menneitä keikkoja

Ilosaaressa Herra Ylppöä Kerubin kesä keikalla tuli käytyä ihmettelemässä. Lähes kaksi vuotta sitten kävin viimeksi livekeikalla joten hyvältähän se maistui. Tilaa oli erittäin hyvin, koska Ilosaareen otettiin vaan 1000 lipun lunastaneita. Ois siellä ollut myös Tuure Kilpeläinen, mutta me lähdettiin jo kotiin saunomaan.6AB189A8-A151-46CA-B137-D7963E476BCE.jpeg
 
RSO ja Tabita Berglund tänään, tulee sitä näköjään muualtakin lahjakasta nuorta kapua kuin Suomesta. Huhhuh, mikä draivi johtamisessa. Vaan onko musiikissa mitään niin ihmeellistä kuin Schubertin keskeneräisen sinfonian alku?
 
No ni keikkaelämä rupeaa taas pikkuhiljaa käynnistymään. Joten ei muuta kuin heti livemusaa kuuntelemaan ja tällä tavoin myös artisteja tukemaan!

Malmitalolla oli tänään kaksi bändiä: Sydänyön Rytmi ja Knucklebone Oscar. Edellinen oli minulle ennestään tuiki tuntematon mutta tykkäsin kyllä. Bluesahtavaa meininkiä ja kun bändissä yksi kaveri soittaa nokkahuilua niin Jethro Tullin nimi nousee myös väistämättä esiin. Niinpä soittivatkin Tullilta Locomotive Breathin. Kokonaisuutena bändin soundi ei kuitenkaan mielestäni Tullilta kauheasti kuulostanut, oli suoraviivaisempaa ja maanläheisempää eikä niin progea. No, ehkä Tullin kahden ekan levyn suoraviivaisimmista biiseistä löytyy soundillisia yhtymäkohtia mutta noin muuten blues ja vanha rautalankasoundi (hetkittäin jopa Hank Marvin ja Esa Pulliainen tulivat mieleen) ovat lähempiä musiikillisia kiintopisteitä. Sanoitukset olivat synkähköjä, perinteinen suomalainen melankolia nousi pintaan. Ihan hyvää meininkiä, rullaavaa eikä kuitenkaan missään nimessä löysää soittoa, sävellyksiin vielä lisää terävyttä ja koukkua niin hyvä tulee.

Knucklebone Oscaria en ole koskaan aiemmin livenä nähnyt eikä leyjänsä hyllystä löydy. Herran kovasta livemaineesta olen kyllä perillä mutta jostain syystä tiemme eivät ole aiemmin kohdanneet joten oli korkea aika paikata tämä musiikillinen aukko. Herra on kyllä aivan vallaton velikulta ja showmies, ei mikään pelle kuitenkaan. Kyllä kaveri kitaraa osaa kurittaa kun tarve tulee ja tekee sen vaikka katsomosta käsin katsojien penkkirivien välissä sooloillen kuten Malmitalolla tapahtui. Materiaali oli enimmäkseen lainaa, vanhoja blues-klassikoita oikein tiukasti esitettynä. Slim Harpon Shake Your Hips (jota rollaritkin ovat vääntäneet), Muddy Watersin Champagne and Reefer (jota niinikään rollarit ovat esittäneet) tai Bo Diddleyn Who Do You Love mainittakoon esimerkkeinä. Soittivat myös tämän ennestään tutun biisin jonka alkuperäisestä esittäjästä minulla ei tosin ennen keikkaa ollut tietoa mutta se on tämä:


Ja soittivat myös Dr.Johnin I Walk on Guilded Splintersin! Oscar mainitsi herran musiikilliseksi sankarikseen joten hyvästä lähteestä on oppi imetty! Mainio oli meininki, irtonaista remellystä ja rock and rollin ja bluesin ilosanoman julistamista. Jos mun pitäisi sellaiset pirskeet järkätä joissa olisi bändi soittamassa niin Knucklebone Oscar voisi hyvin sen homman hoitaa. Enpä usko että tämä jäi elämäni viimeiseksi Knucklebone-kokemukseksi.

Sen verran tullut viime aikoina kyllä röpöteltyä että noinkin mainion meiningin jälkeen silti suoraan kotiin baarin kautta koukkaamatta....
 
Sami Yaffa Joensuun Kerubissa. Encorena Hanoita ja Pelle Miljoonaa, toimii.
 

Liitteet

  • 460E9A03-92C0-4C37-9788-FEE69771C5B4.jpeg
    460E9A03-92C0-4C37-9788-FEE69771C5B4.jpeg
    164,2 KB · Katsottu: 20
Jarkko Martikainen ystävineen, 50-vuotis juhlakonsetti eilen @Kulttuuritalo.

Mainio pläjäys uraa kaikenkattavasti tarjoiltuna. Hymy huulille tulee aina etenkin kun Martikainen vaihtaa akustisen sähköiseen ja vedetään "Homo Sapiens". Myös jazzina tarjoiltu "Väärinkäsityksiä merellä" viihdytti.
 
Ja tapahtui sinä marraskuisena päivänä armon vuonna 2021 että rocklegenda Tawe laskeutui Helsinkiin. Helikopteri pörräsi, limusiini liikkui, fanilaumat aiheuttivat liikenneruuhkia ja kolmen litran shamppanjapullot poksahtelivat kun Tawe saapui! Hmm, liioittelenko? Nooh, ehkä vähän...mutta ehtaa liverockia oli anyway Bar Loosessa tarjolla!

Kitarapartio aloitti. Olipas hyvää, terävää ja särmikästä kitararockia! Siekkareiden ja Röyhkän vaikutukset ainakin olivat tosiaan kuultavissa mutta kyllä bändillä oma ääni silti oli. Energistä oli meininki ja soitto irtonaista. Kyllä tämä touhu pitäisi saada levyllekin ikuistettua, ei muuta kuin studioon mars eikä sitten mitään yltiökompressoitua tuubaa kehiin vaan vanhan liiton dynaamista soundia! Kitaroiden tulee leikata kuin veitsi ja rumpujen paukkua naps-naps-bäng-bäng eikä tsuh-tsuh-tsuh kuten nykytyyli menee.

Paha-Viitanen jatkoi. Häijy trio vauhdissa, rumpali ja kaksi kitaristia. Jonkinmoista psykorockia paahdettiin, kuin olisi Sleepy Sleepers mennyt hardcore -vaihteelle. Cosmo Jones Beat Machinen touhut myös tulivat mieleen. En ehkä jaksaisi kotona levyltä kauheasti kuunnella mutta livenä oli vallan virkistävää kohkaamista.

20000 hz päätti illan. Periaatteessa ei meikäläisen juttu ollenkaan mutta jäin kuitenkin kuuntelemaan jo ihan vain sen takia että livemusavaje on viimeisen puolentoista vuoden aikana päässyt kehittymään niin massiivisiin mittoihin. Kyseessä oli rumpukonetaustaisesta syntsapopista tai oikeastaan futuristisesta synadiskosta jossa kyllä oli vahva uuden aallon energialataus mukana. Kuin Human League ja PMMP olisivat fuusioituneet. Tai Buzzcocks olisikin tehnyt biisinsä syntetisaattoreilla. Näitä oli loppujen lopuksi oikein kiva kuunnella sillä bändillä oli monta melodoiltaan todella vahvaa biisiä mutten näistäkään tiedä nappaisiko kotioloissa levynä. No, livenä oli tämäkin hauska ja pakkohan se on todeta että tällaisessa hommassa bändissä soittanut Risto Yli-Härsilä on kyllä lyömätön guru, genrensä valtias Suomessa, kuin jekkupillereitä popsinut kosminen diskoversio Esa Kotilaisesta.
 
It's been a long time since I (progressive)rock and rolled in live:

Steve Hackett esiintyi Pakkahuoneella 11.11.21 Seconds Out-kiertueen merkeissä ja esiintyy tänään 12.11.21 Kulttuuritalolla. Ainakin Pakkahuoneella oli ovella vielä lippuja myynnissä vastoin ennakkotietoja.

Ensimmäinen lyhyempi setti koostui Hackettin soolotuotannosta, mikä kestää kevyesti vertailun moniin nyky-progebändeihin. Vielä kerran tarjoutuu mahdollisuus kuulla elämää suuremmat biisit livenä todeta Hackettin merkitys Genesis yhtyeelle. Nimittäin toinen setti olikin sitten Seconds Out levy kokonaisuudessaan Genesis helmillä täytettynä: Squonk, Afterglow, Firth of Fifth, I Know What I Like, The Lamb Lies Down on Broadway ja luonnollisesti jumalainen kaikkien aikojen progresävellys Supper`s Ready ja Cinema Show. Kun keikka sitten päättyy Los Endos:iin, on paketti liki täydellinen.
 
Viimeksi muokattu:
Tänään on kolmas Hackettin keikka. Aiemmat ovat olleet
Savoy 6. helmikuuta 2010 ja
Circus 11. toukokuuta 2019
 
It's been a long time since I (progressive)rock and rolled in live:

Steve Hackett esiintyi Pakkahuoneella 11.11.21 Seconds Out-kiertueen merkeissä ja esiintyy tänään 12.11.21 Kulttuuritalolla. Ainakin Pakkahuoneella oli ovella vielä lippuja myynnissä vastoin ennakkotietoja.

Ensimmäinen lyhyempi setti koostui Hackettin soolotuotannosta, mikä kestää kevyesti vertailun moniin nyky-progebändeihin. Vielä kerran tarjoutuu mahdollisuus kuulla elämää suuremmat biisit livenä todeta Hackettin merkitys Genesis yhtyeelle. Nimittäin toinen setti olikin sitten Seconds Out levy kokonaisuudessaan Genesis helmillä täytettynä: Squonk, Afterglow, Firth of Fifth, I Know What I Like, The Lamb Lies Down on Broadway ja luonnollisesti jumalainen kaikkien aikojen progresävellys Supper`s Ready ja Cinema Show. Kun keikka sitten päättyy Los Endos:iin, on paketti liki täydellinen.
Mulla ja vaimolla oli liput tuonne jo viime vuonna, siirtyi tälle vuodelle. Muut kiireet esti pääsyn, mutta nuoriso käytti liput ja tykkäsivät! Vähän harmittaa, mutta toisaalta hyvä näin!
 
Mulla ja vaimolla oli liput tuonne jo viime vuonna, siirtyi tälle vuodelle. Muut kiireet esti pääsyn, mutta nuoriso käytti liput ja tykkäsivät! Vähän harmittaa, mutta toisaalta hyvä näin!
Onhan noita kuvallisia (ynnä muita ei kuvallisia) live-tallenteita aika kivasti tarjolla. Niin vaan kävi, että keikka tilautti (Hackettin) Selling England... 4lp:n ...:)
 
^ eka Hackettin keikka, yritin sanoa..
Vaikka en ole Genesistä tai ketään sen jäsenistä livenä koskaan nähnyt tai kuullut, on bändi yksi tärkeimmistä kun tutustuin progeen nuorena 15 vuotiaana 70-luvulla. Siksi kyllä hetken mietin, pitäisikö ostaa 60€ lippu (59+1€tk) eiliseen Kulttuuritalon konserttiin, koska lippuja oli ainakin vielä silloin myynnissä, kun tapahtuman täältä bongasin. Taidettiin kyllä mainostaa jo keväällä. On kyllä upeaa, että Hackett jaksaa vielä kierrellä oman bändinsä kanssa pikkurahoilla. Kulttuuritaloon mahtuu 1300 henkeä, joten 50-60 tonnin palkkio on aika pieni kaikkiin kuluihin verrattuna. Eiköhän hän tee tätä puhtaasti rakkaudesta musiikkiinsa.
 
Eilen casino Helsingissä Show&Dinner, jossa Kotipelto+ kump. veti Hard Rock klassikoita.
Hyvän kokoonpanon olivat kasanneet.
- Timo Kotipelto laulu
- Rolf Pilve rummut
- Netta Skog sähköharmonikka vai mikä se nyt on
- Roope Riihijärvi kitara
- Pekka Rajamäki basso

Hyvä meininki, vaikka tapahtuman luonne hieman normikeikkaa rauhallisempi.
Vetävät noita vielä jonkun aikaa, suosittelen.
 
Jahas, aika tiheään Bar Loosessa nyt meikäläinen. Viimeksi Tawe, nyt Dave. Herra Lindholmin Lights -kokoonpano oli tänään ohjelmassa. Daven olen nähnyt about ziljoona kertaa livenä ja tämän LIgthsinkin viime vuonna kerran Porvoossa kun oli pikkuinen hetki jolloin keikkoja koronalta oli. Tämä oli aika lailla samaa settiä kuin vuosi sitten paitsi pari juttua oli muuttunut. 1) rumpali oli vaihtunut paremmaksi (tai sitten sama hemmo oli parantanut otettaan, heh...) ja 2) klassikoiden seassa tuli myös omiakin biisejä, Soitto oli tiukempaa kuin koskaan mutta tämä fiilishän tulee aina kun Davea livenä kuuntelee. Jarren Oxygene tuli taas bluesversiona (aivan käsittämätön suoritus sinänsä), House of the Rising Sun kuin ekaa kertaa kuultuna ikinä ja monta muuta klassikkoa ynnä omaa kipaletta ihan parheiten esitettynä. Yksi biisi vain jäi vaivaamaan, joku semmoinen jossa laulettiin "bullet" tai jotain. Ihan outo (siis meikäläiselle outo) huippubiisi.

Aivan hillittömän tiukkaa settiä. Maan paras livebändi tai ainakin top vitoseen heittämällä.
 
Torstaina 10.2.2022 Eput akustisena Tampere talossa todella hyvä veto kaikin puolin Iiro Rantala jeesas pianolla ja haitarilla. Kolme tuntia puolen tunnin väliajalla. Martilla hyvät välispiikit.
 
Malmitalolla Jiri Nikkinen Band, loppuunmyyty. Homman nimi oli pernteisesti Beatles. Tällä kertaa Let it Be - lätty kokonaisuudessaan (koska 50v-juttu) mutta tuo vuosipaaluhan meni jo muutama vuosi sitten. No niin meni mutta hei olettekos sellaisesta kuulleet kuin HEVON V***N KORONA? Eli vähän viivästetysti vetivät kyseisen älppärin kokonaisuudessaan ekassa setissä ja väliajan jälkeen muuta Beatlesia. Huikeeta oli, jälleen kerran, ei voi mitään. Jiri Nikkinen ON Suomen Beatles, äänensäkin on kuin John Lennonin, Paul McCartneyn ja George Harrisonin fuusio (Ringo Starrin ääntä en Nikkisen äänestä saa irti parhaimmallakaan mielikuvituksella) ja bändi oli liekeissä. Tuli niin monta klassikkoa että tajunta meinasi räjähtää, ehkä se räjähtikin. Tuli vaan taas kerran todistettua että Beatlesilla on musiikinhistorian parhaat biisit, Dylanin ohella tietenkin.

Mutta että piti oikein hahmottaa All You Need Is Love protestilauluna näinä sairaina aikoina? Tähän ollaan tultu, surullista.
 
Back
Ylös