menneitä keikkoja

Oli kyllä mainio jazz-keikka eilen Malmitalolla. Erinomaista avantgarde-mekkalaa! Illan aikana kuultiin kahta trioa jotka yhdistyivät yhdeksi kvintetiksi. Ensimmäisessä triossa soitti rumpali Sylvain Darrifourqin rinnalla kontrabasisti Eero Tikkanen ja saksofonisti Pauli Lyytinen (joka korvasi sairastuneen Verneri Pohjolan). Toinen trio oli sitten Darrifourc kera Manuel Hermia (saksofoni) ja Valentin Ceccaldi (sello).

IMG_3224 (1).jpeg
 
Oli kyllä mainio jazz-keikka eilen Malmitalolla. Erinomaista avantgarde-mekkalaa! Illan aikana kuultiin kahta trioa jotka yhdistyivät lopussa yhdeksi kvintetiksi. Ensimmäisessä triossa soitti rumpali Sylvain Darrifourqin rinnalla kontrabasisti Eero Tikkanen ja saksofonisti Pauli Lyytinen (joka korvasi sairastuneen Verneri Pohjolan). Toinen trio oli sitten Darrifourc kera Manuel Hermia (saksofoni) ja Valentin Ceccaldi (sello).

katso liitettä 224692
Darrifourcq Hermia Ceccaldi -trion viimeisimmästä levystä olen kirjoitellut täällä:

 
Viimeksi muokattu:
Knucklebone Oscarin juhlakeikka eilen On the Rocksissa. Riiviö täytti 50 ja mukana menossa ison bändin lisäksi vierailijoina Tuure Kilpeläinen, Tuomari Nurmio, Marjo Leinonen ja Eero Raittinen. Ihan timanttista remellystä koko ilta, Eerokin veti Spoonfulin bluesjäärän uskottavuudella täydellisesti.

Niin ja kun samalla tulin jättäneeksi Englanti-Usa matsin katsomatta niin futiskriitikot varmaan ilahtuvat. Ihmisoikeudet Qatarissa paranivat huimasti sen takia että jätin yhden televisio-ohjelman katsomatta ja menin sen sijaan keikalle.
 
Viime viikonloppuna oli Porissa paikallinen elokuvafestivaali, jossa oli myös musiikkiesityksiä.

Perjantai-iltana näin hämmentävän huonoa ”tekotaiteellista huttua” mutta lauantai räjäytti pankin ja tajunnan.

Ekaksi kävin katsomassa elokuvan ”Sydänpeto”, jossa illan musiikkiesiintyjä Elsi Sloan näytteli pääosaa ja tietty festarien tapaan näytöksen jälkeen vastasi kysymyksiin. Elokuva herätti ajatuksia mutta ei niistä tässä.

Varsinainen keikka oli sitten myöhemmin ja tarjoili sekä akustista ukulelella säestettyä laulantaa että räppiä tajuttoman upeasti tuotetulla taustoilla. Ja oikeastaan todella paljon enempi. Sloan otti yleisön haltuun ilmiömäisesti. Hänen äänenkäyttönsä oli hurjan laajaa ja taitavaa, samaten koko esiintyminen.

Sloanin elämässä on tapahtunut aika ”outoja juttuja” (jollaisiin olen törmännyt monissa yhteyksissä) ja musiikki on hänen tapansa kertoa noista. Tämä toi hommaan lisätwistiä.

En muista milloin jonkun artistin soolokeikka olisi ollut näin kiehtova ja nautittava. Onneksi tapahtuu vielä jotakin tällaista!
 
Näyttökuva 2022-12-9 kello 14.25.52.jpg

Martti Servo & Napander 25 v juhlakonsertti 8.12.2022.

Meikäläisen ensimmäinen keikka kolmeen vuoteen - edellinen oli 22pirkot Nosturissa Helsingissä. Sitten tupsahti korona.

Kulttuuritalolla kuultiin kaksi 50 minuutin settiä. Vanhaa ja uutta. Hieman epäilin uudempaa tuotantoa mutta siinä oli pari potentiaalista helmeä. Uutta oli myös steel-pedal skitan saundi mikä sopii oikein mainiosti bändiin mukaan.

Kulttuuritalo oli väärä paikka, vaikka oli 25v juhlatilaisuus. Tavastia olisi ollut oikea - yleisön ja bändin vuorovaikutus syttyy vasta kun voi hillua ja heilua aivan liki lavaa. Vaikutti siltä että iso sali jännitti myös Martti Servoa aluksi - kuuluisat välispiikit aavistuksen takeltelivat aluksi. Porukat istuivat tiiviisti penkeissään muutamaa irtiottoa lukuunottamatta mutta järkkärit hoitivat homman.

Kultsan arkkitehti Alvar Aallon ansiot arkkitehtina tunnustan mutta akustiikka on todella hukassa hänen suunnittelemissaan saleissa. Pahimmillaan sanoista ei saanut selvää akustointiyrityksistä (”rättejä” seinillä) huolimatta.

”Sauna” - renkutus sai yleisön todella mukaan ja itsekin huusin niin paljon kuin lähti. Ja lopuksi vanha keikan lopetusklassikko ”Viikonloppu” repäisi tunnelman kattoon… jälleen kerran.

Campin ja vakavan iskelmän veitsenterällä mentiin mutta upeasti…!

Uusi levy TIDALista soimassa. Parhautta!
Todellista automusaa! Sisältää myös kappaleen "Autotie"...

Näyttökuva 2022-12-9 kello 14.43.18.jpg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Servo_ja_Napander
 
Tätä keikkaa en olisi voinut jättää väliin ja olisin mennyt kauemmaskin kuulolle, eli kapellimestari Valter Soosalun 30v synttärijuhla Tallinnan Alexiassa. Esiintymässä ennen kaikkea hän itse superduperlahjakkuudella varusteltuna. Mutta siis virolaista kuoromusiikkia, jatsia, progea ja tietty Saimaa Suomesta. Soittivat Pärnun kaupunginorkesterin kanssa loistavan yli puolitoistatuntisen setin. Ihan kertakaikkisen fantastista!

A32466ED-9A27-422C-924E-269AF1D6DA99.jpeg
 
Oho! Ihan mennyt ohi tuommoiset jutut. Mutta ainahan Kauko on kova! AikA monta kertaa nähnyt livenä sitten 1980-luvun mutta aina toki kelpaa lisää...
 
Rock Theatre (plays Genesis) Turun LInnateatterissa 28.1.2023 (y)
Upea keikka ja mahtava bändi, pitää ottaa uusiksi mahd. pian.
ddE4lNN.png

H4BD0mo.png

FXBL0wb.png

0EGglQS.png
 
Viimeksi muokattu:
Eilen Erja Lyytinen Tikkurilan Shamrockissa. Noloa todeta ettei minulle Erja Lyytinen ole aiemmin ollut tuttu kuin nimenä, on vaan mennyt ohi mimmin musa aivan totaalisesti. Maineensa kyllä tiesin mutten sitä onko maineelle katetta vai ei. No, nyt voin sanoa että on. Yksin soitti ilman bändiä mutta eipä sitä mitään bändiä taustalle osannut kaivata, niin täyteläistä oli daamin soitto ihan itsessään. On kyllä teknisesti erittäin taitava ja sitä rosoakin löytyy, ei ole tilulilu-hienostelija vaan hyvinkin verevällä ja tarvittaessa rupisellakin soundilla soittava lahjakkuus. Hmm, niin hyvä oli että rupesi jo mietityttämään että pitäisikö sitä levyihinsäkin ruveta perehtymään...
 
Dungen Tavastialla, juuri kotiuduin. Kerran olen nähnyt bändin aiemminkin kyseisessä mestassa mutta tämä keikka oli - jos mahdollista - vielä parempi. Huikeata meininkiä kerrassaan. Jännä eläin on kyllä Dungen, repertuaarista löytyy Kent-tyyppistä poppia, Jethro Tull -tyyppistä poikkihuilua, Kebnekajse-tyyppistä folkrokkia, yhdessä biisissä jopa jazz-pianoa ja sitten sellaista vanhaa Pink Floydia tyyliin Saucerful of Secrets/Atomheart Mother/Meddle ja silti homma kuulostaa vain ja ainoastaan Dungenilta. Kovia suomalaisen progen faneja ovat, Toloselle kuultiin kunnianosoitus ja Kalevalan debyyttilevyn avausraidan soittivat mikä oli kyllä aikamoisen hillitöntä. Eli oli siellä kunnon jytää myös! Huippukeikka, huippubändi!
 
keikka.jpg

Jänskätti. Istuin keikalla, melkein eturivissä ja odotin tilaisuuden alkamista. Ensimmäistä kertaa elämässäni en tiennyt mitään keikan muusikoista. Päätös keikalle lähdöstä oli ollut nopea ja syntynyt siinä silmänräpäyksessä kun vaimo luki netin keikkaesitteestä shamaani-sanan. Tapahtumaa edeltäneet päivät olivat olleet sen verran hektisiä, että normaalisti tekemäni muusikkojen taustojen kaivelu oli jäänyt suorittamatta.

Tai oikeastaan ehkä olin nähnyt kuvan viulua soittavan artistin joskus takavuosina Saksan-lentokoneessa, jossa edessäni muutaman penkkirivin päässä istui mustiin huppareihin pukeutuneita muusikkoja. Olin erottavani pitkän nimen, todennäköisesti yhtyeen, painettuna hupparin selkämykseen. Jostakin luin, että Korpiklaani-yhtyeellä oli ulkomailla vahva seuraajakuntansa.

Joskus keikka muodostaa elämyksen, jossa musiikki, visuaalisuus ja välispiikit / tarinat nivoutuvat osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi. Paalanen & Rounakari -duon esitys hersyi huumoria silloin kun huumorin paikka oli, tiukkaa hyvin ammattitaitoista soittamista silloin kun sen aika oli ; ja koko muun ajan oli aistittavissa esiintyjien saumaton yhteisymmärrys soitosta. Tarinointi biisien välillä oli olennainen taustoituselementti, ei vain soittoa varten vaan myös avaamaan tulokulmaa musiikkiin. Ja sitä tulokulmaa totisesti riitti. Molempien muusikkojen ansioluettelo on hätkähdyttävä niin teorian kuin maailmalla resuamisenkin suhteen, mikä välittyi erittäin vahvana soitto- ja lauluosaamisena, luomisvoimana ja näkemyksellisyytenä. Aita oli asetettu riittävän korkealle niin soiton kuin sävellystenkin osalta, ja sen yli mentiin niin että heilahti. Encore-biisi, rytmikäs varmaan melkein 10-minuuttinen Rounakarin sävellys oli osoitus siitä kuinka hyvin sähköviulu ja haitari oikeissa käsissä soivat yhteen. Loppuunmyyty sali oli kovin innoissaan kaksikon esiintymisestä

Huikea keikka ! Kannattaa lähteä keikalle, jota esitellään shamaanimusiikkina.

Wentus Blues Bändistä tunnetun Robban Hagnäsin vetämän Kulttuurikorjaamon kevätlistalla näyttää olevan tarjolla Pekka Kuusistoa, Piirpauketta sun muuta mukavaa. Omintakeinen ja hyvin tunnelmallinen keikkapaikka on vanhassa autokorjaamossa.

 
Viimeksi muokattu:
Laura Moisio 5-henkisen bändinsä kanssa äsken G Livelabissa. Komealta kuullosti soitanto ja Laura lauloi tietenkin ihanasti.

Eilettäin Tampereen G:ssä. On se. Bändillä oli hyvä meininki, Laura upea kuten aina, ja ittellä varsinkin encoren aikana samanaikaisesti (hölmö) hymy naamalla, tippa linssissä ja karvat pystyssä. ***kele, aikuinen miäs ja selvinpäin vielä! Juu, sain nimmarin levynkanteen :)
 
Back
Ylös