Long and Winding Road - erään äänivarren tarina, osa 2

idealehifi

Yhteistyökumppani
Liittynyt
11.2.2009
Viestejä
198
Niin, ”Long and Winding Road”…


En ole ihan varma, onko tuon biisin ja hifiharrastamisen yhdistäminen sopivaa, mutta kirjoitettu mitä kirjoitettu ja onhan tämä tie ollut pitkä ja joskus vähän mutkainenkin.

Tuolla muualla olen hieman pohtinut sitä laajuutta, millä täydellistä ääntä pitäisi tavoitella ja fiilis on, että vähemmän kärkiä, mutta pidemmälle – mun tehtävä ei liene parantaa koko maailmaa. Eikä sitä moni toivoisikaan :) Aikaakin tähän projektiin on tuhlattu, oisko noin 45 vuotta eli pian pitäisi saada valmista. Mutta eikös sitä sanottu, että ei se matka, vaan määränpää.. eiku, taisi olla toistepäin.

Jos ja kun nyt etsin sitä täydellisyyttä, ehkä oudoin kohde on keskittyä levysoittimeen. Jo vuodesta 1997 olen ollut varsin immuuni ja tyytyväinen siihen, miten Simon Yorken luomukset soivat, en olisi parempaa voinut toivoa. Enkä ehkä toivokaan.

Samaan aikaan, jos haluaa älyllisiä tai emotionaalisia haasteita, varmaan SYD:n ”parantaminen” on sellainen tavoite. Eikä varmaan se parantaminen, mutta jonkin piilossa olevan asian löytäminen – vinyylin mittasuhteet ja mahdollisuudet ovat kuitenkin äärettömät eli aina on parannettavaa.



Tämä tarina alkoi muutama vuosi sitten, kun laitoin viestin eräälle Marc Gomezille ja kehuin hänen teknistä artikkeliansa, jossa lähes joka kappaleessa murrettiin myytit ja perusteltiin tiettyä näkemystä tavalla, joka ei jättänyt mitään epäselväksi. Jos se nyt ketään kiinnostaa, kyseessä oli LP-levyjen soittoon tarvittavan äänivarren vertailu 9” ja 12” pituuksilla – 9 tuumaisen ollessa aivan ylivoimainen. Hmmm.. itseasiassa 1:1 siihen, mitä Durhamin ja Espanjan illoissa on Simonin kanssa juteltu.

Tuosta viestistä alkoi pidempi kirjeenvaihto ja minun puolelta lopulta täysi usko siihen, että Marcilla on homma niin sanotusti hallussa eli jokainen mieleen tuleva asia tai argumentti oli mietitty tuotteessa, joka kantaa nimeä ”SAT” eli ”Swedish Analog Technologies”. Äänivarsi Göteborgista, nyttemmin Espanjasta.

Aika nopeasti Marc sanoi myös, että minun pitäisi saada hänen äänivartensa, jotta asia ei jäisi vain teoreettiseksi. Toki luonteva jatkumo meidän kirjeenvaihdollemme, mutta… asiassa on pieni mutta…
SAT oli heittämällä maailman kallein äänivarsi, kohtuullisen perheauton hintainen tai kuihtuvan kaivoskaupungin kerrostalon – no, se kerrostalo lienee halvempi. Toki kalliimpi ylläpidon suhteen.

Ensimmäinen SAT äänivarsien sarja oli rajoitettu 70 kappaleeseen ja se tuli luultavasti minun pelastukseksi. Eli Marc alkoi tehdä kahtakin uutta mallia ja oli ilmeistä, että moni halusi sen vielä ”paremman” kepin omaan soittimeen. Maailmassa on monia, joilla on varaa tällaiseen, eikä aina edes aikaa tai kykyä nauttia siitä, mitä on jo saavutettu. Pohdittiin siis, että jos 1. sarjan äänivarsi tulisi vaihdossa, sellainen voisi joutua minulle.

Tässäkin meni aika pitkään, korona hidasti kaikkea, eikä asia ollut kovinkaan esillä.
Kunnes sitten viime jouluna laitoin perinteisen ”Honda-woman” joulukortin Marcille ja vaihdoimme muutaman viestin. Ja hän muisti, että….

Siis Pariisissa olisi yksi hänen äänivarsi, joka jäi asiakkaalle uuden tieltä, mutta sitä ei voi lähettää, koska ulkoiset laatikot puuttuvat. Peli lienee varsin herkkä kuljetukselle. Eli jos vaan voisin hakea äänivarren Pariisista, siinä olisi täydellinen yksilö minulle. Ensimmäistä sarjaa ja lähes viimeinen, jossa on jo kaikki ”parannukset” eli s/n 066, seitsemästäkymmenestä.

Meni noin 30 sekuntia ja olin Finnairin varaussivuilla, olisikohan matka maksanut 230 euroa, aamulla sinne ja illalla takaisin. Varmistettua, että ”Joe” on paikalla, liput oli hankittu. Torstai, 24. helmikuuta, 2022. Käsimatkatavarana Pelican-case, jossa äänivarsi numeroltaan 066.

Joe osoittautui – tietenkin – erittäin miellyttäväksi ihmiseksi ja stereot olivat sieltä kalliimmasta päästä, mitä ei pidä ihmetellä, jos vaihtaa SAT:n uuteen malliin. Skraitta oli TechDasin AirForce One. Mikäs siinä, joskin mulla on (onneksi) jotain muuta mielessä.

Joka tapauksessa Pariisin keskustasta lähdin liikkeelle mukanani musta Pelican-case, jossa keltainen tarra SAT. Täytyy myöntää, että mielessä kävi täysin absurdi ajatus, jota en ole koskaan kokenut… - jospa joku ranskalainen audiofiili huomaa tarran ja kolkkaa minut pöllien salkun :) No, järkiinnyin ja matkailin huoletta metrossa ja junassa CDG lentokentälle.

Pariisi, kulinarismin kehto, oli mulle tällä kertaa kaksi patonkia, joista toinen Helsinki-Vantaalta. Ja Fantaa.
Muutenkin jäi kaupunki näkemättä, joskin ehdin häthätää yhteen levydivariin, jossa kuitenkin olin jo niin väsynyt, että hankin lähinnä kohteliaisuuden takia muutaman ylihintaisen levyn. Joskus toiste sitten ja niille kuuluisille kirppareille laitakaupungille, joista löytöjä tehdään. Tai ehkä kuitenkin Tukholmaan…

Joka tapauksessa, kotiin päästiin ja parin päivän jälkeen mietin, että mitähän helvettiä on tullut tehtyä. Eihän mulla ole edes pyörittäjää tuolle. Toki, ajatus on ensiksi sovittaa se Simonin S10:een, mutta siinäkin on tiettyjä haasteita, koska SAT toivoo varsin korkeaa levylautasta, 45-50mm mieluiten. S10 on vain 30mm… No, tätä mietitään siis nyt. Ja muitakin.


Eli ”Erään äänivarren tarina” on vähintäänkin keskeneräinen. Oikeastaan vasta alussa.
Silti fiilis on aika hyvä, kuvittelisin, että tästä tulee jotain todella hienoa. Olisi sitten Abballe ja Paula Koivuniemelle sellainen vekotin, joka toimii.

Olen kuullut SATta kaksi kertaan, yhteensä ehkä 20 minuuttia. Kerran Saksassa ja nyt Joella – sitä uudempaa – ”miljoonan stereoista”. Olen varma, että pystyn ”parempaan”, kunhan aika on kypsä. Mutta nuo 20 minuuttia antoivat viitteistä siitä, että setin tärkeysjärjestys pitää ehkä miettiä uusiksi. Olisiko se tärkein komponentti kuitenkin äänivarsi? Se selvinnee tulevissa jaksoissa.

Nyt vain ihailen hienomekaanista tuotetta "Pelican-laatikossa", mutta toivottavasti tästä tulee hieno matka

Palataan!

K



PS.
Ja jos teillä jollain on cad/cnc kykyjä tai tuttuja alalla, olkaa yhteyksissä. Mulla olisi pari toimeksiantoa.
 

Liitteet

  • Eiffel_tormi.jpg
    Eiffel_tormi.jpg
    243,9 KB · Katsottu: 131
  • SAT_at_CDG.jpg
    SAT_at_CDG.jpg
    130,6 KB · Katsottu: 130
  • SAT_in_Helsinki.jpg
    SAT_in_Helsinki.jpg
    476,9 KB · Katsottu: 129
Viimeksi muokattu:

natas

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 582
Kaupunki
Espoo
No voi ny vattu – tämäkin vielä.

Ja ihmettelylle vielä sellainen perustelu että tämä “Joe” taitaa olla sama mies, jolta ostin joitakin vuosia sitten, suhteellisen harvinaisen Lyra Erodion SUT:n. TechDaseja kun ei ole edes Pariisissa ihan tolkuttoman montaa – ja ne laitteet, sekä premissit muutenkin; varsin asiallista.

Ps. Pariisi on hieno kaupunki. Sieltähän minä vaimonikin löysin.
 

idealehifi

Yhteistyökumppani
Liittynyt
11.2.2009
Viestejä
198
No niin, vähän jatkoa. Yllättävän nopeasti…
Ja kiitos muuten kannustuksesta! Tämä taitaa saada eniten peukkuja mulle – so far.
Kymmenien tonnien vekotin lienee mielenkiintoinen ;) No, ei sentään.

Ja Jannelle ja Niinalle spesiaaliterveiset! Pariisi ja Hermanni!



Olen kipuillut nyt nelisen vuotta, mihin tuon asentaisi. Tottakai pyhäinhäväistys eli asennus Simonin S10 soittimeen oli ja on ekaksi mielessä. Jos ei muuten, niin olisi referenssiä tiedossa.

Mutta kipuilut etenkin siksi, että parhaimmillaan s/n 066 vaatisi noin 50mm kiinnityslaudasta levylautasen pintaan. Simonin S10ssä tuo on vain 27mm. Pitäisi siis korottaa lautasta tai upottaa varsi syvemmälle – eikä se ”lautakaan” ole kuin 18mm paksu. Ja olen nähnyt, miten tuo ”lauta” valmistetaan, eikä ole ihan yksinkertainen juttu. Onneksi, silloin neljä vuotta sitten, Simon lähetti mulle yhden ylimääräisen tason, sanoen – ”no tässä on, mitä sitten yritätkään tavoitella”… Kiitos!!

Mutta siis, tarvittiin eilinen vierailu insinööri – diplomi-insinööri – Eeron toimesta, pari kaljaa ja 15 minuutin pohdinnan jälkeen hän veti sen kuuluisan ”ässän hihasta” ja sanoi ”peace of cake”: me tehdään kustomoitu ja ”invertoitu” kaulus varrelle, eikä tarvitse jyrsiä mitään. Olen vieläkin aika sanaton, ainakin kuvaannollisesti.

Mutta tuo on nerokas juttu! Tullaan ”alapuolelta”, voidaan laskea SAT tarpeeksi alas, mitään ei tarvitse muokata – samat ”reiätkin” sopii ja äänivarsi pääsee soimaan!

Kerettiläinen sovitus SYDiin ei sekään ole aivan mahdoton, laitettiinhan Simonin soittimiin aikanaan muitakin varsia, kunnes hän teki omansa. Itsekin omistin Grahamin ja lähdin se mielessäni 1997 Durhamiin ostamaan S7:ää. Simon kuitenkin sanoi, että hänellä on uusi äänivarsi, kuunnellaan sillä. Viisi minuuttia ja homma oli selvä – ostan, ei Grahamia tähän. Vaikka olihan se hieno peli, tuo Graham – silloin 1.5t.

Kuitenkin, S10 on vain välietappi. Se on niin hieno kombo S7.1 varren ja AeroArmin kanssa, ettei sitä voi ”purkaa”. Tietty, jos SAT toimii, kuin odotetaan, olisihan S10 mahdollisuus, mutta niitä ei enää saa. Ja pitäisi saada kaksi, mulla on jo nyt arvontaa S7.1 pivotin ja AeroArmin kanssa.

Joten!!
Minkä pyörittäjän sinä laittaisit SATin pariksi?
XD1 ei nyt, jostain typeristä monetaarisista syistä, kelpaa.
Tähän vaan spekulaa. Päätän kuitenkin sitten ite ;)

Muistakaa…. 50mm!! Tai viisas DI-Eero!



Terv Kari
 

Liitteet

  • SAT_ja_Eero.jpg
    SAT_ja_Eero.jpg
    136,3 KB · Katsottu: 56
Viimeksi muokattu:

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
6 236
Mitenkäs Transrotor? Itselläni ei kyseistä peliä ole mutta messuilla oikeastaan ihan joka kerta jättänyt oikein positiivisen vaikutelman...
 

idealehifi

Yhteistyökumppani
Liittynyt
11.2.2009
Viestejä
198
Kiitos ideoista.
Kuten oletettavaa, asia tullee olemaan vaikea, koska tuskin mitkään vaihtoehdot ovat täällä normaalisti tarjolla.
Joillekin lienee edustus "muualta", mutta sehän on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Käyn toki dialogia myös Marcin kanssa.

Ja soundin lisäksi, myös oman esteettisen mielen pitää olla rauhallinen tulevan kombon suhteen. Oli syytä tai ei - siis minun "muototajun".

Mutta ei hätää, homma on vasta alussa ja mulla alkaa olla mielessä tietty polku, jota edetä.
Ei tapahdu hetkessä, joten ollaan kärsivällisiä.
 

natas

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 582
Kaupunki
Espoo
Jos varsi on enemmän tai vähemmän suunniteltu XD1 silmällä pitäen, niin olisko joku suoraveto, esim AMG tai Brinkmann?
XD1:n lähtökohta on kai ollut tavalla tai toisella Technics – sieltäkin suunnalta vois ammentaa…eli SP-10R
 

idealehifi

Yhteistyökumppani
Liittynyt
11.2.2009
Viestejä
198
Luulisin, että XD1 tuli aika paljon myöhemmin. Koko sarja 1-70 myytiin muihin soittimiin.

Mutta XD1 perustuu kyllä Technicsin SP-10R:ään.
Siihen suuntaan olen itsekin kallistumassa. Ihan kokeeksi,

AMG/Brinkmann/yms... eikös niillä ole omia äänivarsia, joten ei sit. Samoin Reed yms.
Transrotor... kromi ei käy ;)

Kyselin Simonilta, onko hänellä enää S10 metalleja. Voi olla, mutta kategorisesti kieltäyty tekemästä mitään mulle :)
No, sovitan ensiksi siihen nykyiseen ja katsotaan.... kyllä se tästä.

PS.
Mutta, kuka lukeekaan tätä, mulla olisi pari Holboa.
En viitsi myydä niitä julkisesti "alena", Bostjan on melkein frendi, mut ottakaa yhteyttä. Vähintään puoleen hintaan...
Jotta vain saisin laatikoita pois makkarista
...
 

natas

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 582
Kaupunki
Espoo
Luulisin, että XD1 tuli aika paljon myöhemmin. Koko sarja 1-70 myytiin muihin soittimiin.

Mutta XD1 perustuu kyllä Technicsin SP-10R:ään.
Siihen suuntaan olen itsekin kallistumassa. Ihan kokeeksi,

No joo, tietenkin noin päin – mutta ajatus sama; kun nyt päätyivät varrelleen tuollaisen pyörittimen rakentamaan, niin… 😀
Mielenkiintoinen progis kyllä!
 
  • Tykkää
Reaktiot: kto
Ylös