Ei Down by the riveria, ei Powderfingeriä, ei Like A Hurricanea, ei Keep on rockin' in the free worldia ja silti: aivan mahtava keikka. Ihan hurjaa klassikkotykitystä alusta loppuun moisista poisjätetyistä huolimatta. Niilolla biisejä riittää. Love and only love potkaisi homman käyntiin ja heti perään Everybody knows this is nowhere. Cinnamon Girlistä erittäin mehukas runttaus. Upeassa akustisessa osuudessa (Ben Keith steel-kitarassa) Unknown Legend, Heart of gold, Old Man ja Oh lonesome me. Mother earthin veti urkuharmonin säestyksellä, järjettömän hieno esitys. Suurista biiseistä kuultiin Cortez the killer joka ei itselleni ole koskaan ollut tärkeä (paitsi sanomaltaan tietenkin...) ja uusimmalta upea Spirit Road. Needle and the damage done tuli ja Harvestilta kuultiin myös Words pidennettynä versiona. Pisimmät kitararevittelyt kuultiin keikan vikaksi säästetyssä uusimman levyn No hidden pathissa jossa on ilmiselviä Niilo-klassikon aineksia.
Encore? Kyllä, yksi tuli, Beatlesin A Day in the life. Eipä uskoisi että kukaan pystyisi moisesta biisistä mitään mielekästä saada aikaan mutta Niilo teki senkin tempun. Erittäin hieno versio!
Soundi oli oikein hyvä koko ajan, vola ei onneksi ollut mitenkään tolkuton mutta silti Niilon kitara kuulosti todella murealta. Eipä oikein muuta moitittavaa keikasta löydä kuin että olis vielä tunnin voinut kestää!
Encore? Kyllä, yksi tuli, Beatlesin A Day in the life. Eipä uskoisi että kukaan pystyisi moisesta biisistä mitään mielekästä saada aikaan mutta Niilo teki senkin tempun. Erittäin hieno versio!
Soundi oli oikein hyvä koko ajan, vola ei onneksi ollut mitenkään tolkuton mutta silti Niilon kitara kuulosti todella murealta. Eipä oikein muuta moitittavaa keikasta löydä kuin että olis vielä tunnin voinut kestää!