"lopullinen" lp-soitin

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tutkija
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Phonosophie lienee melko hintava pyöritin, nopealla googlettamisella en ulkomaanelävien sivuilta hintaa löytänyt, onko joku muu löytänyt, kertokaa?!?

Se on modattu Thorens, kuten kuvasta näkyy.

Ossi
 
Taitaa jäädä täälläkin vinyyyylien pyörittely sikseen noiden rahinoiden takia, kuollut formaatti.
 
Liekköhän joku TD 3001,stä modattu laite, TD2001 pyöritintä kutsuttiin jo Linn killeriksi, uskokoon kukin mitä tahtoo. Jostain löysin tietoa että "sophie"on ollu jonkin Naimin suunnittelijan tms. suosikkipyöritin, voi tietysti miettiä miksei Linn, joten voipi olla kova luu flättisporukoille. Olikohan Pyöritin/virtalähde över 4Ke??


T.JH
 
Kautta aikain on juuri tuo ihmettelemäsi soitin ollut Naimin referenssi tehtaalla. Viime vuosista en ole enää varma, miten paljon vinyyliä on käytetty, kun ovat saaneet omat äänilähteet. Mutta väitetään myös, että Naim on "äänittänyt" CD-soittimensa nimeltämainitsemattoman vinyylisoittimen mukaisiksi. Mene ja tiedä..

Ja mitä tulee noihin "killereihin", niin lähestulkoon kaikki levysoittimet ovat valmistajiensa mukaan olleet mainitun mainitsemattoman soittimen killereitä - viimeisen 30 vuoden aikana..

Joopajoo. Kertoo aika paljon.

Ossi
 
Minulle asiat ovat helpompia, koska tuijotan pelkästään soittimen ulkoista olemusta.

Rahkeiden riittäessä "lopullinen" lp-soitin voisi olla Slovenian lahja maailmalle - Kuzma Stabi.
[url]http://www.zenn.com.sg/Kuzma_Stogi_1.JPG [/url]
Eikä tuo nyt niin hirveän kallis taida olla??

Nimenomaan tämä perusmalli miellyttää. Ei niinkään Kuzma Stabi Reference tai Kuzma Stabi S.

Kyllä myös tuo "nimeltä mainitsematon pyöritin" kelpaisi.
 
jhyv sanoi:
Ilmaista gloriaa siis nimeltä mainitsemattomalle pyörittimelle?


T.JH


Aivan. Muut ovat pitäneet nimeltämainitsemattoman soittimen jatkuvasti framilla. No, mikäs siinä..

Ossi
 
jhyv sanoi:
Jostain löysin tietoa että "sophie"on ollu jonkin Naimin suunnittelijan tms. suosikkipyöritin, voi tietysti miettiä miksei Linn, joten voipi olla kova luu flättisporukoille.

Tietääkseni Phosophie No. 3 oli ihan itsensä Julian Verekerin henkilökohtainen levysoitinvalinta, Naim Aro -äänivarrella tietenkin. Puhuvat, että Lyra Helikon SL on "perfect match" tuolle Arolle... käyhän siihen toki moni muukin.
 
No, itselle se lopullinen voisi olla hyvinkin joku seuraavista:

Rega P9
Edellämainittu Phonosophie
Michell Gyro SE+joku hyvä varsi, esim SME IV (Tai sitten tuo Naim Aro)
Taikkapa vaikka sitten Thorens TP350 joka kovasti tuota Phonosophieta muistuttaa.

Luulisin että joku edellämainituista palvelisi hamaan loppuunsa saakka, vaikkakin nykyinen soitinkin on varsin asiallinen.
 
Toisinkuulija sanoi:
Phonosophie lienee melko hintava pyöritin, nopealla googlettamisella en ulkomaanelävien sivuilta hintaa löytänyt, onko joku muu löytänyt, kertokaa?!?

Se on modattu Thorens, kuten kuvasta näkyy.

Ossi


Maksaa jossain päin n. 3 ja puoli tonnia ilman vartta, käsittääkseni perusvirtalähteellä.

Erään nettipersoonan näkemyksiä löytyy sivulta http://www.tnt-audio.com/sorgenti/linn_lp12_e.html


Ja mitä tulee 'modattuun Thorensiin', joidenkin lähteiden mukaan homma taisi mennä niinpäin, että tämän peruskonstruktion perusteella lanseerattiin ensin Thorens 2001 / 3001, joista kun sitten Thorens luopui, jatkui homma Phonosophie -merkillä 'ilman kompromisseja'. No, oli niin tai näin, mielenkiintoinen vaihtoehto, eikö?


Ja LP12:han on toki maailman *merkittävin* yksittäinen levysoitinmalli, no question. Myydyin, parhaiten markkinoitu tuote lajissaan. Tietyn kulttuurin kulmakivi.



-m-
 
Mallas sanoi:
Ja LP12:han on toki maailman *merkittävin* yksittäinen levysoitinmalli, no question. Myydyin, parhaiten markkinoitu tuote lajissaan. Tietyn kulttuurin kulmakivi.

Tuota ei sovi kieltää, mutta varmaan on syytä mainita, että maailmalta löytyy tänä päivänä parempiakin levysoittimia, ns. musikaalisenkin toiston saralta. Vai löytyykö?
 
Tawe sanoi:
... varmaan on syytä mainita, että maailmalta löytyy tänä päivänä parempiakin levysoittimia, ns. musikaalisenkin toiston saralta. Vai löytyykö?


Kyse on preferensseistä - jos 'paremmuuden mitta' on se, että soittimen tulee kuulostaa nimenomaan 'paremmalta Linniltä', LP12:lle ominaisine soinnillisine piirteineen, vastaus on 'tuskin'. Mutta jos haluttaisiinkin enemmän todellista informaatiota urasta... as close to the master tape, as they say?



-m-
 
Mallas sanoi:
Kyse on preferensseistä - jos 'paremmuuden mitta' on se, että soittimen tulee kuulostaa nimenomaan 'paremmalta Linniltä', LP12:lle ominaisine soinnillisine piirteineen, vastaus on 'tuskin'. Mutta jos haluttaisiinkin enemmän todellista informaatiota urasta... as close to the master tape, as they say?

Niin, preferensseistä on kyse. Toisaalta varmaan myös siitä, kuinka termi "musikaalinen" ymmärretään. Muutamat soittimet kaivavat varmasti enemmän todellisempaa informaatiota urasta kuin LP12, mutta saattavat hävitä tälle PRaTissä... kumpiko on "parempi" tai "musikaalisempi"... paha sanoa, kyllä PRaTin painoarvo musiikin ustottavuuden kannalta on suuri.
 
Tawe sanoi:
on kyse ... myös siitä, kuinka termi "musikaalinen" ymmärretään. Muutamat soittimet kaivavat varmasti enemmän todellisempaa informaatiota urasta kuin LP12, mutta saattavat hävitä tälle PRaTissä... kumpiko on "parempi" tai "musikaalisempi"... paha sanoa, kyllä PRaTin painoarvo musiikin ustottavuuden kannalta on suuri.


Ja kyse on siitä, mistä PRaT syntyy, ja mitä PRaTilla ymmärretään. Joskus PRaT tuntuu olevan synonyymi 'yksinkertaistetulle rytmisen rakenteen korostamiselle' - enemmän ei aina ole parempi, nopeampi ei ole välttämättä oikeampi. LP12:n sointihan on todella addiktiivinen luonteeltaan >:D

-m-
 
Niin, minusta PRaTissä tärkeintä on koherenssi. Koherenssi luo svengin, ei niinkään "nopea tempo". Mutta siitä olen yhtä mieltä, että addiktoivuus on yksi musikaalisuuden keskeisiä tunnusmerkkejä.
 
En lainkaan epäile, etteikö Phonosophie olisi hyväsointinen soitin. Koko firma on pelannut paljon yhteen Naimin kanssa. Olen jopa miettynyt, onko se ollut osittain tai kokonaan Naimin firma (!). Tuskin sentään, mutta olisi ollut kiva kysäistä Lontoossä käydessäni. En tietenkään muistanut joka asiaa tentata, mikä on viime vuosina mieltä askarruttanut. Enkä viitsi tällaista e-maililla ryhtyä kyselemään. Ja saattaapa hyvin Juliankin olla loppuvuosinaan käyttänyt tuollaista. En ollut silloin tekemisissä hänen kanssaan, koska en toiminut koko alalla. Pitää muistaa Naimin ja Linnin välirikko. Sellainen on saattanut saada Naimin etsiytymään toisaalle jossain vaiheessa.

Suurimman osaa historiasta Naimin referenssinä oli LP12. Siihen Naim myös teki monenlaisia omia osia, kuten ARO äänivarren ja Armageddon virtalähteen - molemmat edelleen tuotannossa. Itselläni on käytössä todellinen harvinaisuus: Naimin teettämä päälaakerin pohja LP12:een. Oma soittimeni on siis varsin erikoinen yksilö. Tuo laakeri oli enemmänkin jonkinlainen sisäpiirin juttu, en muista myytiinkö sitä koskaan avoimesti. Tuskin.

Yksittäisten harrastajien kommentteja LP12:sta sävyttää usein, jos tarkemmin tutkitaan, muun systeemin vaikutus. Esim. TNT-kirjoituksessa ei lainkaan tule esiin melodisuus. Kuuntelijalla ei näyttäisi tekstinsä perusteella olevan selkeätä hajua asiasta. Tältä pohjalta emme siis voi olla varmoja vertailun kokonaisvaltaisesta luonteesta musikaalisuuden osalta eikä kirjoittajan täydestä ymmärryksestä ko. soittimen sointia kohtaan. Se, että on pitänyt sen soinnista, ei tarkoita välttämättä, että ymmärtää kaiken, mikä siinä soinnissa on hyvää. Vaikka lukija helposti näin ajatteleekin.

Yleensä, jos tuo musikaalisuus on jäänyt osittain (tai kokonaan, joskaan ei tässä tapauksessa) oivaltamatta, historia kulkee niin että laitteistoon vaihdetaan jälkipäähän osanen, joka murskaa musikaalisuutta. Sen jälkeen on vain ajan kysymys, kun se oikeasti musikaalinen äänilähde alkaa saada monia "parempia vaihtoehtoja". Näitä tapauksia riittää. Ei enää kuulla, mitä sieltä alkupäästä tarjoillaan - ja jos ei koskaan ole oikein täysin edes tajuttu asiaa, niin sitä ei myöskään huomata.. Tätä kautta tarjottu arvio ei välttämättä olekaan kovin palveleva, koska se ei ehkä kerrokaan koko totuutta. Hartmutin tekstistä ei selkeästi käy ilmi muun systeemin rakenne eri kuunteluvaikutelmien aikana. Tämä on myös paha puute, jotta voitaisiin arvioida johtopäätösten merkitystä.

Tietenkin yksilön itsensä kannalta on pääasia, että hän itse on tyytyväinen. Arvioiden kirjoitteleminen julkisiin medioihin on toinen juttu. Se pitää aina sisällään vastuun siitä, että tietää tietävänsä, mistä puhuu. Siksi harrastaja-arviot ovat usein hiukan arveluttavia. Siksi kannattaisi viljellä tiettyjä epävarmuuden osoituksia. Sanoa enemmän, kuin useasti, ettei tämä välttämättä ole koko totuus, vaan kuulostaa tältä tällä kokoonpanolla jne. Joskus jopa mainita muiden kokeneen eri tilanteessa saman asian hieman toisin ym..

Joka tapauksessa musikaalisia laitteita on tarjolla paljon. Tietyssä kynnyksessä musikaalisuus on on/off -juttu, mutta kynnyksen yläpuolella se on liukuva käsite. On eri tasoista musikaalisuutta. Kynnyksen alapuolella sanomme, että laite ei ole musikaalinen. Mikä levysoitin on paras musikaalisesti - en osaa sanoa. Mutta tuo yksi omaa taustan ja maineen, jota muilla ei ole. Se on aika vahva ehdokas edelleen ja monien huipputoimittajien referenssi. Tämä tarkoittaa jotain myös jälleenmyynnin kannalta. Myös kehitystyö jatkuu edelleen. Pian on jälleen hyppäys eteenpäin tiedossa. Ja taas on arvioitava parhaat uudelleen. Toisaalta kolme tai viisi parasta ovat kaikki varmasti täysin mukavia elämänkumppaneita. Tärkeintä on osata erottaa ne musikaalisimmat sieltä tarjonnasta. Korvin.

Ossi
 
HIeno posti, Ossi, paljon asiaa ja mietittävää. Monissa arvioissa ei todellisesti musikaalisuudesta kerrota yhtään mitään, se on vain sitä soundi (äänen) ja äänikuvan ihmettelyä. Tämä voi tosiaankin johtua siitä, ettei siihen osata kiinnittää huomiota ja/tai muu laitteisto hävittää sen?
 
Hyvä Ossi! Oikein hyvä ja viisas kirjoitus monellakin tasolla. Tuollaisia lukee mielellään.

Minuun teki muuten melkoisen vaikutuksen messuilla ja messujen jälkeenkin juuri tuo LP12. Olihan siinä kaikilta osin parasta mitä Linn vinyylirintamalla tarjoaa. Hintaakin yli 10 keuroa mutta kuitenkin. Tykkäsin erityisesti sen rytmisestä koherenssista ja tästä johtuvasta voimakkaasti musikaalisesta iskusta. Nam...

t. Tapsa
 
Kiitos vaan (punastuu)..

Saahan pyörittäjän aika edullisestikin - se perusrunko on siinä se kaikkein suurin tekijä. Edullisemmalla virtalähteellä, varrella ja rasialla tulos hyvällä levysoittimella on yllättävän mainio. Mainitulla nimeltä mainitsemattomalla rungolla avaintekijöitä ovat tarkka kontakti varren ja lautasen pinnan välillä, sekä hyvä akustinen eristys. Niistä se musikaalisuus juontuu eikä ole ollenkaan mystiikkaa, kuten jotkut koettavat väittää.

Tapsa, joko olet aiemmin puhuttua DACia kokkeillut?

Ossi
 
Takaisin
Ylös