Luxman PD-288

Tuossa Gradossa, samoin kun tuossa Ortofonissa on se etu, että kumpikin rasia on hyvin suorakulmaisia.
Näissä VTA:ta vai tsekkailla myös korvaamalla vinyyli ohuella peilinpalalla.
Suorata kulmat on näppärä tarkistaa peilikuvasta, niin edestä kuin sivustakin katsomalla.
Tuolloin sivuttaisvedonpoisto on hyvä ottaa pois käytöstä säätämisen ajaksi.

-128-

P.S. Edellämainitusta syystä tämä http://www.turntablebasics.com/ on nimenomaan peili.

-***-
 
Littunatelkkari sanoi:
Tuossa Gradossa, samoin kun tuossa Ortofonissa on se etu, että kumpikin rasia on hyvin suorakulmaisia.
Näissä VTA:ta vai tsekkailla myös korvaamalla vinyyli ohuella peilinpalalla.
Suorata kulmat on näppärä tarkistaa peilikuvasta, niin edestä kuin sivustakin katsomalla.
Tuolloin sivuttaisvedonpoisto on hyvä ottaa pois käytöstä säätämisen ajaksi.

-128-

P.S. Edellämainitusta syystä tämä http://www.turntablebasics.com/ on nimenomaan peili.

-***-

Tämä on totta. Kuitenkin on syytä pitää mielessä, että ensisijaisesti olemme kohdistamassa neulaa (ja neulavartta), emmekä runkoa. Nämähän saattavat joissain tapauksissa hieman heittää.
 
Tawe sanoi:
Tämä on totta. Kuitenkin on syytä pitää mielessä, että ensisijaisesti olemme kohdistamassa neulaa (ja neulavartta), emmekä runkoa. Nämähän saattavat joissain tapauksissa hieman heittää.

Jos nyt kuitenkin laitettaisiin ensiksi tähän asti asiat kuntoon ja vasta sitten mietittäisiin kohtaako neulavarsi levyn 20 asteen kulmassa vai ei - sitä kun on aika vaikea mitata. Käytetty neulavoima vaikuttaa sekin merkittävästi neulakulmaan, koska neulavarsi 'niiaa' syvempään suuremman voiman alla.

Hienosäätöähän voimme jatkaa vaikka loputtomiin - kunhan nyt päästäisiin ensiksi edes 'tontille'.

-128-
 
Littunatelkkari sanoi:
Jos nyt kuitenkin laitettaisiin ensiksi tähän asti asiat kuntoon ja vasta sitten mietittäisiin kohtaako neulavarsi levyn 20 asteen kulmassa vai ei - sitä kun on aika vaikea mitata. Käytetty neulavoima vaikuttaa sekin merkittävästi neulakulmaan, koska neulavarsi 'niiaa' syvempään suuremman voiman alla.

Hienosäätöähän voimme jatkaa vaikka loputtomiin - kunhan nyt päästäisiin ensiksi edes 'tontille'.

-128-


Kyllä kyllä, juuri näin! Aivan oikein. Ajattelin lähinnä sitä, että joskus neulavarsi saattaa hieman poiketa keskilinjasta tms. Ja ihan vaan muistutukseksi ja ajatusten ohjaamiseksi siihen mitä oikein ollaan tekemässä.
 
Vs: Luxman PD-288/ VTA

Taas on viikonloppuna ruuvattu, pitkiä ruuveja kun ei hetimmiten löytynyt, niin nyt sitten suoritin kiilausta että rasia oikenisi.
Tämän suorempaan en sitä saanut.
rasia2.jpg


Kuten tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, niin toisin kuin oletin, jouduinkin tekemään tuon kiilauksen rasian etupuolelle, kiilana on nyt tavallista kopiopaperia taitettuna kaksinkerroin. Eli olisiko ovela Japanilainen insinööri tehnyt niin ettei rasian kelkka olekaan suora... Että ois vielä yksi lisämuuttuja hankaloittamassa säätöä. Tietysti nää kaltevuudet on semmosia, että meinaa luulosairaus iskeä kun noita kulmia yms. yrittää tiirailla.

Vaikka käytin huomattavasti reilumpaa kiilamäärää ja lopulta testailin niin, että soitin tuota sihisevää Maccaa ensin yhden ja sitten kahden muun vinyylin päälle asetettuna, ja vaikka se sihinä hieman laantuikin, niin ei se hävinnyt. Jotta helpoimmin pääsen sibilansseista eroon kun jätän tuon levyn soittamatta...
Mutta muistini mukaan täällä jossain joku mainitsi että 80-luvun alkupuolella levyjen urissa oli joku kulmamuutos tms? Tämä ko. levy taitaa olla ainoa tuon ajanjakson levy hyllyssäni, siinäkö se vika on?

Ja sitten vielä varsinaiseen aiheeseen, vaikka rasia nyt onkin hyvin suorassa niin paraneeko tilanne vielä jos myös äänivarsi olisi suorassa, eikös tämä kaltevuus vaikuttanut nostavasti neulapainoon?

----

Sitten kun tuossa soittelin cd:tä niin jäin jo hetkeksi kuuntelemaan "että korostuiko tuo ässä tuossa..."
 
Vs: Luxman PD-288/ VTA

sihvis sanoi:
Kuten tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, niin toisin kuin oletin, jouduinkin tekemään tuon kiilauksen rasian etupuolelle, kiilana on nyt tavallista kopiopaperia taitettuna kaksinkerroin. Eli olisiko ovela Japanilainen insinööri tehnyt niin ettei rasian kelkka olekaan suora... Että ois vielä yksi lisämuuttuja hankaloittamassa säätöä. Tietysti nää kaltevuudet on semmosia, että meinaa luulosairaus iskeä kun noita kulmia yms. yrittää tiirailla.

Näyttäisi vähän siltä, että Grado on korkeahko tuohon varteen ja siksi joudut kiilaamaan rasiaa.

sihvis sanoi:
Vaikka käytin huomattavasti reilumpaa kiilamäärää ja lopulta testailin niin, että soitin tuota sihisevää Maccaa ensin yhden ja sitten kahden muun vinyylin päälle asetettuna, ja vaikka se sihinä hieman laantuikin, niin ei se hävinnyt. Jotta helpoimmin pääsen sibilansseista eroon kun jätän tuon levyn soittamatta...
Mutta muistini mukaan täällä jossain joku mainitsi että 80-luvun alkupuolella levyjen urissa oli joku kulmamuutos tms? Tämä ko. levy taitaa olla ainoa tuon ajanjakson levy hyllyssäni, siinäkö se vika on?

Kyllä se levy on pystysuoraan leikattu - ihan niinkuin kaikki muutkin levyt.

sihvis sanoi:
Ja sitten vielä varsinaiseen aiheeseen, vaikka rasia nyt onkin hyvin suorassa niin paraneeko tilanne vielä jos myös äänivarsi olisi suorassa, eikös tämä kaltevuus vaikuttanut nostavasti neulapainoon?

Niin hassulta kun se saattaa kuulostaakin, jos n.20mN neulavoima ei auta tuohon ongelmaan, niin poista tuo kiila.
Ainaskin ässät rauhoittuu.

-128-
 
Vs: Luxman PD-288/ VTA

sihvis sanoi:
Ja sitten vielä varsinaiseen aiheeseen, vaikka rasia nyt onkin hyvin suorassa niin paraneeko tilanne vielä jos myös äänivarsi olisi suorassa, eikös tämä kaltevuus vaikuttanut nostavasti neulapainoon?

Varren kaltevuus ei vaikuta neulapainoon. Neulapainon muutos vaikuttaa mitättömän vähän äänivarren kaltevuuteen mutta merkittävämmin neulavarren kaltevuuteen ja sitä myötä VTA-kulmaan.

Nythän tässä kaikessa pyritään yksinkertaisesti vain siihen, että neulan kärki olisi mahdollisimman samassa kulmassa levyä kohden kuin missä kaiverruspää on aikanaan ollut. Vertikaalisessa (VTA) -kulmassa pyritään saamaan neula samaan pystykulmaan kuin kaiverruspää ja horisontaalisessa (HTA) -kulmassa pyritään saamaan neula kulkemaan tangentissa (tai mahdollisimman lähellä sitä). Atsimuutilla tarkoitetaan sitä, että neula kulkee levyn urassa mahdollisimman suoraan edestä päin katsottuna.

Tuolta löytyi asia selitettynä: http://www.quanlong.com.cn/yxzz/telarc.htm

Periaatteessa yksinkertaista ja helppoa. Vaikeutta lisää kuitenkin se, että riittävän helpot ja tarkat säätömahdollisuudet puuttuvat 'huokeammista' soittimista. Lisäksi nuo neulat eivät vielä näissä(kään) hintaluokissa ole aivan ehdottoman oikeaan kulmaan asennettuja (neulavarteen nähden). Tähän kun lisätään vielä neulan mahdollinen kuluneisuus - etenkin epäsymmetrinen sellainen, niin yhtälö onkin jo monin verroin vaikeampi. Tuon neulan asennustarkuuden ja kuluneisuuden varmistamiseksi tarvitaan kaiken lisäksi mikroskooppi.

Mitä kapeampi ja korkeampi neulan kosketuspinta-ala levyyn on, sitä kriittisempi on myös vaadittu säätötarkkuus.
Pyöreät neulahionnat eivät juurikaan kärsi epätäydellisistä neula-asetuksista. Perinteiset elliptiset koukut ovat jo herkempiä kulmavirheelle ja Fritz Gygerit, VdH:t ym. 'superhionnat' ovat puolestaan hyvin vaativia kaikkien säätöjen suhteen - onneksi näissä jälkimmäisissä neulat ovat yleensä tarkalleen oikeassa paikassa.

Sibilanssi korostus, joka häipyy tai palaa herkästi säätöjen mukana kielii paremmanlaatuisesta ja/tai epätasaisesti kuluneesta ja/tai väärään kulmaan istutetusta -neulasta.

Muuttujia on siis paljon ja siksipä lopputulos on monen asian summa. Loppupelissä korvin tehty hienosäätö ratkaisee, mutta sitä on helpompi lähestyä teoreettisistä ideaaliasetuksista. Tämmöistä on vinyylihifistin arki.

-128-
 
No niin, laitoin 2mm palan balsaa rasian ja äänivarren väliin ja nyt äänivarsi on soitettaessa suorassa.
Sitten säädin vastapainoa ja siirtelin antiskatea ja ääni kuulosti hyvälle.
Tuo pahamaineinen Maccan levykin rauhoittui jo siinä määrin, että se on ihan kuunneltavaa, pari suhausta siellä on vieläkin, mutta ehkäpä Michael Jackson vaan laulaa sen verta terävästi ja lähellä mikkiä että ässä kuuluu.
Kaikilla muilla toistaiseksi kuulemillani levyillä tuon sibilanssin kanssa on semmoista arpomista, "oliko se nyt korostunut vai ei, ehkä se voisi olla 10% vähemmän suhahtava".
Perkule, muuta tee kuin haittaa musiikin kuuntelua moinen bongailu, kun suurempaa vikaa ei tunnu olevan. Joten nyt totean soittimen olevan kunnossa, rasian paikoillaan ja motivaation riittäessä säädän korkeintaan antiskatea ja vastapainoa.
Kiitokset kaikille projektiin osallistuneille.

Semmoista vielä, että siinä missä ekalla kerralla rasian paikkaa sai hakea tuntikausia, niin nyt hion tuon korotuspalan mittaansa ja laitoin rasian paikoilleen reiluun puoleen tuntiin.
Jotta jotain mitattavissa olevaa kehitystä on tapahtunut. :)
 
Kun oli tuota joululomaa, siis kesäloman loput, niin tulipa nykerrettyä testilevyn ja kuplavaa'an kanssa.
Testilevyllä (vinyl essentials) toistuu seurantakykyraidoilla puhtaasti 80 micron, 90 alkaa hetkittäin piipata oikeaa kanavaa, joten sekin on ehkä lisäsäädöllä saavutettavissa, rasia-varsi resonanssi oli 10Hz. Näiden arvojen valossa rasia-varsi yhteensopivuus on siis ihan hyvä. Tuo resonanssitestiraita oli ihan hauska kun rasia alkoi tanssia.
Testilevyn cross-talk raidoista (3 ja 4) en kyllä ymmärtänyt ensikuuntelulla mitään, ensin kuuluu hiljaista suhinaa ja sitten äänekkäämpää.

Kuplavaa'alla leikkiessä tuli selväksi se, että tätä soitinta on hyvin vaikea saattaa täysin vaakasuoraan, runko antaa erilaisia heittoja hieman paikasta riippuen, levylautanen samoin, nähtävästi vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Lisäksi kun levyt itsessään eivät ole täysin vaakasuoria niin, no, ajattelin elää näiden kallistusten kanssa kuten tähänkin asti, kun mitään isoja heittoja ei vastaan tullut.

Hyvin se soi vieläkin.
 
No siellähän on taas puuhasteltu. Kun se nyt on noinkin hyvin timmissä, niin heitä testilevy roskiin ja kuuntele musiikkia. Mikäli jollakin levyllä esim. laulaja on keskellä, tai monoraita asettuu pystyakselille kaiuttimien väliin keskelle (20-40cm prässäyksestä riippuen). Jos tuon lisäksi oikea ja vasen kanava erottuu kuunneltavasti ylempiin keskiääniin asti, niin eiköhän SE soi. Täyttä kanavaerottelua on lähes mahdoton saavutta, vaan kanava-ajot menee sykleittäin poikittaisakselilla monellakin soittimella, neulalla ja etenkin prässäyksellä. Mekaanisessa laitteessa on niin paljon muuttujia, että kun ääni on fokuksessa ja irtoaa tilaan kivasti, niin that's it. Hyvä Sihvis.
 
Se suhiseva Maccan levy on ollut viimeaikoina lähinnä hyllynlämmittimenä.
Eilen kuuntelin Fitzgeraldin Newport Jazz Festival - Live at Carnegie Hall, July 5, 1973 tuplaLP:n läpi eikä kertaakaan tarttunut ässsä korviin.
Sanotaan vaikka, että en anna pikkusuhinoiden tulla musiikin tielle.
 
Back
Ylös