Levy, joka vaatii useamman kuuntelun

[Mika]

Tässä kertakäyttömaailmassa jää helposti huomaamatta aarteet, joita pitää kuunnelle usempi kerta ennenkuin levyn syvällinen taiteellinen sanoma aukeaa. Tähän siis esimerkkejä tollaisista levyistä.

 

[Karlsson]

Lainaan Spinning-ketjuun kirjoittamaani viestiä:

https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?40209&p=959248&viewfull=1#post959248

Tuo levy nyt viimeaikoina soineista tulee mieleen.

Toinen voisi olla Damon Albarnin "Mali Music", joka on korvissani muuttunut kököstä mestariteokseksi asteittain joka kuuntelulla.

 

[pirkka]

Lähestulkoon kaikki mielenkiintoinen musiikki vaatii (ja tietty myös kestää) useita kuunteluita...

 

[Cytoni]

Itsellä kesti Toolin Lateraluksen kanssa jotain vuosi, että aukesi kunnolla. Sen jälkeen se onkin potkinut varsin kovaa.

 

[Tawe]

Lähestulkoon kaikki mielenkiintoinen musiikki vaatii (ja tietty myös kestää) useita kuunteluita...

Jotkut jopa avioeron, eiks niin? Brahms?

 

[pirkka]

Jotkut jopa avioeron, eiks niin? Brahms?

Jeps

hiton hyvä muisti sulla on...

 

[Tawe]

Jeps

hiton hyvä muisti sulla on...

Aidot, koskettavat tarinat elävästä elämästä jää usein mieleen...

 

[esuko]

Itsellä on taas sellanen tilanne että musa joka ärsyttää simona aluksi, voi ajan saatossa temmata mukaansa kunnolla.
Vaikkapa tämä japanilainen bändi raastoi korvia, repi hermoja, puhtaasti ärsyttävää musaa, mutta nyt on mitä parhainta viihdettä:
Perfume - Chocolate Disco

 

[Tawe]

^esuko on kyllä positiivisessa mielessä palstan friikeimpiä harrastajia! Hyvä.

 

[op]

Piti jo ravistella vähän itseään ja irrottautua kun kolmas Perfumen video lähti pyörimään Youtubesta.

 

[Kimmo A.]

Itsellä kesti Toolin Lateraluksen kanssa jotain vuosi, että aukesi kunnolla. Sen jälkeen se onkin potkinut varsin kovaa.

Minulla oikeastaan kaikki Toolin levyt. Mutta tuo Lateraluksen avautuminen kesti kauiten.

 

[esuko]

esuko on kyllä positiivisessa mielessä palstan friikeimpiä harrastajia! Hyvä.

Hauskaa vappua vaan Tawellekin. Toi ärsyttävyys on sellanen juttu, jos tulee oikein ärsyttävää musaa vastaan. Herää mielenkiinto, varsinkin kun osa lempiartisteista/säveltäjistä on ensi kuulemalla aiheuttaneet negatiivisia-fiboja. Mutta sitten huomaakin että se negatiivinen fiba onkin pohjimmiltaan jotain aivoissa liikettä saavaa meininkiä. Kohta negatiivisuus vaihtuukin mielenkiinnoksi ja uudenlaiseksi ajattelutavaksi musiikkia kohtaan noin yleensä. Ärsyttävä musa kunniaan

Piti jo ravistella vähän itseään ja irrottautua kun kolmas Perfumen video lähti pyörimään Youtubesta.

Oikein....hauskat vaput sinnekin 8)

 

[Mika]

Minulla oikeastaan kaikki Toolin levyt. Mutta tuo Lateraluksen avautuminen kesti kauiten.

Kolme kuuntelua Lateralusta takana ja vielä hakee. Monta tarvittiin ?

 

[pirkka]

Mulla kesti tollaset 30 v. toisinaan aktiivista yritystä päästä sisään VDGG:n musaan. Ei se vieläkään mielimusaa ole mutta tavallaan luulen tajuavani sen nerouden. Tai hyväksyväni ... Toinen saman tyyppinen bändi on Gentle Giant. Se aukenee vain hetkittäin.

 

[v-a]

Mulla kesti tollaset 30 v. toisinaan aktiivista yritystä päästä sisään VDGG:n musaan. Ei se vieläkään mielimusaa ole mutta tavallaan luulen tajuavani sen nerouden. Tai hyväksyväni ... Toinen saman tyyppinen bändi on Gentle Giant. Se aukenee vain hetkittäin.

Minulla menee aika lailla toisin päin. VDGG ja GG kolahtivat heti ja olivat teini-iästä alkaen peruskamaa, joka itse asiassa määritti kokemustani progesta niin paljon, että monet niiden aikalaiset, mutta ehkä simppelimmin tai "valtavirtaisemmin" soittavat, vallan erinomaiset bändit eivät tahdo kolahtaa useammallakaan kuuntelulla.

v-a

 

[Tawe]

Tool on sellainen bändi joka ei ole muutamasta yrityksestä huolimatta mulle auennut. Koen se ahdistavaksi ja tylsäksi musiikiksi. Mutta sehän ei ole Toolin vika, vaan minun.

Jotkut levyt tosiaan vaativat useamman kuuntelukerran auetakseen, mutta joskus on vaan uskottava, että tietyt levyt eivät vaan aukea tietyssä elämän vaiheessa, ja IMHO, silloin on turha tuhlata moiseen aikaansa. Siten joskus, vuosien päästä saattaa olla otollisempi hetki ja juttu kolahtaa kerta laakista.

 

[moukkunen]

Tulee mieleen Peter Gabriel:n levyt, koska viimeisintä Scratch My Back:iä on kuunneltu viimeaikoina aika urakalla ja fiilis vaan nousee "vanhetessaan". Samalla tavoin kävi myös levyn Up kanssa.

 

[Jari]

^ PG työstää levyjään hitaasti, ja ne aukeavat hitaasti. Itsellänikin tuo PG-SMB on hautunut hiljalleen, en ole alkuunkaan tehosoittanut sitä vaan antanut oman pääni tehdä tuon homman, ja nyt tässä hetkessä SMB tuntuu todella vahvalta kokonaisuudelta.

 

[Kimmo A.]

Kolme kuuntelua Lateralusta takana ja vielä hakee. Monta tarvittiin ?

En mä osaa tarkkaa numeroa antaa, mutta kyllä se meni lähemmäs kymmentä kertaa noin 3-4 kuukauden aikana. Aeniman jälkeen valtaisa pettymys, ja tuota tulikin kuunneltua ns. pakolla. Mut pikkuhiljaa se lähti, kun tajusi, että levyä pitää arvioida omana itsenään, eikä antaa omien ennakkoluulojen vaikuttaa. Se kun ei mikään Aenima II ollutkaan, ja hyvä niin.

10 000 Days ollut myöskin sama. Jotenkin odotti Lateraluksen tyylistä, mutta sitten hirveä pettymys, kun ei ollutkaan. Silti hieno levy itsessään.

Yleisesti ollut itsellä sillä tavalla että mitä vaikeampi päästä hyvään levyyn sisälle, sitä palkitsevampi kuuntelukokemus. Tai siis ainakin tiettyyn avantgardistiseen pisteeseen saakka...

 

[Jyri]

Tool on itselleni avautunut kyllä ensinuotista lähtien ja suorastaan räjähti tajuntaani silloin kun siihen tutustuin aikanaan. Tyylikkään laahaavaa taidokasta kikkailua joka saatu naamioitua jopa tylsän laahaavaksi sabattimaiseksi takoraudaksi.

Heh olipas sellainen kuvaus, että sen joutuu lukeen muutaman kerran jos tuo aukeaa.

Mutta joo, voin kuvitella, että tuo parhaus ei aivan heti aukea, jos ei satu olemaan tuollasen musan suurkuluttaja jo lähtöasetelmiltaan.

Jyri