Linn

  • Keskustelun aloittaja teekal
  • Aloituspäivämäärä
Kertokaa tietämättömälle miten Linnin soundia tyypillisesti kuvaillaan.. Aidosti kiinnostaa.
Kun setti on kunnossa, musiikki hengittää vapaasti, ääni on "auki". Eri instrumenttien sävelkulkuja on helppo seurata. Kuuntelu pistää hyräilemään. Musiikki on rytmikästä ja vibranttia.

Ensi alkuun voi tuntua oudolta Linnin tapa ikäänkuin viskata nuotit naamalle. Mutta kun siihen on tottunut, jo kajareiden taikka vain piuhan vaihto voi synnyttää tunteen, että nyt vedettiin käsijarru päälle. Toisto saattaa kyllä muuttua "nätimmäksi", "hifimmäksi", mutta samalla usein vetelämmäksi, hitaammaksi, vähemmän eläväksi. Siksi helpointa on käyttää valmistajan palikoita joka välissä, joskaan ei tietenkään pakko.
 
Joo huomasin,että soittelet samalla setillä. Kahlasin tämän ketjun lävitse ja Linn voisi olla sellainen valmistaja mikä sopisi itselleni äänellisesti. Sithän sen toki huomaa vasta,kun pääsee kuulolle ja kotona lisäksi testaa.

Toinen itseäni kiinnostava voisi olla harbeth,mutta ei sekoiteta sitä tähän ketjuun.

Älä sitäkään jätä kokeilematta.

Terveisin,

Majik DS-i + Harbeth C7:lla levynsä kuunteleva.

Täällä soitellaan juuri kyseisellä kombolla ja olen kyllä tyytyväinen. Tänä vuonna tuli hankittua tuo DSM/4. Sitä ennen oli muutaman vuoden Majik DSM/1. Ero oli yllättävän iso, vaikka ns. kyse oli vain saman mallisarjan päivittyneestä versiosta. Eli vahva suositus täältä!

Osaatko tarkemmin kertoa, että mikä sai päivittämään? En ole tuota uusinta versiota kuullut, ja ehkä olen joka tapauksessa liian pihi vaihtamaan.
 
Omistan isot tannoyt,mutta jotenkin tuntuu,että ne eivät olekkaan mua varten,vaikka hienot kaiuttimet ovatkin ☺️
Sinulla on ollut aika paljon kaikenlaista. Kerros mikä Tannoyssa mättää. Ymmärrän toki, että tuonkaltaiset kaiuttimet eivät ole se kaikista helpoin vaihtoehto kaikille. Onko liian kova, raväkkä, vai jääkö alapää vajaaksi?
 
Sinulla on ollut aika paljon kaikenlaista. Kerros mikä Tannoyssa mättää. Ymmärrän toki, että tuonkaltaiset kaiuttimet eivät ole se kaikista helpoin vaihtoehto kaikille. Onko liian kova, raväkkä, vai jääkö alapää vajaaksi?

Mulla oli pienet Tannoyt, ne Prestige Stirling HE:t… ne kuulosti hitailta ja siksi menivät vaihtoon (Naim Allae).
 
Sinulla on ollut aika paljon kaikenlaista. Kerros mikä Tannoyssa mättää. Ymmärrän toki, että tuonkaltaiset kaiuttimet eivät ole se kaikista helpoin vaihtoehto kaikille. Onko liian kova, raväkkä, vai jääkö alapää vajaaksi?
Joo olen omistanut kaikenlaista tavaraa vuosien varrella. Nämä tannoyt ostin riskillä ilman kotitestausta. Sen verran harvoin tarjolla,että piti tarttua mahdollisuuteen☺️ Olen tässä nyt etsinyt vahvistinta tannoylle. Erilaisilla vahvareilla saa kyllä muokattua soundia aika paljonkin. Mun mielestä soi parhaiten putkipelillä.
Nuo tannoyt tarvitsisivat varmasti isomman kuuntelutilan,kuin mitä minulla on tarjota. Ne vaativat volumea jonkin verran enemmän,että aukeavat kunnolla. Harvoin niin kovalla kuuntelen. Haluaisin sellaisen setin millä pystyisi laajalti kuuntelemaan monenlaista musiikkia nautinnollisesti.

En ole päättänyt vielä luopua tannoysta. Testaan niille kyllä vielä joitakin vahvareita.
 
Vaihdoin uudet liittimet vanhoihin K400 -kaapeleihin ja pistin tulille. Pari juttua.

1) Mitä on se valkoinen jauhe Linn K400-kaapelin sisällä? Onko se olevinaan eristettä, talkkia vai ihan vain keijupölyä? On kyllä varsin paksua johtoa ja kumieriste on jämäkkä.

2) Aiemmat liittimet olivat vähän vääntyneet järeiden johtojen painosta, joten halusin uusia ne että menisivät helpommin kaiutinterminaaliin sisään. En odottanut mitään eroja äänessä, mutta äänenlaatu parani yllättävän selvästi! Ja tämä lienee paljon sanottu kaapeliskeptikon suusta, mutta aiemmat liittimet olivat ehkä hapettuneet. Juotokset olivat kyllä kutistesukkien sisällä joten vika saattoi olla itse liittimien pinnassa, jotka olivat elämää nähneen näköiset Linn Knektin banaanit. Mitähän metallia nuo oikein ovat? Pistin Chordia tilalle.

Johtopäätökset. 1) Ei kannata suhtautua välinpitämättömästi kaiutinjohtojen kuntoon, vaikka itse kaapeleissa ei pitäisi olla eroja niin johdot on uusittava silloin tällöin kuorimalla tuoretta kuparia esiin ja vaihtamalla liittimet. 2) Kuinka paljon kaapeleiden eroja havaittaessa pitäisi miettiä onko vertailu ikivanhan johdon ja pakasta vedetyn välillä täysin reilu? Varsinkin jos johdon kasaus ei ole mennyt ihan nappiin tai liittimet ovat hapettuvaa sorttia niin täältä löytyy selityksiä.
 
Joo musiikin.comissa aikoinaan Juuso neuvoi puhdistamaan Knekt-banaanit säännöllisesti. Ilmeisesti muutaman vuoden välein. En muista millä se hioi ne liittimet. (hiomapaperi/teräsharja) Onneksi nyt on aktiivikaiuttimet niin ei tarvitse sitäkään stressata.
 
Juu kyllä liittimet voi puhdistaa esim. äärimmäisen hienolla hiomapaperilla tai en tiedä toimisiko ”green stuff” paperi myös tähän tarkoitukseen ja olisi hiukan hellävaraisempi. Usein riittää myös liittimien irroitus ja paikalleen laitto useamman kerran niin että liitin hioituu hiukan ja takaa taas paremman kontaktin. Jos liitin tuntuu löysältä, Knekt:jä voi myös levittää varovasti päästä ohuella veitsellä tai saksen kärjellä (HUOM! Tässä pitää olla todella varovainen sillä lipsahtaessa voi katkaista helposti samalla liittimen ”sakaran” )

Rca johdoille ja muille liittimille kannattaa tehdä tämä irroitus/paikalleen laitto vaikka kerran vuoteen niin säilyy kontaktipinta puhtaana.
 
Ihan hyvä vinkki tuo hionta! Minulla vaan oli ne Knektit myös niin kierot että joutivat jo vaihtoon senkin puolesta. RCA-johdot tulee kyllä irroiteltua muutaman kerran vuodessa suursiivouksen yhteydessä. Ei pölyjä saa muuten johtosumpusta pyyhittyä. Mutta varmasti riittää tuo K400 kaapelina minulle loppuelämäksi kunhan pitää liittimien kunnosta jatkossakin huolta.
 
Aika hurjalta tuntuu hiominen, kun epäpuhtauksien ja hapettumien poistoon on olemassa erittäin hyviä kemiallisia aineitakin. Tai onhan noita ollut jo vuosikymmeniä, ihan jopa erilaisille metalleille spesifiejä; eikä ainakaan aiheuta mekaanista kulumaa pinnoille.
 
Aika hurjalta tuntuu hiominen, kun epäpuhtauksien ja hapettumien poistoon on olemassa erittäin hyviä kemiallisia aineitakin. Tai onhan noita ollut jo vuosikymmeniä, ihan jopa erilaisille metalleille spesifiejä; eikä ainakaan aiheuta mekaanista kulumaa pinnoille.
Itselläni on jossain kaapin perällä sellainen kynsilakkapullon näköinen puteli hifikaupasta saatua tököttiä, jolla noita hapettumia voisi yrittää hoitaa. Ei oikein toiminut niihin RCA-johtoihin mihin sitä kokeilin mutta en tullut ajatelleeksi että eri metalleille on eri aineet.
 
Itselläni on jossain kaapin perällä sellainen kynsilakkapullon näköinen puteli hifikaupasta saatua tököttiä, jolla noita hapettumia voisi yrittää hoitaa. Ei oikein toiminut niihin RCA-johtoihin mihin sitä kokeilin mutta en tullut ajatelleeksi että eri metalleille on eri aineet.

Caig (linkki) on ainakin vanha ja erittäin tunnettu merkki. Eikä ole todellakaan kyse mistään käärmeöljystä. Musiikincom esim myi ko merkkiä – ja Uraltonesta on saannut vaikka kuinka pitkään, kun ovat suht tuttuja tuotteita, niille jotka käyttävät NOS-putkia.
 
Mitkä olivatkaan Majik DSM1 ja DSM2 keskeiset erot, vai onko niitä?
 
Entä original DSM? Ilman HDMI:tä, muutoin sama kuin DSM1 ja DSM2?
Äänenlaatu sama?
DSM/0 näyttäis olevan 800€ tarjolla.
MrHifi pyytää DSM/1:stä 1390€.
 
Back
Ylös