Linn

  • Keskustelun aloittaja teekal
  • Aloituspäivämäärä
uusimmassa Audio-lehden numerossa Linn Uphorik sai testissä täydet/max pojot.
 
igoroy sanoi:
uusimmassa Audio-lehden numerossa Linn Uphorik sai testissä täydet/max pojot.

Jaahas, sitä on heti Saksan reissulla alettu lukemaan alan lehtiä :) ...varmasti hieno phono vahvistin, harmi vain että hinta on ainakin minulle "out of this world"
 
igoroy sanoi:
uusimmassa Audio-lehden numerossa Linn Uphorik sai testissä täydet/max pojot.
Jos tarkoitat saksalaista Audio Magazinen numeroa 07/2010 ja siinä olutta vertailua niin Linn Uphorik ja Ayre P-5XE sai 120 pistettä ja Octave Phono Modul 130 pistettä.Mahdollisia maksimi pisteitä ei mielestäni ole.Tällä hetkellä parhaat phonovahvistimet ovat saaneet tuon 130 pistettä.
 
Kun en ymmärrä Saksaa niin vedin liian nopeat johtopäätökset kun nopeaan vain vilkaisin kioskilla lehteä. Olen pahoillani misinformaatiosta. Hyvä että korjasit asiat kohdilleen. No itse Uphorikin kuunnelleena olen silti sitä mieltä että se on loistava.

^^
On niin tylsä kaupunki että ei ole muutakaan tekemistä. No onneksi pääsee täältä pois. Majik sarjan hinnallahan tuon Uphorikin saa ettei se ole mielestäni hinnoiteltu ihan pilviin.
 
Linn LP12:ta olen pitkään halajanut. Oikeastaan muita High end -levysoittimia en ole edes harkinnut, mitä nyt viimeksi läähätin Regan P-sarjan kovemmille vehkeille. Mutta varmaan jos se viistonninen taskussa polttelisi niin kallistuisin LP12:n perään mutkitta.

CD12 on kanssa kai ihan kehuttu laitos? Onko kokemusta? :)
 
progo sanoi:
Linn LP12:ta olen pitkään halajanut. Oikeastaan muita High end -levysoittimia en ole edes harkinnut, mitä nyt viimeksi läähätin Regan P-sarjan kovemmille vehkeille. Mutta varmaan jos se viistonninen taskussa polttelisi niin kallistuisin LP12:n perään mutkitta.

CD12 on kanssa kai ihan kehuttu laitos? Onko kokemusta? :)

Tuskin on CD12:sta paljoa kokemusta täällä suomenmaalla mutta Akurate CD ei varmasti olisi hullumpi vaihtoehto jos huippu cd-soitinta halajaa, samalla hienolla koneistolla varustettu kuin CD12. Soundin puolesta en osaa sanoa kuinka paljon häviää mutta joka tapauksessa Akurate cd on jo melkoisen kova laite..

LP12:sta voin vain sanoa että toteuta pitkäikäinen haaveesi, tuskin tulet pettymään..
 
igoroy sanoi:
http://www.computeraudiophile.com/content/Linn-Majik-DS-I-Review

Mielenkiintoinen ja informatiivinen Majik DS-I artikkeli.
Sen kummemmin hehkuttamatta täytyy todeta, että onpa laite! Kaikki samassa kompaktissa paketissa jota voi komentaa myös KinskyDesktopista käsin. Parin illan kuuntelun perusteella ääni ajautuu sisään koko ajan ja on nyt jo erittäin nautittava. Vertailua en ole tehnyt toiseen kombooni (Majik-i ja Majik DS), enkä ehkä teekkään. LP12 soi molemmissa samalla tavalla, lienee sama RIAA-kortti.

Parasta DS-i:ssa on liitäntöjen määrä. Itselle riittää varmasti. Nyt kuuntelen ja katselen Diana Krall -blurayta ja voi että soi hyvin. :)

No, tässähän ollaan vasta tikapuiden alimmilla puolilla, joten tulevaisuuden haasteet ovat tiedossa. :D

Hauskaa juhannusta kaikille.
 
^
Eipä niitä portaita ole pakko lähtä kipuamaan jos nauttii jo nyt saundista. Itsekin DS-I:stä haaveilleena ja sitä kuunnelleena voin sanoa että pärjäisin sillä vaikka lopun elämää. Harmi vaan että kun hommasin nykyiset laitteet ei sitä ollut olemassa.
 
Kun tuolla Kainuun jäsenalueella ei juuri keskustelua käydä, niin kirjoitetaanpa tähän Linn-ketjuun ensimmäisestä kunnon tutustumisestani Linn-merkkiin. Ajelin tänään täältä pohjoispohjanmaan tasamailta reilut 200 kilometriä Kainuun vaaroille toisen tasamaan laitteita ihmettelemään. Aiemmat kosketukset merkkiin ovat olleet pari lyhyenlaista käyntiä Ossin putiikissa. Niiden käyntien jäljiltä ei Linnistä ole jäänyt oikein minkäänlaista selvää kuvaa.

Teekalin tyylikkäässä uudessa kämpässä tuli siis käväistyä. Laitteisto oli puhdasta Linniä äänilähteistä kaiuttimiin, jokainen voi käydä tarkistamassa arsenaalin Teekalin profiilista. Mukana oli muutamia vinyylejä ja pari CD:tä, lähinnä jatsia sekä vähän bluesia ja klassista. Isännän kovalevyltä ja älppäreiltä soiteltiin lähinnä uudempaa ja sähköisempää rytmimusiikkia. Metallia ei soitettu ;)

Kovalevyltä tulleiden alkutahtien perusteella ensireaktio oli, että bassopää tuntuu paksulta, liki jumputtavalta, ja että huone sotkee ääntä kaikuisuudella. Oma iso huone, jossa bassopäätä on vaimennettu ja kaiuttimet ovat erittäin suuntaavat, on äänen yleissävy aivan toinen. Illan aikana korva kuitenkin adaptoitui uuteen tilaan melko nopeasti, ja ääni alkoi tuntua luonnolliselta, vaikka joillakin äänitteillä basso hiukan paksulta tuntuikin.

Itsellä suurin mielenkiintoni kohdistui LP12 vinyylisoittimeen. Heti alkuun on sanottava, että se teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka isännän mukaan soitin ei välttämättä edes ole parhaissa säädöissään, niin musiikki soljui vaivattomasti ja pakottomasti eteenpäin. Jos tämä nyt on sitä flättissoundia, niin kyllä kiitos, tämän kanssa voisi hyvinkin elää. Ennakkokäsitykseni oli, että odotettavissa saattaa olla alapäästään vaimeahkoa, hiukan värittynyttä mutta mukaansatempaavaa ääntä. Totuus oli kuitenkin, että LP12:n ääni oli neutraalin puhdas mutta sävykäs ja detaljeja sisältävä. Musiikki todellakin rullasi hyvin eteenpäin mutta ei ollut kiirehtivä tai kireän levoton, kuten oma soittimeni rytmiltään kehutun AT95-rasian kanssa.

Digiäänessäkään ei ollut mitään valittamista, vaikka ei vain vinyylin rinnalla erityisesti säväyttänyt. Siitä ei siis sen enempää.

Katanit tyypillisessä flättissijoituksessa melko lähellä toisiaan ja lähellä seinää (toinen melko lähellä nurkkaa) olivat varmaankin ihan oikeilla paikoillaan, huomioiden kuuntelutilan. Muunlaista sijoitusta voi olla vaikea toteuttaa ilman vakavaa hellasäröä. Linnin setti on sinällään mainio, mutta suurin ongelma on suhteellisen vaimentamaton tila, jossa on paljon kovia pintoja. Esim. Töykeitten nopeissa rumpu- ja läskibassokuvioissa seurattavuus heikkeni huonekaikujen myötä. Hyvin mietityllä akustoinnilla sinällään hyvästä kokonaisuudesta saisi vielä enemmän irti.

Simma summarum: Linnit antoivat positiivisen kuvan, jopa tällaiselle vanhalle putki-paneelimiehelle. Hyvää, kuunteluun innostavaa puhdasta ääntä. Kuuntelutila vielä tekniikan tasolle, niin hyvää tulee. Kiitos Teekalille vielä vierailumahdollisuudesta. Oulun porukan kannattaa ehdottomasti tehdä ristiretki itään!
 
Kiva kuulla kokemuksia Teekalin setistä :). Kyllähän tuolla olisi itsekkin joskus kiva pistäytyä. Ne kajarit lienevät kuitenkin Majik 140:et eikä Katanit kuten joskus aiemmin ;).
 
Jaahas, Jarmo oli käynyt kirjoittelemassa oikein mukavan kirjoitelman Kainuun vierailusta, kiitos! Oli erittäin mukava tavata muitakin harrastajia ja ennen kaikkea päästä soittamaan omaa settiä muillekkin (ettei pääse kuuluisaa sokaistumista tapahtumaan) ...juu ihan "ookoosti" tuo pitkän loman jälkeen omastakin mielestä soi, ihmeellistä kuitenkin kun aluksi tuntui olevan soundi jotenkin tukossa (en tiedä voiko 2 viikon soittamattomuus tehdä jotain) ...mutta ihan kivasti alkoi kyllä toimimaan loppua kohden :) ...Kyllähän se digi tahtoo monesti jäädä vinyylisoundin varjoon mutta kuten Jarmon kanssa lopussa todettiin niin kyllä diginäkin saa oikein mainiota soundia aikaiseksi nykyään, usein vain äänitteiden laatu on se kompastuskivi, eli ei se siitä formaatista useinkaan johdu..

Kyllähän tämä tila paljon edellistä asuntoa isompana tuo juuri sen kaikuefektin (johon kyllä helposti tottuu) ...kaiuttimien paikkaa voisin kuitenkin vielä viilata sillä en ole vielä jaksanut noita 140:siä kuunnella siihen "lopulliseen" paikkaan ja sisustuksetkaan eivät ole vielä välttämättä lopullisessa kuosissaan, tässä on kuitenkin niin paljon muuta hommaa riittänyt näin kesällä. Viikonloppuna olisi sitten ilmeisesti tulossa toinen harrastaja kuulostelemaan settiä (irogoy) ..hän voipi Linn miehenä antaa kommenttia miten suht samanlaiset setit toimii eri tilassa..

Kiitoksia kuitenkin vielä paljon Jarmolle vierailusta ja ennen kaikkea että viitsii ajaa satoja kilometrejä kuuntelemaan näinkin vaatimatonta settiä. Pakko se on tehdä vastavierailu, Quadin eslut olen aina halunnut kuulla :) ...niin ja se levypesuri! Jarmon ritisemättömiä levyjä kuunnellessa siitä tuli melkeen pakkohankinta :D
 
Unohtui kertoa vielä tuo yksi juttu, joka on aiemminkin sattunut muita samanhenkisiä settejä kuunnellessa. Meni varmaan kaksi tuntia, kunnes taas huomasin, mikä tästä puuttuu: no se paljon puhuttu äänikuva... 8)

Koskaan en ole yhtään levyä sen takia ostanut, että siinä olisi jotain erityistä kolmiulotteisuutta, avaruutta tms. tilakikkailua (poislukien ehkä Pink Floyd, jonka äänikikkailut aikoinaan tuntuivat ihmeellisiltä ja olivat oleellinen osa kokonaisuutta). Eilinenkin sen osoitti, että kun musa kulkee, äänikuvan luonnetta tai syvyysvaikutelman puuttumista ei oikeastaan edes huomaa tai kaipaa. Toisaalta tänään, kun laitoin eilisiä levyjä soimaan kotona, oli mukava taas huomata erot eri äänitteiden luomassa 3D-kentässä. Mutta jos musa ei ole mieleistä tai ei soi niin kuin pitäisi, siinä ei paljon tilavaikutelmat paina.
 
Jarmo sanoi:
Unohtui kertoa vielä tuo yksi juttu, joka on aiemminkin sattunut muita samanhenkisiä settejä kuunnellessa. Meni varmaan kaksi tuntia, kunnes taas huomasin, mikä tästä puuttuu: no se paljon puhuttu äänikuva... 8)

Koskaan en ole yhtään levyä sen takia ostanut, että siinä olisi jotain erityistä kolmiulotteisuutta, avaruutta tms. tilakikkailua (poislukien ehkä Pink Floyd, jonka äänikikkailut aikoinaan tuntuivat ihmeellisiltä ja olivat oleellinen osa kokonaisuutta). Eilinenkin sen osoitti, että kun musa kulkee, äänikuvan luonnetta tai syvyysvaikutelman puuttumista ei oikeastaan edes huomaa tai kaipaa. Toisaalta tänään, kun laitoin eilisiä levyjä soimaan kotona, oli mukava taas huomata erot eri äänitteiden luomassa 3D-kentässä. Mutta jos musa ei ole mieleistä tai ei soi niin kuin pitäisi, siinä ei paljon tilavaikutelmat paina.

Juuri näin. Itsekään en ole mikään äänikuvien bongari, enkä niitä kaipaa jos toisto on muuten kunnossa. Mutta kun niitä parhaimmillaan tulee hyvinkin luontevan oloisena kaupan päälle, niin mikäs siinä. Antaa tulla äänikuvaa tupaan vaan. Ja kyllä, jos totta puhutaan, iso orkesteri, kuorot ym. jäsentyvät musiikillisesti paremmin juuri hyvän äänikuvan kautta. On aika tuskaistakin kuunnella jotain Verdin Requiemia tai Mahlerin kahdeksatta tuplakuoroineen jos musiikki tuntuu tulevan yhdestä sumpusta ilman äänikuvaa. Olen huomannut että jotkut, rokkia hyvinkin toistavat järjestelmät saattavat tällaiseen syyllistyä. Mutta laitteita löytyy onneksi moneen makuun, ja osaava ostaja hankkii mieleisensä.

t. TapsaS
 
Mjuu, eihän nuo Linnit varmasti mitään "äänikuvanaatiskelijan" laitteita ole, tuskin Naimikaan huhujen perusteella? ...minulla on ollut monta settiä jossa olen kikkaillut äänikuvilla ym. valitettavasti se on päätynyt aina suohon itse musiikin kuuntelun kannalta. Tiedän että moni muukin asia oli pielessä tuohon harrastuksen aikaan, enkä väitä etteikö hienoja äänikuvia ja musiikin toimivuutta voisi yhdistää. Muuten tila vaikuttaa yllättävän paljon noihin äänikuvajuttuihin ja sijoitus (en ole enää nykyiseltään hakenut koskaan kaiuttimien paikkaa äänikuvilla, itseasiassa se on viimeisiä asiota joita mietin) ...yritän vain yleisesti kuunnella musiikkia ja sitä kuinka viihdyttävästi se alkaa "soljumaan" Muistelen että nuo 140:set maalailivat myös äänikuvia aika kivasti enon symmetrisemmässä akustoidussa kuunteluhuoneessa, tosin tuota toistoa muutenkaan on hyvin vaikea saada aikaan normaalissa olohuoneessa..

...huomenna saadaan taas muutaman harrastajan kommentit kun nimimerkki "Cybis" ja "igoroy" tulevat ottamaan setistä mittaa :)
 
Back
Ylös