Fundeeraaja
Käyttäjä
Meitä laajakaistojen ystäviä on joitain täällä. Nyt voitaisiin kertoa omista mieltymyksistämme ja siitä minkä takia olemme päätyneet näihin.
Itse olen onnellinen Cain & Cain Abbyjen omistaja. Syy jonka takia alunperin vaihdoin näihin oli ongelmallinen akustiikka. Huoneessa kiusasi tärykaiku ja seisovat bassoaallot. Tärykaiun sain kuriin kalustuksella ja muutamalla akustolevyllä. Dynaudio 52 se:n kanssa oli pahin kiusa bassoaallot. Olin jo pitkään ihaillut Abbyjen persoonallista ulkomuotoa, se puree edelleen (makuasia). Kun kävin läpi uusia mahdollisia vaihtoehtoja, mm. Quadin uusia staatteja, kyselin kauppiailta mielipiteitä laajakaistoista. Minua varoitettiin niistä, malliin, ei taatusti ole sinua varten. Tätähän suomalainen ei sulata. En omannut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai asenteita kun marssin Hifiguruun Hyvinkäälle. Heikki demos Burmesterin päätteellä ja Audio Aeron cd:llä. Se mitä ensimmäisen 5 minuutin aikana kuulin sai minut vakuuttuneeksi. Äänikuva kuin paneelilla, oikeastaan mielestäni vielä laajempi. Kaikki se rytmiikka ja nopeus. Oli pakko kokeilla kotona ja tänne ne jäi.
Tällä hetkellä vahvaimena on ikivanha Naim 2. Mitä tuumaan tällä hetkellä? Kaiutin vetoaa vieläkin. Sama laajakaistan nopeus ja rytmiikka vetoavat. Tarkkuus millä nämä kertovat mitä äänitteellä tapahtuu. Vasaran isku pianon kieleen, juuri ennen kuin kieli alkaa soimaan, samoin se jälkikaiku heti soinnin jälkeen. Kolmiulotteinen stereokuva ja läsnäolo ovat mieleeni. Eivät nämä mitkään raskaanmusiikin ihmeet ole, sehän on laajakaistojen huono puoli. Nämä toistavat 60 hz- 11 khz välillä. No "vanha" kun olen, niin enhän mitään lepakkoääniä kuule, eli sikäli passelit. Tiukkaa alakertaa en edes kaipaa. Loistavat kaiuttimet jazzille, soulille ja klassiselle. Näissä on jotain samaa mitä Tapsa S:n baffeleissa. Joihinkin puree, moneen ei. Kait me olemme oman tiemme kulkijoita. Niin ja mikä parasta, nämä kuuostavat hyvältä vielä keittiössä tai kylppärissäkin asioidessa, ei tarvitse olla koko ajan spotissa. Toki siinä nämä ovat parhaimmillaan.
Itse olen onnellinen Cain & Cain Abbyjen omistaja. Syy jonka takia alunperin vaihdoin näihin oli ongelmallinen akustiikka. Huoneessa kiusasi tärykaiku ja seisovat bassoaallot. Tärykaiun sain kuriin kalustuksella ja muutamalla akustolevyllä. Dynaudio 52 se:n kanssa oli pahin kiusa bassoaallot. Olin jo pitkään ihaillut Abbyjen persoonallista ulkomuotoa, se puree edelleen (makuasia). Kun kävin läpi uusia mahdollisia vaihtoehtoja, mm. Quadin uusia staatteja, kyselin kauppiailta mielipiteitä laajakaistoista. Minua varoitettiin niistä, malliin, ei taatusti ole sinua varten. Tätähän suomalainen ei sulata. En omannut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai asenteita kun marssin Hifiguruun Hyvinkäälle. Heikki demos Burmesterin päätteellä ja Audio Aeron cd:llä. Se mitä ensimmäisen 5 minuutin aikana kuulin sai minut vakuuttuneeksi. Äänikuva kuin paneelilla, oikeastaan mielestäni vielä laajempi. Kaikki se rytmiikka ja nopeus. Oli pakko kokeilla kotona ja tänne ne jäi.
Tällä hetkellä vahvaimena on ikivanha Naim 2. Mitä tuumaan tällä hetkellä? Kaiutin vetoaa vieläkin. Sama laajakaistan nopeus ja rytmiikka vetoavat. Tarkkuus millä nämä kertovat mitä äänitteellä tapahtuu. Vasaran isku pianon kieleen, juuri ennen kuin kieli alkaa soimaan, samoin se jälkikaiku heti soinnin jälkeen. Kolmiulotteinen stereokuva ja läsnäolo ovat mieleeni. Eivät nämä mitkään raskaanmusiikin ihmeet ole, sehän on laajakaistojen huono puoli. Nämä toistavat 60 hz- 11 khz välillä. No "vanha" kun olen, niin enhän mitään lepakkoääniä kuule, eli sikäli passelit. Tiukkaa alakertaa en edes kaipaa. Loistavat kaiuttimet jazzille, soulille ja klassiselle. Näissä on jotain samaa mitä Tapsa S:n baffeleissa. Joihinkin puree, moneen ei. Kait me olemme oman tiemme kulkijoita. Niin ja mikä parasta, nämä kuuostavat hyvältä vielä keittiössä tai kylppärissäkin asioidessa, ei tarvitse olla koko ajan spotissa. Toki siinä nämä ovat parhaimmillaan.
