menneitä keikkoja

Ei Down by the riveria, ei Powderfingeriä, ei Like A Hurricanea, ei Keep on rockin' in the free worldia ja silti: aivan mahtava keikka. Ihan hurjaa klassikkotykitystä alusta loppuun moisista poisjätetyistä huolimatta. Niilolla biisejä riittää. Love and only love potkaisi homman käyntiin ja heti perään Everybody knows this is nowhere. Cinnamon Girlistä erittäin mehukas runttaus. Upeassa akustisessa osuudessa (Ben Keith steel-kitarassa) Unknown Legend, Heart of gold, Old Man ja Oh lonesome me. Mother earthin veti urkuharmonin säestyksellä, järjettömän hieno esitys. Suurista biiseistä kuultiin Cortez the killer joka ei itselleni ole koskaan ollut tärkeä (paitsi sanomaltaan tietenkin...) ja uusimmalta upea Spirit Road. Needle and the damage done tuli ja Harvestilta kuultiin myös Words pidennettynä versiona. Pisimmät kitararevittelyt kuultiin keikan vikaksi säästetyssä uusimman levyn No hidden pathissa jossa on ilmiselviä Niilo-klassikon aineksia.

Encore? Kyllä, yksi tuli, Beatlesin A Day in the life. Eipä uskoisi että kukaan pystyisi moisesta biisistä mitään mielekästä saada aikaan mutta Niilo teki senkin tempun. Erittäin hieno versio!

Soundi oli oikein hyvä koko ajan, vola ei onneksi ollut mitenkään tolkuton mutta silti Niilon kitara kuulosti todella murealta. Eipä oikein muuta moitittavaa keikasta löydä kuin että olis vielä tunnin voinut kestää!
 
Eilen illalla eräänlainen private party, jossa kuultiin myös taitavaa musisointia.
Kuka tunnistaa (liian tumman) kuvan musikantit?

index.php


Ja täysin aiheeseen liittymättömästi - aamulla sitten jatkoilta kotia kohti vaeltaessani bongasin veneen, jonka nimi viittaa jonkinasteiseen Neil Young -diggailuun :D

index.php



[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Mallas sanoi:
Kuka tunnistaa (liian tumman) kuvan musikantit?

sarapaltio strandberg , onko sns:n keskellä oleva n nykänen ( "puikon" kärjestä voisi arvailla ) ,
entäs kitarassa ?


jälkiedit oikean vastauksen jo tultua alle :
1 - ei olis' nikku irronnut , vaikka kuinka olisin katsellut
2 - no entäs' kannuissa , vastaus jäi ½-tiehen , vai jäikö ?
 
rigging is fun sanoi:
sarapaltio strandberg , onko sns:n keskellä oleva n nykänen ( "puikon" kärjestä voisi arvailla ) ,
entäs kitarassa ?

n = Jarmo Nikku, kitara.
 
Koskien Neil Young 07.08. illasta :
kronos sanoi:
... Mother earthin veti urkuharmonin säestyksellä....
... Pisimmät kitararevittelyt ...
... Soundi oli oikein hyvä koko ajan ...

on se hyvä , ettei sitä wanhaa romua ( vin.. vint .. mitä se on :p) turhaan sinne lauteille rahdattu.

index.php


Ämyreinähän oli d&b-audiotechnik:in J-sarjaa, sitä samaa millä akuntehdas veteli neuroviisuja samassa tuvassa.

Ehdin jo naureskella , että saadaanko vihdoinkin nähdä ison mittakaavan d'appolito-järjestelmä ( subit lattialle ja kattoon , line array väliin ) ,
mutta pettymyksekseni se ylempi subikasa laskettiin piuhojen teippausten jälkeen ihan stanu-asetelmaan pää- ja sivunipun väliin.

index.php

katoppas , kääntämättähän se jäi , sori

Plus rmc:n jbl-vertec:iä pikkusivunippuina ihan laitoihin. Tulivat kuvan oton jälkeen.

Ai keikkako :-\ Lähinnä nukuin päikkäreitä himassa , loppuvetoa kuulin ovien läpi , ei vaan millään jaksanut.

[ylläpito on poistanut liitteen]
 
entäs' kannuissa?
Rumpalia (käytössä pelkkä virveli & sudit) en tunnistanut, ja muutenkin tuossa oli sellainen jamimeininki, hemmoa tuli ja meni.
 
Joo, oli kyllä soundeiltaan ihan parhaasta päästä mitä Hjalliksen hiekkalaatikolla olen kuullut. Kamojen laatu toki aina tärkeätä mutta jäähallikeikoilla (ja miksei muillakin keikoilla) miksaajan laatu vieläkin tärkeämpää. Siinä ei auta mitkään ultrahighendvermeet jos miksaaja saa kohtauksen ja rupeaa kelaamaan että "nytpäs rokataan oikein kunnolla" ja vääntää volapotikan yhteentoista. Lopputuloksena koko halli kumisee bassoista ja korvat itkee verta särön määrästä. Nyt ei (onneksi) käynyt niin. Ja urkuharmonista lähti todella jylhä ääni.
 
Ai niin, tuolla Kuopio Blues & Jazz ry:n viikkoloppupippaloissa esiintyi kuopiolaisen Aspi Jazz kvartetin kannassa nuori neitonen, sopraano- ja alttofonisti Pauliina Pohjolainen - pistäkää nimi mieleen, uskon että tästä mimmistä vielä kuullaan. Veti aika hienosti, Cannonball Adderleytä, Charlie Parkeria jne. Minä ihastuin - monella tapaa!

index.cfm
 
"Minä ihastuin - monella tapaa!"

Eli oli vielä nättikin!
 
Alussa olivat suo, kuokka, Tuomari Nurmio ja kenkälaatikkokitara mallia Bo Diddley. Eilen Tavastialla Handea säesti Hunajaluut-niminen kokoonpano. No mikä se semmoinen on? Ei enempää eikä vähempää kuin Honey B and T-bones! Tää oli jonkinmonen kesäprojekti ja eilen oli kuulemma kiertueen päätöskeikka.

Homman nimi oli Nurmio best of suobluesversiona. Aavaa preeriaa, Hän on täällä tänään, Punainen Planeetta, Ramona, Rion satamassa, Paha tyttö, Lasten mehuhetki ja sitä rataa. Kaikki turha oli karsittu biiseistä pois ja Hunajaluut vetivät taustalla armottoman juurevasti Nurmion rupisen kitaroinnin tukena. Yksi biisi (en enää muista mikä) oli älyttömän hieno Handen ja Kuloniemen kitaravuoropuhelu. Ja Aija! Aijai Aijaa! Aija oli ihana ja aivan vankkumaton vaikka Hande keikan aikana ilmoittikin että Aijan kyvyistä käytetään vain 10%. Sunnuntaina oli jo niin rupinen että se oli puhdasta Beefheartia. Kurjuuden kuninkaan aikana tajusin että herran debyyttivinyylillä ei ole rahallista arvoa - se on semmoisen yläpuolella. En koskaan myy levyä mistään hinnasta. Kaikkea ei voi rahalla ostaa. Huda huda jyräsi mielipuolisesti, tuli mieleen keikka Tavastialla Hullu puutarhuri -levyn aikoihin kun Hande heilui lavalla mantteli päällä kajahtaneen oloisena. Kerrassaan loistavaa settiä koko keikka ja kuten asiaan kuuluu, hittiputkesta huolimatta loistobiisejä jäi soittamatta. Joku yleisöstä rupesi huutamaan Moskovan maailmanrodeota ja minähän innostuin välittömästi ja ryhdyin hoilaamaan "stetsoniini vaihdan vaikka kolmikulmabalalaikka, Teksasin ruusun ensi vuonna mä sille sulle soittaa saan". Hyvä että eivät heittäneet meikäläistä ulos Tavastialta.

Kiitos Hande ja Hunajaluut! Unohtumaton keikka.

Mississippi on Suomessa. Oli ainakin eilen parin tunnin ajan.
 
Flow oli tosiaan hyvä, lauantaina siellä jammailtiin.

Nyt tuli kotiuduttua Cosmo Jones Beat Machinen keikailta lepakkomiehestä. Olipa pitkästä aikaa TIUKKAA SETTIÄ!!!!!!!111111yksitoista

Raisu keikka.
 
Selviytyjät festivaali on puolessa välissä, ja laitan tähän pari nimeä joita kannattaa väijyä jos on mahdollista

http://www.cardiant.net/ loistavaa melodista heavya, nuoria jamppoja, covereita tyyliin Rainbow ja Stratovarius. Luulin että bändin kitaristi on omistanut elämänsä instrumentilleen, vaan eikö mitä, jonku sortin insinööri kuulemma. :D Käsittämätön tiluttaja, toivottavasti ei lopeta soittelua.

ja sitten kaikille Opethin musasta diggaaville, tsekatkaa http://www.pressure-points.net/

eikästä huonoa melodista death metallia väännä tämmöinen bändikään http://www.crystalic.net
 
Arto sanoi:
Selviytyjät festivaali on puolessa välissä, ja laitan tähän pari nimeä joita kannattaa väijyä jos on mahdollista

http://www.cardiant.net/ loistavaa melodista heavya, nuoria jamppoja, covereita tyyliin Rainbow ja Stratovarius. Luulin että bändin kitaristi on omistanut elämänsä instrumentilleen, vaan eikö mitä, jonku sortin insinööri kuulemma. :D Käsittämätön tiluttaja, toivottavasti ei lopeta soittelua.

ja sitten kaikille Opethin musasta diggaaville, tsekatkaa http://www.pressure-points.net/

eikästä huonoa melodista death metallia väännä tämmöinen bändikään http://www.crystalic.net

Toisen päivän esiintyjistä mainitsen ainakin seuraavat hyväksi osoittautuneet: Blinded Rain, Soulfallen ja Vanguard. Käykääpä metallistit myspacessa kuuntelemassa, kaikilta löytyy sivusto.
 
Heti ko reissulta tulee niin keikkaa pukkaa! Eli eilen huvilateltassa tuli aistittua K. Röyhkä KAHDELLA keikalla. Ensin herra esiintyi Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa 50 minuuttia, sitten puolen tunnin roudaustauko ja perään perinteinen rokkikeikka.

Klassinen osuus oli aluksi hämmentävä. Röyhkä oli vähän kipsissä parin ekan biisin ajan mutta sitten homma rupesi jotenkin skulaamaan. Materiaali oli herran vanhoja klassikoita uusina sovituksina: Vaeltava Vitsaus, Kevät, erityisen hyvin toimivat Paha Maa ja ykkössuosikkini Röyhkän tuotannosta Mainostaulujen taakse. Encorena kuultiin Zaia joka on muistaakseni Pikku Enkelillä. Jotkut versiot olivat hieman hämmentäviä ja Röyhkällä oli selvästi tekemistä laulamisensa sovittamisessa taustoihin. Mutta enimmäkseen homma kuitenkin toimi jollain omituisella tavalla, fiilis oli välillä vähän samanlainen kuin Ismo Alangon levyllä Hallanvaara jolla myöskin kuullaan klassisia jousisoittmia.

Rokkibändin kanssa Röyhkä kuitenkin vasta pääsi hurjaan vauhtiin, herra selvästi nautti täyden teltan ilmapiiristä ja esiintyi erittäin röyhkämäisen särmikkäästi. Bändi oli kivenkova, kitarassa Riku Mattila ja bassossa Samae Koskinen. Täysin saumatonta, vankkaa työskentelyä kaikinpuolin. Materiaalina oli uuden levyn biisien lisäksi lisää klassikoita: Lauralle, Mutta mutta ja erityisen hurjaksi yltyneet Maa on voimaa ja Mainostaulujen taakse (josta siis kuultiin illan aikana suureksi riemukseni kaksi täysin erilaista versiota).

Loistokeikka oli (tai siis keikat), varsinkin sähköinen ihan parhaita mitä olen Röyhkältä yli 20 vuoden aikana nähnyt.
 
Nonnii, JTBB aistittu! Tarjolla olisi ollut myös KTU (eli Kimmo Pohjonen King Crimsonin rytmiryhmällä Trey Gunn ja Pat Mastelotto vahvistettuna) joka olisi esiintynyt Tavastialla. Harkitsin jopa huimaa trippiä ensin Tavastialle ja sitten Texasiin jolloin omasta subjektiivisesta näkökulmastani KTU olisi toiminut JTBB:n lämppärinä! Mutta vaikka Tavastialla onkin aikaistettu soittoaikoja, en sittenkään uskaltanut moiseen yritykseen ryhtyä. Jos esim. olisivatkin aloittaneet vasta kymmeneltä niin olisin saanut kuulla KTU:ta vain puolisen tuntia - olin kelannut että Texasissa olisi varmaan hyvä olla puoli yhdentoista kieppeillä koska varmaan niihin aikoihin aloittelevat ja niinhän sitten kävikin. Päätin jättää KTU:n kokonaan väliin.

Joten pelkkä JTBB. Homma toimi, ei voi muuta sanoa. Triomuodostelma lähestulkoon takaa että turhia spedeilyjä ei kuulla vaan homma pidetään riittävän pelkistettynä. Näin se bluuuuuus kulkee! Toimivaa perusrunttausta, ei enempää, ei vähempää. Puolisen tuntia kesti että kunnolla pääsivät vauhtiin ja sitten loppuosa keikasta oli oikein rullaavaa meininkiä. Soittivat jopa Otis Reddingin tunnetuksi tekemän Shaken - joka tosin on Sam Cooken orkkis. Ja jollen ihan väärin kuullut niin taisi sieltä tulla myös Van the Manin I believe to my soul - joka puolestaan on Ray Charlesin orkkis.

Entäpä Tawe? Basso pysyi käsissä ja soitto kulki. Persoonana herra on ehkä jopa tawemaisempi kuin osasin kuvitellakaan, wekkuli weijari sawosta. Tawe on jopa omaa itseään tawemaisempi!

Johtopäätös: eipä voi JTBB:lle muuta toivottaa kuin että olkoon VOIMA kanssanne. Ai mikä voima? No tietenkin se mistä Yoda Tähtien sodassa puhui:

"May the tracking force be with you!"
 
Kyllä, Tawea Tawempaa tuskin on. Herra kävi tässä toimistollani kaikessa Taweudessaan äsken kahvilla. Tawettelimme jonkin aikaa ja sitten Tawe jo suunnistikin takuumusikaalisen roskalav... siis pistekomin suuntaan. Lähetin taweterveisiä Ozille.
 
Sam Other sanoi:
Kyllä, Tawea Tawempaa tuskin on. Herra kävi tässä toimistollani kaikessa Taweudessaan äsken kahvilla. Tawettelimme jonkin aikaa ja sitten Tawe jo suunnistikin takuumusikaalisen roskalav... siis pistekomin suuntaan. Lähetin taweterveisiä Ozille.
Tawe on kyllä aina Tawe :). Monta kekkaa JTBB:ltä nähnyt ja toimii kyllä mainiosti. Kuopiossa sentään vetävät yleensä 3x45min setit :D. Voi kyllä jäädä tänään näkemättä stadissa vaikka vielähän tuota ehtisi täältäkin
 
Back
Ylös