Laiterumba

Thrasymakhos

Hifiharrastaja
Liittynyt
13.4.2008
Viestejä
4 603
Kaupunki
Turku
Kun aloitteleva harrastaja kysyy vinkkejä hankintoihin, hänelle sanotaan että ota laite kotikuunteluun. Puhutaan myös setittämisen taidosta, jossa harrastaja kierrättää laitteita systeemissään etsien sitä unelmayhdistelmää. Eri kaapelitkin pitää toki kokeilla läpi, koska takaraivossa tikittää pelko siitä, että perus-rca on nyt tulppana soundissa. Mutta miten erottaa toisistaan normaali hifi-harrastukseen kuuluva laitteiden kokeilu ja varsinainen laiterumba? Näistä ensimmäinen tietenkin koetaan positiiviseksi ja jälkimmäinen negatiiviseksi asiaksi. Varmaan jokaisella eri laitteita testaavalla on epätoivon hetkiä jolloin mm. olennaisia eroja laitteiden välillä kuuluu, mutta ei osaa ratkaista sitä, mikä kuulostaa parhaalta. Toisaalta sitäkään ei pidetä viisaana että valitsee laitteet vaikka lehtien arvostelujen perusteella tai edes liikkeen toisin akustoiduissa kuunteluhuoneissa.
 
En minä koe kiivastakaan laiterumbaa negatiiviseksi asiaksi ainakaan niin kauan, kun se ei ole itsetarkoituksellista. Kunhan on olemassa jokin tavoitetila, niin antaa laitteiden kiertää. Hifissä on kuitenkin oikein hyvin toimivat jälkimarkkinat, mikä mahdolistaa harvinaisempienkin laitteiden ostamisen koemielessä ja ennen kaikkea niistä eroon pääsemisen, jos eivät osoittaudu omaan settiin sopiviksi.
 
Thrasymakhos sanoi:
Mutta miten erottaa toisistaan normaali hifi-harrastukseen kuuluva laitteiden kokeilu ja varsinainen laiterumba? Näistä ensimmäinen tietenkin koetaan positiiviseksi ja jälkimmäinen negatiiviseksi asiaksi.

Ensiksi:
Normaalin kokeilun piikkiin voi pistää kaikki ne tapaukset, joissa laitteen testaus ei johda laitehankintaan.

Jos todetaan että
a) kokeiltu laite ei tuo parannusta ääneen, en osta
b) kokeiltavan laitteen tuoma parannus ei ole merkittävä, en osta
c) parannus on merkittävä, mutta hankintakustannukset ovat kohtuuttomat, en osta
niin homma on terveellä pohjalla.

Toiseksi:
Jos kokeilusta jää uusi laite hyllyyn, niin kyseessä ei voi olla laiterumba kunhan
d) uusi laite on merkittävästi helppokäyttöisempi kun entinen.
e) uusi laite mahdollistaa jonkin uuden musiikkiformaatin kuuntelemisen entisten lisäksi (esim. SACD tai nettiradio).
f) uusi laite mahdollistaa musiikista nauttimisen tilassa, jossa se ei ole aiemmin ollut mahdollista (esim. makuuhuonesetti).
g) uusi laite innostaa kuuntelemaan enemmän musiikkia kun entinen ja samalla hankintakustannukset jäävät maltillisiksi (esim. kun entinen myydään pois).

Näin ollen katson todistetuksi, että puheet laiterumbasta ovat pitkälti vain kateellisten panettelua ja urbaania legendaa. Me hifistit teemme aina kaikki hankintamme täysin rationaalisesti. Kaikki laitehankintamme ovat aukottomasti perusteltavissa. ;)
 
Mikä yhdelle on laiterumbaa, on toiselle harvinaisen hiljainen kausi harrastamisessa. Tapoja on monia.
Aika varmasti rumban puolella askelletaan siinä vaiheessa kun uudet laitteet lähtevät jatkuvasti vaihtoon ennen kuin niitä on edes kunnolla sisäänajettu. (Tietenkään purkkia ei tarvitse juoda loppuun saakka, jos maito on selvästi hapanta, mutta jos toistuvasti kantaa kotiinsa aina vaan hapanta maitoa, niin kannattaa ehkä oppia lukemaan numeroita.)

:) v-a
 
Oman jutun löytäminen tässä harrastuksessa vie aina oman aikansa ja se johtaa väkisinkin jonkin asteiseen laiterumbaan. Laiterumba on mielestäni siis opettelua ja etsimistä. Toisilla laiterumba kestää vähän aikaa ja toisilla kauemmin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän ja kauemmin keskitymme ja ajattelemme ääntä pieninä osa-alueina(siis niinä tuttuina seikkoina, mitä luemme lähes joka kuunteluvaikutelmista),sitä vaikeampi on tajuta, mikä on itselle parasta toistoa ja miten se "rakennetaan" käytännössä.
 
moukkunen sanoi:
Oman jutun löytäminen tässä harrastuksessa vie aina oman aikansa ja se johtaa väkisinkin jonkin asteiseen laiterumbaan. Laiterumba on mielestäni siis opettelua ja etsimistä. Toisilla laiterumba kestää vähän aikaa ja toisilla kauemmin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän ja kauemmin keskitymme ja ajattelemme ääntä pieninä osa-alueina(siis niinä tuttuina seikkoina, mitä luemme lähes joka kuunteluvaikutelmista),sitä vaikeampi on tajuta, mikä on itselle parasta toistoa ja miten se "rakennetaan" käytännössä.

Aamen.
 
Ja sit kun se soundi on haettu mieleiseksi, iskee vaihtelun halu ja kokeillaan jotain uutta:) - no, se on sitä harrastamista..:)
 
moukkunen sanoi:
Oman jutun löytäminen tässä harrastuksessa vie aina oman aikansa ja se johtaa väkisinkin jonkin asteiseen laiterumbaan. Laiterumba on mielestäni siis opettelua ja etsimistä. Toisilla laiterumba kestää vähän aikaa ja toisilla kauemmin.

Tähän auttaa myös harrastajavierailut. Tovereiden valmiiksi hiottuja erilaisia settejä kun käy kuuntelemassa,
nopeutuu se oman jutun löytyminen. Tällä saa haarukoitua ainakin suuntaa minne lähteä. Voi se silti muuttua jos musiikkimakukin muuttuu.
Rumbaa voi tosiaan harrastaa ihan tarkoituksella. Ei siinäkään mitään pahaa ole.
 
Back
Ylös