Toisinkuulija
Kaupallinen toimija
- Liittynyt
- 31.7.2006
- Viestejä
- 1 490
Minulla on eräs hyvin erikoinen tupla-LP. Se on kanadalaisen Rob McConnellin orkesterin soittamaa big band jazzia (Umbrella). Toin aikanaan maahan näitä levyjä.
Levy oli alunperin tarkoitus kaivertaa suorakaiverruslevyksi (1977). Tästä syystä konserttipaikalle on raahattu suorakaiverrussorvi sekä masternauhuri. Ensin on äänitsekein mixattu tasapainoinen miksaus ja sen jälkeen aloitettu konsertti.
Masternauhurille on tehty verrokkiversio samaan aikaan kaiverretulle levylle. Suorakaiverrustyössä tapahtui kuitenkin jokin onnettomuus ja kaiverrus meni piloille ilmeisesti paikan päällä. Niinpä tupla-LP tehtiin tuosta masternauhasta. Siis masterille suoranauhoitetusta ilman moniraitanauhoitusta.
Samalla levyyn päätettiin muutenkin panostaa mahdollisimman hyvä lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mm. käytettiin raskasta vinyyliaihiota ja ns. hoonaus jätettiin kokonaan tekemättä. Uran reunoille on siis jätetty lastumaista ohutta jäännettä ym.
Levy ei ole musikaalisin mahdollinen, mutta se on ERITTÄIN dynaaminen ja energinen. Siinä on aivan mieletön dynamiikka.
Avasin juuri äsken ebaystä löytämäni CD-version tästä samasta nauhoituksesta. On siis AAD. Ostin sen Kanadasta ihan mielenkiinnosta vertailun vuoksi.
Ei pärjää LP-soitolleni. LP omassa systeemissäni hakkaa selvällä kaulalla dynamiikan CD-levyllä. CD soi kyllä puhtaammin särön kannalta, kuin muut CD:t keskimäärin. AAD ilmeisesti tekee sen. Mutta samaa räjähtävää ja veret seisauttavaa iskuvoimaa ison brassibändin pamauttaessa yhdessä torvien täysiä töräyksiä CD ei tarjoa. Tottakai vinyylipyörittäjällä on merkityksensä tässä vertailussa ja niin myös CD-soittimella. Mutta jännittävää todeta tämä jälleen kerran.
Vinyyli vahvisti jälleen yhdellä levyllä, että CD on dynamiikaltaan paperia vinyylin rinnalla ainakin minun CD-soittimellani. Eikä se ole ihan keskivertosoitin sekään. No, pitää kokeilla erästä toista tiettävästi dynaamisempaa CD-soitinta lähipäivinä, miten sitten käypi.
Ossi
Levy oli alunperin tarkoitus kaivertaa suorakaiverruslevyksi (1977). Tästä syystä konserttipaikalle on raahattu suorakaiverrussorvi sekä masternauhuri. Ensin on äänitsekein mixattu tasapainoinen miksaus ja sen jälkeen aloitettu konsertti.
Masternauhurille on tehty verrokkiversio samaan aikaan kaiverretulle levylle. Suorakaiverrustyössä tapahtui kuitenkin jokin onnettomuus ja kaiverrus meni piloille ilmeisesti paikan päällä. Niinpä tupla-LP tehtiin tuosta masternauhasta. Siis masterille suoranauhoitetusta ilman moniraitanauhoitusta.
Samalla levyyn päätettiin muutenkin panostaa mahdollisimman hyvä lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mm. käytettiin raskasta vinyyliaihiota ja ns. hoonaus jätettiin kokonaan tekemättä. Uran reunoille on siis jätetty lastumaista ohutta jäännettä ym.
Levy ei ole musikaalisin mahdollinen, mutta se on ERITTÄIN dynaaminen ja energinen. Siinä on aivan mieletön dynamiikka.
Avasin juuri äsken ebaystä löytämäni CD-version tästä samasta nauhoituksesta. On siis AAD. Ostin sen Kanadasta ihan mielenkiinnosta vertailun vuoksi.
Ei pärjää LP-soitolleni. LP omassa systeemissäni hakkaa selvällä kaulalla dynamiikan CD-levyllä. CD soi kyllä puhtaammin särön kannalta, kuin muut CD:t keskimäärin. AAD ilmeisesti tekee sen. Mutta samaa räjähtävää ja veret seisauttavaa iskuvoimaa ison brassibändin pamauttaessa yhdessä torvien täysiä töräyksiä CD ei tarjoa. Tottakai vinyylipyörittäjällä on merkityksensä tässä vertailussa ja niin myös CD-soittimella. Mutta jännittävää todeta tämä jälleen kerran.
Vinyyli vahvisti jälleen yhdellä levyllä, että CD on dynamiikaltaan paperia vinyylin rinnalla ainakin minun CD-soittimellani. Eikä se ole ihan keskivertosoitin sekään. No, pitää kokeilla erästä toista tiettävästi dynaamisempaa CD-soitinta lähipäivinä, miten sitten käypi.
Ossi
