Laadukkaat kuulokevahvistimet-keskustelua?

  • Keskustelun aloittaja Kimmo Ilomäki
  • Aloituspäivämäärä
SPL ulkoisesti hieno. Mutta hei muista että laitteen sisäänajon lisäksi kestää jokunen aika kun välikaapeli ns ajautuu sisään uuteen laitteeseen, tässä tapauksessa tuohon kuulokevahvistimeen. Joten rauhassa rauhassa vertailua siellä :)

Ps. On kokemusta tähän liittyen: Lainassa ollut Linn Black rca kesti reilu 8 tuntia kunnes ajautui sisään kuulokesettiin ja pystyin tekemään lopullisen päätöksen kaapelin soundista
 
Nyt ihan oikeasti: "välikaapeli ns ajautuu sisään uuteen laitteeseen"? Piuhoissa voi jotain todella pieniä eroja olla keskenään, etenkin jos yksi verrokki on tosissaan kehnosti tehty, mutta tämä on jo sen verran paksua että pakko puuttua. Ei sitä piuhaa kiinnosta missä se on kiinni tai mitä sen läpi menee. Eikä sen käyttäytyminen muutu mihinkään, varsinkaan 8 tunnissa.

Tämä johtojen sisäänajo taitaa olla ihan hifistien omaa keksimää, mutta mikäs siinä laitevalmistajien kannalta - takuuajat paukkuvat kätsysti umpeen ennen kuin on päästy sille "optimaaliselle" tonen tasolle ikuisuuden kestävissä sisäänajo-sessioissa.
 
Viimeksi muokattu:
No joo mä osaan erittäin hyvin samaistua sun mielipiteeseen Sikis koska samaa mieltä olisin ollut nuorempana. Kokemattomana :) Nää on lopulta todella tarkkoja juttuja. En mä, sanotaan vaikka 6-8 v sitten, olisi moiseen uskonut (vaikka taisin jostain netistä lukea tästä).

Mutta lopulta kun kokeilemalla kuuntelemalla itse sen totesi että piruvie kyllä eroa löytyy juurikin musiikin kokonaisvaltaisessa asettumisessa muottiinsa. Joku käyttää sanaa koherentti. Omalla kohdallani Linn Black soi aluksi räkäisesti ja ohuesti. Muutama tunti niin johto alkoi tasottua sille tasapainoiselle tasolle johon olin Cordial RCA:n kanssa tottunut. Mutta tällöinkin jäin Linn Black jälkeen musikaalisuudessa. Jos jossain hyvä niin basistin melodioissa Linn Black loisti mutta muuten soundi jätti pahvisen fiiliksen. Erottelua löytyi mutta ei yhtenäisyyttä, musiikin emootiota. Eli kyllä, yleinen musikaalisuus jäi Cordialin jalkoihin. Musiikki ja melodiat kokonaisuutena nappas vaan paremmin Cordialilla. Linn Black lähti takaisin sieltä mistä tulikin.

Rca-kaapelin sisäänajautumisen olen todennut myös Uraltone kaapelilla. Kesti jokusen aikaa enennekuin kaapeli asettui ja alkoi soimaan hyvin. Aluksi oli oikeastaan melko surkea. Mutta sitten parani

https://www.uraltone.com/hi-fi/rca-kaapelit/audiokaapeli-rean-2-x-rca-uros-2-x-rca-uros-1-5-m.html

Että silleen. Tämä ei ole mitään musiikin comin Ossin perseennuolemista vaan ihan omia oikeita kokemuksia. Ei kannata olla niin puukorva näissäkään välikaapelihommissa.

T. Kari
 
Tossa tuli hirveän vähän mitään konkreettisia kuvauksia soundin muutoksesta. "Musikaalinen" ei vieläkään tarkoita yhtään mitään. Ja "koherentti" on toinen niin abstrakti termi, että pysytään päättävisen tiukasti mutu-osastolla. Toisin sanoen turvallisesti kaukana mistään mitattavasta määreestä. ("Pahvinen" voisi ehkä tarkoittaa korostunutta 500hz tms. aluetta?) Jos saa toivoa, kuvaile edes karkeasti taajuuskaistan muutoksia tai vaikka tilasoundin elämistä näillä eri piuhoilla. Noi termit ei, kuten sanoin, meinaa toiselle ihmiselle täällä nettiyhteyden päässä yhtään mitään.

Ite olen harrastepohjalta soittanut, miksannut ja vähän räpeltäen masteroinutkin musiikkia vajaat 20 vuotta ja sitä kautta tiedän, että tekovaiheessa kukaan ei vaihtele välikaapeleita tai edes DAC-laitteita soundia muuttaakseen. Musiikkia tehtäessä se mikä toimii toimii. Jostain kumman syystä sinne valmiin äänitteen kuuntelupisteelle tultaessa - sinne arvokkaan viinilasin äärelle - hyvän soundin tuottavat laitteet ovatkin muuttuneet ihan pirun kalliiksi. Kun tekovaiheessa riitti perus Cordial kympillä, nyt tarvitaan Audioquestiä ja pattereita vaijerin kylkeen.
 
Illalla soittelin pari tuntia Phonitorilla, tässä vaiheessa turha analysoida enempää mutta ne tärkeät ensivaikutelmat:
eroa vs Graham Slee on.
Mun mittapuulla todella paljon.
 
Viimeksi muokattu:
Itseäni SPL-miehenä ja Beyerdynamic-kuulokkeiden omistajana kiinnostaa kyllä Kimmon vertailu!

PS. Samaa mieltä Sikisin kanssa siitä, että piuhojen sisäänajo on myytti. Mutta ei silti pilata hyvää ketjua tästä vääntämällä.
 
SPL Phonitor xe alkumetrien vaikutelmia/tajunnanvirtaa, kuuntelutunteja takana 10-15h:

Laitteet:
-Linn Akurate DSM+Tidal HiFi/QNap(Flac)
-Linn Silver RCA
-SPL Phonitor XE
-Forza Audioworks NOIR HPC MK2
-Focal Stellia

SPL Phonitor xe:n ääni on erittäin neutraali ja puhdas. Ei silti kliininen.
Vahvistin on täysin hiljainen. Ääni tulee mustasta tyhjyydestä.
Soinnissa on kivasti ilmavuutta ja nopeutta.

Syvä ja hienosti porrastava tarkka äänikuva.
Huikea yleinen tarkkuus ja erottelu, silti "samettinen" ääni. Rasittavuutta ei ilmene laisinkaan. Sävyjä on paljon, koko kaistalla.

Tuo myös musiikin herkkyyden hienosti kuulijalle esille. Samoin kun mennään lujaa, tykittää niin että hirvittää.
On siis sekä herkkyyttä että brutaalia voimaa. Dynamiikka rajaton, samoin teho. Puhdasta rasittamatonta ääntä saa halutessaan pelottavan paljon.
Luulisin ajavan mitä kuulokkeita tahansa.
Myös mikrodynamiikka välittyy hienosti, jopa sieltä dynamiikan sisältä yhtäaikaisesti.

Basson kontrolli on ilmiömäinen, samoin erottelu. Tarvittaessa iskua ja slämmiä on hirveästi.
Basso ei tuo itseään kuitenkaan esille yli muiden alueiden. Tarkka, nopea, iskevä. Samalla tanakka ja miehekkäästi muriseva.

SPL:stä löytyy myös Matrix, sananen siitä. Tästä vasta hyvin pikaiset vaikutelmat:

Hyvin huomaamaton, silti tavallaan ”isoja” tekevä ominaisuus. Päälläoloa on oikeastaan aluksi vaikea edes havaita.

Lisää kuuntelun helppoutta ja nautittavuutta lieventämällä mm. suljetun kuulokkeen ”superstereo”- ominaisuutta.
Parantaa syvyyserottelua. Antaa lisää ”livemäisyyttä”. Musiikki soi jotenkin ”kokonaisemmin”. Eheämmin.

Rakentaa äänikuvasta hienovaraisesti "kaiutinmaisemman", ei toki luo sitä äänikuvaa etuseinälle.
Tekee kuuntelusta nautittavampaa. Ja on oikeasti erittäin hienovarainen ja huomaamaton työkalu.
Ennakkoasenteesta huolimatta yllätyin erittäin positiivisesti tästä ominaisuudesta.
Luulen että jää käyttöön itsellä. Tämä ominaisuus kyllä antaa Phonitorille lisäpisteitä.



Kuinka SPL vertautuu sitten Graham Slee Solo Ultra Linear Diamond Editioniin?

Keskialue ei tule ihan niin eteen kuin Graham Sleellä. Sleen keskialue ehken ihan himpun täyteläisempi. Varsinkin alhaalta.
Diskantista ei kummankaan kohdalla pahaa sanottavaa.
Silkkistä, muihin alueisiin hienosti integroituvaa. Kumpainenkaan ei tuo myöskään diskanttia esille kuin sen mitä tallenteella on tarjota.
Graham Slee saattaa olla hiuksen hienosti vaimeampi yläpäästä.

Graham Sleen basso on pyöreämpi, pehmeämpi. Ja voimakkaampi, ei huonolla tavalla. Mutta erilainen täysin kuin Phonitorin.
Eikä ihan niin erottelukykyinen ja voimalla iskevä.
Graham Sleen äänikuva ehken hitusen laajempi, mutta samalla enemmän maalaileva; ei niin jäsentynyt ja tarkka kuin Phonitorin.
Syvyysporrastus varsin tulee Phonitorilla hienosti vs. Graham Slee.


Graham Slee saattaa hitusen värittää ääntä, mutta oikein hyvällä tavalla.
Phonitor ei väritä laisin. Neutraali.
Silti pysytään samettisessa ja silkkisessä äänessä ja nautittavassa musikaalisuudessa. Hieno saavutus. Siis molemmilta.

Musikaalisuuden suhteen en tiedä kumpi vie voiton. Puolensa molemmissa.
Graham Slee saattaa olla tapauskohtaisesti jopa kauniimpi ja kohteliaampi. Sibilanssialue Graham Sleellä ehken hiuksen hienosti kauniimpi.
Phonitorissa joskus aivan vieno aavistus myös ”työkalua”. Perimä siis saattaa aivan himpun kuulua. Tämän seikan painoarvo selviää vasta pitkässä juoksussa.
Ei välttämättä plussa itselle. Joku toinen arvostaa taivaisiin.

Graham Sleessä taasen on kyllä jotain maagista; pureutuu musiikkiin erittäin nautittavalla ja eläväisellä otteella.
Kaikki teknisyys ja äänitteen ominaispiirteet unohtuvat täysin, musiikki vie kuulijaa. Ehkä hiukan sellainen romantisoija myöskin. Kaunis ääni.
Silti myös tehoa tuntuu olevan subjektiivisesti arvioiden todellakin riittämiin.
Putkilaitteet on vieraita mutta saattaisin kuvitella Graham Sleen äänessä olevan jopa jotain sinne suuntaan viittaavaa.
Sympaattinen pikkujättiläinen. <3

En näitä kahta edes lähtisi laittamaan yleisesti paremmuusjärjestykseen; kovin erilaisia ovat ja kummassakin omat loistavat puolensa.
Pirun hyviä molemmat. Uskon että teknisesti Phonitor hipoo täydellisyyttä. Ehken myös musiikintoistajana. Aika näyttää tämän.

Luultavimmin sovituksella on tässä osansa myös(varsinkin basson osalta), koska käytössä suhteellisen matalaimpendanssiset kuulokkeet(Focal Stellia).
Setityshän se ratkaisee, samoin ne kunkin omat mieltymykset.

Saattaa hyvinkin jopa käydä niin että pidän nämä molemmat. Pidän molemmista erittäin paljon.
Ja Phonitorin kanssahan ollaan vasta kätelty, syvempi tutustuminen kertoo lisää.
Palaan ehken vielä asiaan kun saan kuuntelua alle, halusin nyt ensivaikutelmat jakaa ja keskittyä vertailun sijaan olennaiseen.
Eli jatkan musiikista nauttimista.
Moinen vertailu ja "testaaminen" ei ole oikein mun juttu.

Oheen vielä kuva vaikkapa viitteeksi siitä että kuva ei välttämättä todellakaan kerro aina kaikkea, saattaa jopa johtaa harhaan. ;)
Molemmat näistä menevät mielestäni hienosti ja isolla marginaalilla ketjun otsikon alle.

IMG_1631.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos Kimmo! Hyvin kirjoitettu informatiivinen arvio ja erityiskiitos vertailusta Graham Sleehin. Tuo vertailu antaa ainakin itselleni todella hyvin suuntaa sen suhteen millainen laite tuo SPL on ääneltään.
 
Gustardin H20 teki todella ison vaikutuksen meikäläiseen. En ihan hirveästi tykännyt kehutuista THX AAA- vahvistimista - olihan ne todella puhtaan tarkkoja, mutta myös omaan makuun liian kuivan kliinisiä, vähän tylsiä. H20 tarjoaa ne samat edut, mutta liika kliinisyys loistaa poissaolollaan. Olen todella huono kuvailemaan laitteen ääntä, mutta yritetään. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi luonnollinen - tarkka, neutraali mutta silti hauska ja - huono termi - musikaalinen. Stock op-ampeilla ääni on miellyttävällä tavalla aavistuksen lämpimään suuntaan kallellaan, Sparkosin SS3602 op-ampeilla mennään sitten enemmän THX AAA suuntaan, mutta ei silti aivan yhtä kliiniseksi.

Voimaa tästä löytyy aivan älytön määrä. Harkitsin HE6:n hankkimista ihan siksi, että nyt olisi vahvistin jolla ajaa niitäkin ilman ongelmia. Vähän mietitytti miten herkemmät kuulokkeet toimii, mutta eihän niidenkään kanssa ollut ongelmaa. Kaikin puolin vaikuttava esitys. Ainoa kritiikki liittyy single ended- outtiin, joka on balansoitua huonompi. On se silti hyvä, mutta balansoitu taas on maailmanluokkaa.

Pitää vielä harkita myynkö tuota lopulta. Vaikka sille ei nyt ole palavaa tarvetta, eikä tässä oikein olisi varaa pitää 1000€ kuulokevahvistinta hyllyssä, niin siitä luopuminen on pirun vaikeaa. En ole aikaisemmin omistanut tuollaista TOTL class A balansoitua vahvaria, ja se tuntuu ihan pirun hyvältä, ja näyttää hyllyssä aika vaikuttavalta. Tuntuu samalta kuin ensimmäiset planaarit, löytyi ihan uusi maailma.
 
Kiitos Kimmo! Hyvin kirjoitettu informatiivinen arvio ja erityiskiitos vertailusta Graham Sleehin. Tuo vertailu antaa ainakin itselleni todella hyvin suuntaa sen suhteen millainen laite tuo SPL on ääneltään.

Alkoiko SPL kiinnostamaan? OT. Minua kiinnostaisi kovasti SPL phono.
 
Juu SPL on kyllä hyvin neutraali ääneltään. Vaikka potkua ja slämmiä onkin niin ei siitä kyllä ylimääräistä muhevuutta löydy.
 
Juu SPL on kyllä hyvin neutraali ääneltään. Vaikka potkua ja slämmiä onkin niin ei siitä kyllä ylimääräistä muhevuutta löydy.
Jos kuuntelet pidempään SPL:llä, niin alatko kokemuksellisesti kaivata verrokkia?

Tuossahan on sellainen tilanne, että varsinkin SPL:llä voisi testata erilaisten äänilähteiden merkitystä?
 
^^ Minusta tuntuu, että muhevuus tekisi kuuntelemisen rasittavaksi.
Kuulematta voisin sanoa, että SPL ja omat Audezet toimisivat hienosti.
 
^^ Minusta tuntuu, että muhevuus tekisi kuuntelemisen rasittavaksi.
Kuulematta voisin sanoa, että SPL ja omat Audezet toimisivat hienosti.

Graham Slee on muheva vs SPL, tippaakaan ei kyllä tee kuuntelusta rasittavaa. Päinvastoin.

Jos kuuntelet pidempään SPL:llä, niin alatko kokemuksellisesti kaivata verrokkia?

Tuossahan on sellainen tilanne, että varsinkin SPL:llä voisi testata erilaisten äänilähteiden merkitystä?
En halua kaivata verrokkia.
Eikä ole halua testailla äänilähteitä.
Musiikin kuuntelu kärsisi. :)

Mulla on nyt kaksi niin hyvää ja erilaista vahvistinta että muuta en kaipaa.


Sent from my iPhone using Tapatalk
 
Viimeksi muokattu:
^ Ehkä minulla on väärä käsitys muhevasta. Tulee mieleen näennäis-basso, mössö--basso.
Esim HD-650 oli sellainen. Staxit puolestaan menevät puhtaasti niin alas kuin menevät.
Audezet ovat kyllä omistamistani kuulokkeista suvereenit matalien äänten toistajat.
Eilen kuuntelin muutaman urkulevyn, ja kyllä jalkioäänet kuuluu todella upeasti.
 
^Audeze LCD-X ainakin on suvereeni basson toistaja!Myös muutenkin suvereeni äänentoistaja,mitä olen
kuunnellut eri kuulokkeita.Siksi juuri ihmetyttää AvPlus-lehden testin pistelopputulos.Kaikki kuuntelijat
testissä pitivät ko.Audezea parhaana.Liekö jälleen kerran kaupallinen näkökulma ollut mukana,kun väitettiin
Sonyn olevan paras.
 
Back
Ylös