Mahdollisesti tyhmä kysymys LP-levyjen painoksista

[Jyrki_P]

Olen tässä pienellä päälläni miettinyt, mistä tietää onko esim. jokin suomalainen vinyylilevy originaali tai myöhempi 'painos'? Onko olemassa luetteloa tai vastaavaa, josta asia selviää? Entä ulkomaalaisten levyjen osalta?

 

[ToKa]

Ainakin seuraavia oppaita voi käyttää apuna suomalaisten vinyylien tunnistamisessa:
- Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas (Timo Rauhaniemi, Mika Tamminen, Jarkko Kuivanen)
- Suomi-punk 1977-1998 (Jarkko Kuivanen)
- Uusi aalto (Petri Kantola, Matti Kärnä, Kimmo Pekari)
- Levykatalooki (Juhani Valli)


Mitään suoria ohjeitahan noissa ei ole mutta ainakin alkuperäispainosten mukana olevat liitteet yms. käy ilmi jotka osaltaan auttaa orggiksen tunnistamisessa.

Jo edesmenneessä Rare-lehdessä on ollut artikkeli numerossa 1/94 Love Recordsin alkuperäispainosten tunnistamisesta.

 

[kronos]

Ei ole tyhmä kysymys ollenkaan! Mutta kaikkiin tapauksiin soveltuvaa yleispätevää vastausta tuskin on olemassa. Tai jos on niin ei ainakaan minun tiedossani. Niinpä annan oman vastaukseni paloina:

1) Meganimien levyistä löytää tietoa hyvin netistä, siis tähän tyyliin, Pink Floyd ja Meddle:

http://digilander.libero.it/mrpinky/meddle.htm

2) Tiettyihin (ei kaikkiin) labeleihin liittyy ominaisjuttuja jotka täytyy selvittää tapauskohtaisesti. Esimerkkinä Deutsche Grammophon jonka vanhojen orkkisten etiketissä oli tulppaanikuvioreunus. Myöhemmissä painoksissa ei ole.

3) Muut seikat:
3a)
on orkkis: joku tuntemattoman artistin kulahtaneelta vaikuttava lätty takavuosilta on lähes varmasti orkkis, täyteen varmuuteen päästään pienen myyntialueen artistien kohdalla. Esimerkiksi hyllyssäni oleva kotimaisen kulttilegendan Shadowplayn "Touch and glow" on satavarmasti orkkis. Ostin sen heti levyn ilmestyttyä vuonna 1988. Mutta tämä ei ollut pointti. Pointti on se että vaikka olisin ostanut lätyn viikko sitten divarista käytettynä, tietäisin sen orkkikseksi. Koska ei tuommoisesta levystä useampia painoksia koskaan otettu eikä koskaan enää oteta. Ei nääs ole ihan top ten kamaa.

3b)
ei ole ole orkkis:
-kannessa tai etiketissä eri vuosiluku painettuna kuin alkuperäinen ilmestymisvuosi
-kanteen/sisäpussiin/etikettiin painettu remastered (tai digitally remastered)
-kyseessä vanha levy mutta yllättäen vinyylin takakannessa onkin viivakoodi!

No, näillä pääsee jo jonkin matkaa eteenpäin mutta eihän nuo kohdat vielä läheskään kaikkia tapauksia kata. Niinpä esimerkiksi itselleni on jäänyt epäselväksi, omistanko Chuck Berryn singlestä Johnny B.Goode originaalin vai en. Levyn etiketissä oleva kataloginumero 1691 täsmää tuossa listassa olevan tiedon kanssa:

http://koti.mbnet.fi/wdd/chess.htm

...mutta riittääkö tämä? Kuinka monta vuotta tuon numeron alla näitä singlejä julkaistiin? Missä menee originaalin ja ei-originaalin raja tämmöisessä tapauksessa? En tiedä.

 

[Karlsson]

Täältä löytyy myös tiedot eri painoksista:

http://yle.fi/aanilevysto/firs2/index.php

 

[tutkija]

itse olen saanut vastauksia tutulta vinyylikauppiaalta lähettämällä kuvan etiketistä ja matriisimerkinnästä

 

[Tawe]

Noi on usein selvitettävä tapauskohtaisesti. Esim. alkuperäiset aussi AC/DC:t (Albert Productions) High Voltage levystä Let There Be Rock:iin asti sisältävät etiketissä pienen Kangoroo -merkin, jota 2nd pressing ei enää sisällä, mutta taas jo Poweragen 1st pressing on ilman Kangoroo:ta, ja kolmannet prässit ovat etiketiltään mustia verrattuna aikaisempaan tumman siniseen jne.

 

[kronos]

Joo, vaikea antaa yleisohjeita eli menee tapauskohtaiseksi selvittelyksi. Joka on tietenkin loputon suo, yhtä loputon kuin kieputtimen virittely. Vinyyliharrastus takaa kaikenmoista kivaa puuhastelua koko loppuelämäksi!

 

[Golli]

Kronoksen mainitsema levyn numero on yleensä säilynyt samana jos sama tuottaja/julkaisija painaa levystä uudempia painoksia. Varsinkin jos uudemmat prässäykset ovat tulleet melko heti orggiksen jälkeen. Eli yleensä suosituimmilla bändeillä näin (ilmeisesti myös kotimaisilla näin?).

Melkoiseen nippelitietoon pitää mennä 100% varmuuden saamiseksi ja netti onkin ollut paras apuväline, eli googlea ja kärsivällisyyttä. Kannattaa myös huomioida ostaessa, että vaikka levy/kansi olisi alkuperäinen, niin kansi/levy ei olekkaan... Levykauppiaidenkin kanssa kannattaa jutella ja heiltä tuo kirjallisuuskin yleensä löytyy.

Parhaiten pärjää kun ei hätäile ja lähde mukaan johonkin "justloppumassahuutokauppaebäyllä/huutonetissäpakkolaittaatarjoussisään"-toimintaan.

 

[Jyrki_P]

Minä kiitän näistä hienoista vastauksista. Näyttää tosiaan siltä, ettei kysymys niin tyhmä ollutkaan. Kotimaisten levyjen osalta tilanne on melko helppo verrattuna ulkomaisiin suurteoksiin.

Ilmeisesti on niin, etteivät harvinaisemmat levyt ole liikkeiden hyllyssä lainkaan, vaan tiskin takana? Ovatko ne kuitenkin kaikkien ostettavissa, vai onko levyliikkeillä oma luottoasiakaskuntansa, joilla on noihin etuosto-oikeus?

 

[kronos]

Kyllä niitä harvinaisia ja kalliita ihan hyllyissäkin näkee - ja Black and Whitessa myös seinillä! Ebaylla voi myös kuka tahansa (jos vain hilloa riittää) ryhtyä kisailemaan vaikkapa tällaisesta:

http://cgi.ebay.com/The-Beatles-Please-Please-Me-First-Pressing_W0QQitemZ330253105171QQihZ014QQcategoryZ27344QQssPageNameZWDVWQQrdZ1QQcmdZViewItem

 

[Hinkkanen]

Kyllä niitä harvinaisia ja kalliita ihan hyllyissäkin näkee - ja Black and Whitessa myös seinillä! Ebaylla voi myös kuka tahansa (jos vain hilloa riittää) ryhtyä kisailemaan vaikkapa tällaisesta:

http://cgi.ebay.com/The-Beatles-Please-Please-Me-First-Pressing_W0QQitemZ330253105171QQihZ014QQcategoryZ27344QQssPageNameZWDVWQQrdZ1QQcmdZViewItem

Veikkaan että kalliiksi tosiaan käy ja stereoversio vielä kalliimmaksi. Vaikka olen yrittänyt haalia Beatlesit alkuperäispainoksina niin tuon osalta olen heittänyt pyyhkeen kehään ja tyytynyt vuoden 1964 uusintaprässäykseen. Tuo muuten on helppo tunnistaa. Se on ainoa Beatles-julkaisu, jossa on Parlophonen varhaisempi logo, siis tämä:

Kallis se on sen takia että ei prässätty vielä kauhean paljoa. Olihan se uuden vasta pari singleä, joskin menestyksellistä, julkaisseen ryhmän ensialbumi. Myöhempiä Beatles-albumeja prässättiin jo heti alkuun paljon enemmän koska tiedettiin että kyllä ne kaupaksi saadaan. Se mikä saattaa myöhempien albumien kanssa olla vaikeaa on riittävän hyvän yksilön löytäminen, 60-luvun kuluttajatason levysoittimet kun eivät välttämättä olleet hyväksi niillä soitetuille vinyyleille.

Juhani

 

[Tawe]

Hommatkaa The Beatles: Yesterday And Today sillä "Butcher" -kannella, mintti sealed vain $40.000.

 

[Jyrki_P]

Ainakin seuraavia oppaita voi käyttää apuna suomalaisten vinyylien tunnistamisessa:
- Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas (Timo Rauhaniemi, Mika Tamminen, Jarkko Kuivanen)

Ostin tuon. Ihan pätevän tuntuinen laitos. Kiitos!

 

[kronos]

Sattumalta tämmöiseen sivuun törmäsin netissä ja tää vois olla antoisa linkki ihan esimerkkimielessä:

http://my.dreamwiz.com/annchen/dgg-lps/dg-6digits-intro.htm

Siinä siis yhden ainoan puljun kansi/etikettihistoria pähkinänkuoressa. Tuo antanee osviittaa siitä mitä kaikkea voi joutua tutkimaan/huomioimaan jonkun yksittäisen levyn ilmestymisajankohtaa ja "originelliutta" selvitettäessä. Ja kun muistaa että tämä on vain yksi label niin sotkuisekihan homma väkisin menee. Yleispäteviä ohjeita ei voi antaa koska eri labeleilla on kullakin omat spesiaalijuttunsa...

 

[silmaauki]

Sattumalta tämmöiseen sivuun törmäsin netissä ja tää vois olla antoisa linkki ihan esimerkkimielessä:

http://my.dreamwiz.com/annchen/dgg-lps/dg-6digits-intro.htm

Siinä siis yhden ainoan puljun kansi/etikettihistoria pähkinänkuoressa. Tuo antanee osviittaa siitä mitä kaikkea voi joutua tutkimaan/huomioimaan jonkun yksittäisen levyn ilmestymisajankohtaa ja "originelliutta" selvitettäessä. Ja kun muistaa että tämä on vain yksi label niin sotkuisekihan homma väkisin menee. Yleispäteviä ohjeita ei voi antaa koska eri labeleilla on kullakin omat spesiaalijuttunsa...

Hhmm. Mites tää nyt (yleensä?) menee? Mulla on esim. tällä hetkellä Vivaldin neljästä vuodenajasta Karajanin ja Schwalben esitämän kaksi eri DG:n prässiä. Niissä on eri numerot. Toinen on DG 2530 296 ja toinen DG 26 147-9. Eli kaksi eri painosta eri numeroilla.

Mulla on myös mm. DG 138 802 (Beethoven Eroica, Karajan & Berliner Philharmoniker) ja se on vähän erilainen kuin tuolla Kronoksen linkkaamalla sivustolla olevan kannen kuva. Tulkintani mukaan tuo oma levykanteni on varhaisempi kuin tuolla saitilla näkyvä versio. Minulle kun se stereo on keltaisella pohjalla (thin stereo). Levyetiketti siinä on GY5 (German Yellow 5th). Eli tässä tapauksessa on ainakin kaksi eri painosta samalla numerolla.

Kysymys kuuluu: onko olemassa mitään peukalosääntöjä siitä onko uudella prässillä oma numeronsa vai tehdäänkö se vaan samalla numerolla ja ne erot on jossain logon mallissa/muodossa tms. kuten tuolla Kronoksen vinkkaamalla saitilla on mm. kerrottu?

 

[Fundeeraaja]

Nuo numeroinnit ovat firmakohtaisia. Joillakin merkeillä tehdään prässejä Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Englannissa ja Jenkeissä. Jenkki voi olla omansa, samoin Englanti, Saksa ja Ranska voi olla samalla numerolla keskenään tahi sitten Englannin tai Jenkin kanssa sama. Etiketin väri voi olla eri, tai peräti sama. Yleensä etiketin tiedoissa on maininta painomaasta. Tämän sotkun vielä kun myllää jokin halpis merkki, esim. Pablo joka tekee vielä omansa samasta masterista omin numeroin. Tai sitten numerokin on sama, jokin kirjainyhdistelmä siinä voi hieman muuttua. Eripainoksissa voi etiketin värit muuttua myös, vaikka muuten homma olisi identtinen ja painoaika heittäisi 6kk.
Kannattaa käyttää kirjallisia teoksia jotka kertovat numeron perusteella mistä on kyse. Joskin jazzin puolella edes ne eivät tunne kaikkia.

 

[Hinkkanen]

Näissä jutuissa ainoa sääntö on se että mitään muita sääntöjä ei ole.

Juhani

 

[silmaauki]

Mä oikeastaan arvasin saavani juuri tämän vastauksen. Vaan kysyinpä silti. Eihän elämä liian helppoa saa olla.

 

[anttmaki]

Mä olen sitten niin tuhannen pihalla näistä kaikista numerointihässäköistä näiden LP-levyjen kanssa.

Kertokaahan tyhmälle mitä meinaavat esim. Palefacen Helsinki-Shangri-La levyyn kaiverrettu BA14484-01 B1 HL ja toisella puolella BA14484-01 A1 MK. Entä miten näitä levyjä "perustan" tuonne Collectorziin? Lähinnä kohta "Catalogue Number" hämää.

Ei nyt ehkä ihan tähän sovi molemmat kysymykset mutt aen viitsinyt kaikkia vanhoja ketjuja nostaa arkiston perukoilta...

 

[ph]

Lähinnä kohta "Catalogue Number" hämää.

Catalogue number on numeroista ja/tai kirjaimista koostuva koodi, joka löytyy yleensä ainakin levyn etiketistä ja kannen selkämyksestä.
Kun on nähnyt muutaman, niin sen oppii kylllä löytämään.
Levyyn kaiverretut koodit eivät välttämättä vastaa catalogue numberia.

Esim alla olevan levyn catalogue number on MFN 76.