-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Media ja vinyyliharrastus
- Keskustelun aloittaja pertti
- Aloituspäivämäärä
Username
Käyttäjä
- Liittynyt
- 1.9.2016
- Viestejä
- 696
Ja se ärsyttää että "flipperit" ostavat (tai siis kahmivat) niputtain rajoitettuja painoksia (esim. Record Store Day-julkaisuja) odottavat sitten jonkin aikaa ja yrittävät rahastaa kiskurihintoja vielä niistä. Samaa touhua tapahtuu kokoajan oli sitten lp tai cd kyseessä.
Itsellänikin on kalliita julkaisuja discogsin käytyjen kauppojen mukaan, mutta enpä ole vielä kuitenkaan luopunut levyistä vaikka useampaa satasta per levy voisin saadakin.
Itsellänikin on kalliita julkaisuja discogsin käytyjen kauppojen mukaan, mutta enpä ole vielä kuitenkaan luopunut levyistä vaikka useampaa satasta per levy voisin saadakin.
aki.m
Hifiharrastaja
Itsehän säilön osan levyistä vain sen takia jos tunaroin levyn itse pilalle. Lisäksi on kiva jos omista "aarteista" on toinen kopio, koska ne kuluvat eniten käytössä tiheän soittokierron takia. Säilööhän monet viiniäkin. Ei siinä sen kummempaa. Kyllä moni keräilijä varmasti on ollut mielissään, kun joku on laittanut esim. jonkun harvinaisen Beatlesin aikanaan sattumalta sivuun minttinä. Siitäkin huolimatta että hinta on pilvissä.
Username
Käyttäjä
- Liittynyt
- 1.9.2016
- Viestejä
- 696
Joo, kyllä tuonkin ymmärrän toki. Voisin ehkä (rahapulassa jos sellaista tilannetta olisi) harkita oman The Beatles In Mono-vinyyliboxin myyntiä jos siitä saisi tuon mitä discogsissa pyydetään.
Käytettynäkin yli 1500€ https://www.discogs.com/The-Beatles-The-Beatles-In-Mono/release/6058035
Käytettynäkin yli 1500€ https://www.discogs.com/The-Beatles-The-Beatles-In-Mono/release/6058035
ovaisanen
Hifiharrastaja
Ostin muutama päivä sitten LP:n, Doors - The Soft Parade 70-luvun US-press SS (=still sealed),
cut-out tuplamuoveissa, jotta alkuperäinen pysyy myös ehjänä.
Ei ole tarkoituskaan avata, koska menee hyllyyn osastolle keräilylevyt.
Täytyy lukea TM.n kirjoitus, kunhan saan postilaatikosta tulleet lajiteltua.
cut-out tuplamuoveissa, jotta alkuperäinen pysyy myös ehjänä.
Ei ole tarkoituskaan avata, koska menee hyllyyn osastolle keräilylevyt.
Täytyy lukea TM.n kirjoitus, kunhan saan postilaatikosta tulleet lajiteltua.
KariFS
Hifiharrastaja
Joo, tämä voisi itsellä olla syy ostaa useampi kappale samaa levyä. Joku vähän marginaalisempi julkaisu josta tietää että painos menee melko varmaan loppuun eikä uutta välttämättä tule.
Avaamatta ”keräilymielessä” jäävät ovatkin sitten vähän filosofinen juttu. Kuka tohtii avata tuplamuoveissa olevan 50 vuotta vanhan levyn jonka arvo avaamattomana on vaikka tuhat euroa? Jos avaakin ja toteaa että levy on prässistä viallinen? Sisäpussissa ollut hiekkaa? Kannen liimaukset haurastuneet? Levyn tilalla onkin vanerikiekko?
Sama homma kuin jonkun vuosikertavinkun kanssa. Aivan sama mitä tärpättiä on satavuotiaassa kymppitonnin pullossa, ei sitä kukaan kuitenkaan korkkaa. Jos korkkaakin ja se on korkkivikainen, hapantunut tai jotain? Se oli siinä.
En tiedä. Kyllä minäkin joitain juttuja keräilen, mutta levyt ja viinit on tehty nautittaviksi. Minun mielestä. Mutta mun levyni nyt eivät mitään varsinaisia harvinaisuuksia ole, ja viinikin keskihintaista hanapakkauspunkkua (saa sitä pullossakin, mutta hanapakkaus on kätevämpi). Kukin toki tekee omien tavaroidensa kanssa miten tykkää
aki.m
Hifiharrastaja
Levyjen ostaminen pelkästään trokausmielessä on mielestäni sitä arveluttavaa toimintaa. Eli tiedetään jo ostaessa, että levyt tullaan myymään heti tai myöhemmin ja varmalla voitolla. Onhan se tietenkin aina joltain muulta pois, jos onnistun ostamaan 2 kpl samaa levyä. Tosin en ole myymässä niitä itse pois enkä nyt osta tuplia kun tietyiltä artisteilta. En muista olenko myynyt koskaan yhtään levyä, niin CD:tä kuin LP:tä. Ymmärrän myös fanikulttuurin, missä esim. joku Iron Maiden fani ostaa kaikki käsiinsä saadut uudet ja vanhat julkaisut, kuva LP:t, jne. vaikka ei edes omista pyöritintä. Ei ne mielestäni hukkaan siinä mene jos ja kun ovat jossain hyllyssä esillä.
Viimeksi muokattu:
D
Deleted member 9580
Myönnän tekeväninäin joidenkin artistien kohdallaEikö kukaan muu muka osta tuplakappaleita harvemmista tai pienempien erien levyistä kerralla. Toinen kuunteluun ja toinen avaamattoma säilöön
D
Deleted member 9580
Jep. Ehdotan että levyjen myyntiä rajoitetaan niin et voi ostaavain yhden kappaleen
Tuli mieleen, että on tietysti myös nuorempaa sukupolvea, jotka eivät ole eläneet vinyylin valtakaudella lainkaan ja kokevat sen ennemmin kulttuurisena ikonina kuin muuna. Tai siis olen itse tavannut useita nuoria, jotka ovat ostaneet levyn nimenomaan esineenä, koska soitintakaan ei ole ainakaan vielä hankittuna.
Itse en osaa tätä paheksua kyllä mitenkään, koska pidän oikeastaan hyvin mielenkiintoisena ilmiönä miten asioihin ja esineisiin liitetään niiden alkuperäisen kontekstin ulkopuolisia arvoja ajan myötä. Vinyyli on siis itsessään esineenä niin tunnettu ja merkitsevä, että sen alkuperäinen käyttötarkoitus, äänen toistaminen, jää sivuseikaksi.
Itse en osaa tätä paheksua kyllä mitenkään, koska pidän oikeastaan hyvin mielenkiintoisena ilmiönä miten asioihin ja esineisiin liitetään niiden alkuperäisen kontekstin ulkopuolisia arvoja ajan myötä. Vinyyli on siis itsessään esineenä niin tunnettu ja merkitsevä, että sen alkuperäinen käyttötarkoitus, äänen toistaminen, jää sivuseikaksi.
Kysymys onkin tarvitaanko sihen esineeseen sitä vinyylikiekkoa ollenkaan. Ranskalainen iiconi myy nfc-sirua jonka avulla pääsee käsiksi hires-tiedostoon ja delux-sisältöön (videota, tekstiä, kuvia) pakattuna alumiinikanteen jota voi sitten hypistellä. Kehityksen huippuna kannessa tulee mukana palikka jolla sen saa näppärästi aseteltua katseltavaksi! 59,9€/kpl
iiconi.com
Tuossa edellämainitsemassani kontekstissa mielestäni kyllä. Se musta lakupitsa on itsessään se tärkein elementti. Kyse kun ei ole vain isosta kansitaiteesta, vaan siitä mitä vinyyli edustaa. Pitää ymmärtää, ettei konteksti ole "kuuntelin tätä nuorena vinyyliltä", vaan ennemmin se DJ:n levylautasella kieppuva musta esine, jota on samaan aikaan hieman mystinen ja toisaalta olennainen osa kulttuuria. Vinyylin hankkiminen voidaan kokea jopa jonkinasteisena kapinana vallitsevaa formaattia vastaan. Tai kuten yllä toin esiin, vinyyli ei ole välttämättä kuuntelua varten vaan sen hankkiminen on enemmän statement. Bändin tai artistin toimintaa tuetaan hankkimalla tuotantoa fyysisenä esineenä aikana jolloin fyysistä esineistä pyritään pääsemään enenevissä määrin irti.
Tuo digitaalinen kansi on myös aika jännä ilmiö. Tuosta kun ei voi väittää missään nimessä, että se tuntuisi esineenä samanlaiselta kuin levyn sisältävät pahvikannet. Se ei tuo musiikin kuunteluun rituaalista elementtiä (trust me, tämä on vinyylissä hyvinkin merkityksellistä, vaikkakin monesti hieman tiedostamatonta) vaan typistää sen tasan kansitaiteen suurentamiseen. Tuossa tuskin saa esim. takakantta tai gatefoldin sisäpuolta näkyviin. Tulee mieleen, että toiminnallisesti tuo on ennemminkin suurennuslasi kuin mitään muuta. Ja samaan aikaan esineenä myös alleviivaava. Että diggaillaan tässä tätä musiikkia niin, että on näitä kansiakin täällä ja ja... (toki jos jollain on näitä käytössä, niin olisi hieno kuulla omia näkemyksiä)
Tuo digitaalinen kansi on myös aika jännä ilmiö. Tuosta kun ei voi väittää missään nimessä, että se tuntuisi esineenä samanlaiselta kuin levyn sisältävät pahvikannet. Se ei tuo musiikin kuunteluun rituaalista elementtiä (trust me, tämä on vinyylissä hyvinkin merkityksellistä, vaikkakin monesti hieman tiedostamatonta) vaan typistää sen tasan kansitaiteen suurentamiseen. Tuossa tuskin saa esim. takakantta tai gatefoldin sisäpuolta näkyviin. Tulee mieleen, että toiminnallisesti tuo on ennemminkin suurennuslasi kuin mitään muuta. Ja samaan aikaan esineenä myös alleviivaava. Että diggaillaan tässä tätä musiikkia niin, että on näitä kansiakin täällä ja ja... (toki jos jollain on näitä käytössä, niin olisi hieno kuulla omia näkemyksiä)
KariFS
Hifiharrastaja
Näinhän se on. Voi kuulostaa kornilta mutta omasta mielestäni tärkeintä näissä puuhissa on rakkaus musiikkiin. Miten se sitten kullakin ilmenee, on yksilökohtaista. Ostaa levyjä vaikka ei ole soitinta... Ok, kaikki mikä menee artistille on plussaa taiteen tekemisen kannalta, etenkin niille artisteille joilla ei vielä ole omaa helikopteria ja kartanoa Beverly Hillsissä.
Pääasia että jotain harrastaa. Musiikkijuttujen keräily on ihan hyvä harrastus, ja ehkä se levysoitinkin sitten joskus tulee, kun alkaa levyjä olla tarpeeksi paljon. Itse en kylläkään maksaisi mistään tyhjästä älppärikotelosta levyn hintaa vaikka olisikin ständi ja digikoodi mukana. Kyllä se levy esineenä on mulle sen verran tärkeä vaikka olenkin esi-digiajan lapsi. Nuo mustat kiekothan olivat mullekin joskus se ”ainoa” tallennemuoto kasettien lisäksi ja siinä mielessä arkipäivää, mutta siitä huolimatta kiehtoivat kaikessa ”mystisyydessään”. Muistan kun katselin ZZ Topin Eliminatorin b-puolta, ja ajattelin että hitto, tuossa ne kappaleet ovat, mun ikioma kopio! Erityisesti ”TV Dinners”-biisi näytti jännältä
Trokareita en osaa arvostaa, ja joissain tapauksissa olisi hyvä jos vähän spesiaalimmat julkaisut olisivat 1kpl/asiakas.
Itse ennemmin laitan rahat tuplien oston sijaan siihen, että hankin niitä levyjä, jotka minulta ns. puuttuu ( ja se listahan on käytännössä ääretön ). Niin paljoa en yhtä levyä kuuntele, että sen elämäni aikana piloille saisin raavittua. Toki aina välillä on joitain levyjä tullut sössittyä tiputtelemalla. Mutta sitten olen ostanut uuden levyn tilalle.
eksponentiaalitorvi
Hifiharrastaja
Miten noista StillSealed pakatuista voi tarkistaa että eivät ole väärennettyjä?Ostin muutama päivä sitten LP:n, Doors - The Soft Parade 70-luvun US-press SS (=still sealed),
cut-out tuplamuoveissa, jotta alkuperäinen pysyy myös ehjänä.
Ei ole tarkoituskaan avata, koska menee hyllyyn osastolle keräilylevyt.
Täytyy lukea TM.n kirjoitus, kunhan saan postilaatikosta tulleet lajiteltua.
Kun googlaa:
- counterfeit vinyl
- fake collector vinyl
...löytyy kaikennäköistä epämiellyttävää...
Jos keräilyvinyyleistä maksetaan xxx euroa tai dollaria (en tiedä) niitä todennäköisesti kannattaa väärentää.
Vanhemmat harrastajat täällä muistavat varmaan ”kanarian pentaxit ja canonit” joista ei päältäpäin kyennyt sanomaan ovatko aitoja. Eikä maallikko edes sisältä. Vasta kun yritti viedä huoltoon niin totuus valkeni.
Takavuosina myytiin sinetöidyissä pakkauksissa sijoitustimantteja, jotka menettivät heti arvonsa jos sinetti murrettiin.
OT
Itse harrastan pienimuotoisesti / satunnaisesti 70-80 lukujen RayBan Wayfarer aurinkolaseja. Ostan kun sopiva vintage sattuu kohdalle. Wayfarer on yksi maailman väärennetyimmistä tuotteista ja vintage laseista maksetaan 100 - 1000 $ (WF ”woodies"). Vuoden palkka jollekin. Väärennöksien erottaminen vaatii tietoa ja tehokkaan luupin.
Rayban B&L Vintage Wayfarer Woodies Woody Wood Brand New USA B15 50mm Pinewood | eBay
For sale is a pair of Rayban B&L USA Woodies. -original rayban B&L case and paperwork is included. -the size of the lenses is 50mm. -Made in the USA. ARE NOT FAKE! All our sunglasses and eyewear are authentic.
www.ebay.com
USA vintage 1970-1980 reiskoissa ei ole logoja. Aidon erottaa saranasta, sisäpuolen tyyppimerkinnöistä 3-4 kpl ja molempien linssien BL laser-etsauksista (pitää olla teräväreunainen). Ja jos vielä epäilee niin optikkoa voi pyytää tarkistamaan linssin laadun. Olen Kanarialta löytänyt ”new old stock”…uskomatonta kyllä. Vuosien saatossa murentunut silmälasikotelo vakuutti lopullisesti.
Classic Audiostakin (!) olen muutamat reiskat joskus ostanut ja myös kerran huomauttanut että ikkunan telineessä on myynnissä sellaisiakin jotka eivät ole aitoja…
OT loppu
ovaisanen
Hifiharrastaja
Miten noista StillSealed pakatuista voi tarkistaa että eivät ole väärennettyjä?
Varmasti ei voi sanoa koskaan, etteikö olisi kopio ja muovituskoneet ovat halpoja. Etu- ja takakannen kuvat, painatus ja värit ovat kuin orginaalissa. Helppo verrata, kun muutama jo hyllyssä. Lisäksi tuo levy ei ole koskaan ollut ns. keräilylevy, jo 70-luvun lopulla alelaareissa, tuskin kannattavaa bisnestä tehdä lisää kopioita. Nyt vain lisä hyllyyn, koska vanhoja vaikea löytää. Tämä maksoi vain xx euroa, ehkä vuosikymmenien kuluttua hinta vähän enemmän,.
Viimeksi muokattu:
Dodiin, sain luettuakin vihdoin tuon TM:n jutun. Täytyy ensiksi kritisoida, että juttu on aika hajanaisesti kirjoitettu ja varsinainen clue häivittyy hieman liikaa yleistykseksi ymmärrettävien asioiden vuoksi. Aikaisemmin tuolla edellä mainitsin jotain olkiukoista toisen käden tietojen pohjalta, mutta oikeastaan tässä on lähinnä poimintoja hieman rasittavista piirteistä nykyajan vinyylikulttuurissa. Asiaa olisi voinut kyllä hyvin puida vähän syvemminkin, koska esimerkiksi RSD:tä varten tehtävät erikoispainokset ruuhkauttavat painoja ja aiheuttavat viivästyksiä ei-RSD-julkaisuille. Miksi ihmeessä? Kuten artikkelikin tuo esiin, niillä oleva musiikki on saatavilla muutenkin, joten kyse on nimenomaan erikoisuuksien keräilystä ja tästä johtuen tietysti markkinoita kyllästetään tehtailemalla lisää niitä erikoispainoksia.
Mutta oikea kysymys on, edustaako tämä laajemmassa kuvassa tyypillistä vinyyliharrastajaa vai onko kyse ennemmin valmistusprosessia kuormittavasta poikkeuksesta? Ja tästä aasinsiltana, että artikkelihan sivuaa taas valmistusprosessin haasteita ihan hyvin, joskin pintapuolisesti.
Täytyykin melkein todeta, että olen jälleen lopulta samaa mieltä TM:n artikkelin kanssa, vaikka ensin se tuntuikin ensiksi turhalta kritiikiltä. Edellinen vastaava oli tälläkin foorumilla paljon puhuttanut "Vinguntaa Vinyylistä"-juttu, jonka synti tarkemman tarkastelun jälkeen kutistui lähinnä jokseenkin värittyneeksi kirjoitustyyliksi. Siinä listatut vinyylin tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin faktoja, joita ei pääse pakoon, vaikka kuinka väittäisi vastaan. Kyseinen artikkeli onkin kehystettynä olohuoneessani. Tämä tuoreempi ei kuitenkaan valitettavasti tällaista kunniaa tule saamaan.
Mutta oikea kysymys on, edustaako tämä laajemmassa kuvassa tyypillistä vinyyliharrastajaa vai onko kyse ennemmin valmistusprosessia kuormittavasta poikkeuksesta? Ja tästä aasinsiltana, että artikkelihan sivuaa taas valmistusprosessin haasteita ihan hyvin, joskin pintapuolisesti.
Täytyykin melkein todeta, että olen jälleen lopulta samaa mieltä TM:n artikkelin kanssa, vaikka ensin se tuntuikin ensiksi turhalta kritiikiltä. Edellinen vastaava oli tälläkin foorumilla paljon puhuttanut "Vinguntaa Vinyylistä"-juttu, jonka synti tarkemman tarkastelun jälkeen kutistui lähinnä jokseenkin värittyneeksi kirjoitustyyliksi. Siinä listatut vinyylin tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin faktoja, joita ei pääse pakoon, vaikka kuinka väittäisi vastaan. Kyseinen artikkeli onkin kehystettynä olohuoneessani. Tämä tuoreempi ei kuitenkaan valitettavasti tällaista kunniaa tule saamaan.
Kuroi
Käyttäjä
- Liittynyt
- 27.9.2020
- Viestejä
- 75
Tuosta tulikin mieleeni... Viime kerralla kun kävin paikallisessa hifiliikkeessä pyörähtämässä, niin tuli tuo vinyyliformaatin lähihistoria puheeksi, ja tuo kulttuurinen merkitys tuli mielenkiintoisella tavalla esiin. Myyjä kertoili iloisena, että nythän on hyvät ajat kun uuttakin musiikkia julkaistaan lp:nä ja järkevillä painosmäärillä, toisin kuin vaikka 15 vuotta sitten. Itse taas aloin kuunnella vinyyliä nimenomaan noin 15 vuotta sitten, ja vieläpä aivan käytännön pakon sanelemana. Innostuin nimittäin punkista ja siinä skenessä oli, ja on yhä, melkeinpä itsestäänselvyys, että levyt tulee vinskana ja cd:tä ei osta kukaan. Jos asiaa miettii kapina-aspektin kautta, niin omasta puolesta ei voinut siis puhua kapinoinnista, vaan ainoastaan halusta omistaa levy ja kuunnella sitä, aivan kuten oli ollut tuota ennen metallimusiikin ja cd-levyjen kanssa. Laajemmin, skenen tasolta katsottuna, vinyylin suosiminen oli tietysti kapinointia ja vastaanpanemista. Ja olihan skenessä juttua, että cd tukee sotia.
Nyt kun noita levyjä on kertynyt, niin olen yrittänyt pohtia suhdettani eri formaatteihin, mutten tiedä mitä ajattelisin. Ehkä banaali selitys olisi vain tottumus. Nimittäin se mystiikka, mistä puhutaan, tuntuu jäävän suurilta osin kokematta minulta kun levyjä pyörittelen. Tai no... Kyllä kai siinä on hyvä määrä nostalgiaa mukana, jotain teini-iän fiilistelyä ja "skeneen" tukeutumista ja sen sellaista. Mutta pointtina ehkä on, että edelliset 15 vuotta tuli mentyä vinyyli edellä sen kummemmin miettimättä, kun se nyt sattui olemaan se formaatti, missä musiikkia silloin julkaistiin. Siis sitä musiikkia, mistä itse diggasi.