Vs: Audiovahvistimen mittailun vieminen maaliin kaiutinkuorman kanssa
Laajakaistaisuus on tärkeää
Onhan tästä laajakaistaisesta Luonnollisesta mittasignaalista väännetty jo vuosia, mutta täydellistä yhteisymmärrystä ei ole vielä saavutettu. Jo 80-luvulla tulin vakuuttuneeksi siitä, että kaikki äänitaajuslaitteiden mittaukset pitää ehdottomasti suorittaa laajakaistaisella mittasignaalilla, enkä vielä ole muuttanut kantaani tässä asiassa. Paremminkin olen tullut siihen tulokseen, että viimeiset 33 vuotta olen ollut oikeassa, ja tänä keväänä suoritetut testaukset uusilla tytärsignaaleilla ovat entisestään vahvistaneet käsitystäni laajakaistaisen mittasignaalin ylivertaisuudesta.
Minun kannaltani on ihan sama, miten kukakin äänilaitteitaan mittaa ja mihin uskoo, mutta ihan tekniikan kehityksen kannalta olen pitänyt hiukan ääntä Luonnollisesta mittasignaalista. Työkiireiden vuoksi 80-luvulla suoritetut onnistuneet testaukset ja kokeilut jäivät noin 20 vuoden ajaksi unholaan, ja siksi haluan nyt saattaa tutkimukseni aivan loppuun asti. Vielä tämän kevään aikana pyrin saattamaan tutkimukseni ja kokeiluni päätökseen. Eläkeiässä kaikki vanhat ideat alkavat kovasti kiinnostaa. On todella kiva muistella sitä, että osattiinhan sitä ennenkin ajatella ennakkoluulottomasti ja pyrittiin ratkomaan kaikki ongelmat mahdollisimman fiksuilla tavoilla.
On totta, että nykyään useimmat kaupalliset vahvistimet ovat epälineaarisen särön suhteen kunnollisia, eikä niissä ole myöskään lineaarista säröä. Mittauskohteiksi jäävät siis vain jakosuotimet ja kaiuttimet, jotka eivät sanottavasti muodosta epälineaarista säröä, mutta sitäkin enemmän niissä muodostuu lineaarista säröä. Laajakaistainen Luonnollinen mittasignaali ilmaisee hyvin herkästi myös lineaarisen särön, joten siksi se käsitykseni mukaan soveltuisi erittäin hyvin myös kaiutinmittauksiin. En ole itse suorittanut akustisia mittauksia Luonnollisella mittasignaalilla, joten en osaa sanoa mitään käytännön kokemuksia asiasta. Teoriassa akustisten mittaustenkin pitäisi onnistua ihan yhtä hyvin kuin sähköisten piirien testauskin. Olen parhaillaan suunnittelemassa mittapaikkaa akustisia mittauksia varten isoon autotalliini, joten myöhemmin osaan ehkä kertoa asiasta enemmän.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
Edelleen paistaa pahasti se ettei nähdä metsää puilta vaan keskitytään pelkästään tavallisiin vahvistinasteisiin tai niitä vastaaviin komponentteihin, jotka ovat luonnostaan tai suunniteltu laajakaistaisiksi ja vaihelineaarisiksi. Vahvistimet ja vastaavat ovat viimeistään tällä vuosituhannella muuttumassa standardi/bulkkikomponenteiksi - valmiiksi moduleiksi, joista kovinkaan moni ei ole - eikä ole tarvekaan olla mahdottoman kiinnostunut. Ei tietenkään kaikkien HC hifistien ja diy-harrastajien perspektiivistä, mutta useimpien kuluttajien ja jopa monen arvostetun laitevalmistajan.
Yksittäisen ylipäästetyn kanttiaallon ulottuvissa olevat laitteet ja komponentit eivät edusta toimialan varsinaista haastetta. Sellaisella ei päästä kiinni äänentoiston varsinaisiin ongelmiin eikä tarkasti kiinni juuri haluttuihin yksityiskohtiin. Heti jos joudutaan tutkimaan sovelluksen osaa kuten kaiutinelementtiä tai aktiivisuotimen yhtä kaistaa niin yksi ylipäästetty kantti menee kädettömäksi riippumatta miten hieno nimi ja tytärtä sille on siitetty, tai miten lopullinen ja tarkasti tietokoneella analysoitavissa se on.
Ei näitä kukaan tietenkään estä pohtimasta, mutta tahattomatkin väittämät yhden signaalin kaikenkattavuudesta ja 1 kHz siniaaltoa vastaan kilpailuttaminen kertovat vain että laaja-alaisemman ymmärryksen ja mittaustekniikan junasta on hypätty pois jo 80-luvun alkupuoliskolla.
Laajakaistaisuus on tärkeää
Onhan tästä laajakaistaisesta Luonnollisesta mittasignaalista väännetty jo vuosia, mutta täydellistä yhteisymmärrystä ei ole vielä saavutettu. Jo 80-luvulla tulin vakuuttuneeksi siitä, että kaikki äänitaajuslaitteiden mittaukset pitää ehdottomasti suorittaa laajakaistaisella mittasignaalilla, enkä vielä ole muuttanut kantaani tässä asiassa. Paremminkin olen tullut siihen tulokseen, että viimeiset 33 vuotta olen ollut oikeassa, ja tänä keväänä suoritetut testaukset uusilla tytärsignaaleilla ovat entisestään vahvistaneet käsitystäni laajakaistaisen mittasignaalin ylivertaisuudesta.
Minun kannaltani on ihan sama, miten kukakin äänilaitteitaan mittaa ja mihin uskoo, mutta ihan tekniikan kehityksen kannalta olen pitänyt hiukan ääntä Luonnollisesta mittasignaalista. Työkiireiden vuoksi 80-luvulla suoritetut onnistuneet testaukset ja kokeilut jäivät noin 20 vuoden ajaksi unholaan, ja siksi haluan nyt saattaa tutkimukseni aivan loppuun asti. Vielä tämän kevään aikana pyrin saattamaan tutkimukseni ja kokeiluni päätökseen. Eläkeiässä kaikki vanhat ideat alkavat kovasti kiinnostaa. On todella kiva muistella sitä, että osattiinhan sitä ennenkin ajatella ennakkoluulottomasti ja pyrittiin ratkomaan kaikki ongelmat mahdollisimman fiksuilla tavoilla.
On totta, että nykyään useimmat kaupalliset vahvistimet ovat epälineaarisen särön suhteen kunnollisia, eikä niissä ole myöskään lineaarista säröä. Mittauskohteiksi jäävät siis vain jakosuotimet ja kaiuttimet, jotka eivät sanottavasti muodosta epälineaarista säröä, mutta sitäkin enemmän niissä muodostuu lineaarista säröä. Laajakaistainen Luonnollinen mittasignaali ilmaisee hyvin herkästi myös lineaarisen särön, joten siksi se käsitykseni mukaan soveltuisi erittäin hyvin myös kaiutinmittauksiin. En ole itse suorittanut akustisia mittauksia Luonnollisella mittasignaalilla, joten en osaa sanoa mitään käytännön kokemuksia asiasta. Teoriassa akustisten mittaustenkin pitäisi onnistua ihan yhtä hyvin kuin sähköisten piirien testauskin. Olen parhaillaan suunnittelemassa mittapaikkaa akustisia mittauksia varten isoon autotalliini, joten myöhemmin osaan ehkä kertoa asiasta enemmän.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka