Tarkalleen ottaen tuo Opethin uus ei ole digipakkia nähnytkään, mutta on minunkin mielestäni sieltä kamalimmasta päästä, kun puhutaan CD-levyjen koteloista.
Muitakin vastaavia iljetyksiä tulee mieleen pienellä pohdiskelulla. Esimerkiksi tuo jo mainittu Katatonian Great Cold Distancen boksi, joka toki on ihan hieno, mutta ei mahdu hyllyyn ja on sikamaisen hankala avata. Valitettavasti Peaceville on julkaissut paljon muitakin levyjä vastaavissa bokseissa...
Sitten on näitä moneen suuntaan aukeavia digipakkeja, kuten Katatonian Last Fair Deal Gone Downin eka painos, sekä Mayhemin Chimera, jotka molemmat aukeavat neljään suuntaan.
Jaetun ykköspaikan rasittavimpien koteloiden listassa vievät Porcupine Treen Fear of a Blank Planetin rajoitettu CD+DVD-painos, sekä Toolin 10000 Days. Toolin kotelosta levyn sentään saa ulos ja takaisin, mutta naarmuuntuminen on lähes varmaa. Porcupinen tapauksessa levyjen saaminen ulos kotelosta on voimalaji, ja takaisin tunkeminen lähes mahdotonta...