Lipposen levy ja kasetti

[aki.m]

Pitääpä vielä kuulostella tuota kotiteollisuuden äänitettä uudelleen suoratoistopalvelusta. Toki tuo kotiteollisuus on sitä radiosoittojen ykkösluokkaa joka tapauksessa, joten äänitteen lopullinen tulema on tietysti äänite joka toimii parhaiten hälyisessä radiokuuntelussa, mutta itselläni jäi kyllä sellainen mielikuva, että myös äänitys olisi tehty luokattoman huonosti. Ylipäätään tuossa 2000-luvun alkupuolella tuntui olevan hieman trendiä, että asioita äänitellään milloin missäkin kelomökissä. CMX:n Vainajala on esimerkiksi hyvä esimerkki äänittestä, jota ei ole tehty studiossa ja sen kyllä kuulee. Mutta nyt lähtee tämä keskustelu vähän ehkä väärään suuntaan. Eli poistun takavasemmalle ketjua paskomasta.

Juu, kuten jo kirjoitin, niin ei tuo levy mitään hifileimaa tosiaankaan omaa edes CD:nä. Siitä kertonee sekin, että se soi melko hyvin autossa, jossa ei ollut käytännössä mitään hifiä. Kotiteollisuuden musiikissa yksi iso osa-alue on (ollut) se omankuuloinen tukkoon runtattu soundi, mikä sitten mm. valitettavasti katoaa täysin tuossa analogiversiossa. Ja vielä disclaimer, etten ole tosiaan kuunnellut oliko se oma ensimmäinen vastaanottani prässi jotenkin muutenkin viallinen.

Itsellä on muuten myös tuo Svartin julkaisema Vainajalan vinyyli ja muistelen että se (oli) olisi ihan kohtuullinen. Ts. en kertakuuntelun perusteella tainnut kiinnittää huomiota mahdollisiin ongelmiiin, jos niitä edes onkaan. Todella paljon CD:nä kuunneltu levy tuokin. Taisin sitä käyttää ihan testilevynäkin aikoinani ja juuri hieman "hassujen" soundien takia. Erityisesti Vanha talvitie taisi olla testikappale.

Lisättäkööt vielä, että mastereissakin voinee olla sittenkin eroja, koska näin seisoo tulevan Ismo Alangon Taiteilijaelämää kohdalla (jonka taisi aikaisemmin julkaista LP:nä Svart minkä master lienee pohjana):

"Odotettu vinyyliuusintajulkaisu! Rajoitettu 340 kipaleen painos punaisella vinyylillä. Avattavat kannet sekä Ari Väntäsen toteuttama Ismo Alangon haastattelu mukana. Levyn on masteroinut Pauli Saastamoinen Finnvoxilla ja se on kaiverrettu kahdelle 45 RPM vinyylilevylle."

Alanko, Ismo : Taiteilijaelämää - Levykauppa Äx

Levykauppa Äx: Alanko, Ismo: Taiteilijaelämää: Käytetty CD, CD, 2LP

www.levykauppax.fi

 

[Cathi777]

Pitääpä vielä kuulostella tuota kotiteollisuuden äänitettä uudelleen suoratoistopalvelusta. Toki tuo kotiteollisuus on sitä radiosoittojen ykkösluokkaa joka tapauksessa, joten äänitteen lopullinen tulema on tietysti äänite joka toimii parhaiten hälyisessä radiokuuntelussa, mutta itselläni jäi kyllä sellainen mielikuva, että myös äänitys olisi tehty luokattoman huonosti. Ylipäätään tuossa 2000-luvun alkupuolella tuntui olevan hieman trendiä, että asioita äänitellään milloin missäkin kelomökissä. CMX:n Vainajala on esimerkiksi hyvä esimerkki äänittestä, jota ei ole tehty studiossa ja sen kyllä kuulee. Mutta nyt lähtee tämä keskustelu vähän ehkä väärään suuntaan. Eli poistun takavasemmalle ketjua paskomasta.

Siis tuohan on ihan yleinen trendi nykyään ja ollut jo pitkään että tuotantoja tehdään missä se hyvältä vaikuttaa. Ei se studio mikään autuuden tekijä ole hyvän soundin suhteen, kyllähän se tulee jostain ihan muusta. Esim. juuri Vainajala on tuotannoltaan kerrassaan mainio ja pidän äänimaailmasta paljon.

 

[sarte]

Siis tuohan on ihan yleinen trendi nykyään ja ollut jo pitkään että tuotantoja tehdään missä se hyvältä vaikuttaa. Ei se studio mikään autuuden tekijä ole hyvän soundin suhteen, kyllähän se tulee jostain ihan muusta. Esim. juuri Vainajala on tuotannoltaan kerrassaan mainio ja pidän äänimaailmasta paljon.

Juu siis, vainajalahan on mitä mainioin levy. Ehdottomasti yksi artistin parhaista, mutta äänityksenä se ei mielestäni ole kovinkaan kummoinen. Ja ei tosiaan ollut takoituksena sanoa, että studio olisi ainoa paikka missä äänitteitä voisi tehdä, mutta silloin äänitteeseen mielestäni pitää hakea se soundi nimen omaan paikasta. Ei niin että lukittaudutaan pariksi kuukaudeksi lappiin kelomökkiin äänittämään, koska siellä mikään ei häiritse luovaa työtä. Esimerkiksi Bon Iverin For Emma, for ever ago on malliesimerkki äänitteestä, missä kelomökin soundi on hienosti osa levyn äänimaisemaa. Vainajalassa taas soundi on kaikkiaan vähän kummallinen ja paikkapaikoin jopa luonnoton. Ei se tarkoita, että levy olisi jotenkin epäonnistunut, mutta eivät ne Vainajalan soundit mitään korviahivelevää audiopornoa ole. Jopa artistit itse ovat todenneet, että äänenlaadullisesti ei ehkä heidän onnistunein tuotoksensa. Toki asiaa voi peilata myös siihen, että Discopolis käytännössä koostettiin Pro toolsilla sampleista, niin tuo vainajalan prosesse oli sitten ihan jotain muuta. Omasta mielestäni tuo täydellinen irtiotto ei ollut kaikin tavoin onnistunut, kun lähtökohtana kuitenkin oli tehdä täysin analoginen levy analogisilla soundeilla.

 

[PeeKaa]

Onneksi itse en tiedä niin paljoa mitä artisti on tarkoittanut tiettyä levyä tehdessään. Kuuntelen vain musiikkia ja nautin.

 

[MPS]

Kyllä toisinaan LP-levyä kuunnellessa tulee tunne kuin kuuntelisi CD-levyä. Tähän tunteeseen liittyy tietty pettymyksen vivahde vaikkei tarkoitus ole CD-järjestelmää sinänsä mollata mutta se vinyylillä toisinaan tavoitettavan välittömän orgaanisuuden tunne on lähes ainutlaatuinen.
Kotiteollisuus sinänsä ei sano minulle juuri mitään mutta mielenkiinnosta vilkaisin tiedot:http://dr.loudness-war.info/album/view/67368
Ei mikään ihme jos ei hääviltä kuullosta LP, masterista alkaen lienee kokoon puristettu.

 

[Username]

KT:n tapauksessa tosiaan alunperinkin levy masteroitu niin "littanaksi" ettei ihme miten huonolta kuulostaa oli formaatti mikä vaan eikä sitä saa millään parannettua. Tuolla tavalla tehtynä ja puolivillaisesti julkaistuna kun vinyylipainos ei ole niin hyvä mitä voisi olla (miksi vaivautua edes painamaan jos on sama tuhnuinen lättänä masteri?) tuntuu että vain KT:n tuotokset pitää saada pikaisesti vinyylille jotta buumin myötä saadaan kaupaksi.
Voihan se olla että levy-yhtiö tai bändi tai kuka vaan noita asioita hoitaa, ei välitä vaan jonkun rahallisen korvauksen turvin voi kuka tahansa julkaista.
Kaverinkin leuka melkein tipahti lattialle kun laitoin tuon vinyylin jälkeen muutaman muun, maailmanluokan orkesterin ja esimerkillisen masteroinnin tuotoksia soimaan.
Tiedän että siellä netin uumenissa, jossain Facebookissakin on ryhmä jotka keräilee näitä KT:n levyjä, jotkut ovat kuulemma ostaneet useamman kappaleen Lipposen julkaisuja ja meinaavat pitää ne muoveissa. Onhan ne toki pieniä painoksia ja numeroituja, kenties noista vielä joku maksaakin jotain. Näin ainakin omakätisesti todistin tämmöistä keskustelua levykaupassa. Ja olen aivan varma että osa noista hamstraajista ei edes tiedä mitään äänenlaadusta vaan ainoastaan siitä että viimein saavat KT:n levyt vinyylinä.
Saatan kuitenkin ehkä vielä antaa Lipposelle mahdollisuuden jos julkaisevat jotain mielenkiintoista..toivon että KT:n julkaisut olivat vain jäävuoren huippu ja että muissa julkaisuissa ovat tehneet parempaa jälkeä ja kommenttien perusteella niin onkin tapahtunut.

 

[MPS]

Toki saa julkaista ihan mitä haluaa, "artisti maksaa"
Levyjen rahallinen arvohan ei juurikaan liity äänenlaatuun tai laatuasioihin yleensäkään vaan keräilyarvoon ja markkinat toimivat miten toimivat. Itse ostelen levyjä kuunneltavaksi ja siten haluaisin niiden myös kuulostavan nautittavilta, mielellään näkisin äänenlaadun ja sisällön laadun kohtaavan hankinnoissani.

 

[Cathi777]

^Nimenomaan ja se tällä hetkellä oikein korostuu buumin myötä. Laadulla ei ole suurimmalle osalle mitään väliä, kunhan sen saa vaan vinyylinä. Mielellään vielä mahdollisimman pieni painos niin voi sitten hamstrata tulevaisuuden myyntiä varten. Ja monellahan ne soittimet on sellaista skeidaa, että ei ole muutenkaan yhtään mitään väliä sillä laadulla.

 

[ToKa]

Suoritin pienimuotoisen Ajan henki -vertailun. Mukana vertailussa oli alkuperäispainos vuodelta -81, uusintapainos jostain 80-luvun lopulta ja tämä uusin Levykauppa X:n julkaisema versio.

Kahdella ensimmäisellä painoksella ei ollut korvinkuultavaa eroa, jos ei sitten ehkä eniten kuuntelukertoja kokenut alkuperäispainos ollut hieman vaimeampi diskanttien osalta.

Lippos-painoksessa kiinnitin myös huomion noihin Kronoksenkin mainitsemiin tanakoihin kitarasoundeihin. Aavistuksen tässä tuntui olevan enempi tanakkuutta muutenkin. Luulen kuitenkin ettei tätä uudelleen ole masteroitu. Pikemminkin pienoiset erot selittyvät ehkä sillä, että Lippos-painos on paksumpaa vinyyliä ja se aiheuttanee neulan ajokulmaan pientä muutosta. Joka tapauksessa painos on äänenlaadullisesti varsin mainio.

Mutta sitä minä en ymmärrä, että kolmen kympin levyyn ei ole saatu replikaa alkuperäisestä sisäpussista. Sen sijaan sisäpussin asemaa hoitaa hienoa vesihiomapaperiakin huonompaa materiaalia oleva bulkkipussi. Ehdottomasti vaihtoon.

 

[aki.m]

Mutta eikö tuossa juississa ole käytetty oletettavasti juurikin LP-masteria, koska alkup. tallenne on ajalta ennen CD-levyä? Mistä se iso ero siihen sitten edes tulisi. Tai näin aiemmin siis ongelmaksi äänenlaadussa sen mahdollisen CD-masterin käytön joidenkin julkaisujen kohdalla.

 

[ToKa]

Alkuperäinen tallenne on kyllä ajalta ennen CD-levyä, mutta minusta se ei ole tae sille, että olisi käytetty alkuperäistä masteria. Mutta todennäköisesti niin on toimittu, tosin 1989 julkaistu CD-painos ei kuulosta sekään juuri erilaiselta.

 

[Jack3ripp3r]

Itseäni häiritsi joidenkin "Lipposen levy ja kasetti" -julkaisuissa etiketin vireheellinen tieto kierrosnopeudesta. 45 kierrosta olikin oikeasti 33. Ajattelin jo, että Ismo on vaihtanut äänialaa baritonista pikkuoravaksi.

 

[Akseli]

Tuommosen kommentin Raittisen Kehä kaartuu vinyylin arvostelusta löysin netistä,

”Nyt levyn otti julkaisuohjelmaansa Levykauppa Äx:n tytäryhtiö Lipposen levy ja kasetti. Yhtiön hankkii ymmärtääkseni levyt alihankintana Svart Recordsilta. Lippolevyjen laatua on joissakin alan Facebook-ryhmissä arvosteltu, sanottu niiden olevan Svartin kakkoslaatua. Tiedä häntä, omassa kappaleessani en kyllä huomaa eroa Svartin omiin julkaisuihin verrattuna.”

RMS: Arvioitavana albumi - Jussi & Boys & Friends: Kehä kaartuu

Rytmimusiikin Syke: Arvioitavana albumi - Jussi & Boys & Friends: Kehä kaartuu, Lipposen Levy ja Kasetti, LIPPOLEVY 170

www.rmsyke.fi