En lainkaan epäile, etteikö Phonosophie olisi hyväsointinen soitin. Koko firma on pelannut paljon yhteen Naimin kanssa. Olen jopa miettynyt, onko se ollut osittain tai kokonaan Naimin firma (!). Tuskin sentään, mutta olisi ollut kiva kysäistä Lontoossä käydessäni. En tietenkään muistanut joka asiaa tentata, mikä on viime vuosina mieltä askarruttanut. Enkä viitsi tällaista e-maililla ryhtyä kyselemään. Ja saattaapa hyvin Juliankin olla loppuvuosinaan käyttänyt tuollaista. En ollut silloin tekemisissä hänen kanssaan, koska en toiminut koko alalla. Pitää muistaa Naimin ja Linnin välirikko. Sellainen on saattanut saada Naimin etsiytymään toisaalle jossain vaiheessa.
Suurimman osaa historiasta Naimin referenssinä oli LP12. Siihen Naim myös teki monenlaisia omia osia, kuten ARO äänivarren ja Armageddon virtalähteen - molemmat edelleen tuotannossa. Itselläni on käytössä todellinen harvinaisuus: Naimin teettämä päälaakerin pohja LP12:een. Oma soittimeni on siis varsin erikoinen yksilö. Tuo laakeri oli enemmänkin jonkinlainen sisäpiirin juttu, en muista myytiinkö sitä koskaan avoimesti. Tuskin.
Yksittäisten harrastajien kommentteja LP12:sta sävyttää usein, jos tarkemmin tutkitaan, muun systeemin vaikutus. Esim. TNT-kirjoituksessa ei lainkaan tule esiin melodisuus. Kuuntelijalla ei näyttäisi tekstinsä perusteella olevan selkeätä hajua asiasta. Tältä pohjalta emme siis voi olla varmoja vertailun kokonaisvaltaisesta luonteesta musikaalisuuden osalta eikä kirjoittajan täydestä ymmärryksestä ko. soittimen sointia kohtaan. Se, että on pitänyt sen soinnista, ei tarkoita välttämättä, että ymmärtää kaiken, mikä siinä soinnissa on hyvää. Vaikka lukija helposti näin ajatteleekin.
Yleensä, jos tuo musikaalisuus on jäänyt osittain (tai kokonaan, joskaan ei tässä tapauksessa) oivaltamatta, historia kulkee niin että laitteistoon vaihdetaan jälkipäähän osanen, joka murskaa musikaalisuutta. Sen jälkeen on vain ajan kysymys, kun se oikeasti musikaalinen äänilähde alkaa saada monia "parempia vaihtoehtoja". Näitä tapauksia riittää. Ei enää kuulla, mitä sieltä alkupäästä tarjoillaan - ja jos ei koskaan ole oikein täysin edes tajuttu asiaa, niin sitä ei myöskään huomata.. Tätä kautta tarjottu arvio ei välttämättä olekaan kovin palveleva, koska se ei ehkä kerrokaan koko totuutta. Hartmutin tekstistä ei selkeästi käy ilmi muun systeemin rakenne eri kuunteluvaikutelmien aikana. Tämä on myös paha puute, jotta voitaisiin arvioida johtopäätösten merkitystä.
Tietenkin yksilön itsensä kannalta on pääasia, että hän itse on tyytyväinen. Arvioiden kirjoitteleminen julkisiin medioihin on toinen juttu. Se pitää aina sisällään vastuun siitä, että tietää tietävänsä, mistä puhuu. Siksi harrastaja-arviot ovat usein hiukan arveluttavia. Siksi kannattaisi viljellä tiettyjä epävarmuuden osoituksia. Sanoa enemmän, kuin useasti, ettei tämä välttämättä ole koko totuus, vaan kuulostaa tältä tällä kokoonpanolla jne. Joskus jopa mainita muiden kokeneen eri tilanteessa saman asian hieman toisin ym..
Joka tapauksessa musikaalisia laitteita on tarjolla paljon. Tietyssä kynnyksessä musikaalisuus on on/off -juttu, mutta kynnyksen yläpuolella se on liukuva käsite. On eri tasoista musikaalisuutta. Kynnyksen alapuolella sanomme, että laite ei ole musikaalinen. Mikä levysoitin on paras musikaalisesti - en osaa sanoa. Mutta tuo yksi omaa taustan ja maineen, jota muilla ei ole. Se on aika vahva ehdokas edelleen ja monien huipputoimittajien referenssi. Tämä tarkoittaa jotain myös jälleenmyynnin kannalta. Myös kehitystyö jatkuu edelleen. Pian on jälleen hyppäys eteenpäin tiedossa. Ja taas on arvioitava parhaat uudelleen. Toisaalta kolme tai viisi parasta ovat kaikki varmasti täysin mukavia elämänkumppaneita. Tärkeintä on osata erottaa ne musikaalisimmat sieltä tarjonnasta. Korvin.
Ossi