Levyjen kopiointi

Johanna Hjelt sanoi:
...
Ja jatkossakin kyllä hommaan ne levyt alkuperäisinä kun jostain syystä toi Parasoundin cd-soitin on niin nirso et se nikottelee noiden itsepoltettujen levyjen kanssa niin et kotipolttoiset on soitettava Rotelista.
...
Napsauta laajentaaksesi...

Oletko kokeillut erimerkkisiä CD-R:iä?
 
Kyllä tässä ollaan kokeiltu jos jonkinlaista poltettua cd-levyä. No yhden kopion taisin saada toimimaan mut se olikin poltettu nerolla.

Juu, kyllä, osaa olla nirso soitin. :p Ei meinaa välistä soittaa edes noita hdcd-levyjä nikottelematta. Kyllä sitten kun pari kertaa kokeilee niin suostuu toimimaan. Ja nyt muuten on toiminut pidemmän aikaa aika kiltisti. Tästä kiitokset eräälle herrasmiehelle joka sitä vähän puhdisti.
 
Minulla on rehellisen kansantaloustieteellinen suhtautuminen kopiointiin. Logiikka menee näin: kun olen yksityishenkilönä ostanut 3000 CD:tä ja 500 LP:tä riihikuivalla, tuloveron kautta hankitulla rahalla, niin olen mielestäni maksanut ääniteteollisuudelle, muusikoille ja valtiolle (= kansalle) niille oikeutetusti kuuluvan korvauksen oman elämäni osalta. Olen siis ikäänkuin lunastanut kausilipun musiikkiin. Tämän lisäksi kuuntelen musiikkia päivittäin muiden formaattien läpi ja maksan siitä lisää koko ajan ja jatkuvalla syötöllä. Eikä tämä vielä riitä, sillä kaikesta digitaalisesta tallennuskapasiteetista pulitan suoraan teostolle ison tukun rahaa joka vuosi. Myös siitä osasta kapasiteettia, jota en ikinä tule käyttämään tekijänoikeuskorvauksiin velvoittavaan tallennukseen.
 
Moi !

Minä teen kopioita lainoastaan oman kirjastoni levyistä autokäyttöön.

Periaatteessa minulle on aivan yhdentekevää mistä ihmiset musiikkinsa hankkivat mutta ainakin minä kaipaan (edes) cd:n kansilehtiä ja vihkosta.

Ja kyllä minä katson _netistä_ warettamisen varkaudeksi, mutta ei se varkaus nyt niin kauhean paha rikos yleensäkkään ole.

--
 
Onko kuolleen artistin levyjen "waretus" eettisesti hyväksyttävää puuhaa, pelkän kulttuurin jakamisen pohjalta, vai onko se väärin?
 
Pyrin ostamaan kaikki levyt aitoina, sillä mielestäni artistin on saatava korvaus työstään. Lisäksi olen materialisti :)

Levyhyllystäni löytyy vielä jonkin verran, lähinnä nuorempana kopioituja levyjä, mutta olen pikkuhiljaa ostellut niiden tilalle aitoja kappaleita. Tällä tavoin korvatut kopiot siirtyvät sitten matkakäyttöön, sillä en viitsi kuljettaa aitoja levyjä reissussa mukana.

Mitään eroa kopion ja alkuperäisen äänenlaadussa en ole huomannut. Muistan kuitenkin lukeneeni joskus head-fi:n foorumilta, kuinka joku kertoi kopioivansa kaikki levynsä mustille CD-R:lle, sillä niiden ääni oli hänen mielestään lämpimämpi...
 
Meillä kuunnellaan matkakäytössä ainoastaan varmuuskopioita, eli poltettuja levyjä. Originaalit jäävät aina kotiin. Lapset eivät kunnioita laserlukupintaa.

Nyt täytyy tehdä selvä ero myös sen suhteen että kopioidaanko alkuperäinen kirjastokappale vai imutetaanko netistä laiton kopio. Näiden välille tulee muusikolle ihan eri teostokertymä vuositasolla.
 
LaJazz sanoi:
Nyt täytyy tehdä selvä ero myös sen suhteen että kopioidaanko alkuperäinen kirjastokappale vai imutetaanko netistä laiton kopio. Näiden välille tulee muusikolle ihan eri teostokertymä vuositasolla.
Napsauta laajentaaksesi...

Tietysti kirjastokappaleesta bitintarkka kopio ja 4-värikopparilla 2-puoliset kopiot kansiksi. Täytyyhän lakia noudattaa :D

Ei niitä kaikkia poltettuja olisi tullut ostettua aitoina, joten suurelta osaltaan on teoreettista nuo artistin tappiot. Jälleenmyyjäkin kuittaa levystä varmaan enemmän kuin artisti?
 
Mä olen tässä hommassa vähän niinkuin Sepin "opetuslapsi". Sepi se munt on opettanu kirjaston käyttäjäksi. Vaikka noi värikopiot kansista jää kyllä mulla tekemättä. Ja aika harvan levyn olen polttanut cd:lle. Lähinnä olen niitä siirtänyt kovalevylle kuulokekuuntelua varten. Siitä sitten voi kokeilla ja kuunnella mitä oikeesti haluaa ostaa. Ja jotain tulee ostettuakin. Vaikka onhan tuo omien levyjen osto vähentynyt, mutta toisaalta niitä virheinvestoiteja ei tule juurikaan.

Ja laillista puuhaa se on.

Toisaalta, kyllä tännekin kelpaa alkuperäiset hypisteltävät kannet ja lehdykät. On se aina vähän köyhän oloista, kun ei ole edes kappalelistaa paperilla. :(

Vielä ei ole mainittu mitään noista laittomista kopioista, joita myydään esim. itänaapurissa. Niiden ostamista en hyväksy. Yhden vaimon kaverin kanssa meillä on usein leikkimielinen/vakava sanasota aiheesta.

EDIT: Bitintarkka kopio kirjastolevystä on osin otettava huumorilla. Yrittäkääs hakea kirjastosta esim. AC/DC:n levy, jonka luku onnistuu virheettömästi.
 
silmaauki sanoi:
Vaikka onhan tuo omien levyjen osto vähentynyt, mutta toisaalta niitä virheinvestoiteja ei tule juurikaan.

EDIT: Bitintarkka kopio kirjastolevystä on osin otettava huumorilla. Yrittäkääs hakea kirjastosta esim. AC/DC:n levy, jonka luku onnistuu virheettömästi.
Napsauta laajentaaksesi...


Hienoa kun olet alkanut saamaan verorahoille vastinetta :D
Kun saa kotonaan rauhassa kuunnella niin ei tosiaan tee virheinvestointeja. Aikoinaan n. 10v. sitten mulla oli kirjastotahtina täysi kourallinen/2 viikkoa. Helpottaa musiikkimakunsa kartoitusta ilman ostopakkoa. Kenelläpä olisi aikaa tuntitolkulla seisoskella levykaupan nurkassa heidän täiset luurit päässä?

"Bittitarkkuus" tosiaan toimii paremmin jazz-hyllyn levyillä pölyjen pyyhinnän jälkeen. Niillä ei naarmut liiemmin kiusaa.

Eräs vinkki vielä: Jos tavoittelemasi levy on musiikkiosastolla mutta et viitsi sinne ajaa ja vielä etsiä maksullista parkkia ympäri korttelia niin sen levyn voi varata noudettavaksi omasta lähikirjastosta. Kulut ovat 1€.

Vinkki 2: Mitä turhaan DVD-vuokraamosta ottaa leffojakaan kun ne voi lainata työmatkan varrelta lähikirjastosta samalla noutosysteemillä. Tällä hetkellä odottaa katselua "Musta Dahlia" ja "Kirjeitä Iwo Jimalta".

Hakukone:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=find2&sesid=1139833112&ulang=fin
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös