Laitteisto kasaaminen

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 202
Kaupunki
Korvessa
Tässäpä ajateltavaa. Olen monesti käynyt kuuntelemassa demoja mm. kauppiailla ja kaupoissa. Myös monet harrastajat ovat maininneet, että; "Täytyy tietää mitä tekee". Tuo on toisaalta tottakin. Kuitenkin moni harrastaja kulkee kauppiaiden ohjenuorassa "tietäen mitä tekee". Ei vika ole kauppiaankaan, hän myy mitä asiakas ostaa ja mitä asiakas toivoo.
Mielestäni olisikin tärkeämpää kierrellä harrastajien luona jotka ovat saaneet jotain valmiiksi. Tuolloin tietää mitä hakee. Silloin kun sinulla on tietoa siitä miltä sinun laitteistosi tulisi kuulostaa, ollaan jo pitkällä.

Minulla on ollut hieman onnea matkassa ja romut on kuulostaneen lähes samanlaiselta aika nuoresta asti. Siltikin olen välillä käynyt kalibroimassa korvat tuttavien luona jotka ovat mielellään laitteistojaan soitelleet.

Ja täytyy muistaa kuunnella etenkin niillä omilla levyillä, mutta myös laitteiston omistajan-silloin tiedetään mitä hän on hakenut.
 
Kyllä kyllä, varmaan on hyödyllistä kierrellä, hupia se ainakin voi tuottaa. MUTTA: mieltymykset ovat aina subjektiivisia, ajatellaanpa vaikka että Amphion-mies on saanut settinsä valmiiksi ja B&W-mies menee kylään. B&W-mies sanoo: "liian kirkas on, ei skulaa, tulehan kuuntelemaan meikäläisen vehkeitä, mulla on hieno setti". Amphion-mies menee B&W-miehen luokse kuulolle ja toteaa "liian tumma ja tunkkainen, ei skulaa". Lopputulos? Kumpikaan ei viisastunut vierailuista ollenkaan, huomasivatpahan vain että soundimieltymykset poikkeavat "hieman" toisistaan.

Eri laitteisiin/laitteistoihin perehtymisellä on mielestäni lähinnä se hyöty että huomaa tarjonnan monipuolisuuden. Jos perehtymisrumban alussa ei tiedä mitä haluaa, useiden vaihtoehtojen kuuntelun jälkeen oma mieltymys voi kiteytyä ja kirkastua.
 
Ihan hyvähän se on muidenkin settejä kuulla, sikäli kun ovet aukeavat. Kun eihän sitä muuten millään ehdi kaikkia mahdollisuuksia tarkistamaan. Varsinkin, kun ainakin itse tuppaan olemaan kovin kauppiasuskollinen. Kauppiaat valitaan siis osalti palvelun, osalti merkkien ja lopuksi mukavimman kuuntelutuolin ja sijainnin mukaan... No ei, en vaan aina jaksa juosta paikkoihin jonne ei autolla pääse (Hesan keskusta...).

Tuo "Amphion-mies vs. B&W-mies"-vertaus on kyllä sekä hauska että osuva. Edellistä kaiutinparia valitessani kuuntelin eräässä liikkeessä nimittäin juuri Amphionin ja B&W:n vastakkain; Argon2 vastaan 705. Noista kahdesta mukaan olisi muuten lähtenyt Amphion. Mutta hyvää sointia olen kuullut monenlaista. Sellaistakin hyvää, jonka tiedän itselleni hyvinkin sopimattomaksi, mutta jostain syystä silti pidän hyvänä; "ei omaan makuun hyvä, mutta hyvä kuitenkin". Tällaisia on kyllä varmaan tullut vastaan useampiakin systeemejä...
 
Mutta varsinkin ekan setin kanssa kannattaa unohtaa se suoraan finaaliin pyrkiminen.
Jotakin pitää ostaa, että saa edes jonkinlaisen vertailukohdan kotiinsa.

Omassa setissä ainoastaa kaiuttimia tuli kuunneltua kahta paria ennen ostopäätöstä. Loput on ostettu kuulematta ihan nettikirjoittelun ja ulkonäköseikkojen perusteella, ja cd-soittimen sain ilmaiseksi.
Ja ihan kelpo ääntä noista irtoaa, vielä ei ole yhdenkään vierailun jälkeen itku päässyt kun on omat laitteet laittanut päälle.

Mutta jotten jäisi oman settini vangiksi "tää on mun Yammu ja Yammu on paras"-tyyliin olen muutamia muitakin settejä kuunnellut ja koettanut ymmärtää kuulemaani. Kuitenkin niin erityyppisiä settejä tavaltaan toistaa ääntä on tullut kuultua, että ikä ja terveys (ja rahat) siinä menisi jos kaikkea pitäisi kotonaan itse kokeilla, jotta selviäsi mistä tykkää.

Olisihan se kivaa kun voisi mennä kauppaan, kuunnella laitteita ja sanoa:
-Jos sais vähän lisää dynamiikkaa, ja laitetaan tota läsnäoloa myös vielä vähän lisää, äänikuvaa sais samalla hiukan kaventaa.
Ja parin tunnin veivauksen jälkeen ois setti kasassa.
 
Harrastuksen alkuaikoina monesti mietti, millaisia laitteistoja on kuullut ja yritti käsittää sitä mitä oli kuullut. Takertui helposti liian pieniin seikkoihin(kirkkauteen, korostumiin, dynamiikkaan ym), eikä oikeastaan ymmärtänyt sitä, että on erilaisia soundi tapoja jolla haetaan juuri tiettyä päämäärää. Homma meni ikäänkuin siihen, että keräsi vain kokemansa parhaat äänelliset yksittäiset asiat ja yritti saada jollakin tavalla tuotua niitä asioita oman laitteiston soundiin, tietämättä sitä omaa päämäärää.

Kokemuksen myötä alkaa siis mielestäni syntyä kuva siitä, millaisia erilaisia äänellisiä "lopputuloksia" on olemassa ja mitä asioita ne tuovat musiikista/äänestä kokonaisuutena esiin.
Esimerkiksi jollekkin se juttu on musikaalisuus ja se svengaava ote, toiselle päämääränä on saada musiikin äänestä tulkinnan tunteet mahdollisimman hyvin esiin ja kolmas hakee sitä, mitä kaikkea levyltä voidaan saada kuuluviin. Siis ikäänkuin olisi erilaisia "kategorioita".
 
moukkunen sanoi:
Esimerkiksi jollekkin se juttu on musikaalisuus ja se svengaava ote, toiselle päämääränä on saada musiikin äänestä tulkinnan tunteet mahdollisimman hyvin esiin ja kolmas hakee sitä, mitä kaikkea levyltä voidaan saada kuuluviin. Siis ikäänkuin olisi erilaisia "kategorioita".

Tuon tajuamiseen menee kyllä aikansa. Olen vasta aivan lähiaikoina alkanut ymmärtää tämän ja samalla käsitys siitä "omasta jutusta" vahvistuu. Ja näyttää siltä, ainakin tällä hetkellä, että kuulun svengijengiin. Jos musiikki ei saa minua liikkumaan niin setti ei ole minua varten.

Edit: lahkon nimi korjattu
 
Objection!

Koska siitä "musikaalisuudesta" on muitakin kuin käsityksiä kuin se lituska ei sitä käsittenä voi automaattisesti kytkeä äänen boogiefactoriin(millä ei itseasiassa välttämättä ole mitään tekemistä äänen todenmukaisuuden kanssa).

Itseasiassa koko musikaalisuus on hifiyhteyksissä niin ympäripyöreä ja moniselitteinen määre, ettei sitä tulisi edes käyttää. Joillekin Moukkusen "kakkoskategoria" on sitä musikaalisuutta.

Imo musikaalinen(käytin sitte) stereoääni on sellainen, jossa musiikkia voi vaivatta seurata kokonaisuutena. Ei sellainen jossa korostuu joko rytmi tai melodia tai molemmat. Tai tunne. Tasapaino rules.

Tarkemmin ajateltuna p#####ko näitä spekuloimaan. Äänitehän sen määrittää mitä sieltä pitää kuulua. Kaikki muu on vääristymää.

Toisaalta sitten taas; kun ja jos se äänite sössitään ennen levykaupanhyllyä niinkuin yleensä tehdään on kuten on todettu luvallista pökälöidä hallitusti. Onhan se tallennustilanteen identtinen toisinto jo ajatuksenakin mahdottomuus.

Sittenkin, two wrongs don't make one right, sano Äijä.
 
Mikä-Kutvo sanoi:
Objection!

Koska siitä "musikaalisuudesta" on muitakin kuin käsityksiä kuin se lituska ei sitä käsittenä voi automaattisesti kytkeä äänen boogiefactoriin(millä ei itseasiassa välttämättä ole mitään tekemistä äänen todenmukaisuuden kanssa).
Jos jotakuta häiritsee sana "musikaalisuus", voi sen jättää lukematta. Svengaava ote kertoo oleellisen.


Ehkä on kuitenkin hyvä selittää mitä tuo Kutvo (ilmeisesti?) ajaa takaa...
moukkunen sanoi:
Esimerkiksi jollekkin se juttu on musikaalisuus ja se svengaava ote, toiselle päämääränä on saada musiikin äänestä tulkinnan tunteet mahdollisimman hyvin esiin ja kolmas hakee sitä, mitä kaikkea levyltä voidaan saada kuuluviin. Siis ikäänkuin olisi erilaisia "kategorioita".
Musikaalisuus tuossa esimerkkini ensimmäisessä kohdassa tarkoittaa sitä, että rytmikkyys ja svengi tulee läpi jokaisesta melodiasta jota instrumentit soittavat musiikissa. Ääni vie siis mukaansa ja pitää kuin "väkisin" kuuntelijan musiikkia kuuntelemassa.

Musikaalisuus yhdistetään myös usein tuohon esimerkkini toiseen kohtaan, vaikka sillä tarkoitetaan tyystin eri asiaa, kuin mitä ensimmäisessä esimerkin kohdassa.
Kun äänensävyisyyttä "korostetaan" ja tuodaan ääneen tiettyä lämpöä tai muhkeutta(yläbassoa), musiikissa olevien instrumenttien äänensävyt tuovat kuuntelijalle helposti tunteita esiin. Tätä siis toiset kutsuvat myös musikaalisuudeksi. Minä en. 8)
 
moukkunen sanoi:
Harrastuksen alkuaikoina monesti mietti, millaisia laitteistoja on kuullut ja yritti käsittää sitä mitä oli kuullut. Takertui helposti liian pieniin seikkoihin(kirkkauteen, korostumiin, dynamiikkaan ym), eikä oikeastaan ymmärtänyt sitä, että on erilaisia soundi tapoja jolla haetaan juuri tiettyä päämäärää. Homma meni ikäänkuin siihen, että keräsi vain kokemansa parhaat äänelliset yksittäiset asiat ja yritti saada jollakin tavalla tuotua niitä asioita oman laitteiston soundiin, tietämättä sitä omaa päämäärää.

Kokemuksen myötä alkaa siis mielestäni syntyä kuva siitä, millaisia erilaisia äänellisiä "lopputuloksia" on olemassa ja mitä asioita ne tuovat musiikista/äänestä kokonaisuutena esiin.
Esimerkiksi jollekkin se juttu on musikaalisuus ja se svengaava ote, toiselle päämääränä on saada musiikin äänestä tulkinnan tunteet mahdollisimman hyvin esiin ja kolmas hakee sitä, mitä kaikkea levyltä voidaan saada kuuluviin. Siis ikäänkuin olisi erilaisia "kategorioita".

Moukkunen heitti hyvin. En tarkoittanutkaan, että Amphion mies menis B&W miehen luokse kylään ja... Vai miten se oli. On hyvä kuunnella kokonaisuutta, eikä kaikki tosiaankaan sovi kaikille. Joillekin se on SE musikaalisuus, mutta itsekään en tuosta perimmäisestä musikaalisuusajattelusta perusta, voi se olla jotain muutakin.
 
moukkunen sanoi:
Jos jotakuta häiritsee sana "musikaalisuus", voi sen jättää lukematta. Svengaava ote kertoo oleellisen.


Ehkä on kuitenkin hyvä selittää mitä tuo Kutvo (ilmeisesti?) ajaa takaa...Musikaalisuus tuossa esimerkkini ensimmäisessä kohdassa tarkoittaa sitä, että rytmikkyys ja svengi tulee läpi jokaisesta melodiasta jota instrumentit soittavat musiikissa. Ääni vie siis mukaansa ja pitää kuin "väkisin" kuuntelijan musiikkia kuuntelemassa.


Minä taasen en hyväksy tätä. Eihän konsertissakaan ole pakko istua :D Riippumatta musikaalisuudesta. Pahimmillaan väkisin ja/tai ylisvengaava on ahdistava.
 
Referenssiä korvia varten ei pitäisi ottaa mistään laitteistosta, vaan oikeista instrumenteista ja - soitosta. Eihän kukaan voi vakavissaan sanoa, että jokin trumpetti, tai viulu ei soi minun makuuni, on liian tumma ja tunkkainen! Tämä silloin, kun halutaan hifiä.
 
Mä veikkaan, että harrastajien luona kiertelemällä oppii paljon nopeammin ja enemmän, kuin itsekseen nysväämällä + yleensä vierailuilla saa vielä ilmaista olutta! :D

Muuten mulla ei oikein tuohon Sepon avausviestiin olekaan mitään lisättävää. Samaa mieltä olen.

Matti.
 
ealab sanoi:
Referenssiä korvia varten ei pitäisi ottaa mistään laitteistosta, vaan oikeista instrumenteista ja - soitosta.

Menee vähän hankalaksi, Trancen kuuntelijalla, mutta käyhän se tietysti noinkin. :)
 
Moukkusen ohjeen mukaisesti jätän usein musikaalisuus-sanan ympärille rakentuvat jutut lukematta, koska sehän voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Eli Kutvosen kanssa olen samaa mieltä. Musikaalinen laite? Hmmm.... Sitten on tämä 'jalka vipattaa' -koulukunta; laite on hyvä jos se saa jalan vipattamaan. Parkinssonin tautikin saa jalan vipattamaan, eikä siinä ole mitään positiivista ;) No jaa, itse lähden mielummin sanasta 'elämyksellisyys', joka kuvaa laajemmin laitteen antamaa mielihyvää, vaikka sekin voi sanana tarkoittaa henkilöstä riippuen mitä tahansa.

Mihin tämäkin spekulaatio johtaa? Samaan kuin mitä tuossa edellä todettiin. Perspektiivin laajentamiseksi on eduksi kuunnella erilaisia laitteistoja ja ehkäpä joskus vielä kysyä miksi ko. harrastaja on tuollaiseen päätynyt. Kuitenkin ainoa tapa päästä itseä miellyttävään lopputulokseen on valita laitteet muiden mielipiteistä riippumatta. Itselleni tämä on ollut yllättävän vaikeaa, vaikka muussa päätöksenteossa olenkin mielestäni melko omapäinen. Jatkossa päätökset tulevat olemaan itsenäisiä.

Samoin olen päättänyt lopettaa omien näkemyksieni tuputtamisen muille. Aika harva asia jurppii yhtä paljon kuin 'miks sä ton ostit...olisit ostanut sen ja sen...on paljon parempi...hifiplussassakin kehuttiin...oletko jo maksanut noi..' -mantra. Sosiaalinen älykkyys on jalo taito varsinkin näissä hommissa :)
 
milesdavis sanoi:
Moukkusen ohjeen mukaisesti jätän usein musikaalisuus-sanan ympärille rakentuvat jutut lukematta, koska sehän voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Eli Kutvosen kanssa olen samaa mieltä. Musikaalinen laite? Hmmm.... Sitten on tämä 'jalka vipattaa' -koulukunta; laite on hyvä jos se saa jalan vipattamaan. Parkinssonin tautikin saa jalan vipattamaan, eikä siinä ole mitään positiivista ;) No jaa, itse lähden mielummin sanasta 'elämyksellisyys', joka kuvaa laajemmin laitteen antamaa mielihyvää, vaikka sekin voi sanana tarkoittaa henkilöstä riippuen mitä tahansa.

Mihin tämäkin spekulaatio johtaa? Samaan kuin mitä tuossa edellä todettiin. Perspektiivin laajentamiseksi on eduksi kuunnella erilaisia laitteistoja ja ehkäpä joskus vielä kysyä miksi ko. harrastaja on tuollaiseen päätynyt. Kuitenkin ainoa tapa päästä itseä miellyttävään lopputulokseen on valita laitteet muiden mielipiteistä riippumatta. Itselleni tämä on ollut yllättävän vaikeaa, vaikka muussa päätöksenteossa olenkin mielestäni melko omapäinen. Jatkossa päätökset tulevat olemaan itsenäisiä.

Samoin olen päättänyt lopettaa omien näkemyksieni tuputtamisen muille. Aika harva asia jurppii yhtä paljon kuin 'miks sä ton ostit...olisit ostanut sen ja sen...on paljon parempi...hifiplussassakin kehuttiin...oletko jo maksanut noi..' -mantra. Sosiaalinen älykkyys on jalo taito varsinkin näissä hommissa :)

No miks sää sitten ostit sen? :D
 
Fundeeraaja sanoi:
No miks sää sitten ostit sen? :D

Yhtään hankintaa en kadu, vaikkakin vaimo on ollut ylivoimaisesti kallein ja äänellisesti huonoin tviikkaus :-\
 
Oleellisinta ei mielestäni liene se mistä tavasta kukakin pitää, tai mikä tapa on parempi tai oikeampi.
Esim sitä svengaavaa settiä ja sitä tunteisiin vetovaa settiä(tai jotakin muuta erilaista settiä) ei voi mielestäni verrata tai laittaa edes paremmuusjärjestykseen, koska asian ydin johon pyritään niillä laitteistolla on täysin erilainen.


Itse siis näen asian niin, että täytyy löytää ja ymmärtää ne erilaiset soundi "tavat", jotta voi lopulta valita sen oman "tien" jota kannattaa tutkia enemmän.
 
Eli ei ole olemassa oikeaa tai väärää, mutta asiantuntemus ei ole pahitteeksi oman tien löytämiseksi. Tähänkö tässä nyt päädyttiin?
 
*Hifiharrastaminen (allaolevien järjestyksen pitää jokaisen valita itse)
-Soitetaan musiikkia
-Päivitetään laitteistoa


Harrastaminen on yksilölle iloa/tyydytystä tuottavaa etenevää toimintaa.

Porukalla harrastaminen tuottaa useammalle yksilölle iloa/tyydytystä.
Lisäksi esim. foorumilla on mukana sukupuuttoon kuolemassa oleva yhteisöllisyys,
"yhdessä tekemisen meininki" mikä lisää edelleen harrastuksesta saatavaa tyydytystä.

Kauppiaat taasen mahdollistavat harrastuksemme myymälle meille harrastukseemme tarvitsemiamme laitteita ja musiikkia.

Ja juuri eritavalla harrastukseen suhtautuvat luovat sen rikkauden.
Välillä syntyy joku käännynnäinen, mutta juuri nämä PIENET näkemyserot tekevät tästä harrastamisesta elämänmakuista.
Tässä asiassa ei ole oikeaa totuutta tai parempaa laitteistoa, on vain erilaista Hi-Fiä. Ja erilaisia ihmisiä.

Rasvaisin terveisin Sigmund
 
mkutvonen sanoi:
Tuo "Amphion-mies vs. B&W-mies"-vertaus on kyllä sekä hauska että osuva. Edellistä kaiutinparia valitessani kuuntelin eräässä liikkeessä nimittäin juuri Amphionin ja B&W:n vastakkain; Argon2 vastaan 705. Noista kahdesta mukaan olisi muuten lähtenyt Amphion. Mutta hyvää sointia olen kuullut monenlaista. Sellaistakin hyvää, jonka tiedän itselleni hyvinkin sopimattomaksi, mutta jostain syystä silti pidän hyvänä; "ei omaan makuun hyvä, mutta hyvä kuitenkin". Tällaisia on kyllä varmaan tullut vastaan useampiakin systeemejä...

On osattava erottaa subjektiivinen ja objektiivinen näkemys hyvästä. Olen itsekin kuullut monesti settejä joista en itse pidä, mutta ymmärrän miksi joku toinen voisi pitää. Samalla tajuan että kyseessä on oikeasti ihan hyvä setti, joka vain ei ole minua varten. Toisaalta olen myös kuullut settejä joita taas en mitenkään voi ymmärtää ja jotka mielestäni ovat ihan objektiivisestakin näkökulmasta paskoja. :)
 
Back
Ylös