Lattiakaiuttimet metallimusiikille 1500-4000€

Itse etsiskelin kaiuttimia raskaammalle musiikille ja päädyin aktiivi dipolikaiuttimiin. Bassot ovat melkein turhankin tarkat ja voimakkuus riittävä. Itse kuuntelen melko pienellä äänenvoimakkuudella rivitalossa. Näillä jaksaa kuunnella päivän ilman minkäänlaista kuunteluväsymystä.

Metallimusiikkia kuuntelevan kannattaa kiinnittää huomiota vahvistimen valintaan. Sen valintaan minulla meni enemmän aikaa.
 
Vaffi on jo valittu ja Supernait on ja pysyy talossa jonkin aikaa. Sillä mennään : ) Jos puutteita on, niin kaiuttimilla sitten paikkaillaan.
 
Omistin aiemmin Dynaudion Focus-sarjan kaikattimet. Dynaudioitahan pidetään yleisesti rock-henkisinä toistimina. Itsekin kuuntelin niillä varmaan etupäässä rockia, kunnes liika hifimäisyys alkoi lopulta närästämään. Ei ole järkeä pitää kaiuttimia joilla ei voi nautinnollisesti kuunnella kuin ehkä 10% omistamistani levyistä. Vaikka bassoissa olisi kuinka potkua ja ties mitä niin se ei paljon auta jos kokonaisuus ei toimi.

Näillä nykyisillä laajiksilla voi kuunnella mitä tahansa musiikkia, ja homma toimii. Äänessä on sellaista läsnäoloa ja vapautuneisuutta mihin dyniksillä ei koskaan päässyt. Voi myös sanoa että ääni oli liian neutraalia (hajutonta & mautonta) omiin tarpeisiini. Rock-musiikki vaatii mielestäni toimiakseen vähän ronskimpaa otetta toistimilta. Kannattaa miettiä sitä, ja kuunnella välillä myös niitä heikompilaatuisia levyjä toistimia valittaessa.
 
AapoR sanoi:
Metallimusiikkia kuuntelevan kannattaa kiinnittää huomiota vahvistimen valintaan. Sen valintaan minulla meni enemmän aikaa.
Aivan. Samanlailla äänilähteillä on iso merkitys.
Knight Rider sanoi:
Rock-musiikki vaatii mielestäni toimiakseen vähän ronskimpaa otetta toistimilta. Kannattaa miettiä sitä, ja kuunnella välillä myös niitä heikompilaatuisia levyjä toistimia valittaessa.
Kyllä. Harvoin nuo rokit ja metallit mitään audiofiiliäänitteitä muutenkaan ovat vaikka löytyy sieltäkin ainakin minun korvaani mukavasti tuotettua musaa. Ja edelleen jos se musa on tärkein niin laitteet valitaan siten että sitä on kiva kuunnella.
 
Gretch sanoi:
Sonus Faber metallille :-\ Kai se voi toimia, mutta omat mielikuvat on vähän toiset.

Jos vielä toistamiseen tarttuisin tähän, niin vastaavia mielikuvia on myös muilla. Nimimerkki murkku kävi kyläilemässä viime viikonlopulla ja kommentoi kuulemaansa blogissaan.
 
No eikös tuo Murkku asian ihan mielikuvia vastaavasti todennut: "miniatyyrisoundi Mikan rokkisoundeista"^^

Asiaan:

Testipenkissä kävi muutama kiinnostava töötti (Totemin Moden 1 Signature, Spendorin A6, Harbethin C7 ja Totemin Hawk) kosiskelemassa paikka Snaitin ympäriltä. Tein suhteellisen huolellista testausta erilaisella mättömusiikilla ja äänilähteillä (Snaitin oma DAC, Dacmagic ja Denonin CD RCA:lla ja optisella Snaitin DAC:n kautta). Tässä muutamia kommentteja ao. kaiuttimista:

Model 1 Signature

Häkellyttävä ääni noin pienistä laatikoista ja erittäin napakka basso. Pysyi hyvin mukana vaativissa tuplabasareissa ja oli yläpäästä heleä ja miellyttävä. Model One Sig erottelee keskialueella todella hyvin (jopa liikaa?). Kuitenkin pieni koko johti siihen, että kaiuttimien ulosanti oli jo tutuksi tullut käsite eli miniatyyri hakemastani soundista.

Spendorin A6 oli pakasta vedettäessä melko vakuuttava ilmestys mustan värisine puuviiluineen. Tykkäsin näisden ulkoasusta ja suunnittelullisista yksityiskohdista (mm. kaiutinliitännät lattianrajassa). Ihme kyllä sama muhkeus (painoivat 21 kg) ei välittynyt ääneen. Yllättävän...hmm...etsin oikeaa adjektiivia kapea(ehkä)soundiset kaiuttimet. toimivat hienosti klassisella rockilla ja punkin henkisellä setillä, mutta mättö laittoi nämä töötit tukkoon. Omaan korvaan hyvin diskanttipainotteiset, tosin hyvin erottelevat. Samaten A6 oli hyvin kohdistava kaiutin ja siirryttäessä sweet spotin ulkopuolelle soundi huononi merkittävästi. Jotenkin näiden ulosanti ei ollut kovinkaan suuri sivusuunnassa (vrt. joku vanha litteä näyttö, jota piti tuijottaa suoraan edestä). Plussaa tuli laulajan korostamisesta, hienosti esim. Dynyn Focus 110:iin verrattuna laulaja astui huoneeseen Dynyjen esittäessä musiikkia takahuoneen puolelta.

Harbeth C7 oli jo paketista tullessaan melkoinen ilmestys. Muistutti ilmiselvästi vanhoja 70-luvun laatikkokaiuttimia. Todella massiiviset jalustakaiuttimiksi - katu-uskottavuusindeksi pomppasi näillä heti merkittäväksi. Joku tuolla mainitsikin Harbethien omanlaatuisesta soundista ja esim. Spendoreihin verrattuna eroa oli kuin yöllä ja päivällä. C7 katoaa välittömästi äänilähteenä ja ääni vaan ilmestyy jostain. Hyvin lämmin ja pyöreä soindi - detaljien kustannuksellakin, muhkea alakerta ja pehmeä diskantti. Näiden orgaanista soundia vaivaa lievästi erottelun puute - erityisesti rauhallisemmalla musiikilla, mutta kokonaisuus on erittäin miellyttävä. Todella positiivinen yllätys.

Totem Hawk oli Modelin jälkeen kiinnostava pömpeli, luin jostain sen olevan lattiaversio Model One Signatuurista. tämä mielikuva herätti erityisesti kiinnostuksen ja paalut piti hakea kuunteluun. Vertaus oli kutakuinkin oikea. Erittäin erottelevat mutta samalla miellyttävät (ei riipivää diskanttia), keskialueella sopivat ja alakertaa hyvin napakasti toistavat. Siinä missä Harbethit tuottivat pyöreän ja matalan bassosoundin, lähti näistä erittäin syvä ja napakka (mutta jollain tapaa vähän kapeampi) bassonpumputus. Todella mallikkaasti selvisivät haastavista tuplabasareista ja todella todella upeasti pelasivat livetaltiointien kanssa. Ikinä ei Pink Floydin Pulse ole näin hienolta kuulostanut. Totemeillle tyypillisesti näitä voi kuunnella lähes mistä suunnasta tahansa, joka on sijoittelun kannalta suuri etu. Hawkien ääni on jollain tapaa viileä Harbethin verrattuna (ymmärsin tämänkin adjektiivin musiikinkuuntelussa vasta nyt) ja vähemmä orgaaninen (joku voisi käyttää sanaa kliininen, mutten itse menisi sinne asti, viileä riittää). Kaiken kaikkiaan miellyttävät pöntöt nämä Haukat.
 
Phage sanoi:
No eikös tuo Murkku asian ihan mielikuvia vastaavasti todennut: "miniatyyrisoundi Mikan rokkisoundeista"^^

Nyt siis täytyy muistaa, että miltei mikä tahansa alle metrinen pönttö on miniatyyri Mikan mörköjä vastaan :)
Lisäksi Mikan tila on niin mukavasti akustoitu, että sinne ei mitään pikkupönttöjä voisi kuvitellakaan.
Mutta voin siis ihan vilpittömästi kehottaa kaikkia kokeilemaan Sonuksia metallin kaveriksi, jos jalustapömpelit ovat hakusessa.
 
mkutvonen sanoi:
Alan taipua siihen uskomukseen, että basson vaivattomuus vaatii pinta-alaa. 15" bassoelukan ja 4" laajakantin vyöryttäessä ilmoille esim. Mayhemin Grand declaration of warin myrskyisiä rumpusooloja vailla huolen hiventä, ei voi kuin tirskahtaa ja virnuilla itsekseen.

Totta, ja voisiko tähän vielä lisätä, että open baffle -rakenteella pinta-alaa vaaditaan todella rutkasti? Kuten esim. sinulla on. Kotelokaiuttimillakin iso bassoelementti tuo soundiin selkärankaa. Kahdeksan tuuman tai suuremmat elementit ovat kuitenkin kohtuukokoisissa kotelokaiuttimissa harvinaisia. Tiedä sitten johtuuko suuntaavuusominaisuuksista vai ulkonäköseikoista.

En tiedä ovatko baffle:t parhaimmillaan metallimusiikilla, mutta alan kaiuttimia käytännössä kuulleena niissä on sellainen seikka, jota kotelokaiuttimilla ei voi tavoittaa: kaiuttimia ei välttämättä voi paikallistaa. Se tuo musiikin kuuntelemiseen aivan oman "ulottuvuutensa".
 
^ open bafflen hyvä puoli on se, että voi asentaa suuren elementin ilman että kaiuttimesta tulee "mörkö". 15" elementillä oleva pönttö on pakostikin rujo.

Hauska olisi lisäksi kokeilla onko nykyaikainen kapea kylkibassoinen 3-tie kaiutin vai leveä baffeli heikompi metallimusalla.
 
Ennemmin tulee mieleen tämä superfly

000d4310_medium.jpeg
 
Back
Ylös