Vs: Luxman PD-288/ VTA
sihvis sanoi:
Ja sitten vielä varsinaiseen aiheeseen, vaikka rasia nyt onkin hyvin suorassa niin paraneeko tilanne vielä jos myös äänivarsi olisi suorassa, eikös tämä kaltevuus vaikuttanut nostavasti neulapainoon?
Varren kaltevuus ei vaikuta neulapainoon. Neulapainon muutos vaikuttaa mitättömän vähän äänivarren kaltevuuteen mutta merkittävämmin neulavarren kaltevuuteen ja sitä myötä VTA-kulmaan.
Nythän tässä kaikessa pyritään yksinkertaisesti vain siihen, että neulan kärki olisi mahdollisimman samassa kulmassa levyä kohden kuin missä kaiverruspää on aikanaan ollut. Vertikaalisessa (VTA) -kulmassa pyritään saamaan neula samaan pystykulmaan kuin kaiverruspää ja horisontaalisessa (HTA) -kulmassa pyritään saamaan neula kulkemaan tangentissa (tai mahdollisimman lähellä sitä). Atsimuutilla tarkoitetaan sitä, että neula kulkee levyn urassa mahdollisimman suoraan edestä päin katsottuna.
Tuolta löytyi asia selitettynä:
http://www.quanlong.com.cn/yxzz/telarc.htm
Periaatteessa yksinkertaista ja helppoa. Vaikeutta lisää kuitenkin se, että riittävän helpot ja tarkat säätömahdollisuudet puuttuvat 'huokeammista' soittimista. Lisäksi nuo neulat eivät vielä näissä(kään) hintaluokissa ole aivan ehdottoman oikeaan kulmaan asennettuja (neulavarteen nähden). Tähän kun lisätään vielä neulan mahdollinen kuluneisuus - etenkin epäsymmetrinen sellainen, niin yhtälö onkin jo monin verroin vaikeampi. Tuon neulan asennustarkuuden ja kuluneisuuden varmistamiseksi tarvitaan kaiken lisäksi mikroskooppi.
Mitä kapeampi ja korkeampi neulan kosketuspinta-ala levyyn on, sitä kriittisempi on myös vaadittu säätötarkkuus.
Pyöreät neulahionnat eivät juurikaan kärsi epätäydellisistä neula-asetuksista. Perinteiset elliptiset koukut ovat jo herkempiä kulmavirheelle ja Fritz Gygerit, VdH:t ym. 'superhionnat' ovat puolestaan hyvin vaativia kaikkien säätöjen suhteen - onneksi näissä jälkimmäisissä neulat ovat yleensä tarkalleen oikeassa paikassa.
Sibilanssi korostus, joka häipyy tai palaa herkästi säätöjen mukana kielii paremmanlaatuisesta ja/tai epätasaisesti kuluneesta ja/tai väärään kulmaan istutetusta -neulasta.
Muuttujia on siis paljon ja siksipä lopputulos on monen asian summa. Loppupelissä korvin tehty hienosäätö ratkaisee, mutta sitä on helpompi lähestyä teoreettisistä ideaaliasetuksista. Tämmöistä on vinyylihifistin arki.
-128-