SPL Phonitor xe alkumetrien vaikutelmia/tajunnanvirtaa, kuuntelutunteja takana 10-15h:
Laitteet:
-Linn Akurate DSM+Tidal HiFi/QNap(Flac)
-Linn Silver RCA
-SPL Phonitor XE
-Forza Audioworks NOIR HPC MK2
-Focal Stellia
SPL Phonitor xe:n ääni on erittäin neutraali ja puhdas. Ei silti kliininen.
Vahvistin on täysin hiljainen. Ääni tulee mustasta tyhjyydestä.
Soinnissa on kivasti ilmavuutta ja nopeutta.
Syvä ja hienosti porrastava tarkka äänikuva.
Huikea yleinen tarkkuus ja erottelu, silti "samettinen" ääni. Rasittavuutta ei ilmene laisinkaan. Sävyjä on paljon, koko kaistalla.
Tuo myös musiikin herkkyyden hienosti kuulijalle esille. Samoin kun mennään lujaa, tykittää niin että hirvittää.
On siis sekä herkkyyttä että brutaalia voimaa. Dynamiikka rajaton, samoin teho. Puhdasta rasittamatonta ääntä saa halutessaan pelottavan paljon.
Luulisin ajavan mitä kuulokkeita tahansa.
Myös mikrodynamiikka välittyy hienosti, jopa sieltä dynamiikan sisältä yhtäaikaisesti.
Basson kontrolli on ilmiömäinen, samoin erottelu. Tarvittaessa iskua ja slämmiä on hirveästi.
Basso ei tuo itseään kuitenkaan esille yli muiden alueiden. Tarkka, nopea, iskevä. Samalla tanakka ja miehekkäästi muriseva.
SPL:stä löytyy myös
Matrix, sananen siitä. Tästä vasta hyvin pikaiset vaikutelmat:
Hyvin huomaamaton, silti tavallaan ”isoja” tekevä ominaisuus. Päälläoloa on oikeastaan aluksi vaikea edes havaita.
Lisää kuuntelun helppoutta ja nautittavuutta lieventämällä mm. suljetun kuulokkeen ”superstereo”- ominaisuutta.
Parantaa syvyyserottelua. Antaa lisää ”livemäisyyttä”. Musiikki soi jotenkin ”kokonaisemmin”. Eheämmin.
Rakentaa äänikuvasta hienovaraisesti "kaiutinmaisemman", ei toki luo sitä äänikuvaa etuseinälle.
Tekee kuuntelusta nautittavampaa. Ja on oikeasti erittäin hienovarainen ja huomaamaton työkalu.
Ennakkoasenteesta huolimatta yllätyin erittäin positiivisesti tästä ominaisuudesta.
Luulen että jää käyttöön itsellä. Tämä ominaisuus kyllä antaa Phonitorille lisäpisteitä.
Kuinka SPL vertautuu sitten Graham Slee Solo Ultra Linear Diamond Editioniin?
Keskialue ei tule ihan niin eteen kuin Graham Sleellä. Sleen keskialue ehken ihan himpun täyteläisempi. Varsinkin alhaalta.
Diskantista ei kummankaan kohdalla pahaa sanottavaa.
Silkkistä, muihin alueisiin hienosti integroituvaa. Kumpainenkaan ei tuo myöskään diskanttia esille kuin sen mitä tallenteella on tarjota.
Graham Slee saattaa olla hiuksen hienosti vaimeampi yläpäästä.
Graham Sleen basso on pyöreämpi, pehmeämpi. Ja voimakkaampi, ei huonolla tavalla. Mutta erilainen täysin kuin Phonitorin.
Eikä ihan niin erottelukykyinen ja voimalla iskevä.
Graham Sleen äänikuva ehken hitusen laajempi, mutta samalla enemmän maalaileva; ei niin jäsentynyt ja tarkka kuin Phonitorin.
Syvyysporrastus varsin tulee Phonitorilla hienosti vs. Graham Slee.
Graham Slee saattaa hitusen värittää ääntä, mutta oikein hyvällä tavalla.
Phonitor ei väritä laisin. Neutraali.
Silti pysytään samettisessa ja silkkisessä äänessä ja nautittavassa musikaalisuudessa. Hieno saavutus. Siis molemmilta.
Musikaalisuuden suhteen en tiedä kumpi vie voiton. Puolensa molemmissa.
Graham Slee saattaa olla tapauskohtaisesti jopa kauniimpi ja kohteliaampi. Sibilanssialue Graham Sleellä ehken hiuksen hienosti kauniimpi.
Phonitorissa joskus aivan vieno aavistus myös ”työkalua”. Perimä siis saattaa aivan himpun kuulua. Tämän seikan painoarvo selviää vasta pitkässä juoksussa.
Ei välttämättä plussa itselle. Joku toinen arvostaa taivaisiin.
Graham Sleessä taasen on kyllä jotain maagista; pureutuu musiikkiin erittäin nautittavalla ja eläväisellä otteella.
Kaikki teknisyys ja äänitteen ominaispiirteet unohtuvat täysin, musiikki vie kuulijaa. Ehkä hiukan sellainen romantisoija myöskin. Kaunis ääni.
Silti myös tehoa tuntuu olevan subjektiivisesti arvioiden todellakin riittämiin.
Putkilaitteet on vieraita mutta saattaisin kuvitella Graham Sleen äänessä olevan jopa jotain sinne suuntaan viittaavaa.
Sympaattinen pikkujättiläinen. <3
En näitä kahta edes lähtisi laittamaan yleisesti paremmuusjärjestykseen; kovin erilaisia ovat ja kummassakin omat loistavat puolensa.
Pirun hyviä molemmat. Uskon että teknisesti Phonitor hipoo täydellisyyttä. Ehken myös musiikintoistajana. Aika näyttää tämän.
Luultavimmin sovituksella on tässä osansa myös(varsinkin basson osalta), koska käytössä suhteellisen matalaimpendanssiset kuulokkeet(Focal Stellia).
Setityshän se ratkaisee, samoin ne kunkin omat mieltymykset.
Saattaa hyvinkin jopa käydä niin että pidän nämä molemmat. Pidän molemmista erittäin paljon.
Ja Phonitorin kanssahan ollaan vasta kätelty, syvempi tutustuminen kertoo lisää.
Palaan ehken vielä asiaan kun saan kuuntelua alle, halusin nyt ensivaikutelmat jakaa ja keskittyä vertailun sijaan olennaiseen.
Eli jatkan musiikista nauttimista.
Moinen vertailu ja "testaaminen" ei ole oikein mun juttu.
Oheen vielä kuva vaikkapa viitteeksi siitä että kuva ei välttämättä todellakaan kerro aina kaikkea, saattaa jopa johtaa harhaan.
Molemmat näistä menevät mielestäni hienosti ja isolla marginaalilla ketjun otsikon alle.