehdään mikrosekunneissa pidemmällä jaksolla, kuin lyönnin luonteen
tuottama ero - yleensä. Toki joskus harvemmin yksittäisen lyönnin erilaisuus kuuluu
myös pitkänä rytmiikan heittona. Tämä johtuu yleensä rumpalin vahingossa tekemästä
liikevirheestä/lipsahduksesta.
Hiukan uitettu rytmi jatkumona on sitten kokonaan eri juttu eli eteen tai perään isku.
Sitä voi tehdä helpommin hyvinkin monenlaisessa valitussa ajassa. Mutta se ei aina
tee haluttua vaikutusta, ellei valinta ole sopiva. Tässä on eräs taitolaji.
Periaatteessa tahti on täsmällistä. Iskut vain eroavat toisistaan ja tekevät pientä eron tuntua.
Tai sitten uitetaan ajoitusta hiukan koko ajan, samaan tapaan. Nämä ovat ne käytännössä
esiintyvät keinot.
Rumpalin harjaannuttaminen on loputonta rytmin hakkaamista juuri siksi, että iskun
suoritustapa iskostuisi lihasmuistiin niin hyvin, ettei rytmin heilahtelun vaikutelmaa osuman
vaihteluista johtuen syntyisi. Kun sitten on harjaantunut ns. hyväksi rumpaliksi, voi
iskua hiukan muuttamalla helposti luoda pientä vaihtelua iskuihin. MUTTA - kyse ei tässä
ole rytmiikan muuttamisesta sinänsä, vain iskun tapaan tehtyjä pikkuisia muutoksia.
Rytmi isketään samaan tahtiin koko ajan. Ja näitä muutoksia ei metronomi tietenkään tee. Taitaa
kuitenkin olla jo jollain tavalla ohjelmoitu joihinkin rytmikoneisiin, luulen? Paremman
luonnollisuuden vaikutelman aikaansaamiseksi.
Kuulija kuitenkin erottaa, milloin rumpali on harjaantumaton ja milloin hän tekee
iskujen liikkeisiin eroja tarkoituksella tai rentouttaan. Väsyneenä alkaa eroja tulla
siihen tahtiin, että alkaa kuulostaa harjaantumattomalta. Hyvyys rumpalina on siis
varsin paljon kestävyyslaji - että jaksaa painaa tasaista tahtia pari-kolme tuntia
yhtä kyytiä. Tuplabasarijytkytys nykyhevin tyyliin korostaa tätä kestävyysjuoksun
luonnetta.
Tietysti aina voi löytyä joku yksittäinen friikki, joka ihan tarkoituksella tekee mitä tahansa
toisin, mutta enpä juuri ole näitä kuullut. Ginger Bakerin Sunshine of Your Love on niitä
harvoja esimerkkejä, joissa rumpali on valinnut niin jännästi käännetyn iskurytmin, että
tuskin kukaan muu rumpali olisi tehnyt sitä samoin. Eikä ole tehnyt jälkeenkään niillä
levyillä, jotka olen kuullut muitten soittamina. Itse iskin tarkasti Gingerin tyyliin aikanani.
Se on hiukan vaikea ja konkelo kohdakkain, koska niin päin ei rytmiä yleensä lyödä
sen tyyppisessä musiikissa, mutta minusta se kuului ko. biisin luonteeseen oleellisesti.
Eli tahkoin ja tahkoin niin kauan, että se alkoi mennä oikein. Kunnioitus Gingeriä
kohtaan oli tosin kova. Ja on edelleen.
Mutta kun kuuntelen musiikkia, en yleensä havainnoi kriittisenä tahdin tarkkuutta jne.
- thank God - vaan otan sen kokonaisuutena. Tunnelma ja meno on minulle pääasia.
Ehkä klassisessa tulee enemmän virtuositeettiakin seurattua.
Totta- alkupään Zeppi on paikoitellen tosi falskia. Siellä rumpuilun tenho perustuukin
paljon soundiin. Iso basari ja rauhalliset breikit, tippuilevat, viipyilevät iskut..
Jotkut bluesit toimivat paremmin, kuin junan vessa, vaikka paikoin kangertelevatkin.
Hurriganes nyt oli tosi falskia meininkiä.. Mutta vei mennessään.
Nyt voit kuunnella Litmasta ja Niemistä.
Mitä tulee hifiin, niin hyvä slämmin toisto ei tarkoita tarkkaa rytmiikkaa (välttämättä).
Tosin korostettu alkutransientti, aluke, tuo nopean vaikutelman, ollessaan hiukan etukenolta vaikuttava.
Flättärivehkeet ovat toisinaan tämän tyyppisiä. Erityisesti E ja N sekä edesmennyt O.
Hauskoja ja addiktiivisia, mutteivät ehkä aivan tismalleen luonnollisia.
Toisaalta monet putkivehkeet slämmäävät mainiosti, mutta rytmiikasta en ole sitten ihan yhtä vakuuttunut.
Ajoitukset tulevat esiin paremminkin siinä, miten draama musiikissa aukeaa. Miten
tauot kolahtavat ja vaikuttavat kuulijaan. Musiikin viesti on aika paljon hiljaisuudessa
niiden äänien väleissä.
Ossi