Taannoin tuolla vinyylipuolella oli pääaiheen vierestä keskustelua Zeppelinin IV-levyn äänellisestä laadusta ja siitä oliko Headley Grangessa äänitetty tavara äänenlaadullisesti niin huonoa, että Atlanticin pomoilla alkoi otsa kostua.
Soitossa on tämmöinen saksalainen jälkipainos-LP, kansissa ei ole viivakoodeja tms. joten ei ihan tuore prässi kuitenkaan.
A
Ensimmäinen havainto on, että verrattuna ensimmäiseen raitaan, kuulostaa toinen hieman tukkoiselle, rummut kyllä tulevat heti alussa terävästi, mutta muutoin on hieman muhjuista.
Kolmas kappale palaa taas ensimmäisen kappaleen tasolle.
Neljännessä (Stairway) on kappaleen lopussa, juuri kun ns. rähinän pitäisi alkaa, havaittavissa pieni äänentason lasku, mikä vie hieman tehoa kappaleesta. Saman olin havaitsevinani myös B-puolen viimeisen lopussa, olisiko siis formaatin pakottama teko että neula pysyy urassa ja ettei mentäisi kaiverruksessa liian keskelle. Sikäli hassua että sijoittamalla vaikka molemmilta levypuoliskoilta kaksi viimeistä kappaletta toisinpäin ei tuota olisi välttämättä tarvinnut tehdä.
B
Ensimmäinen raita kuulostaa taas hyvälle, mutta seuraava on taas tumpumpi, laulaja häviää välillä aika pahasti soittimien alle ja baso jyrää hetkellisesti myös yli.
Kolmas on hyvä, eniten läsnäoloa levyn raidoista, eikä viimeisessäkään ole vikaa. Hetken mietin että ylikuuluuko levyn lopussa kanavat noin pahasti puolelta toiselle, mutta wikipedia selvitti että pyörivä ääni on ihan tarkoituksella tehty, huh.
Noh, sitten wikiä selaamaan ja sieltähän selviää, että nuo kaksi tukkoista raitaa on tehty Lontoon Island-studioilla. Että siinä.
Wikiä lukiessa selvisi muutakin, pitää kuunnella The Battle of Evermore vielä uudemman kerran kun en oikein havainnut tuota call-answer duetoimista Sandy Dennyn kanssa.
Mites muilla soi?
Soitossa on tämmöinen saksalainen jälkipainos-LP, kansissa ei ole viivakoodeja tms. joten ei ihan tuore prässi kuitenkaan.
A
Ensimmäinen havainto on, että verrattuna ensimmäiseen raitaan, kuulostaa toinen hieman tukkoiselle, rummut kyllä tulevat heti alussa terävästi, mutta muutoin on hieman muhjuista.
Kolmas kappale palaa taas ensimmäisen kappaleen tasolle.
Neljännessä (Stairway) on kappaleen lopussa, juuri kun ns. rähinän pitäisi alkaa, havaittavissa pieni äänentason lasku, mikä vie hieman tehoa kappaleesta. Saman olin havaitsevinani myös B-puolen viimeisen lopussa, olisiko siis formaatin pakottama teko että neula pysyy urassa ja ettei mentäisi kaiverruksessa liian keskelle. Sikäli hassua että sijoittamalla vaikka molemmilta levypuoliskoilta kaksi viimeistä kappaletta toisinpäin ei tuota olisi välttämättä tarvinnut tehdä.
B
Ensimmäinen raita kuulostaa taas hyvälle, mutta seuraava on taas tumpumpi, laulaja häviää välillä aika pahasti soittimien alle ja baso jyrää hetkellisesti myös yli.
Kolmas on hyvä, eniten läsnäoloa levyn raidoista, eikä viimeisessäkään ole vikaa. Hetken mietin että ylikuuluuko levyn lopussa kanavat noin pahasti puolelta toiselle, mutta wikipedia selvitti että pyörivä ääni on ihan tarkoituksella tehty, huh.
Noh, sitten wikiä selaamaan ja sieltähän selviää, että nuo kaksi tukkoista raitaa on tehty Lontoon Island-studioilla. Että siinä.
Wikiä lukiessa selvisi muutakin, pitää kuunnella The Battle of Evermore vielä uudemman kerran kun en oikein havainnut tuota call-answer duetoimista Sandy Dennyn kanssa.
Mites muilla soi?
