Läpikuultavuus

Voisikohan tätä asiaa ajatella sellaiselta pohjalta, että tämä keskusteluun mukaan tuotu musikaalisuus olisi lähinnä subjektivistinen tapa kuvailla asioita? Ja sitten tämä läpikuultavuus olisi taas lähinnä objektivistinen näkökanta.

Tarkoitan tällä nyt juuri tuota Tawen kuvailemaa svengaavuutta. Se ei taida olla kaikille sama. Sen sijaan tuolla läpikuultavuudesta on suhteellisen samanlainen käsitys suurella osalla hifistelijöistä. Ja tässä nyt viittaan tuohon Pirkan lanseeraamaan tuntumattomuuteen.

Jos aioitaan keskustella kuulohavainnoista, tulisi kai puhua edes jollain tasolla objektiivisin termein ja yrittää vielä määritellä ne termit jotenkin. Muuten ei päästä puusta pitkään. Sen sijaan kuuntelukokemusten siirtäminen on paljon vaikeampaa, luulisin että mahdotonta. Tästä syystä tuon tietyn musikaalisuuden havaitseminen kuuluu vain harvoille ja valituille. Kannattaisi muistaa etteivät kaikki kuuntele samalla tavalla, ja oikean tavan opettaminen on siis mahdotonta. Kuka mahtaa osata kuunnella oikein?
 
Tuossapa oli jahvetti hyvä huomio. Kuka kuulee oikein, kun laitteet ei kuitenkaan pysty luonnolliseen toistoon. Toisaalta konsertissa saattaa musikaalinen toisto olla hyvinkin hukassa ja näköhavainto, sekä sen hetkinen tunnetila korjaa kaiken.

Läpikuultavuuteen on mielestäni todella vaikeaa päästä ja nyt puhutaan juuri siitä tuntumattomuudesta. Tosiasiassa tuntumattomuuden saavuttaminen vaatii huimaa tarkkuutta niin ajoituksellisesti, kuin soinnullisestikin. Tawen heittämä musikaalinen näkemys siitä, että kappale tulisi kuulla yhdella sointikerralla on mielenkiintoinen. Toisaalta voidaan tulkita, että täsyn tuntumaton systeemi pystyy tuohon samaan, eli tarjoilee kuulijalleen jo kerralla puhtaan ja seurattavan soinnin niin, että kuulija voi halutessaan seurata helposti eri soittimien sointia, mutta halutessaan vain antaa musiikin viedä.
Täytyy muistaa, että hyvä levy on kuin sipuli, siitä löytyy aina jotain uutta kuuneltavaa. Monestikin levy, joka ensikerralla avautuu ei tarjoa uutta kuuneltavaa seuraavilla kuuntelukerroilla ja jää pliisuksi. Haastavammat sävellykset upottavat kuuntelijan musiikkiin.
Se, että sointu ja rytmi osuvat ja basso kasaa sen yhteen, on helppoa kuunneltavaa, mutta musiikki voidaan sovittaa niin, että se on kuulijalleen haastavaa ollakseen kuitenkin musikaalista.
Toisinkuulija toi hyviä esimerkkejä YouTubesta Hifin keskusteluun. Itselläni rytmitys tajuntana hieman mättää ja tarttuu muihin oljenkorsiin, jotta musiikista voi nauttia täysin.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tawen heittämä musikaalinen näkemys siitä, että kappale tulisi kuulla yhdella sointikerralla on mielenkiintoinen.

Nyt mä tipahdin. En kai ole noin sanonut? Tuntumattomuus on minusta outo termi. Minkä tuntumattomuus? Kyllä ainakin musiikin pitää jossain tuntua. Hmm... minun mielestäni svengi on paljon ymmärrettävämpi ja selkeämmin määriteltävä asia kuin läpikuultavuus.
 
moukkunen sanoi:
Musikaalisessa laitteistossa musiikki kappaleen kuulee yhdellä soittokerralla niin, että kuulee kaikkien esillä olevien soittimien melodiat samalla kuuntelu kerralla. Yksittäisiä soittimia ei tarvitse "hakea" erikseen kuunneltavaksi. Eli musiikissa on kaikki.

Siis moukkunen sanoi noin, olen pahoillani. Tuntumattomuus kuvastaa musiikkia itsessään, jolloin laitteiden olemassaolo katoaa ja jäljelle jää vain musiikki. Ja tuntumattomuus tuntuu.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tawen heittämä musikaalinen näkemys siitä, että kappale tulisi kuulla yhdella sointikerralla on mielenkiintoinen. Toisaalta voidaan tulkita, että täsyn tuntumaton systeemi pystyy tuohon samaan, eli tarjoilee kuulijalleen jo kerralla puhtaan ja seurattavan soinnin niin, että kuulija voi halutessaan seurata helposti eri soittimien sointia, mutta halutessaan vain antaa musiikin viedä.
Täytyy muistaa, että hyvä levy on kuin sipuli, siitä löytyy aina jotain uutta kuuneltavaa. Monestikin levy, joka ensikerralla avautuu ei tarjoa uutta kuuneltavaa seuraavilla kuuntelukerroilla ja jää pliisuksi. Haastavammat sävellykset upottavat kuuntelijan musiikkiin.

Juu, minähän se olin, mutta eipä sillä väliä... :D

Musikaalinen laitteisto imaisee kyllä mukaansa.
On totta että hyvä levy/kappale on kuin sipuli. Tulevatko sipulin kerrokset sitten siitä, että huomataan miten eri soittimet kulkevat ja alammekin tajuamaan musiikista jotakin?
Vai siitä että huomaamme kuinka hyvä joku soittaja tai orkesteri on, tai kuinka oivallisesti kappale on sovitettu, tai vain siitä että joku on saanut aikaan jotain niin uskomattoman kaunista musiikkia?
 
Minusta meidän pitäisi kinata seuraava vuosi siitä, onko musiikki niinkuin sipuli, vain niinkuin lasagne. Mielestäni se voisi olla lasagne, koska silloin kastike saataisiin mukaan ikäänkuin luonnostaan.. :D

Vuokamuoto voisi olla hyvä eri koulukuntien perusta

Itse arvostan sellaista siniaaltoreunaista, hiukan säröytynyttä vuokaa..
Siitä on mukava raapia ripplet hiukan kuivahtaneena.

Ossi
 
jahvetti sanoi:
Oliko tässä joku hieno viisaus nyt takana?

Jaa-a - en tiedä, hyvvää oli kuitenkin (pyyhkii kastiketta suupielistään). :D

Vuoan pohja on jo läpikuultava!

Olen vankasti sitä mieltä, että musiikki on kuin lasagne.

Vielä nuo herkulliset ripplet pois...

On siinä hieno viisaus takana - EMÄNTÄ!

Ossi
 
moukkunen sanoi:
Musikaalinen laitteisto imaisee kyllä mukaansa.
On totta että hyvä levy/kappale on kuin sipuli. Tulevatko sipulin kerrokset sitten siitä, että huomataan miten eri soittimet kulkevat ja alammekin tajuamaan musiikista jotakin?
Vai siitä että huomaamme kuinka hyvä joku soittaja tai orkesteri on, tai kuinka oivallisesti kappale on sovitettu, tai vain siitä että joku on saanut aikaan jotain niin uskomattoman kaunista musiikkia?

Tuollatavoin minäkin sen sanoisin. Mielestäni kaiuttimien "asettelusta" puhutaan liian vähän. Laitteisto saadaan soimaan niin monella tapaa vain kaiuttimet uudellen sijoittelemalla.
 
Totta on myös se, että joillakin tallenteilla on bassoa ja toisilla taas ei. Laitteiston pitää pystyä toistamaan nuo molemmat niin hyvin kuin mahdollista. Meidän ei tule lähteä korjaamaan asiaa niin, että runsasbassoiset levyt kuuluisivat "mielyttävämmin", koska silloin taas niukkabassoisilla levyillä toisto on todella köyhää. Tuosta seuraa jatkuva säätäminen. Täytyy oppia tunnistamaan levyhyllynsä musiikillinen sisältö ja miettiä koko homma uusiksi. Silloin kuin kuunnellaan musiikkia ja nyt puhun levyjen toistumisesta niin ettei tallenteita rankata huonosaudisiin ja hyviin. On vain musiikkia, jonka täytyy genrestä huolimatta toistua kuunneltavasti.
Tämä sama pätee diskantteihin. Joillakin levyillä diskantti "päsähtää" ja toisilla taas toistuu hienoine klangeineen. Diskantilla ja keskiäänillä huomaamme toiston puutteet helpoiten.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tuollatavoin minäkin sen sanoisin. Mielestäni kaiuttimien "asettelusta" puhutaan liian vähän. Laitteisto saadaan soimaan niin monella tapaa vain kaiuttimet uudellen sijoittelemalla.

Aamen.
 
... kaikki kuuluu vs. kuuluu oikein. Aivan. Yksi perinteinen brittiläinen taidelaji on ollut 'hallittu kompromissi' - se mikä kuuluu, kuuluu oikein, muusta ei niin väliä. Musiikillisesti relevantti info tuodaan mahdollisimman 'oikeana'. Limited bandwidth, minimum trouble.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tuollatavoin minäkin sen sanoisin. Mielestäni kaiuttimien "asettelusta" puhutaan liian vähän. Laitteisto saadaan soimaan niin monella tapaa vain kaiuttimet uudellen sijoittelemalla.

Komppaan kovasti. Ihan justikkään tällainen havainto, joka ei mikään ihme liene mutta kuitenkin.

Olen hommannut kaksion, jossa voin vaimentaa 100% "hellasärön" ja keskittyä olennaiseen. Tässä esimerkissä kaiuttimet pysyivät paikallaan mutta ympäristö muuttui:

Alkutilanne, joka ei toki ollut tarkoitettukaan lopulliseksi. Kuuntelin toki joka ilta viikon ajan ja vaikutelma oli sekasortoinen ja mikä kurjinta kaiuttimien hyvä bassontoisto oli tipotiessään:

hifi_11.JPG


Mietin kovasti millaisen laitealustan hankin. Aluksi suunnittelin samanlaista hiekkakivistä kuin minulla on Pakilassa. Mutta jostain syystä kivien tuominen tähän ääneen ei tuntunut hyvältä. Tarvittaisiin jotain lämpimämpää ja muhevampaa. Ostin Ikeasta tällaisen tuhdista massata valmistetun isohkon tällingin (150x50x40):

hifi_12.JPG


Johan palasi ryhti musiikkiin ja bassot ovat taas napakat! Hiukan korostunutta yläpäätä vaimennan jatkossa verhoilla molemmilla laidoilla. Jonkun aikaa mietin ja mietin itseasiassa yhä että soiko tuo saakutin hylly mukana vai ohjaako se vain ääniaaltoja ja huoneakustiikkaa niin paljon. Täytyy ottaa huomioon että kaiuttimissa on alareumassa transmissiolinjojen aukot, joista ne matalat äänet pääosin tulevat.
 
Alustalla on väliä kuten havaitsit :)

Viimesimpänä havaintona on että kaiuttimien sijotukseen ei voi laittaa liikaa aikaa, vaan vaivaa todellakin kannattaa nähdä että saa niistäkin koko potentiaalin irti.

Samaa mieltä Sepon kanssa.

T.JH
 
Just tätä olen koettanut selittää monet kerrat.

Sen pitää elää siellä kevyesti, sen alustan tai sen pinnan, ja vot! Sehän peesaa laitteita just sopivasti ja niistähän pinkaisee parhaat mehuset ulos. Ja vaikuttaa usein myös sinne passopuolelle. Kuten muuten se sähköpuolikin, eli vaikkapa myös kaapelit jne..

Eihän tuo massivilta näytä, vaan huonekalulevyltä - kevyeltä!

Ossi
 
Tarkoitatko ettei huoneakustiikalla ollut tässä tapauksessa merkitystä?
 
Back
Ylös