veskelin sanoi:
Jos kaiuttimen taajuusvasteessa on 5dB kuoppa 1-2kHz, niin miten se havaitaan luonnollisella mittasignaalilla? Uskoakseni ko virhe kyllä näkyy skoopin ruudulla jollain tapaa, mutta uskoisin, että en hoksaisi kovinkaan nopeasti edes että ongelma on keskialueella.
Jos kaiuttimessa on 1ms viive jakotaajuudella 2kHz, niin miten se havaitaan luonnollisella mittasignaalilla? Tämä vetää luonnollisen mittasignaalin varmasti epäsymmetriseksi skoopin näytöllä, mut kuinka monta senttiä mun pitäisi siirtää diskanttia taaksepäin seuraavassa protokaiutinkotelossa jotta homma korjaantuu?
Edelleenkin on epäselvää mihin luonnollista mittasignaalia tarvitaan. Epäilen suuresti, että ko signaalilla voidaan todeta takaisinkytketyn vahvistimen olevan kehnompi. Takaisinkytkemättömissä vahvistimissa on yleensä juurikin sitä toista harmonista, joka tiedetään ”miellyttäväksi” säröksi.
Tytärsignaalit on otettava käyttöön
Kysymyksistäsi voin päätellä, että ymmärrät kohtalaisesti äitisignaalin käyttäytymisen, mutta olet unohtanut kokonaan Luonnollisen mittasignaalin tehokkaat tytärsignaalit. Äitisignaali ilmaisee taajuusvasteessa olevan kuopan siten, että siinä alkaa näkyä juuri niitä taajuuskomponentteja, jotka vaimenevat taajuusvasteessa olevan kuopan vuoksi. Mikäli kuoppa on niin laaja, että sen alueelle osuu useampia äitisignaalin komponentteja, niin silloin äitisignaali menee söhröiseksi vähän samaan tapaan kuin häviöllisessä pakkauksessa, koska joistakin äitisignaalin komponenteista on kadonnut tehoa. Koska terävä kuoppa aiheuttaa myös suuren kulkuaikavirheen, niin en pysty mittaamatta tarkasti sanomaan, millaisen häiriön kuoppa äitisignaaliin tekee.
Söhröisestä äitisignaalista ei kokenutkaan käyttäjä pysty määrittämään kuopan paikkaa, vaan tällöin on syytä ottaa käyttöön tytärsignaalit. Tytärsignaalit säädetään sellaiselle tasolle, että oskilloskoopille saadaan reilu näyttö. Sen jälkeen aletaan säätää tytärsignaalien kantoaalto-oskillaattorin taajuutta ja tarkkaillaan samalla oskilloskoopin näyttöä. Säädetään taajuus sellaiseen arvoon, että tytärsignaalien tasossa näkyy taajuusvasteessa oleva kuoppa. Sen jälkeen katsotaan vain kantoaaltotaajuus generaattorin asteikolta kuopan taajuuslukema. Kuopan etsiminen tytärsignaaleilla on siten ihan yhtä yksinkertaista kuin tavallisella äänigeneraattorilla operointi. Jos käytössä on spektrianalysaattori, niin ehkä sen käyttäminen indikaattorina voi olla mukavampaa tässä mittauksessa, mutta oskilloskoopillakin homma hoituu helposti.
Pakko tunnustaa se, että vanhana RF-miehenä en lainkaan ajatellut kulkuajan mittaamisen tarpeellisuutta ”tasavirta-alueella” (äänialueella). TV-lähettimissäkin (analogialähettimet) videosignaalin kulkuajoista pidettiin hyvää huolta, jotta kuva olisi terävä, mutta äänilaitteiden kulkuaikoja ei koskaan mitattu eikä säädetty, koska ääniasteissa ei ollut mitään jyrkkiä jakosuotimia. Siksi en ole koskaan maininnut mitään Luonnollisen mittasignaalin kulkuaikamittausominaisuuksista, vaikka tytärsignaalien avulla sekin homma hoituu helposti.
Kulkuaikaa mitattaessa äitisignaali kannattaa kytkeä kokonaan pois päältä ja suorittaa mittaus pelkästään tytärsignaalien avulla. Omassa signaaligeneraattorissani tämä ei juuri nyt onnistu, sillä siinä pitää aina olla äitisignaali päällä, ja vain tytärsignaalit voidaan katkaista pois käytöstä. Olen ottanut perustaajuuden (275 Hz) nollauspiirin tarvitseman näytteen generaattorin ulostulosummavahvistimen jälkeen, ja jos äitisignaali tässä pisteessä katkaistaan, niin nollauspiiri lakkaa toimimasta, ja generaattorin ulostuloon ilmestyy perustaajuuskomponentti liian suurella tasolla. Tällöin koko Luonnollisen mittasignaalin perusajatus katoaa, ja mittasignaali muuttuu käyttökelvottomaksi.
Kulkuaikamittauksia varten minun pitää lisätä generaattoriini sellainen ulostulo, josta saan käyttööni pelkät tytärsignaalit. Tällöin kulkuaika mitataan oskilloskooppia indikaattorina käyttäen siten, että säädetään tytärsignaalien kantoaalto sellaiselle taajuudelle, jota pidetään mittauksessa referenssinä. Säädetään modulaationollakohta oskilloskoopin kuvaruudun keskelle. Sen jälkeen säädetään tytärsignaalien kantoaalto-oskillaattorin taajuutta ja katsotaan oskilloskoopista, miten modulaationollakohta siirtyy vaakasuunnassa mittaustaajuudella olevan viiveen mukaisesti. Oskilloskoopin vaaka-asteikolta voidaan sitten lukea viive kullakin taajuudella. Kunhan marjastuskausi ja muut eläkeläisen kesäkiireet menevät ohitse, niin sen jälkeen teen generaattoriini tarvittavat muutokset ja pistän kulkuaikamittauksesta valokuvat tälle palstalle.
Olisi näköjään pitänyt ensin kartoittaa kokeneiden äänimiesten tarpeet ja tehdä generaattori vasta sitten, niin kulkuaikamittauskin olisi tullut kerralla kuntoon. Kun en kuluttajien toiveita ennakkoon selvittänyt, niin värkkäsinkin liian vaatimattoman laitteen, vaikka paukkuja olisi ollut parempaankin. Asiakaspalautteen perusteella tehtävien pienten parannusten jälkeen pääsen nyt mainostamaan, että Luonnollisella mittasignaalilla on helppoa mitata myös kulkuajat. Keskusteluissa asiantuntijoiden kanssa saa aina uusia rakentavia parannusideoita.
Minulla on sellainen tunne, että noissa kaiutinhommissa Luonnollisen mittasignaalin perustaajuus voisi olla pienempi kuin 275 Hz. Tällöin äitisignaalilla päästäisiin paremmin bassoalueeseen käsiksi, ja tytärsignaalien avulla suoritettavat taajuusvasteen ja kulkuaikojen mittaukset voisivat toimia mukavammin. Jotta pääsisin näissä mietteissä eteenpäin, niin voisitko pistää esille joitakin tyypillisiä arvoja jakotaajuuksista ja niillä esiintyvistä viiveistä sekä taajuusvasteissa olevista montuista ja huipuista? Voitaisiin sitten porukan kanssa pohdiskella, mikä perustaajuus olisi sopivin kaiutinrakentelussa ja testauksessa.
Kertaan vielä sen, että Luonnollista mittasignaalia tarvitaan kaikkien äänitaajuuslaitteiden nopeaan, helppoon ja virheettömään testaukseen. Jos kaikki asiat (vahvistimet ja muut sähköiset piirit) ovat Luonnollisella mittasignaalilla kunnossa, niin signaalissa ei voi olla mitään vikaa. Kaiuttimet tekevät tietysti oman lisävärinsä ääneen, mutta sitä aluetta en suuremmin tunne, koska en ole mikään HiFi-mies.
Luonnollisella mittasignaalilla ei todellakaan pysty osoittamaan sitä, onko voimakkaasti takaisinkytketty vahvistin parempi vai huonompi kuin ilman takaisinkytkentää oleva vahvistin. Jos asiat on tehty oikein, niin molemmat vahvistintyypit antavat virheettömän mittaustuloksen. Molemmat vahvistintyypit voidaan myös tehdä huonosti, ja silloin tulos on surkea. Luonnollisella mittasignaalilla voidaan ainoastaan mitata se, onko vahvistin hyvä vai huono.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka