Maailman parhaat pianistit?

Noista yli-arvostetuista muuten kre:n kanssa samaa mieltä, mutta Kissin on kyllä oikeasti todella hyvä.Ashkenazy mielestäni tosiaan parempi orkesterin johtajana kuin solistina.

Ja Jorge Bolet´a en voi liiaksi hehkuttaa...ne kädet 8)
 
Täytyy nyt huomauttaa siitä, että saman pianistin eri levytyksissä on suuriakin eroja. Esimerkiksi Horowitz väitti itse, ettei koskaan soita samaa kappaletta kahdesti samalla tavalla. Kirjassa "Keskusteluja Horowitzin kanssa" annetaan ymmärtää, että hän suorastaan inhosi nuorempana levyttämiään tulkintoja.

Pianisteista kertovaa kirjallisuutta kannattaa lukea vastapainoksi kriitikoiden ja muun median luomalle henkilökuvalle. Esim. Lang Langin lapsuudesta ja uran alkuvaiheista kertova kirja auttoi ymmärtämään joitakin minua hämmästyttäneitä piirteitä.
 
Moi !

Yksi suurista suosikeistani klassisella puolella on Arthur Rubinstein. Hänen tulkintansa Griegin a-mollikonsertosta on (mielestäni) ylittämätön.
Komppan noita edellisiä mielipiteitä ja nostan Horowitzin aivan ylimpään kärkeen hänen tulkitessaan sooloteoksia pianolle.

Richter, Gilels, ... Klassisella puolella on hirvittävä määrä super-hyviä.

--
 
theman sanoi:
Täytyy nyt huomauttaa siitä, että saman pianistin eri levytyksissä on suuriakin eroja. Esimerkiksi Horowitz väitti itse, ettei koskaan soita samaa kappaletta kahdesti samalla tavalla. Kirjassa "Keskusteluja Horowitzin kanssa" annetaan ymmärtää, että hän suorastaan inhosi nuorempana levyttämiään tulkintoja.

Pianisteista kertovaa kirjallisuutta kannattaa lukea vastapainoksi kriitikoiden ja muun median luomalle henkilökuvalle. Esim. Lang Langin lapsuudesta ja uran alkuvaiheista kertova kirja auttoi ymmärtämään joitakin minua hämmästyttäneitä piirteitä.

Myös äänitteiden tekninen laatu vaihtelee luvattoman paljon. Osa mm. Horowitzin RCA:lle tekemistä äänitteistä on todella karuja ja kovia. Ihan kuin ne olisi äänitetty jossain kaakelitilassa.

Lukeminen kannattaa aina!
 
Benno Moiseiwitschia ei vissiin ole vielä mainittu. Hienoa pianonsoittoa tunteella. :)
 
rami sanoi:
Myös äänitteiden tekninen laatu vaihtelee luvattoman paljon. Osa mm. Horowitzin RCA:lle tekemistä äänitteistä on todella karuja ja kovia. Ihan kuin ne olisi äänitetty jossain kaakelitilassa.

Lukeminen kannattaa aina!

Useita Horowitzin levytyksiä on tehty hänen omassa kodissaan. En tiedä johtuuko mainitsemasi ominaisuudet tästä.
 
Minulla on sellainen vaikutelma, että äänityshistoria on kohdellut Horowitzia aika hyvin. Paljon löytyy esimerkkejä hyvistä pianisteista, joita on äänitetty rikollisen huonosti, etenkin rautaesiripun takana (esim. Richter tai vaikkapa Samuil Feinberg). Ymmärtääkseni valtaosa Horowitzin levytyksistä on RCA:n studiokamaa tai sitten jotain Carnegie-liveäänityksiä, jotka on aikakausi huomioiden tehty isolla rahalla sekä huolella. En tiedä onko muita H:n levyjä tehty kotona kuin se viimeinen ("Horowitz at home" tms.), täytyypä tsekata Dubalin kirjasta.

Pianistien keskuudessa on muuten aika yleistä, että omia levytyksiä väheksytään. Varsinkin Richter oli totaalisen depressiivinen lähes kaikesta mikä meni purkkiin.
 
Olen samaa mieltä, Horowitzin levytuotanto on yllättävän hyvälaatuinen. Hän äänitteisiin satsattiin paljon. Horowitzin RCA:lle soittamat Clementi- ja Skrjabin-levyt äänitettiin hänen olohuoneessaan, koska maestro ei suostunut erakkokautenaan 50-luvulla edes levytys-studioon. Minusta hänen Columbialle levytämä materiaali on kokonaisuutena parempi. Myös DG:n Horowitz At Home on kotona äänitetty.
 
Tuosta Alexin mainitsemasta Griegin konsertosta puhuttaessa täytyy nostaa esiin täällä jostain syystä mainitsematta jätetty Radu Lupu. Loistava pianisti, ja varsinkin tuo Grieg-levytys Deccalle on erinomainen.
 
Minulla on ollut Lupusta sellainen käsitys, että hän on erityisen hyvä Schubert-soittaja. Ja toisaalta hänen suppea ohjelmisto koostuu lähinnä Mozart-Beethoven-Schubert-Brahms-osastosta.

Lupun Griegiä en ole kuullut pitkään aikaan, mutta se ei ole Lupun syy. Jotenkin tuo Grieg tuntuu niin puhkikuluneelta, vaikka mestariteos onkin. Pitäisi varmaan verestää muistoja Lipattin hienon levytyksen parissa.
 
Keväällä Lupu oli Finlandia-talossa keikalla. Soitti Schubertin yhden pianosonaatin ja Debussyn preludien ekan kirjan. Molemmista tykkäsin paljon, varsinkin Debussy oli aivan hunajaa. Minusta ei hävinnyt levyltä kuulemilleni Michelangelin Debussy-tulkinnoille ollenkaan vaan ehkä pisti jopa paremmaksi. Suvereenia osaamista, puhdasta magiaa.
 
Helmikuun Rondossa mielenkiintoinen artikkeli päivän pianisteista: "Nuoret leijonat valtasivat pianon".
 
Back
Ylös