Miksi 80-luvulla tehtiin kompressoimattomia äänitteitä? Koska ei ollut olemassa kuin analogisia kompressoreita, joten DDD-äänityksiä ei voitu prosessoida silloisella tekniikalla.
Onko kompressointi paha asia? Ei itsessään, vaan sen yletön käyttäminen. Lisäksi asia sekoitetaan loudness war:n varsinaiseen työkaluun, eli digitaaliseen limitointiin.
SACD tai vinyyli? Minun mielestäni paras ratkaisu. Levy-yhtiöiden kannalta voi olla ongelmallista, jos liikkeelle pääsee eri versioita, joista toinen soi "huonommin" sillä keittiön mankalla. Analogista vinyyliääntä ei käytännössä nykyisin kopioida, vaan se kuunnellaan suoraan levyltä. Näinpä on erittäin pieni riski, että eri versiot pääsisivät sekoittumaan. SACD taas on hyvän kopiosuojaksensa ansiosta vaikea laittaa levitykseen ja sekin kuunnellaan suoraan levyltä, joten sekoittumisen vaara on hyvin pieni. Kysymys ei siis ole CD-formaatin teknisestä suorituskyvystä, vaan siitä, että erillisellä formaatilla tehdään ero eri versioiden välille ja estetään niiden sekoittuminen.
Vaikuttaminen HH ry:n kautta? Erittäin haastava tehtävä, vaikka jäsenmäärää saataisiinkin kasvatettua. Nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa ei auta, vaikka suomalaiset levy-yhtiöt alkaisivatkin tuottaa dynaamisempia äänitteitä. Lisäksi merkittävimmät yhtiöt ovat kansainvälisten isojen yhtiöiden tytäryhtiöitä ja joutunevat noudattamaan emoyhtiön politiikkaa näissä asioissa. Mielestäni tärkein asia on tiedottaminen ja vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen. Tiedotusvälineitä voitaisiin lähestyä HH ry:n toimesta ja toimittaa heille jo valmiiksi tehtyä materiaalia asiaan liittyen. Kirjeet levy-yhtiöille voivat olla yksi keino vaikuttaa, mutta musiikinkuluttajien mielipiteeseen vaikuttaminen on mielestäni parempi tapa, koska levy-yhtiöt uskovat sokeasti dynamiikan lisäämisen vähentävän myyntiä. Mielestäni on parempi, etteivät yksittäiset harrastajat ryhdy toimiin liian oma-aloitteisesti, vaan kamppanjaa koordinoitaisiin yhdistyksen toimesta. Tällöin viesti pysyy samana ja langat käsissä. Hifimaailman foorumeilla on jo ollut puhetta, että miksi aihetta ei ole käsitelty lehdessä. Voidaan siis olettaa, että kohta sellainen juttu sinne ilmestyy (Saurama, Jaffae HOX HOX!). Mielestäni asiaan vaikuttamista kannattaa yrittää, vaikka se olisikin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Monet studioalan ammattilaiset ovat myös järjetöntä limitointia vastaan, mutta joutuvat tottelemaan maksajan tahtoa. Asia saattaisikin lähteä eteenpäin mikäli joku tekee alkusykäyksen.
Muuta aihetta sivuavaa:
Yksi aamu kuuntelin Radio Rockia töihin tullessani. Heikelä ja Linnanahde muistelivat vanhoja äänityksiä, jotka päättyivät feidaukseen ja ihmettelivät miksi nykyisin kaikki kappaleet päättyvät rummun iskuun tms. Soittivat sitten nostalgiamielessä Europen Final Countdownin loppufeidausta kuunnellakseen. Osaatte varmaan arvata mitä tapahtuu feidaukselle, kun se ajetaan radion kompressorin läpi?
Kävin katsomassa Casino Royalen elokuvateatterissa. Chris Cornellin alkukappale kuulosti erittäin hyvältä. Tämä johtui käsittääkseni siitä, että Dolby Digitalin spekseissä on määritelty keskimääräinen äänenvoimakkuus. Speksi siis määrää, että dynamiikalle on jätettävä tilaa tallenteeseen. Ovatko DD tai DTS siis tulevaisuuden hifistiformaatteja?
