Media ja vinyyliharrastus


tollainen löytyi Ylen sivuilta
Kyllä hinnoissa näkee, että kysyntä on kasvanut. Ikävä on 1990-lukua, jolloin älppärit maksoivat 1-5mk kpl, ku ihmiset halusivat niistä eroon. Joskus vaihdoin hyviä levykokoelmia ölsään, jos raha ei kelvannut.
 
Moni on varmaan kironnut kun on lähes ilmaiseksi cdn tultua myynyt tai käytännössä antanut vinyylinsä pois.
 
Kokkolan levykauppa oli järjestänyt Hermann Renlundin museoon vinyylilevykansinäyttelyn. Pidän tätä enemmän kuin hatunnoston arvoisena kulttuuritekona, johon oli tutustuttava.

Painopiste oli järjestäjätahon mukaan levykansilla, joilla oli jokin yhteys paikkakunnalle. Ohessa muutama kuva tapahtumasta.

Pertti
 

Liitteet

  • IMG_20220130_151506.jpg
    IMG_20220130_151506.jpg
    169,9 KB · Katsottu: 73
  • IMG_20220130_151555.jpg
    IMG_20220130_151555.jpg
    122,4 KB · Katsottu: 68
  • IMG_20220130_151610.jpg
    IMG_20220130_151610.jpg
    120,4 KB · Katsottu: 59
  • IMG_20220130_151810.jpg
    IMG_20220130_151810.jpg
    111,4 KB · Katsottu: 61
  • IMG_20220130_151838.jpg
    IMG_20220130_151838.jpg
    124,4 KB · Katsottu: 57
  • IMG_20220130_151914.jpg
    IMG_20220130_151914.jpg
    124,5 KB · Katsottu: 51
  • IMG_20220130_151940.jpg
    IMG_20220130_151940.jpg
    148,8 KB · Katsottu: 53
  • IMG_20220130_152031.jpg
    IMG_20220130_152031.jpg
    186,2 KB · Katsottu: 59
  • IMG_20220130_152301.jpg
    IMG_20220130_152301.jpg
    67,5 KB · Katsottu: 62
  • IMG_20220130_152320.jpg
    IMG_20220130_152320.jpg
    57,7 KB · Katsottu: 73
Viimeksi muokattu:
Sorry kun vähän OT, mutta kirjojen kanssa enkä käymässä sama juttu. Ihmisillä ei ole enää kirjahyllyjä eikä kirjoja. Divarit ei niitä juuri enää ota paljoa vastaankaan kun varastot täynnä. Paljon hävitetään ties minne, mutta ajat ehkä muuttuvat tässäkin.
 
Sorry kun vähän OT, mutta kirjojen kanssa enkä käymässä sama juttu. Ihmisillä ei ole enää kirjahyllyjä eikä kirjoja. Divarit ei niitä juuri enää ota paljoa vastaankaan kun varastot täynnä. Paljon hävitetään ties minne, mutta ajat ehkä muuttuvat tässäkin.
Painettua kirjaa ei vaihdeta äänikirjaan, kuin ei myöskään cd tai lp levyjä täysin suoratoistoon.
 
Sorry kun vähän OT, mutta kirjojen kanssa enkä käymässä sama juttu. Ihmisillä ei ole enää kirjahyllyjä eikä kirjoja. Divarit ei niitä juuri enää ota paljoa vastaankaan kun varastot täynnä. Paljon hävitetään ties minne, mutta ajat ehkä muuttuvat tässäkin.
Minen oo noihin äänikirjoihin ruvennu. Ja ostan edelleen kirjoja hyllyyn. Samasta syystä kuin fyysisiä äänitteitä.
 
Jotenkin ärsyttääkin, kun stana kaikki pitäis olla helppoa ja aina saatavilla ilman minkäänlaista vaivannäköä ja ihan vain ryhtymistä. Kohta pitäisi varmaan saada maha täyteen pureksimatta ja nielemättä.
Aloitan yhden miehen sodan valmisruokia ja kaikenlaista korvaruokintaa vastaan. Nytkin katottin vaimon kanssa junassa istuvia. 99% tökki laattaa tai läppäriä. Yhdet sentään jutteli. No, pata kattilaa soimaa kun nytkin itse täällä roikun, mutta haluaisin olla vähemmän invalidisoitunut siitä, jos kenttää ei ole tai virta loppuu. Pelottavaa jotenkin.
Anteeksi, hyvin kaukana aiheesta!
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin ärsyttääkin, kun stana kaikki pitäis olla helppoa ja aina saatavilla ilman minkäänlaista vaivannäköä ja ihan vain ryhtymistä. Kohta pitäisi varmaan saada maha täyteen pureksimatta ja nielemättä.
Aloitan yhden miehen sodan valmisruokia ja kaikenlaista korvaruokintaa vastaan. Nytkin katottin vaimon kanssa junassa istuvia. 99% tökki laattaa tai läppäriä. Yhdet sentään jutteli. No, pata kattilaa soimaa kun nytkin itse täällä roikun, mutta haluaisin olla vähemmän invalidisoitunut siitä, jos kenttää ei ole tai virta loppuu. Pelottavaa jotenkin.
Anteeksi, hyvin kaukana aiheesta!
Kyllä, semmoiseksi on maailma mennyt
 
^ Minutkin lasketaan vanhaksi jääräksi, ainakin jos läheisiltä kysytään, mutta silti en laske noita eri systeemeitä toisiaan poissulkeviksi. Nyt kun taloudessa on perhe-spotify-premium-mikälie, niin on aika kätevää ja edullista scouttailla uusia ja vanhoja suosikkeja nojatuolista käsin ja kiinteällä kuukausimaksulla. Toki jos ja kun joku oikein hyvä löytyy, niin sittenhän pitää fyysinen tallenne tilata tai peräti käydä kaupungilla ja ostaa oikein tiskiltä :)

Jännä juttuhan se on että levysoittimen huoltoon, säätöön ja modaukseen menee helposti tunteja ja se ”kuuluu asiaan” ja on kivaa ja mielenkiintoista, mutta jonkun dikilaitteen tunnarien, salasanojen, päivityksien ym näpelöintien kanssa nousee lämmöt sataankahteenkymppiin about seitsemässä sekunnissa jos ei laakista lähde :D
 
Jännä juttuhan se on että levysoittimen huoltoon, säätöön ja modaukseen menee helposti tunteja ja se ”kuuluu asiaan” ja on kivaa ja mielenkiintoista, mutta jonkun dikilaitteen tunnarien, salasanojen, päivityksien ym näpelöintien kanssa nousee lämmöt sataankahteenkymppiin about seitsemässä sekunnissa jos ei laakista lähde :D
Hahhah! Tämä on kyllä juuri näin! 🙃
 
Onneks meitä vanhan liiton inehmoja viel löytyy. Ei suoratoistopalveluja. Musa vinyyleinä ja cdinä
Itselläni ei ole käytössä edes älypuhelinta, omistan kyllä sellaisen mutta avasin sen viimeksi joskus kesällä. Yritin kovasti tulla samanlaiseksi puhelimen räplääjäksi kuin kaikki muutkin, mutta ei vain luonnistu. Puhelut ja muu viestiminen hoidetaan viidenkympin Nokialla tai tietsikalla.
 
Jännä juttuhan se on että levysoittimen huoltoon, säätöön ja modaukseen menee helposti tunteja ja se ”kuuluu asiaan” ja on kivaa ja mielenkiintoista, mutta jonkun dikilaitteen tunnarien, salasanojen, päivityksien ym näpelöintien kanssa nousee lämmöt sataankahteenkymppiin about seitsemässä sekunnissa jos ei laakista lähde :D

Eikä se ole väärin. On hyvä muistaa, että kaikki mahdollinen digitaalinen on myyty kuluttajille toiminnan helppoudella. En väitä, että valmistajat ovat pettäneet lupauksensa vaan ennemmin markkinointi ei tiennyt mitä edes mainosti.

Liityn tähän samaan kööriin, jolle levysoittimen ihmettely vaikka vuorokauden ympäri ei ole ongelma, mutta digipalveluiden, -alustojen ja -laitteiden kanssa räplääminen aiheuttaa syvää ahdistusta. Tarkoitan sitä, että levysoitin on sentään epäluotettavuudessaan luotettava. Digimaailma ei ole edes sitä.
 
Eikä se ole väärin. On hyvä muistaa, että kaikki mahdollinen digitaalinen on myyty kuluttajille toiminnan helppoudella. En väitä, että valmistajat ovat pettäneet lupauksensa vaan ennemmin markkinointi ei tiennyt mitä edes mainosti.

Liityn tähän samaan kööriin, jolle levysoittimen ihmettely vaikka vuorokauden ympäri ei ole ongelma, mutta digipalveluiden, -alustojen ja -laitteiden kanssa räplääminen aiheuttaa syvää ahdistusta. Tarkoitan sitä, että levysoitin on sentään epäluotettavuudessaan luotettava. Digimaailma ei ole edes sitä.
Minä (64v) edustan puolestaan sitä koulukuntaa, että olipa väline mikä hyvänsä, olisi paras käyttäjäkokemus mikäli riittää painaa nappulaa "play".
Siltä kannalta c-kasetti ja cd-levy ovat käteviä medioita, vaikka eittämättä tältä palstalta löytyy harrastajia jotka jaksavat illat pyöriä pienien meisselien kanssa noitakin soittavien laitteiden ympärillä.
Ja kyllä - autonkin vien vaikka pikkuvioissakin pajalle. Ja toisaalta tuttavapiirissä on parikin, joilla on hyvät tallit rassata nenä mustana autojaan ja prätkiään (hienoja harrastusvehkeitä kyllä!). Minulle riittää, että autolla pääsee paikasta toiseen - muuta "viihdettä" en siitä kaipaa.
Tuollainen käytännöllinen ja välineellinen suhde levysoittimiinkin siis.
 
Lopetin vuoden vaihteessa suoratoistomusiikin tilaamisen. 14 vuoden putki katkesi. Ajatusta piti miettiä pitkään, mutta kuuntelutottumukset muuttuivat levysoittimen hankinnan jälkeen niin radikaalisti, että se jäi täysin paitsioon. Olin kyllä suht tyytyväinen viimeisimmän tilauksen äänenlaatuun, mutta levysoitin avasin ihan uuden maailman uudestaan. En olisi uskonut koskaan näin tapahtuvan. Onhan suoratoiston soittaminen ja siitä maksaminen todella edullista vs. levynpyörittäminen. Levysoittimen äänenlaatu on mielestäni parempi ja ei tarvitse ihmetellä enää sitä, että kokonaisia albumeita on hävinnyt yhdessä yössä kirjastostani. Kaiken minkä ostan/omistan, pystyn kuuntelemaan milloin tahansa nyt ja aina.

Musiikin kuuntelemiseen on palannut se vanha tekemisen meininki, jossa omilla säädöillä ja valinnoilla on merkitystä. Ja nyt en siis tarkoita treblen ja bass säätimien säätämistä. Levykaupassa käynti on joka kerta kokemus ja kun joudut puntaroimaan, että mitkä levyt jätät hyllyyn, olet harkinnut sitä mitä todella haluat kuunnella. Levyt soivat alusta loppuun, ei enää yhtään skippauksia kesken kappaleen, jota harrastin ihan koko ajan suoratoiston kanssa.

Siksi tätä levysoittimen hankintaa olen jossain määrin miettinyt jälkikäteen, että kuinka paljon se on tuonut parannusta musiikin kuunteluun ja harrastamiseen. Ehkä lisään cd-soittimen jossain vaiheessa tähän yhtälöön, joka tekee musiikin taustalla soittamisen helpommaksi, mutta nykypäivän trendikkääseen suoratoistoon palaaminen tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. Siksi onkin mielenkiintoista seurata, miten media kirjoittaa vinyyliharrastamisesta, mutta ei siitä, että mitä suoratoisto todellisuudessa on tosiharrastajalle. Tai ylipäänsä mistään muusta kuin näistä artistien blokkauksista suoratoistopalveluissa puolin ja toisin. Varjopuolista en ainakaan itse ole nähnyt artikkeleita vuosien varrella, ainakaan suureen ääneen.

Fyysisistä tallenteista en ole luopunut koskaan. Keräämäni LP-levyt ovat seuranneet minua koko elämäni ajan, samoin cd-levyt. Kirjat ovat osa kotiani ja sieluani. Ostan kirjoja aktiivisesti, tosin hyvin harkiten koska tila. Levyjen hankinnasta on tullut mielenkiintoista, kaikkea ei saakkaan noin vain hyllystä vaan sinun täytyy odottaa uutta painosta. Pelkkä albumin ottaminen käteen ja levyn ottaminen pussista on tunne, jonka haluaa kokea uuudestaan ja uudestaan. Sama juttu myös, kun mietit minkä levyn laittaisit soimaan. Keskittyminen itse musiikkiin on suurempi kuin suoratoiston parissa.

Varmaan tässä yhtälössä on mukana iän tuoma "viisaus". Sen mukana tullut oppi on ollut ilo kokea ja käyttää sitä hyväksi tämän päivän valinnoille.

Liityn tähän samaan kööriin, jolle levysoittimen ihmettely vaikka vuorokauden ympäri ei ole ongelma, mutta digipalveluiden, -alustojen ja -laitteiden kanssa räplääminen aiheuttaa syvää ahdistusta. Tarkoitan sitä, että levysoitin on sentään epäluotettavuudessaan luotettava. Digimaailma ei ole edes sitä.

Jännä juttuhan se on että levysoittimen huoltoon, säätöön ja modaukseen menee helposti tunteja ja se ”kuuluu asiaan” ja on kivaa ja mielenkiintoista, mutta jonkun dikilaitteen tunnarien, salasanojen, päivityksien ym näpelöintien kanssa nousee lämmöt sataankahteenkymppiin about seitsemässä sekunnissa jos ei laakista lähde :D

Samaa mieltä. Levysoittimen säätäminen on todella mielenkiintoista ja palkitsevaa. Minulla saattaa mennä useita päiviä/viikkoja siinä, että testaan jotain eri asetusta ja se tunnu lainkaan harmittavan tai pysäyttävän harrastamista. Olen alkanut pitää pientä muistiota kaikesta opitusta, jotta etenen.
 
Viimeksi muokattu:
Hienoa, täysin samaa mieltä. Tämä levyjen hakeminen ja vaiva palkitsee. Pääsee rentoutumaan ja keskittymään sitten kuunnelessa vain tähän uuteen harkittuun hankintaan. Tämä Digi maailma tunkeutuu muutenkin pyytämättä ja tahtomatta elämään joka osa-alueilla.

Ollut muitakin hienoja mielipiteitä. Tuokin ketju Omien laitteistokokoonpanojen kehitys...
Nimi merkki Tawe taisi tiivistää minusta oikeastaan oleellisen . (y)

Laitteiden valinnasta ja mitä hän painottaa ja se tärkeinkin oli kun sanoi olevansa "älyttömän tyytyväinen"
Tarvitaanko muuta ?
 
Back
Ylös