MARTEN

jartsa

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 460
Kaupunki
tampere
kävin tänään hifihuoneella jonne olivat rantautuneet MARTEN kaiuttimet. malleista paikalla olivat jalustakaiutin duke(5.400 e) ja lattiakaiutin miles 3(10.400 e).yksi malleista, muistaakseni bird nimeltään tulee myöhemmin. kaiuttimet olivat kauniisti pintaviimeistelty ja vastasivat aika hyvin ulkonäöllisesti mielestäni hintaluokkaansa. tuplajohdotettavia olivat molemmat mallit ja accutonin keraamisia elementtejä kuulemma käytetään. kaiuttimilla oli soitettu alle 50 tuntia ja valmistajan mukaan 200 tuntia vaatii sisäänajo et kauittimista saa kaikki irti. entä itse ääni?? enempää en rupea tässä vaiheessa sanomaan koska sisäänajo kesken mutta mielestäni kaiuttimet osoittivat että niissä on todellista potentiaalia hintaluokassaan, sillä ääni oli mielestäni jo tässä vaiheessa aika mukiinmenevä. toki sopiihan tässä hintaluokassa jotain odottaakin=)
 
kävin tänään demoilemassa marteneita ja duke vakuutti melkein eniten. oli kyllä tosi siisti saundi eikä olisi ikinä uskonut että tuon kokoisesta kajarista irtoo tuollainen ääni. melkeen pakko ostos olisi itselle jos saa hinnan väännettyä kohdilleen. todella positiivinen yllätys oli. onko muilla kokemusta dukeista??
 
Mika K sanoi:
Vain messudemossa olen kuullut ja ihan ok. Hifimagasenetin palstalla myydään tuommoisia ~2500e hintaan, jos kiinnostaa niin kannattaa ehkä kysyä lähettävätkö naapuriin.. :D

Tuolta Ruotsin puolelta saa todella mukavasti tavaraa Suomeen ja hinnat ovat enemmän kuin kohdallaan. Olen Pekan kanssa katsellut vaikka minkälaisia laitteita ja hinnat ovat todella huokeat, verraten Suomen käytettyjen hintoihin.

Minä olen kuullut Martenit niin Hifihuoneella, kuin myös Hifimessuilla Helsingissä, myös Tampereen messupäivillä. Koko mallisto on hyvää tasoa, mutta niin ovat hinnatkin. Ääni on avoin ja kaiuttimet tuntuvat herkemmiltä mitä ovatkaan. Bassotoisto on mielenkiintoinen, ei tymäkkä, mutta varsin kuunteluun houkutteleva vapautunut.
Keskiäänialue poikkeaa siitä mitä minä haen, mutta tekniikka ja kaikki muukin sijoitusta myöten on itselläni kokeilematta. Yksi vaihtoehto monien joukossa, tuo pienempi Duke voisi toimia jo 5x6m olohuoneessa, isot vaativat tilaa-Tai ainakin hyvän akustoinnin.
Hienoja kaiuttimia muutoin.
 
Bird:it olivat vaikuttava tapaus Tampereen messuilla, jopa messuhuoneessa ne soivat vapautuneesti. Mitä se olisikaan sitten kotona? Hieman liian heleä soundi makuuni, mutta huippukaiuttimet kaikki tyynni.
 
milesdavis sanoi:
Bird:it olivat vaikuttava tapaus Tampereen messuilla, jopa messuhuoneessa ne soivat vapautuneesti. Mitä se olisikaan sitten kotona? Hieman liian heleä soundi makuuni, mutta huippukaiuttimet kaikki tyynni.

Ja taas jälleen haraan kaikkia vastaan :-\ Kuulin eilen Birdit ja ne eivät päässeet mun suosikkilistalle 20k€:n kaiuttimissa. Toki ne olivat miellyttävät jokapaikan höylät ja bassossa ei ollut mitään ongelmaa HifiMestan varsin neliömäisessä huoneessa. Pahoilla testilevyilläkään ei löytynyt ihmeempiä huoneresonansseja mutta asettelu olikin väljää ja reilusti irti seinistä.

Huoneen demppaus vain oli liikaa näille ja nyt ymmärrän mitä huoneen elävyydellä haetaan kotelokaiuttimien kanssa. Vaikka diskantti oli tehty timanteista niin sävy ei säväyttänyt mutta mulla onkin verrokkina muistikuvaan luutunut jo 3v. Maggien True Ribbonin sointi.

Keskiäänissä ei valittamista ja lauluäänet olivat ok. vaikka ei ihmeempää "kättä päivää" tunnetta tullutkaan. Paikoitellen äänet tulivat hieman kasaantuneena keskelle ja sitten ääriefektit selvästi laidoille kaiuttimiin. Korkeudessa oli jalkalistasaundin aineksia. Kaikesta kitinästä huolimatta on sanottava että vuosi sitten samassa huoneessa kuultu Tannoy Kensington teki paljon suuremmat sävärit joten kaikkea äskeistä nipotusta ei voi laittaa pelkästään puukorvien ja lankkujen syyksi 8)
 
Kyllä mulle Martenit tekivät viime vuoden messuilla suuren vaikutuksen vaikka siinä kopperossa bassotoisto oli mitä oli. Mutta esim. Marten hakkaa meikäläisen mielestä käsittämättömän ylihypetetyt mitkä tahansa isot tunkkaiset ja jähmeät B&W:t ihan 6-0. No tämä toki vain subjektiivinen mielipide ja kerrankin olen tyytyväinen kerrostaloasumisesta - eipähän tuommoisten perään tarvitse ruveta kuolaamaan kun eivät kumminkaan näissä oloissa toimisi...Martenit ovat kyllä ehdottomasti hintaluokkansa huippua.
 
Sepi_1:n linjoilla Marteneiden suhteen. Tosin Bird ja olikos se Duke&Ellington kuunneltuna vain Helsingin -07 messuilta. Ulkonäköhän noissa on omaan silmään ihan viimeisenpäälle kunnossa, mutta soundi ei kyllä silloisen kokemuksen perusteella ollut kovinkaan lähellä hintojen edellyttämää tasoa. Muistikuvissa ihan vain sellainen perussuoritus ja tasaisuus vailla heikkouksia, mutta ei tuo millään lailla innostamaan onnistunut... Saattaisi olla paikallaan kuulla uudemmankin kerran ja hieman isommassa tilassa. Kyllä noiden suoritusta varmaan osaltaan pienet huoneet rajoittivat.

Highend Studio tarjosi noilla messuilla minun makuuni selkeästi parhaita soundeja (etenkin Ocellia) ja alakerran isossa huoneessa olleet Wharfedaletkin (mallia en muista) olivat varsin hyvät... niin ja ne Elacit.
 
sepi_1 sanoi:
Keskiäänissä ei valittamista ja lauluäänet olivat ok. vaikka ei ihmeempää "kättä päivää" tunnetta tullutkaan. Paikoitellen äänet tulivat hieman kasaantuneena keskelle ja sitten ääriefektit selvästi laidoille kaiuttimiin. Korkeudessa oli jalkalistasaundin aineksia. Kaikesta kitinästä huolimatta on sanottava että vuosi sitten samassa huoneessa kuultu Tannoy Kensington teki paljon suuremmat sävärit joten kaikkea äskeistä nipotusta ei voi laittaa pelkästään puukorvien ja lankkujen syyksi 8)

Hyvä kaima, rohkea arvio. Olikohan koppi liian pieni, vai sopimaton tekniikka?
 
Mun mielestä nuo oli siellä messuilla ihan hyvää hifiä, ei sen enempää eikä vähempää. Tuskin oli etupäästä kiinni. koppi tietty saattoi olla hieman liian pieni, muttei siellä kuitenkaan mitään pahoja ongelmia esiintynyt akustiikan kanssa. Kaikenkaikkiaan aika neutraalit toistimet tuntui olevan ainakin omasta mielstä ilman mitään kummempia säväreitä..
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Hyvä kaima, rohkea arvio. Olikohan koppi liian pieni, vai sopimaton tekniikka?

Koppi ei ollut pieni, bassot eivät tulleet silmille vaikka tappolevyillä sitä testasin. Oli Arcamin järeätä erillismonopäätettä ja saman merkin etupäätä. Niitä vaihtamalla ei Maggieksi muututa 8)
 
Messuillahan noita on tullut kuultua jo useamman kerran, ja aina on jäänyt se kirkkauden maku päällimmäiseksi. Lauluäänillä ja kevyehköllä musiikilla nuo taitavat olla omillaan, mutta vaikkapa metallimusiikin kuunteleminen noilla voisi olla tuskainen kokemus...
 
Voisiko olla, että joillain vannoutuneiden paneelikaiutin- ja baffelikaiutinharratastajilla on vaikeuksia ylipäätään adoptoitua jakosuotimilla varustettuja monitiekaiuttimia kohtaan?

-128-
 
SaLe^ sanoi:
Messuillahan noita on tullut kuultua jo useamman kerran, ja aina on jäänyt se kirkkauden maku päällimmäiseksi. Lauluäänillä ja kevyehköllä musiikilla nuo taitavat olla omillaan, mutta vaikkapa metallimusiikin kuunteleminen noilla voisi olla tuskainen kokemus...

Itse yllättyin tampereen messuilla juuri siinä kohtaa, kun joku tunki siellä Bird-huoneessa räimerokkilevyn sisään.. aikaisempien kokemusten perusteella Marteneista olin ihan varma, että nyt saanee poistua äkkiä paikalta mutta ei: Birdit mcintoshien ajamana oli noiden messujen parasta antia musiikkilajista riippumatta. Aikaisemmin dukeja kuunnelleena olin suhteellisen skeptikko ko. kaikattimia kohtaan, että saanee sormia tunkea korviin, mutta kun ei.. Ne toisessa huoneessa soineen miles3t taasen olivat juuri sitä mitä pelkäsinkin.

Ihan sama kyllä minulle.. en ole 22keur kajareita ostamassa ihan hetkeen :D (mutta jos olisin niin nuo olisivat varmasti yksi ehdokkaista...). Formeja voisi käydä kuuntelemassa. Dukeista jäi se käsitys, että keskialue ja bassot toimivat loistavasti, mutta se mikälietimanttidiskantti oli liikaa.. Formeissahan on jokin nauhadiskanttiviritelmä, että josko olisivat vähän armeliaammat.
 
Littunatelkkari sanoi:
Voisiko olla, että joillain vannoutuneiden paneelikaiutin- ja baffelikaiutinharratastajilla on vaikeuksia ylipäätään adoptoitua jakosuotimilla varustettuja monitiekaiuttimia kohtaan?

-128-

Ehkä se on mahdollista.

treen viime kevään messujen Bird-setistä kyllä tykkäsin silti, kovastikin.
:D
 
Littunatelkkari sanoi:
Voisiko olla, että joillain vannoutuneiden paneelikaiutin- ja baffelikaiutinharratastajilla on vaikeuksia ylipäätään adoptoitua jakosuotimilla varustettuja monitiekaiuttimia kohtaan?

-128-

Ehkä suurin syy on just tämä mun jo 13v. lusittu lankkutuomio. Kaiuttimet eivät saisi kuulostaa kaiuttimilta vaan elävältä esitykseltä. Vaikka plastiikan takasäteily ei kuulukaan tallenteeseen niin se antaa kivan lisämausteen silti erottelua pilaamatta. Mutta tätä höpinää ei kenenkään edes tarvitse yrittää ymmärtää jos on tottunut vain pönttöihin ;)
 
Minä olen "kaikkiruokainen" kaiuttimien suhteen. Hyvällä tekniikalla ja hyvällä sijoittelulla pönttökin katoaa. Potkua tulee, mutta tuleehan potkua myös paneeleista, joten...
 
Sen mitä olen eri Marteneita Hifihuoneella / messuilla kuullut (Moonin ja McIntoshin elektroniikalla) niin en kyllä mitenkään ylikirkkaiksi menisi sanomaan. Enemmänkin sellainen aavistuksen samettinen/lämmin, erinomaisen tarkka ja loppuviimein positiivisella tavalla neutraali kuvaa parhaiten Martenin toistoa. Uskoihin, että minkä tahansa huipputoistimen tavoin kuulostavat siltä, miltä elektroniikka antaa myöden / mitä elektroniikka niihin syöttää.

Olen kuullut myös DIY-Avalon-kopioita (keraamisilla elementeillä) ja niiden toistossa oli todella paljon samaa kuin Martenin pöntöissä. Jos rahaa olisi, niin Marten olisi kyllä varteenotettava vaihtoehto. Nyt kun rahaa ei ole, niin onneksi sentään omistan Dunlavyt... ;)
 
Back
Ylös