Läsnäolon tuntu soinnissa

Kutvonen sanoi:
Siis kyllä se näin on. Äänen läheisyys, epäkaiutinmaisuus, suuruus/pienuus tai ilmavuus on taas eri asioita.
Napsauta laajentaaksesi...
Mielestäni jos joutuu laittamaan silmät kiinni, saadakseen läsnäolon, se ei ole oikeaa läsnäoloa. Läsnäolo on tunne, joka muodostuu heti, ilman vippaskonsteja ja jo normaalilla äänenvoimakkuudella.
Äänen suurus/pienuus on suoraan yhteydessä siihen kuinka syvällä äänikuva on kokonaisuudessaan. Jos äänen koko poikkeaa totutusta oikeasta live äänestä liikaa, eli on liian pieni, niin tällöin myös äänitteessä oleva tila muodostuu kauemmas kaiuttimien väliin. Jos ääni muodostuu näin, niin äänitteesää olevat kaiut ovat suhteessa myös hyvin pieniä. Nämä kaiut muodostavat äänitteen tilan/seinät. Jos äänitteessä oleva tila muodostuu liian pieneksi, kuuntelijalle tulee fiilis, että on ulkopuolinen "jättiläinen" joka seuraa musiikkia jostakin toisesta tilasta.
Läsnäolon voi toki tällöin saada aikaan, äänenvoimakkuutta kasvattamalla jolloin äänen koko kasvaa ja tulee lähemmäs. Äänen syntyminen oikean fyysisen seinän sisällä(siellä kaiuttimien takana olevassa seinässä), voi silti pilata läsnäolon tunnetta.

Jos taas näkymättömien soittajien(äänitteessä) koko on oikea, eli hieman lähempänä kuuntelijaa, syntyy läsnöoloa. Tällöin myös äänitteessä olevat kaiut ovat suurempia ja äänitteessä oleva tila muuttuu helpommin yhteneväisemmäksi oikean huoneen kanssa.
Äänikuvan syvyys eli etummaisen ja takimmaisen soittajan välinen matka voi silti olla suuri. Takimmaisten soittajien "illuusio" olla fyysisen seinän sisällä ei häiritse läsnäolon tunnetta, läheskään niin paljon kuin koko orkesterin siellä oleminen.
 
No juu, mutta tarkasti määritellen äänen läheisyys koko tms on eri asioita kuin läsnäolo, vaikka sidoksissa toisiinsa ehkä on. Esim määritelmä "läheinen muttei läsnäoleva" oli erääseen settiin juurikin passeli kuvaus.


Mun mielestä tuo samaan tilaan pääsemisen tunne on kuitenkin lähinnä sitä läsnäoloa. Tietty varmaan auttaa, että nuo muutkin määreet on jotakuinkin kuosissa. Läsnäolon tunteen tuottaminen on ehkä stereolaitteiston vaikein haaste.


Toisaalta pelkällä tarkkuudella voidaan piirtää tilaa aidosti ja tavallaan tuoda äänitystila kuunteluhuoneeseen, mutta ei se taida vielä läsnäoloa taata? Ehkä se tosiaan on niin, että kaiken on oltava kohdallaan. Ja ainakin yhdet putket setissä ;)
 
Mielestäni läsnäolo ei synny resoluutiosta eikä ole kiinni kaiutiimien koosta. Yleensä kun aletaan kaivamaan kaikkia äänetteen kaikuja esiin mahdollisimman pienellä säröllä, menetetään läsnäolosta yleensä jotain: kauniisti soi, mutta kuuntelupaikka on salin perällä. Läsnäoloa tulee enemmäkin koherenssista ja oikein ajoitetusta (rytmisestä) soundista. Kaiuttimet sinänsä voivat viedä ääntä johonkin suureen tilaan, kuten esim. Dynaudio tekee, mielestäni. Bändi ei tule lähemmäkis vaikka kuinka hanaa vääntäisi.Mutta etupää vaikuttaa paljon... Vaiketa asiota nämä...
 
Jospa se onkin hifi mikä estää kokemasta läsnäoloa :D
 
Kutvonen sanoi:
Jospa se onkin hifi mikä estää kokemasta läsnäoloa :D
Napsauta laajentaaksesi...

Ei hifi, vaan haiend - pääpiirteissään. Enkä kyllä ala selittämään tätä asiaa. You got the point!

jouni
 
Omasta mielestäni läsnäolossa on kyse kaiken summasta; mikään yksittäinen asia ei sitä tuo tai vie pois välttämättä. Sanoin välttämättä sen vuoksi, että vaikka esimerkiksi läsnäolon mahdollisuudet sinäänsä puuttuisivat äänitteestä, voi olla joku setti jossa osaset loksahtaa sen kyseisen äänitteenkin osalta riittävän kohdalleen. Ja toisaalta kyse on myös siitä, miten kyseinen biisi kolahtaa kuuntelijaan ilman että siitä edes kunnolla saisi selvää. Läsnäolo voi joskus olla hyvin vahvaa, jos fiilikset on sopivat ja biisin pystyy edes tunnistamaan siinä määrin että jalka vipattaa ja laulajan fiilikset voi aistia jotenkin.

Sinäänsä hyvän hifin tai "highendin" mahdollisuudet monipuoliseen läsnäolon tuntuun rajoittuvat äänitteiden ja kuuntelijan mieltymyksen mukaan. Ne kaksi tekijää ovat toimivassa ja "yleispätevässä" setissä ainoat läsnäoloa rajoittavat, jos äänite on tehty asian kannalta huonosti tai jos kuuntelijaa lähinnä ärsyttää joku musiikki, ei myöskään läsnäoloa voi kokea sen aiheuttaman reaktion myötä - enintään äänen hyökkäävyyttä tai jotain vastaavaa, ei läsnäoloa vaikka ehkä tunkeutumista liiankin lähelle.

Eli miten tän nyt kiteyttäis...itse koen niin, että läsnäolon tuntu on vahvimmillaan niinä hetkinä kun joku äänite tempaa totaalisesti mukaansa ja etenkin silmät sulkiessaan voi tuntea olevansa siinä tilassa niin totaalisesti mukana meiningissä, ettei tarvitse edes käyttää varsainaisesti mielikuvitusta - musiikki luo ne mielikuvat itsestään.

Tuota ei edes millään tavoin pilaa se, että joku "negatiivinen" juttu äänitteeltä tulee esiin...niin käy keikoillakin ym...ei ole mitään ihmeellistä että yhtäkkiä mikki kiertää hetken tai joku kanava sammuu kesken menon, ehkä jurrinen huutaa naapuripöydässä (etenkin parissa jazz-liveäänitteessä Suomesta tuo tapahtuu myös äänitteellä)...erilaiset häiriöäänet ja virheet, jotka paljastuvat levyiltä, ne eivät syö läsnäolon tuntua sillon kun tuo fiilis on hyvin vahva.

Omalla setillä tuo ei esiinny kovin monella levyllä kaikissa biiseissä, eikä se edes toimi aivan joka kerta vaikka olisi kuinka sama kokoonpano ja samat biisit...siihen vaikuttaa hyvin vahvasti myös oma fyysinen ja henkinen olotila, ei pelkästään se mitä laitteita on käytössä tai millanen tila, miten ääni piirtyy tai miten siinä on mahdollisesti jotain virheitä tai jotain hienoja yksityiskohtia tulee hienosti esiin...se on niin monen asian summa, ettei sitä mielestäni pitäisi sotkea laitteistojen arvostelukriteeriin millään tapaa - sen voi kyllä varmasti kokea lähes millä tahansa laitteilla, jos tiettyjä asioita kolahtaa kohdilleen, ja ne asiat riippuu henkilöstä joka kuuntelee.
 
terae sanoi:
Omalla setillä tuo ei esiinny kovin monella levyllä kaikissa biiseissä, eikä se edes toimi aivan joka kerta vaikka olisi kuinka sama kokoonpano ja samat biisit...siihen vaikuttaa hyvin vahvasti myös oma fyysinen ja henkinen olotila, ei pelkästään se mitä laitteita on käytössä tai millanen tila, miten ääni piirtyy tai miten siinä on mahdollisesti jotain virheitä tai jotain hienoja yksityiskohtia tulee hienosti esiin...se on niin monen asian summa, ettei sitä mielestäni pitäisi sotkea laitteistojen arvostelukriteeriin millään tapaa - sen voi kyllä varmasti kokea lähes millä tahansa laitteilla, jos tiettyjä asioita kolahtaa kohdilleen, ja ne asiat riippuu henkilöstä joka kuuntelee.
Napsauta laajentaaksesi...

Erittäin hyvin kirjoitettu.
 
rajani sanoi:
Kysymys kuulostaa ehkä hassulta, mutta mistä "läsnäolon tuntu" laitteiston soinnissa tulee? Ne jotka ovat sen kuulleet, tietävät kyllä...
Olen kuullut sen toisen harrastajan laitteistossa ja vain yhdellä biisillä omassanikin...
Napsauta laajentaaksesi...

Läsnäolo edellyttää mielestäni oikeanlaista äänitettä (tyypillisesti akustinen tai muuten puristisesti tuotettu) sekä hyvää laitteistoa. Läsnäoloa ei pidä sotkea isoon tai avaraan äänikuvaan, joka voi olla äänitteeseen tarkoituksella ympättyä. Ei myöskään soittimien sijaintiin tai erottumiseen tilassa. Läsnäolo on nimenomaan kokonaisvaltaisesti musiikin toistumista fiilistä kasvattavalla ja tunteita liikuttavalla tasolla. Erilaiset häiriötekijät (mm. taustamelu tai stressaantunut kuulija) hankaloittavat läsnäolon havaitsemista, mutta mielestäni se on aina olemassa tai ei. Riippuu siis äänitteestä sekä laitteistosta (kuunteluhuoneineen).
 
Tuota sanoi:
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Napsauta laajentaaksesi...

Olen samaa mieltä. Olen usein ihmetellyt miten kriitikot pystyvät ympäristötekijöistä riippumattomiin arvioihin. En tarkoita huonetta, vaan ihan omaa olotilaa. Normaalilla ihmisellä on mielialan vaihteluita sekä fyysisiä oireita, samoin asenne ja mielenkiinto kuuntelutilannetta kohtaan vaihtelee. Monta kertaa olen huomannut, ettei jokin levy kiinnosta minua lainkaan, mutta seuraavana päivänä haluan kovasti kuunnella sitä. Samoin musiikin kuuntelu ei jonain hetkenä nappaa lainkaan, mutta jo tuntia myöhemmin (esim. ruokailun jälkeen) tilanne voi olla täysin poikkeava.

Soundi tuntuu väsyneenä ja virkeänä aivan erilaiselta. Olen joskus ihmetelly miten kotiteatterini ääni kuulostaa aamulla niin paljon latteammalta kuin illalla (vaikka juomaakaan ei olisi tullut otettua :D), vaikka säädöt ovat aivan samat. Pimeässä keskittyminen on kohdistunut täysin musiikkiin, joten luulisin päivällä laitteiden tiirailun vievän osan energiasta. Monimutkaisia asioita, mutta kun sama äänite kuulostaa samalla laitteistolla samassa tilassa samoilla säädöillä erilaiselta eri ajan hetkinä, olen hieman skeptinen kuunteluarvioita lukiessani...ehkä toiset ovat minua parempia kuuntelijoita :-\
 
milesdavis sanoi:
Olen samaa mieltä. Olen usein ihmetellyt miten kriitikot pystyvät ympäristötekijöistä riippumattomiin arvioihin. En tarkoita huonetta, vaan ihan omaa olotilaa.
Napsauta laajentaaksesi...

Eivät pystykään. Siksi arvioita tehdessä kuunnellaan rauhassa useampana eri ajankohtana. Parhaimmillaan laite voi olla käytössä kuukausia. Oleellisen kaivaminen häiriötekijöistä ei aina ole helppoa, mutta kokemuksesta on hyötyä.
 
milesdavis sanoi:
Olen samaa mieltä. Olen usein ihmetellyt miten kriitikot pystyvät ympäristötekijöistä riippumattomiin arvioihin. En tarkoita huonetta, vaan ihan omaa olotilaa. Normaalilla ihmisellä on mielialan vaihteluita sekä fyysisiä oireita, samoin asenne ja mielenkiinto kuuntelutilannetta kohtaan vaihtelee. Monta kertaa olen huomannut, ettei jokin levy kiinnosta minua lainkaan, mutta seuraavana päivänä haluan kovasti kuunnella sitä. Samoin musiikin kuuntelu ei jonain hetkenä nappaa lainkaan, mutta jo tuntia myöhemmin (esim. ruokailun jälkeen) tilanne voi olla täysin poikkeava.

Soundi tuntuu väsyneenä ja virkeänä aivan erilaiselta. Olen joskus ihmetelly miten kotiteatterini ääni kuulostaa aamulla niin paljon latteammalta kuin illalla (vaikka juomaakaan ei olisi tullut otettua :D), vaikka säädöt ovat aivan samat. Pimeässä keskittyminen on kohdistunut täysin musiikkiin, joten luulisin päivällä laitteiden tiirailun vievän osan energiasta. Monimutkaisia asioita, mutta kun sama äänite kuulostaa samalla laitteistolla samassa tilassa samoilla säädöillä erilaiselta eri ajan hetkinä, olen hieman skeptinen kuunteluarvioita lukiessani...ehkä toiset ovat minua parempia kuuntelijoita :-\
Napsauta laajentaaksesi...
Itse olen sitämieltä että laitteiston ääni ja eritoten juuri sen musikaalisuus ja vahva läsnäolo ovat tekijöitä jotka vaikuttavat myös siihen, kuinka hyvin laitteistoa jaksaa kuunnella erilaisilla mielialoilla. Eli siis mielialalla ei mielestäni ole juuri merkitystä, jos laitteisto oikein "kolahtaa" ja siitä on mukava kuunnella musiikkia.
Ainakin itse koen musiikin voiman niin suurena nykyisin, että kuuntelen sitä oikeastaan aina kun siihen tulee järkevä mahdollisuus, riippumatta mielialasta tai vuorokaudenajasta, tai siitä onko töissä ollut kovaa meteliä. Kyllä se aina yhtä hyvältä ja nautittavalta kuulostaa.
Voisiko musiikin kuuntelemisen into olla myös mittari laitteiston toimivuudesta, en tiedä?
Mieliala toki vaikuttaa siihen, millaista musiikkia kuuntelen, mutta ei se mielestäni vaikuta siihen intoon kuunnella musiikkia joka päivä, jos siihen tulee vain mahdollisuus.
 
moukkunen sanoi:
Itse olen sitämieltä että laitteiston ääni ja eritoten juuri sen musikaalisuus ja vahva läsnäolo ovat tekijöitä jotka vaikuttavat myös siihen, kuinka hyvin laitteistoa jaksaa kuunnella erilaisilla mielialoilla.
Napsauta laajentaaksesi...

Samaa mieltä. Noinhan se menee.
 
moukkunen sanoi:
Voisiko musiikin kuuntelemisen into olla myös mittari laitteiston toimivuudesta, en tiedä?
Mieliala toki vaikuttaa siihen, millaista musiikkia kuuntelen, mutta ei se mielestäni vaikuta siihen intoon kuunnella musiikkia joka päivä, jos siihen tulee vain mahdollisuus.
Napsauta laajentaaksesi...

Tässä mielestäni ollaan audioharrastuksen ytimessä. Ja kyllähän se addiktio musiikin kuunteluun on myös osaltaa laitteistosta kiinni. Mutta nämä ovat varin subjektiivisia asioita.
 
moukkunen sanoi:
Voisiko musiikin kuuntelemisen into olla myös mittari laitteiston toimivuudesta, en tiedä?
Mieliala toki vaikuttaa siihen, millaista musiikkia kuuntelen, mutta ei se mielestäni vaikuta siihen intoon kuunnella musiikkia joka päivä, jos siihen tulee vain mahdollisuus.
Napsauta laajentaaksesi...

No omalla kohdallani siis laitteisto on sama koko ajan, mutta en ainakaan itse voi sanoa, että täydellisessä stressissä musiikki kuulostaa samalta kuin vastarakastuneena...oli sitten laitteisto mikä tahansa :) Eli ilmeisesti meitä on moneen junaan.
 
kaartovaara sanoi:
Tässä mielestäni ollaan audioharrastuksen ytimessä. Ja kyllähän se addiktio musiikin kuunteluun on myös osaltaa laitteistosta kiinni. Mutta nämä ovat varin subjektiivisia asioita.
Napsauta laajentaaksesi...

Niin sen tavallaan huomaa silloin kun systeemi on "kunnossa". Virittää voi toki sen jälkeenkin, mutta tietyn rajan olen itse havainnut, jolloin musiikki vain yksinkertaisesti toimii ja houkuttelee kuuntelemaan. Näin jopa silloin kun on syystä tai toisesta rasittunut tai korvat eivät toimi kunnolla. Toinen ääripää on taas laitteisto, joka hyvänäkin päivänä alkaa tympimään kuuntelun yhteydessä. Tekee mieli vaihtaa levyä, laskea äänenvoimakkuutta, tehdä jotain muuta... Väliin ilmeisesti jää semmoiset laitteistot, joissa edellisiä voi tapahtua vuoroin mielentilasta tai kuun asennosta riippuen. Väittäisin siis että laitteisto on kaiken avain, mikäli se itse asia - siis hyvä musiikki - jätetään pois laskuista.
 
Huomattava merkitys on myös mielentilan ja musiikin yhteensovittamisella.

Omat järisyttävimmät musiikkikokemukset ovat tulleet yllättävissä tilanteissa. Oikea tilanne, sopiva musiikki ja iPod on tarjonnut järisyttäviä kokemuksia.
 
Kas kun kukaan ei ole vielä tuonut esille musiikin tekemisen tai tekniikan puolta esiin. Puhutaan preesensalueesta (prsenssiä) jolla ääneen saadaan läheisyyttä. n. 2kHz kieppeillä olevaa aluetta kun hitusen korostaa niin johan on ääni läheinen.
Moni kaiutin jonka vaste on suora ja jossa on jako on vaikka 4k kieppeillä ja jossa basson ja diskantin suuntaavuus ei ole aivan saumaton, tulee tehovasteeseen tuolle preesens alueelle monttu mikä johtaa kuulohavaintoon etäisesti soivasta purkista. vastaavasti jos tuo alue kaiken kaikkiaan koholla voi purkki soida läheisesti mutta vähänkin liikaa ja ollaan raa'an tai kovan äänen puolella. Huoneen heijastusket tietysti vaikuttaa asiaan.

Niin, mikseripöydissä on aikas usein mm. tämän asian virittämistä varten vähintään yksi puoliparametrinen korjain keskiäänialueelle. Laulajan äänelle tuo tekee useimmiten hyvää, erityisesti keikkatilanteissa.
 
Tuota sanoi:
Omat järisyttävimmät musiikkikokemukset ovat tulleet yllättävissä tilanteissa. Oikea tilanne, sopiva musiikki ja iPod on tarjonnut järisyttäviä kokemuksia.
Napsauta laajentaaksesi...

Jep, esimerkiksi tietyt nostalgiset kappaleet on säväyttäneet jopa hifi-laadun alittavista laitteista kuunneltuna. Sanoisin kuitenkin että puhutaan hieman eri asiasta kuin läsnäolosta. Ainakin siinä mielessä miten sen itse olen kokenut.
 
Tuota sanoi:
Huomattava merkitys on myös mielentilan ja musiikin yhteensovittamisella.

Omat järisyttävimmät musiikkikokemukset ovat tulleet yllättävissä tilanteissa. Oikea tilanne, sopiva musiikki ja iPod on tarjonnut järisyttäviä kokemuksia.
Napsauta laajentaaksesi...

Naulan kantaan. Nuorena muuten tuli koettua musiikin ihmeellinen maailma pelkällä mankalla sellaisella tavalla, että en taatusti enää pysty samaan, vaikka käytössä olisi miljoona euroa riihikuivaa. Se johtuu vain siitä, että olen vanhentunut, ja asiat eivät enää innosta samalla tavalla kuin ennen. Eipä tule enää tippa silmään jotain biisiä kuunnellessa, vaikka pilkkoisi sipulia samalla. Eikä tarvitsekaan. Nyt on eri kujeet ja on toisaalta mahdollista harrastaa enemmän kuin nuorempana.

Jos tarkkaan muistelen, minulla oli 13-vuotiaana Sharpin stereo(!)mankka, jolla äänittelin radiosta biisejä c-kasetille. Oi niitä aikoja. Musiikkikin oli silloin niin paljon parempaa... :D

Moni kaverini kuuntelee edelleen melkoisilla yleiskoneilla, eikä se menoa näytä haittaavan. Jos he kuuntelevat musiikkia minun luonani, suurin osa toteaa että hienolta kuulostaa, mutta ei varmasti silti käyttäisi ylimääräistä rahaa äänentoistoon. Elikkä kyllä aivan muut asiat kuin elektroniikka ratkaisevat normaalin tallaajan musiikkikokemuksen. Vaikkapa se musiikki.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös