No niin, nyt on kuuntelut kuunneltu ja Luxman L-505u integroitu pakattu laatikkonsa (kolminkertainen laatikosto) ja se lähtee takaisin Hifihuoneelle Tampereelle Matkahuollossa tänään. Kiitos Ari Niemelle tästä koekuuntelumahdollisuudesta!
Joo, aivan alkuunsa laite aiheutti kokonsa ja painonsa puolesta kompakteihin pikku laatikoihin tottuneelle flättärille melkoisen yllätyksen. Luulin laitetta "tavallisen kokoiseksi" mutta sehän on tosiaan 467 (W) x 179 (H) x 437 (D) mm kokoinen ja 21 kg painava mörskäri. Siis iso! Vaikka Luxman erillislaitteet ovatkin sitten jo paljon paljon isompia, ja raskaampia. No, anyway, laite on livenä paljon vakuuttavampi kuin kuvista voisi päätellä, erittäin järeä ja hienosti viimeistelty. Herättää kyllä nopeasti voimakasta omistamisen halua. Virtoihin kytkettynä laite on hiljainen, se ei hurise eikä mitkään paikat kolise tai rämise. Myöskään AB-luokkaisena laite ei mainittavasti kuumene, lämpiää toki. Liittimet (käyttämättömät ovat muovitulpin suojatut) on laadukkaat ja hyvin jämäkät. Hmm, erikoista on se, ettei juuri tämän laitteen takapaneelista löytynytkään verkkovirran vaihetta osoittavaa indikaattoria! Valmistajan www-sivujen manuaalissa se mainitaan samoin kuin Hifimaailman jutussa, mutta tässä koneessa sitä ei ollut... weird. Mukana tulee myös kaukosäädin johon en missään vaiheessa koskenut...
Kaikki kuuntelut tehtiin vinyylitoistimella SME20/2A, Transfiguration Orpheus L ja Luxmanin omalla sisäisellä levysoitinesiasteella sekä vertailun vuoksi Naimin Stageline K/HiCap2/Chord Chrysalis -kombolla kuunneltuina. Linjatasoinen, digitaalilähteinen puoli jäi nyt kokonaan testaamatta. Luxmanin kuulokeantoa kokeiltiin joka ilta Grado SR225 luureilla. Musiikkina kaikenlaista mitä hyllystä sattui fiilistellessä käten tarttumaan, eli jatsia, rockabillyä, suomirokkia, kasariheviä ja death metalia sekä pop/rock klassikoita. Klasaria ei nyt tällä kertaa kuunnellut lainkaan.
Ja miltä se kuulosti? Ihan alkuun yllättävänkin saman tapaiselta kuin Naim (NAC 202/HC2/NAPSC/NAP 200), mutta pian alkoi myös erojakin löytyä. Rytmisesti Luxman on kivan vapautunut peli, rytmipuoli on oikea-aikaisen tuntuista ilman turhaa hoppuilua, jalka kyllä vippasee musiikin niin vaatiessaan. Melodisesti laite on erinomaisen selkeä, puhdas ja erotteleva, taas ilman turhaa asioiden korostamista. Musiikkia ja sen rakenteita on hyvin helppo kuunnella, viesti tulee ymmärretyksi. Naim on jossakin määrin ns. suttuisemman kuuloinen. Tähän samaan selkeyteen liittyen Luxman on myös sävykkäämpi toistin tuoden paremmin esille äänitteille tarttunutta "väriä" ja vivahteita. Ero ei ole iso, mutta on kuitenkin ilmeinen. Sävykkyys ulottuu myös bassoille asti, joskin Naimilla ote on tällä alueella napakampi. Luxmanin basso on mehevämpi, mutta silti helposti seurattava ja sävykäs. Dynamiikan suhteen asettaisin Luxmanin ja Naimin suurin piirtein samoille kalkkiviivoille. Molemmista löytyy potkua kerrostalotarpeisiin.
Luxmanin sisäinen levysoitinetuaste (MM: 2.5mV/47kΩ, MC: 0.3mV/100Ω) on äänenlaadultaan kyllä kelpo peli. Kyllä sillä vakavampikin harrastaja pärjää kun vain rasian asetukset sattuvat kohdalleen. Mulle ei selvinnyt täysin riaa:n tekninen puoli, onko muuntaja, aktiivinen, tms... Levysoitinetuasteen pohjakohina oli kyllä jonkin verran voimallisempi kuin Naimissa, mutta toisalta taas Luxmanissa ei kuulunut levysoittimen moottorin hurinaa, jonka saan kuuluviin Naimeilla. Nämä on näitä juttuja jotka varmaan muuttuvat paljon riippuen muusta oheislaiteistosta jne. Itselläni ei esim. ole maadoitettuja pistorasioita jne. Vertasin uteliaisuuttani myös Luxin riaa:ta Naim Stagelineen. Nyt ainoa tapa virroittaa Stageline oli HiCap2, eli kyseessä kombo, jolla en voinut kuunnella edes Naim-setissä (otan mielummin virran suoraan NAC 202 etuselta). No, ei se pärjännyt tässäkään tapauksessa Luxin riaa:lle, joskin saattoi kuulostaa piirun paremmalta kuin Naim setissä (weird & unbelievable!).
Kuulokeanton kanssa ei myöskään ollut ongelmia. Levyjä tuli pyöriteltyä paljon ilmaisin. Kokonaisuus kuulostaa hieman erilaiselta kuin Naimeilla, joilla toisto on Isojussin lanseeraamaan termiä lainatakseni, munakkaampaa, mutta silti hyvin kuunneltavaa ja nautittava. No problems.
Kuuntelin vahvistinta niin Music Line PowerIgel:iin kytkettynä kuin myös tavallisilla verkkovirtajohdoilla (siis PI kokonaan pois ja erillisellä johdolla virta myös SME:lle). Ero oli, mutta kumpiko parempi? En osaa sanoa... saatoin jopa tykätä PI:stä enempi, toiston ollessa tällöin hieman ehempi, kontrolloidumpi ja tymäkämpi.
Conclusion: Todella hyvä vahvistin! Hintaansa suhteutettuna ja ollessaan "vain integroitu", sanoisin, että aivan sairaan hyvä peli! Ei paljoa enempää voi vaatia. Voisin elää tämän kanssa päivien päähän. Annan tälle täyden siunaukseni.
Nyt tässa kytkiessäni Naimeja kasaan, Luxmanin "hiljaisuus" korostuu - Naimin päätevahvistin ja kaksi HiCap2 virtalähdettä suurehkoine muutajineen pitää melkoista "meteliä". johon toki korva pian tottuu eikä siihen kiinnitä niinkään huomiota kuin yön hiljaisina tunteina. Ensimmäiset levyt Naimeilla pamahtaa soimaan pykälää räyhemmällä (joskin osin suttuisemmalla) oteella. Basson ollessa vähemmän mehukas, mutta napakampi. Heh, on jännä huomata, että ei mene taas kauaa aikaa kun koppaan ilmakitaran käteeni ja oikean käden tuulimylly alkaa pyöriä...
...Ei ole huono Naimikaan, mutta on osa-alueita joita olisi syytä parantaa. Minun on pakko vielä jossakin vaiheessa katsoa mitä Naim Superline phono stage tuo mukanaan. Onko Stageline se "pullonkaula" ja "suttalähde" vai mikä? Toisaalta haluaisin ehkä kuunnella vielä pari integroitua, Linn Majik-I, ehkä McIntosh tai Accuphase tai jotain... katsellaan mitä tapahtuu, ei tässä mikään kiire ja hätä minnekään ole.
Haa, toi mikä oli myös kuunteluissa hauska ja mieleinen ylläri, oli noi Naim Allae kaiuttimet! Ne toimii hienosti myös Luxmanin kanssa tuoden vahvistimien erot selvästi kuuluville. Ja toimii! Jos päätyisin vielä lopulta Luxmaniin, niin minlla ei välttämättä olisi mitään tarvetta lähteä kaiuttimia vaihtamaan, ei ainakaan heti alkuun. Nämä toimii kiinni seinässä ja se on toistaiseksi tärkeä ominaisuus.
Kyllä ne Japanissa osaa. Luxman on pirun hyvä kone. Uskoisin sen äänenlaatunsa puolesta kelpaavan useimmille myös ns. flättishenkisille harrastajille. Kiitos Ari Niemi, kiitos Hifihuone!
Joo, aivan alkuunsa laite aiheutti kokonsa ja painonsa puolesta kompakteihin pikku laatikoihin tottuneelle flättärille melkoisen yllätyksen. Luulin laitetta "tavallisen kokoiseksi" mutta sehän on tosiaan 467 (W) x 179 (H) x 437 (D) mm kokoinen ja 21 kg painava mörskäri. Siis iso! Vaikka Luxman erillislaitteet ovatkin sitten jo paljon paljon isompia, ja raskaampia. No, anyway, laite on livenä paljon vakuuttavampi kuin kuvista voisi päätellä, erittäin järeä ja hienosti viimeistelty. Herättää kyllä nopeasti voimakasta omistamisen halua. Virtoihin kytkettynä laite on hiljainen, se ei hurise eikä mitkään paikat kolise tai rämise. Myöskään AB-luokkaisena laite ei mainittavasti kuumene, lämpiää toki. Liittimet (käyttämättömät ovat muovitulpin suojatut) on laadukkaat ja hyvin jämäkät. Hmm, erikoista on se, ettei juuri tämän laitteen takapaneelista löytynytkään verkkovirran vaihetta osoittavaa indikaattoria! Valmistajan www-sivujen manuaalissa se mainitaan samoin kuin Hifimaailman jutussa, mutta tässä koneessa sitä ei ollut... weird. Mukana tulee myös kaukosäädin johon en missään vaiheessa koskenut...
Kaikki kuuntelut tehtiin vinyylitoistimella SME20/2A, Transfiguration Orpheus L ja Luxmanin omalla sisäisellä levysoitinesiasteella sekä vertailun vuoksi Naimin Stageline K/HiCap2/Chord Chrysalis -kombolla kuunneltuina. Linjatasoinen, digitaalilähteinen puoli jäi nyt kokonaan testaamatta. Luxmanin kuulokeantoa kokeiltiin joka ilta Grado SR225 luureilla. Musiikkina kaikenlaista mitä hyllystä sattui fiilistellessä käten tarttumaan, eli jatsia, rockabillyä, suomirokkia, kasariheviä ja death metalia sekä pop/rock klassikoita. Klasaria ei nyt tällä kertaa kuunnellut lainkaan.
Ja miltä se kuulosti? Ihan alkuun yllättävänkin saman tapaiselta kuin Naim (NAC 202/HC2/NAPSC/NAP 200), mutta pian alkoi myös erojakin löytyä. Rytmisesti Luxman on kivan vapautunut peli, rytmipuoli on oikea-aikaisen tuntuista ilman turhaa hoppuilua, jalka kyllä vippasee musiikin niin vaatiessaan. Melodisesti laite on erinomaisen selkeä, puhdas ja erotteleva, taas ilman turhaa asioiden korostamista. Musiikkia ja sen rakenteita on hyvin helppo kuunnella, viesti tulee ymmärretyksi. Naim on jossakin määrin ns. suttuisemman kuuloinen. Tähän samaan selkeyteen liittyen Luxman on myös sävykkäämpi toistin tuoden paremmin esille äänitteille tarttunutta "väriä" ja vivahteita. Ero ei ole iso, mutta on kuitenkin ilmeinen. Sävykkyys ulottuu myös bassoille asti, joskin Naimilla ote on tällä alueella napakampi. Luxmanin basso on mehevämpi, mutta silti helposti seurattava ja sävykäs. Dynamiikan suhteen asettaisin Luxmanin ja Naimin suurin piirtein samoille kalkkiviivoille. Molemmista löytyy potkua kerrostalotarpeisiin.
Luxmanin sisäinen levysoitinetuaste (MM: 2.5mV/47kΩ, MC: 0.3mV/100Ω) on äänenlaadultaan kyllä kelpo peli. Kyllä sillä vakavampikin harrastaja pärjää kun vain rasian asetukset sattuvat kohdalleen. Mulle ei selvinnyt täysin riaa:n tekninen puoli, onko muuntaja, aktiivinen, tms... Levysoitinetuasteen pohjakohina oli kyllä jonkin verran voimallisempi kuin Naimissa, mutta toisalta taas Luxmanissa ei kuulunut levysoittimen moottorin hurinaa, jonka saan kuuluviin Naimeilla. Nämä on näitä juttuja jotka varmaan muuttuvat paljon riippuen muusta oheislaiteistosta jne. Itselläni ei esim. ole maadoitettuja pistorasioita jne. Vertasin uteliaisuuttani myös Luxin riaa:ta Naim Stagelineen. Nyt ainoa tapa virroittaa Stageline oli HiCap2, eli kyseessä kombo, jolla en voinut kuunnella edes Naim-setissä (otan mielummin virran suoraan NAC 202 etuselta). No, ei se pärjännyt tässäkään tapauksessa Luxin riaa:lle, joskin saattoi kuulostaa piirun paremmalta kuin Naim setissä (weird & unbelievable!).
Kuulokeanton kanssa ei myöskään ollut ongelmia. Levyjä tuli pyöriteltyä paljon ilmaisin. Kokonaisuus kuulostaa hieman erilaiselta kuin Naimeilla, joilla toisto on Isojussin lanseeraamaan termiä lainatakseni, munakkaampaa, mutta silti hyvin kuunneltavaa ja nautittava. No problems.
Kuuntelin vahvistinta niin Music Line PowerIgel:iin kytkettynä kuin myös tavallisilla verkkovirtajohdoilla (siis PI kokonaan pois ja erillisellä johdolla virta myös SME:lle). Ero oli, mutta kumpiko parempi? En osaa sanoa... saatoin jopa tykätä PI:stä enempi, toiston ollessa tällöin hieman ehempi, kontrolloidumpi ja tymäkämpi.
Conclusion: Todella hyvä vahvistin! Hintaansa suhteutettuna ja ollessaan "vain integroitu", sanoisin, että aivan sairaan hyvä peli! Ei paljoa enempää voi vaatia. Voisin elää tämän kanssa päivien päähän. Annan tälle täyden siunaukseni.
Nyt tässa kytkiessäni Naimeja kasaan, Luxmanin "hiljaisuus" korostuu - Naimin päätevahvistin ja kaksi HiCap2 virtalähdettä suurehkoine muutajineen pitää melkoista "meteliä". johon toki korva pian tottuu eikä siihen kiinnitä niinkään huomiota kuin yön hiljaisina tunteina. Ensimmäiset levyt Naimeilla pamahtaa soimaan pykälää räyhemmällä (joskin osin suttuisemmalla) oteella. Basson ollessa vähemmän mehukas, mutta napakampi. Heh, on jännä huomata, että ei mene taas kauaa aikaa kun koppaan ilmakitaran käteeni ja oikean käden tuulimylly alkaa pyöriä...
...Ei ole huono Naimikaan, mutta on osa-alueita joita olisi syytä parantaa. Minun on pakko vielä jossakin vaiheessa katsoa mitä Naim Superline phono stage tuo mukanaan. Onko Stageline se "pullonkaula" ja "suttalähde" vai mikä? Toisaalta haluaisin ehkä kuunnella vielä pari integroitua, Linn Majik-I, ehkä McIntosh tai Accuphase tai jotain... katsellaan mitä tapahtuu, ei tässä mikään kiire ja hätä minnekään ole.
Haa, toi mikä oli myös kuunteluissa hauska ja mieleinen ylläri, oli noi Naim Allae kaiuttimet! Ne toimii hienosti myös Luxmanin kanssa tuoden vahvistimien erot selvästi kuuluville. Ja toimii! Jos päätyisin vielä lopulta Luxmaniin, niin minlla ei välttämättä olisi mitään tarvetta lähteä kaiuttimia vaihtamaan, ei ainakaan heti alkuun. Nämä toimii kiinni seinässä ja se on toistaiseksi tärkeä ominaisuus.
Kyllä ne Japanissa osaa. Luxman on pirun hyvä kone. Uskoisin sen äänenlaatunsa puolesta kelpaavan useimmille myös ns. flättishenkisille harrastajille. Kiitos Ari Niemi, kiitos Hifihuone!
!
