menneitä keikkoja

Il Giardino Armonico ja Patricia Kopatchinskaja Musiikkitalo. Johan oli kreisiä barokkimeininkiä ja väliin pieniä moderneja paloja. Pitkästä aikaa Juhlaviikoilla on kiinnostavaa ohjelmaa.
 
Timo Lassy Trio & Vantaan Viihdeorkesteri eilen @Huvilateltta

Aivan hienoa touhua oli, mutta ehkä turhan siirappista omaan makuun. Viihteellistä, mutta sehän olikin viihdeorkesteri! Setin voisi kyllä tarjota sellaisenaan johonkin elokuvaan soundtrackiksi.

Parhaat hetket olivat kun trio soitti kolmistaan ja Herolan ja Lukkarisen soolot tietty.
 

Philip Glass: Akhnaten (Aleksanterinteatteri 2.9.2022)​

Philip Glassin kolmas faarao Amenhotep IV:stä kertova Akhnaten on suosikkini kaikista Glassin oopperoista. Olikin mahtavaa päästä kokemaan teos livenä. Aleksanterinteatterissa nähty esitys ei kuitenkaan mielestäni ollut kaikin puolin ihan priimaa. Ohjaus ja näyttämöllepano jättivät useissa kohdissa toivomisen varaa ja ilmassa oli hetkittäin liian pienen budjetin makua. Levyversiota paljon kuunnelleena oli myös hieman latteaa siirtyä kuulemaan suuren orkesterin sijasta neljää kosketinsoittajaa ja paria perkussionistia. Musiikista katosi merkittävästi sen jylhää voimaa. Kaikesta narinasta huolimatta kokemus jäi plussan puolelle sillä laulajat hoitivat hommansa kunnialla, visuaalinen puoli oli hetkittäin kunnossa ja yksinkertaisesti siksi että Glassin sävellys on vaan niin upea.
 
Kcrimso sanoi:

Philip Glass: Akhnaten (Aleksanterinteatteri 2.9.2022)​

Philip Glassin kolmas faarao Amenhotep IV:stä kertova Akhnaten on suosikkini kaikista Glassin oopperoista. Olikin mahtavaa päästä kokemaan teos livenä. Aleksanterinteatterissa nähty esitys ei kuitenkaan mielestäni ollut kaikin puolin ihan priimaa. Ohjaus ja näyttämöllepano jättivät useissa kohdissa toivomisen varaa ja ilmassa oli hetkittäin liian pienen budjetin makua. Levyversiota paljon kuunnelleena oli myös hieman latteaa siirtyä kuulemaan suuren orkesterin sijasta neljää kosketinsoittajaa ja paria perkussionistia. Musiikista katosi merkittävästi sen jylhää voimaa. Kaikesta narinasta huolimatta kokemus jäi plussan puolelle sillä laulajat hoitivat hommansa kunnialla, visuaalinen puoli oli hetkittäin kunnossa ja yksinkertaisesti siksi että Glassin sävellys on vaan niin upea.
Napsauta laajentaaksesi...
Oli kyllä hienoa katsottavaa vaikkakin tosiaan isommalla kokoonpanolla lienee vaikuttavampi.
 
kronos sanoi:
Flow oli tällä kertaa meikäläisen osalta yhden illan homma koska about kaikki itseäni kiinnostavat artistit koko viikonloppuna olivat kerrankin laitettu samalle päivälle, perjantaina ja lauantaina olisi ollut yhteensä vain muutama kiinnostava joten oli helppo tehdä päätös mennä pelkästään sunnuntaina. Homma meni näin:

-Pepe Willberg & Jukka Eskolan jazzbändi: Olipas hieno aloitus illalle! Pepen ääni ei ole yhtään huonontunut vaan pikemminkin parantunut vuosikymmenten saatossa, nuorempi Pepe inisi enemmän mutta nyt äänessä on reippaasti enemmän syvyyttä, ääni kantaa kerrassaan huikeasti tarvittaessa pitkiin loppuvenytyksiin saakka. Bändi soitti upean elävästi ja lennokkaasti, kertakaikkisen mainio aloitus illalle. Pelkästään vanhaa materiaalia soittivat, Niinpä bändin jäsenillä oli kaikilla yllään asiaankuuluvasti Otto Donner -paidat.

-Black Midi: tämä oli selkeä pettymys. Soittivat kyllä kiistämättömän energisesti - rumpali oli varsinainen sähikäinen - mutta minkäs sille voi kun musa ei puhuttele. Punapaitaisen kaverin kolkko ja monotoninen puhelaulu rupesi puuduttamaan hyvin nopeasti eikä solistin toiseen vaihtaminen kesken keikan kauheasti auttanut eipä ollut kummoinen "laulaja" sekään. Biisitkin rupesivat puuduttamaan aika nopeasti sillä ei niitä liiallisella melodisuudella ollut pilattu. Jälkimmäisen solistin aikana biisit olivat edes vähän parempia kuin ensimmäisen aikana mutta ei sittenkään tarpeeksi omaan makuuni. Ei vain tuollainen änkyräproge ole meikäläisen juttu. Jos sellaista haluan kuulla niin kyllä edelleen 1970-luvun King Crimsonin lätyt ovat genressään lyömättömiä.

-Kiwanuka: oi, korvakarkkia Black Midin jälkeen! Herran vieno soul hiveli tärykalvoja ja livenä tuli Marvin Gayn vaikutus herran musaan vieläkin selvemmin esille kuin levyjä kuunnellessa. Livenä soundi oli orgaanisempi, jotenkin tuossa viimeisimmässä latyssä siellä täällä haiskahtaa häivähdys modernia digidigi-kylmyyttä mutta livenä moista ongelmaa ei ollut. Happea soundissa oli paljon, tätä on oikea soul! Jäin vain miettimään että olisiko toiminut vielä paremmin jossain intiimimmässä tilassa, herran musa kun on kuitenkin enimmäkseen rauhallista, hienovaraista ja sangen introspektiivistä.

-Mdou Moctar: oi oi, lisää herkkua korville! Nigerian pojat pistivät sellaiset bileet pystyyn ettei mitään rajaa! Tämä ei todellakaan ollut mitään ticoticoa vaan superhypnottista aavikkobluesia eikä oikeastaan edes bluesia vaan tanakkaa rokkia. Herra itse on aivan huima kitaranvinguttaja, kuin Afrikan Jimi Hendrix konsanaan! Huippukeikka!

-Nick Cave and the Bad Seeds: Jaa että oliko Cave vireessä? Oliko bändi? Hah, ei jäänyt epäilyksille sijaa kun saarnamies tuli ja näytti miten homma hoituu! Cave oli aivan yhtä vakuuttava kuin aiemmin kuten myös Bad Seeds joka oli kasvanut kooltaan. Naispuolinen kiippari oli liittynyt joukkoon sitten viime näkemän jamikä vielä tärkeämpää - nyt oli kolme tummaa mimmiä kuorossa lisäämässä gospel-fiiliksiä musaan. Eihän tässä mitään etelävaltioiden gospelsoulia kuunneltu mutta sinne vain ajatukset ajoittain eksyivät. Onhan Cavelle paljon raamatullisia teemoja ja ne fiilikset vain vahvistuivat taustaköörin takia. Angstinen postpunk - josta Caven ura lähti käyntiin - oli edelleen taustalla - mutta taustaköri toi musaan uuden ulottuvuuden, mentiin tosiaan ainakin fiilisten tasolla jonnekin hyvin syvälle afroamerikkalaisen rytmimusiikin juurille. Bad Seeds soitti jumalaisesti, bändi voi hissutella hiirenhiljaa mutta kun hanat avataan, esiin vyöryy infernaalisen raivokas äänimassa. Nyansseja ja dynamiikkaa siis löytyi. Yhteen virkkeeseen kiteytettynä. Nick Cave ja Bad Seeds on tässä kuosissa yksi maailman parhaista livebändeistä vuonna 2022, ehkä se kaikkein paras. Warren Ellisin ulinat parissa biisissä kertoivat kuinka kosmisissa sfääreissä bändi nykykunnossan parhaimmillaan liikkuu.
Napsauta laajentaaksesi...

Cave oli kyllä jälleen jäätävän hyvä. Yleisön ja artistin välillä on mielestäni poikkeuksellinen yhteys ja kunnioitus. Itsekin koppasin kerran kaksin käsin rinnasta vastaan kun herra "vähän" kurkotti ja sitten mentiin käsi kädessä, että saatiin mies taas pystyyn. Tuo yleisön edessä ollut väylä oli about 50-60cm leveä. Järkkärit olivat aluksi kauhuissaan, mutta ei NC ole kuka tahansa 64-vuotias. Ja kuten aiemmin totesin, yleisö osaa käyttäytyä.
5c75a62f6311d0cd8556ebfef9d7fdf4.jpg


Lähetetty minun SM-G991B laitteesta Tapatalkilla
 
Ja minun ottamaksi tuo kuva on hyvä. Vähän jopa yritin, että jos edes yhden hyvän kuvan saisi.

Lähetetty minun SM-G991B laitteesta Tapatalkilla
 
Hah, antaa kyllä hyvän kuvan meiningistä! Asiasta täysin samaa mieltä kanssasi MUTTA eihän mitenkään noin vahvasti toimiva dynaaminen vuorovaikutus pelkästään solistilta tule. Bändi mahdollistaa sen kaikkine nyansseineen. Vaikka mitä olen nähnyt mutta eipä tule montaa muuta bändiä mieleen joilta niin hurjaa dynamiikkaa musiikillisesti livenä irtoaisi kuin Bad Seedsiltä. Näin on ollut jo 1980-luvulta alkaen kun bändin ekan kerran näin. Ja tuntuu että homma vain on jalostunut vuosien varrella. Hiljaiset hetket ovat tulleet entistä hiljaisemmiksi kun taas vyörytysten teho ei ole laantunut tippaakaan. Bändi luo raamit herran kuiskailuille ja saarnoille ja oli kyllä nyt kutakuinkin täydellinen.
 
kronos sanoi:
Hah, antaa kyllä hyvän kuvan meiningistä! Asiasta täysin samaa mieltä kanssasi MUTTA eihän mitenkään noin vahvasti toimiva dynaaminen vuorovaikutus pelkästään solistilta tule. Bändi mahdollistaa sen kaikkine nyansseineen. Vaikka mitä olen nähnyt mutta eipä tule montaa muuta bändiä mieleen joilta niin hurjaa dynamiikkaa musiikillisesti livenä irtoaisi kuin Bad Seedsiltä. Näin on ollut jo 1980-luvulta alkaen kun bändin ekan kerran näin. Ja tuntuu että homma vain on jalostunut vuosien varrella. Hiljaiset hetket ovat tulleet entistä hiljaisemmiksi kun taas vyörytysten teho ei ole laantunut tippaakaan. Bändi luo raamit herran kuiskailuille ja saarnoille ja oli kyllä nyt kutakuinkin täydellinen.
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä vuorovaikutus oli erityisen vahvaa myös musiikkitalossa kun keskusteli ja esiintyi yksin, conversations with Nick Cave.

Lähetetty minun SM-G991B laitteesta Tapatalkilla
 
Eilen 21.9 Espoon Kannusalissa The Filthy Six.:
www.stadissa.fi

The Filthy Six - Stadissa.fi

The Filthy Six, Muu musiikki, Kannusali (Espoon keskus), Hinta: 28/30€, Ajankohdat: ke 21.9.2022 klo 19:00
www.stadissa.fi www.stadissa.fi
Tykkään tuommoisesta groove-meiningistä. Väliaikoineen kahden tunnin keikka. Yleisöä olisi suonut enemmänkin. Rumpali Kari Paavola toivoikin, että tulevia keikkoja mainostettaisiin - niistä postasin tuleviin keikkoihin. Käykäähän kuuntelmassa.

Ei valittamista kenessäkään, mutta puhaltajat olivat keikan kärki!
 

Liitteet

  • filthy6.jpg
    filthy6.jpg
    94 KB · Katsottu: 24
Jos deja vuta haluaa niin sitä tulee huomenna Kultsalla nin paljon että pää räjähtää. Sinne!
 
Ai hitto, se olikin jo huomenna. No taitaa olla niin että Blixa pitää mennä katsomaan joku toinen kerta.
Oli kyllä ehkä mielessä mennä mutta sitten jotenkin unohtui. Näyttäs lippujakin menneen aika hyvin.
 
Lepakossa jo näin bändin silloin joskus -84/-85 ja uuh että oli kakofoniaa ynnä melusinfoniaa poraamisineen, sitten Nick Caven Bad Seedsin osana joskus kasarin lopulla Tavalla, aivan mieletön keikka (tajunta räjähti jo heti alun Hey Joe -coverin jälkeen) ja toi viimeisin Musiikkiitalon keikka vähän ennen koronaa oli hauska kun piippuhyllyltä suunnilleen suoraan Blixan yläpuolelta zoomailin että voi jösses, herra on lavalla PALJAIN JALOIN! Käy se niinkin, näköjään! Eiköhän huomennakin tule IHANA keikka!
 
HEWITT.jpg

Kokkolalaisia hemmoteltiin tänään illalla oikein olan takaa ja vielä vähän enemmän. Kamariorkesterin vieraaksi oli saapunut Bach - tulkinnoistaan maailmankuulu pianisti Angela Hewitt. Pianovirtuoosin instrumenttinsa täydellinen tekninen hallinta ja silti tunteita liikuttanut, selkeä, helpon näköinen soitto ei varmastikaan jättänyt ketään kylmäksi, sen verran vahvat ja pitkät aplodit lähes loppuunmyydyn Snellman-salin yleisö Hewittille ja Kamariorkesterille tarjosi.

Kahden viikon päästä Kamariorkesterilla on vuorossa Bossa Nova -ilta Emma Salokosken kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös