Laitteistoriippuvaiset levyt.

Ei perhana, Seppo! Saanko edes vähän olla kateellinen (ja pienessä maistissa) ? ;) Tuollainen setti on itselläkin tavoitteena. Olenko ymmärtänyt aivan väärin vai onnistuitko tuossa jopa suht' lyhyessä ajassa ja ilman järjetöntä rahallista panostusta? Aikaa ja vaivaa säätämiseen ja tutkimustyöhön siinä käsittääkseni on kuitenkin mennyt riittävästi.

Musiikinystävän ratkaisu, selvästi.

Kyllä se on loppujen lopuksi enemmän korvien välistä kiinni, kuin rahasta, milloin setti on kunnossa ja kuullostaa hyvältä. Kun pää on kunnossa niin musiikkikin kuullostaa hyvältä omassa setissä, ilman jokapäiväistä hinkkaamista ja säätämistä. Juu tää on mun mielipide, ei apsoluuttinen totuus.
 
Van Halen - Balance.... pitkään mukana pyörinyt testilevy, yleensä mitä hifimäisempi laitteisto sen huonommin soi ja päinvastoin. Meillä tuo soi nyt hyvin;)
 
OT on.

Tämä on muuten ihanasti pystyyn kasattu aihe. Yleensä tämä pannaan niin päin, että laitteisto on ääniteriippuvainen -jotta jollain setillä (skobella) on kiva pistellä heviä ja jollain toisella sitten klasaria tms.

OT off.
 
Soiko kenelläkään Loirin Ivalo levy cd levyltä silleen kuin olisi kasettimankalla ääniteety kellarissa? :DD
 
Laitteistoriippuvaiset levyt ja levyriippuvaiset laitteistot ovat jollain tapaa vääristyneitä (tavallista suuremmassa määrin). Eipä siinä mitään jos vaan tiedostaa asian :)

Ivalo soi "ihan hyvin".
 
Työskentelin 80-luvulla ammattiaudion parissa, ja noina aikoina studiotarkkaamoiden kuuntelut olivat joskus ihan mitä sattuu. Pääkaiuttimina olivat isot amerikkalaiset tai englantilaiset 2- tai 3-tiepöntöt. Kuuntelu oli joskus säädetty niin, että "varmasti potkii ja kihisee hyvin". Jonka seurauksena äänitteiltä sitten puuttuivat niin bassot kuin diskantitkin. Referenssikaiuttimiakin käytettiin, usein ne olivat pienehköt Auratone-merkkiset suljetut laajakaistapurkit, joiden avulla äänitteistä yritettiin saada kelvollisen kuuloisia myös pienemmillä mankoilla ja matkaradioilla kuunneltuna. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että osa äänitteistä kuulostaa putteellisen tarkkaamokuuntelun takia oudoilta. Tuollaisia äänitteitä voi sanoa laitteistoriippuvaisiksi, ne kun eivät taajuustasapainoltaan neutraalilla setillä kuulosta kovin kummoisilta.
 
^
Eräs ammattimiehen tunnusmerkki onkin kuinka hyvin hän tuntee studionsa ominaisuudet, studion ei tarvitse olla "täydellinen" kun miksatessa ja masteroidessa osaa huomioida tilanteen. Englanniksi käyttävät sanaa transfer eli kuinka hyvin äänite siirtyy ympäristöstä toiseen.
Toki monissa studioissa vaste on 3 dB sisään yli 100Hz alueella ja jälkikaiunta-aika ns lyhyt ;) paljon käytetään myös pienehköjä lähikenttämonitoreja jotka jäävät alapään toistoltaan vajaaksi, olisiko tässä syy miksi monet äänitteet ovat alapäästään raskaita eli aiemmin mainittu transfer ei toimi? Sellaista kun ei voi säätää mikä ei kuulu. Tuskin kellään on kotonaan studio-olosuhteita mutta hyvin setittettynä äänitteen ominaisuudet dominoivat koska psykoakustiikka.
 
Back
Ylös