Mediasta poimittua

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja silmaauki
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nightwish on kestoaihe ja mikä ettei.

Olisiko osa ongelmaa, että noin yltiöpäistä tyyliä ei moni jos juuri kukaan muu metallitaiteilija vain tee. Itsekään en saa metallin puolelta mieleeni toista aivan näin pitkälle menevää poppoota. Sinfoniaorkesteria on muillakin, mutta ei tässä määrin. Mm. säveltäjä Shiro Sagisu lisää vielä löylyä soundtrack-puolella kuitenkin. Wagnerin saappaita tavoitellaan.

Holopainen tahtoo vain tehdä näin. Kyllähän se hienoa olisi, jos lopputulos olisi loistava ja kaiken toistava. Kenties Holopainen hakee enemmän jännittävyyttä soundiin kuin tarkkaa ja monipuolista keitosta. Ollaan fine diningissa, mutta kuitenkin todellisesti mäkkärissä. Postmoderni oivallus.

Holopainenhan ei ole metallidiggari taustaltaan, vaan pitää paljon myös soundtrack-musiikista ja synahommista. Suureellisuus voi tulla sieltä.

Kuitenkin on totta, että orkesterin voi taltioida tyylikkäästi metallimusiikissakin. Referenssini on edelleen Virgin Blackin saagan päättävä Requiem – Pianissimo (2018) Adelaiden orkesterilla. Huipputyylikäs, joskin erittäin vakavamielinen teos. Siihen ei ole metallia enää seattu, mutta ääni ei ole myöskään mitään jytinäpilveä.

En ole pitkään aikaan NW-bändiä kuunnellut niin vaikea sanoa tarkemmin, pitäisi taas kokeeksi laittaa. "Oceanborn" on miksattu ihan älyttömän äänekkääksi, sen muistan, ja siitä saisi kyllä tulla remaster. Ihan hyvät muistikuvat "Imaginaerumin" LP-prässistä, voisi olla parassoundinen omissa valikoimissa.
 
Nightwish on kestoaihe ja mikä ettei.

Olisiko osa ongelmaa, että noin yltiöpäistä tyyliä ei moni jos juuri kukaan muu metallitaiteilija vain tee. Itsekään en saa metallin puolelta mieleeni toista aivan näin pitkälle menevää poppoota.
Taitaa Wintersun hommelit mennä samoihin mittasuhteisiin.
 
  • Tykkää
Reaktiot: PJK
Täytyy myöntää, että pääsit yllättämään. En olisi uskonut sinun kuunnelleen niin paljon Night Wishiä että analysointi luonnistuu. Onko joka levy yhtä paha vai onko kelvollisempiakin joukossa?
No kun kerran kysyit niin rupesin tutkimaan asiaa! Näyttää siltä että vinyyliversiot ovat selkeästi parempia kuin hopeakiekot, siis tässähän on oikein kelvolliset lukemat:


Kun taas tämä on selvästi kuraa:


Ja sama homma tämän levyn kohdalla, tämä ok:


Kun taas tämä....öööh vähemmän ok:


Tarkistan siis näkemystäni sen verran että näköjään ovat vinyylille pystyneet toteuttamaan kelvollista soundia kun taas hopealevyjen kohdalla asia on pahasti vinksallaan....enpä muuten ole bändiä vinyyliltä koskaan kuullutkaan mikä selittää käsitykseni - joka nyt siis paljastui osittain virheelliseksi siksi että kommenttisi takia otin asiasta tarkemmin selvää. Mutta on pelkästään mukavaa olla tällä tavalla väärässä, ainahan se on postiivista jos huomaa ettei todellisuus olekaan ihan niin synkkä kuin on ajatellut sen olevan!
 
No ainakin parempaa kuin tuommoiset hopealätyt, mikään levy jossa on tuollaisia lukemia kuin noissa hopealätyissä, ei voi kuulostaa hyvältä. Olipa bändi mikä hyvänsä.
 
Erittäin mielenkiintoinen haastattelu:


En minä ole mikään erityinen Sonic Youth -asiantuntija (vain kerran nähnyt bändin livenä kasarin lopulla) mutta tässä haastattelussa tulee ilmi indie-kuvioista kiinnostavia asioita muutamilta menneiltä vuosikymmeniltä.
 
Hesari kirjoittaa Stonesien uudesta albumista:
Maailman vanhimpiin edelleen toimiviin rockyhtyeisiin kuuluva The Rolling Stones julkaisee uuden albumin heinäkuussa. Kyseessä on yhtyeen 25. studioalbumi. Asiasta kertoo muun muassa musiikkisivusto Pitchfork.
Levyn nimi on Foreign Tongues, ja siinä on 14 uutta kappaletta.
 
Hämmentävää uudessa levyssä on että vierailijana on Stevie Winwoodin, Paul McCartneyn ja Chad Smithin lisäksi Robert Smith! Onpas mielenkiintoista, pikkuisen tulee eri genrestä....

Niin ja kuulemma enemmän tai vähemmän on valmiina vielä kymmenkunta biisiä lisää joten jos vain vielä jaksavat studioon raahautua viimestelemään ne niin tämä(kään) lätty ei viimeiseksi jää...papparaisilla kun on ollut niin pitkä aika edellisestä uutta materiaalia sisältävästä levystä niin nyt on sitten oikein kunnon luovuuden puuska iskenyt vanhoilla päivillä....
 
Viimeksi muokattu:
Niin ja kuulemma enemmän tai vähemmän on valmiina vielä kymmenkunta biisiä lisää joten jos vain vielä jaksavat studioon raahautua viimestelemään ne niin tämä(kään) lätty ei viimeiseksi jää...papparaisilla kun on ollut niin pitkä aika edellisestä uutta materiaalia sisältävästä levystä niin nyt on sitten oikein kunnon luovuuden puuska iskenyt vanhoilla päivillä....
Eihän siitä Hackney Diamonds -albumista nyt niin hirveän pitkä aika ole vai mitä tarkoitat?
 
Eihän siitä Hackney Diamonds -albumista nyt niin hirveän pitkä aika ole vai mitä tarkoitat?
Juuri sitä tarkoitan. Eli että ennen Hackney Diamondsia oli aika pitkä tauko edelliseen uuteen materiaaliin (vuoden 2016 albumia Blue & Lonesome ei lasketa koska se ei ollut uutta materiaalia vaan sisälsi ainoastaan covereita).

No sitten piiiiitkän tauon jälkeen tuli Hackney Diamonds, tämä uusi Foreign Tongues ja biisejä on vielä kuulemma kymmenkunta seuraavaakin lättyä varten. Eli yhtäkkiä kolme levyllistä matskua pitkän tauon jälkeen ja aika samaan ryppääseen nämä menevät. Esimerkiksi kun Hackney Diamonds ilmestyi niin kerrottiin etukäteen että Sir Paul soittaa kahdella biisillä. Vaan eipä soittanut, soitti vain yhdellä. Ja mikä on selitys? Tietenkin se että kun nyt tällä uudella(kin) on ilmoitettu vierailijaksi Sir Paul niin ei hän ole tämän uuden levyn sessioihin osallistunut vaan se toinen Sir Paulin biisi joka nauhoitettiin Hackney Diamondsin äänityksissä, tulee vasta tälle uudelle lätylle. Ja jos tosiaan "kymmenkunta" muuta biisiä on vielä jemmassa niin eiköhän niistäkin ole jo tehty näinä vuosina vähintään raakaversiot.

Eli pitkän tauon jälkeen yhtäkkiä kolmen levyllisen (1. Hackney Diamonds 2. Foreign Tongues 3. toistaiseksi julkaisemattomat biisit) verran biisejä. Minusta sitä voisi kutsua "luovuuden puuskaksi".
 
Viimeksi muokattu:
Pakko lisätä vielä tämä koska tämä on niin hillitön stoori, miten Robert Smith päätyy laulamaan taustoja rollareille:

"Jagger also shared an anecdote on working with Robert Smith. “He was standing there with his back to me and this long gown on and when he turned around, he was covered in lipstick. And I said, I never met him before, ‘You’re Robert Smith of The Cure’. And he said, ‘Yeah, we’ve never met’. And I said, ‘While you’re here, you better go and do something’. That’s how collaborations work sometimes,” he smiled."

Aivan hulvatonta!

Linkki, MEDIAPOIMINTA:


Ihan sama mikä on levyn taso, pakko ostaa!

Ja täältä vähän dataa siitä että näitä lättyjä on tehty osittain rinnakkain:

“We did a session with Paul on the last album, and this is a track from those sessions,” Jagger said, noting that the LP is made up of 10 new tracks recorded in London and four from previous sessions. When O’Brien asked if there were collaborators who felt intimidated to work with The Stones, Jagger replied: “With Paul, he really wanted to jump in there. He was next door in the studio.”

Linkki:

 
Viimeksi muokattu:
 
Takaisin
Ylös