Kuunteluvolyymi

Alex

Hifiharrastaja
Liittynyt
18.10.2006
Viestejä
1 168
Kaupunki
Espoo, Kuusankoski
Moi !

Olen useaan kertaan miettinyt seuraavaa asiaa; Eikö parhaan mahdollisen kuuntelukokemuksen saamiseksi pitäisi pyrkiä kuuntelemaan äänitettä sillä volyymilla jolla tarkkailupisteessä oleva henkilö sen äänitystilanteessa kuulee?
Tämä koskee ensisijaisesti konserttitaltiointeja mutta sitä pitäisi voida soveltaa myös studiolevytyksiin.

Itse olen siinä tilanteessa että voin vapaasti valita kuunteluvoimakkuuden. Tietenkään ei ole mielekästä käyttä absoluuttista konserttiäänenpainoa inakaan rock-musiikissa, mutta myöskin alle 80dB:n tasoa käyttäessä jää jotian puuttumaan. Wagnerin mussikissa tulee käyttää volyymia joka forte-kohdissa ylittää reilusti 100dB. Siis minun mielestäni
Ymmärtääkseni aika iso osa kuuntelee suhteellisen vaatimattomalla volyymilla, eikö tämä ole todella paha puute?

--
 
Moi.
Mitä klassiseen tulee, niin äänittäjä on varmaan hakenut jonkin sopivaksi katsomansa äänenvoimakkuustason, jolla soittimet soivat oikeassa suhteessa. Oma kokemukseni on että orkesterin sointi kärsii sekä liian hiljaisesta että liian suuresta toistovoimakkuudesta, mutta tämä havainto saattaa kyllä johtua myös puutteellisesta huoneakustiikasta, riittämättömästä määrästä säröttömiä watteja tai käyttämieni kaiuttimien/kuulokkeiden kyvystä toistaa 100db:n äänenpainetasoja puhtaasti. :p
Toisaalta en näe mitään mieltä kuunnella akustisia instrumentteja selvästi niiden normaalista soittovoimakkuudesta poikkeavalla tasolla. Ja tässä pitää nyt tietysti huomioida kuulijan ja soittimen välinen etäisyys tyypillisessä esitystilanteessa, sekä esitystilan akustiikan aiheuttamat korostumat/vaimentumat soittimen ääneen. Sooloviulun ja vaskien pitää siis soida aika lujaa, mutta en kyllä suostu kokeilemaan "autenttista" äänenpainetasoa silloin kun CD:ssä pyörii aidoilla kanuunoilla terästetty versio 1812-alkusoitosta. Siinä menee kaiutinkartiot, korvat tai molemmat. :D
 
RapsuZ sanoi:
Sooloviulun ja vaskien pitää siis soida aika lujaa, mutta en kyllä suostu kokeilemaan "autenttista" äänenpainetasoa silloin kun CD:ssä pyörii aidoilla kanuunoilla terästetty versio 1812-alkusoitosta. Siinä menee kaiutinkartiot, korvat tai molemmat. :D

Aikas hyvin jytkii 1812 Dynyn Mastereista >:D
Sitä on miellyttävä kuunnella suht kovalla. Mutta yleensä tulee tällähetkellä kuunneltua aika maltillisilla voluumeilla - kunnes emäntä lähtee vaunuileen bambinon kanssa... :p >:D >:D
 
Kerrankin hyvä aihe, pitkään aikaan. Äänitteiden toistuminen laitteistolla on monen asian summa. Tosiasiassa hyvä laitteisto pystyy jo pienemmälläkin voimakkuudella välittämään levylle tallennetun informaation.
Mutta pitää myös muistaa se, että hyvä laitteisto pystyy mahdollisesti toistaan levylle tallennetun informaation "livemäisillä" voimakkuuksilla mitään siihen lisäämättä.
Minulle on tärkeää, että ääni ei kiristyisi kovaa soitettaessa, vaan tuolloin päästään lähemmäksi totuudenmukaista esitystä.
Todellisuudessa täytyy osata huomioida kuinka tallenne on toteutettu. Toisinaan toteutus on lähellä todellista ja pystymme hahmottamaan levylle tallennetun tunnetilan, eli sen kuinka esim. laulaja, tai sooloartisti tulkitsee esittämänsä kappaleen.

Kemen kuvaelma "1812" esityksestä vastaa pitkälti kuuleemaani hänen luonaan. Omalla laitteistollani en välttämättä tavoittelisi samaa, se ei ehkä kykenisi siihen.
 
Volume asetetaan kerran kohdalleen ja se on siinä. Sen jälkeen siihen ei tarvi koskea.
 
suurin osa kevyen musiikin äänitteistä (pop, rock, metal jne) ovat tarkoitettu kotona kuunneltaviksi kotivolumella. ei ole useinkaan kyse tuoda liveä kotiin, vaan kyseessä on täysin muu, oma taideteoksensa.
 
kekexx sanoi:
Volume asetetaan kerran kohdalleen ja se on siinä. Sen jälkeen siihen ei tarvi koskea.

Tuota nyt et usko itsekään. Vinyyli kuuluu eri voimakkuudella kuin cd, ja eri cd-kiekkojenkin välillä on uskomattomia tasoeroja. Se mikä sopii iskälle ei todellakaan sovi äiskälle, varsinkaan silloin kun se on nukkumassa :D.

Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee, niin laitteita testatessa tulee joskus huudatettua todella kovaakin (klo 10-11), mutta normaalivolume (klo 09) ei ole kova kenenkään muiden kuin vaimon ja lasten mielestä. Ja naisimmeisiä ei tässä asiassa uskota :p.
 
Oman kokemukseni mukaan, silloin kun tavoitellaan niitä autenttisia voimakkuuksia, eli kun jo lähestytään 90dB:n tasoja kotioloissa kaatuu joko seinät päälle taikka ämyrit alkavat vaikertaa.Monelle kaiuttimelle tuottaa vaikeuksia toistaa puhtaasti isommilla voimakkuuksilla ilman lieveilmiöitä.Tietysti kaikki on riippuvaisia monestakin asiasta.
 
Kyllähän se musiikki välittyy pienelläkin volalla jos on välittyäkseen. Mutta sellaista "sopivaa" (=kutakuinkin autenttista) volaa tulee toisinaan käytettyä kun kuuntelen oikein tosissani ja tällainen kuuntelu sattuu olemaan ulkoisten tekijöiden puolesta mahdollista.

Useat äänitteet on minusta tehty hiljaista kuuntelua varten eli niihin on integroitu enemmän tai vähemmän vahvaa loudness -efektiä. Tällaisilla äänitteillä tahtoo vähänkään luontaisen oloinen volyymi olla helposti melkolailla riipivän kuuloista. Mutta ei se mitään, tällaisia äänitteitä kuunnellaan niille sopivalla volalla. Eihän sitä aina tarvitse luukuttaa..
 
Tinkimättömällä laitteistolla päästään siihen äänitteen sisältöön käsiksi. Mikäli äänite on äänitetty malliin suomi-iskelmä. Tuolloin kaikki on suurta mössöä, eikä voimakkuuden nostaminen, tai laskeminen muuta vettä viiniksi.
Poikkeuksesna muutamat suomiartistit, kuten Ile kallio&Kaija Kärkinen mm. Sade. Jotkin hevi ja metalli osaston teokset kuulostavat todellakin liveltä hyvällä laitteistolla.
Tietyt kompressoidut äänitteet soivat hiljaa ihan hyvin, mutta kovempaa soitettaessa ääni kiristyy ja on "nähtävissä" stereokuvan keskellä ohuena viivana, vaikka poikittaisinformaatio olisi kohtuullistakin.

On erittäin tärkeää hakea jokaiselle äänitteelle oikea kuunteluvoimakkuus, se hyvä lopputulos voi olla pienestä kiinni. On hyvä tietää laitteistonsa rajat ja suhteuttaa kuunteluvoimakkus sen mukaan. Tällä rajojen tuntemisella tarkoitan äänilähteen kyvyn jäsetää ja purkaa äänite. Vahvistimen vahvistamisen siihen mitään lisäämättä ja mitään siitä mahdollisesti pois ottamasta. Ja etenkin toistimien kyky välittää tuo singnaali. Kaapelit sitten valitaan kuljettamaan singnaali mahdollisimman puhtaasti ja laitteistokohtaisesti.
 
Jees. Olen minäkin tuon kiristymisen kovempaa soittettaessa huomannut, sekä nykyisellä että aikaisemmmilla laitteistoillani. Mutta etenkin eräällä nimeltämainitsemattomalla, muuten pätevällä vahvistimella.
 
"Volume asetetaan kerran kohdalleen ja se on siinä. Sen jälkeen siihen ei tarvi koskea."
Tämähän on typical heavyband miksaus.
Nupit kaakkoon ja vasaralla potikat veks,son siinä :D
 
Ja sitä ennen aivot narikkaan :p

Noh, ei tuossa kommentisssa kyllä mitään järkeä ollut. Painaisin poistonappia, jos sellainen olisi :p
 
seppo kaksonen sanoi:
On erittäin tärkeää hakea jokaiselle äänitteelle oikea kuunteluvoimakkuus, se hyvä lopputulos voi olla pienestä kiinni. On hyvä tietää laitteistonsa rajat ja suhteuttaa kuunteluvoimakkus sen mukaan. Tällä rajojen tuntemisella tarkoitan äänilähteen kyvyn jäsetää ja purkaa äänite. Vahvistimen vahvistamisen siihen mitään lisäämättä ja mitään siitä mahdollisesti pois ottamasta. Ja etenkin toistimien kyky välittää tuo singnaali. Kaapelit sitten valitaan kuljettamaan singnaali mahdollisimman puhtaasti ja laitteistokohtaisesti.

Alku meni nappiin eli jokainen levy soi eri voimakkuudella riippuen toteutuksesta-dynamiikan kompressiosta. Kyllä korvakin sen sanoo mikä on sopivaa mutta on se joskus hyvä mitatakin. Jos sykkivässä jatsissa piikit saa olla 85db niin tasapaksuksi tuotetussa möykässä alkaa sama meno äkisti ahistaa. Tosin kaiuttimien kivutessa mallisarjaa ylöspäin myös tämä kipupiste on noussut mukana. Kaapelit eivät ainakaan mulla vaikuta tähän mitenkään.
 
sepi_1 sanoi:
Alku meni nappiin eli jokainen levy soi eri voimakkuudella riippuen toteutuksesta-dynamiikan kompressiosta. Kyllä korvakin sen sanoo mikä on sopivaa mutta on se joskus hyvä mitatakin. Jos sykkivässä jatsissa piikit saa olla 85db niin tasapaksuksi tuotetussa möykässä alkaa sama meno äkisti ahistaa. Tosin kaiuttimien kivutessa mallisarjaa ylöspäin myös tämä kipupiste on noussut mukana. Kaapelit eivät ainakaan mulla vaikuta tähän mitenkään.

Myös tuo "ahistaminen" on kiinni oheiskalustosta. Myös kompressoitu ääni voi olla "vapautunut" soitettaessa lähinnä hiljaisilla voimakkuuksilla. Ääni voi kovempaa soitettaessa olla lähinnä "puristunut". Tuolloin tuntuu, että pystyinformaatio on pakattu stereokuvan keskelle. Tuolloin jää puuttumaan tunne peltien oikeasta klangista, ne vain sihahtaa. Tuolloin myös basson sävyt eivät ole vapautuneet, vaan "pakkautuneen tuntuiset-jyräävät"
Kaiuttimen valinta mallisarjassa ylempää tuo varmasti monesti parannusta ääneen. Tuolloinkin täytyy huomioidan merkin mallisarjassa. Eri merkkien välillä voi 300€ kaiutin lyödä kovasti kampoihin alle 1000€ kaiuttimille ja samoin 3000€ Vs 10 000€. Varsinkin kalliimmissa kaiuttimissa hinnat voi olla yli saatavan hyötysuhteen, elämmehän nyt kerskakulutuksen ja "ahneuden aikaa".
 
seppo kaksonen sanoi:
Tuolloin jää puuttumaan tunne peltien oikeasta klangista, ne vain sihahtaa.

Kaiuttimen valinta mallisarjassa ylempää tuo varmasti monesti parannusta ääneen.

Viimeaikaiset kokemukset kohdistuu mulla Maggien 12, 1.6 ja 3.6 malleihin. Tuosta peltien sihahduksesta, kun taloon astui 3.6 eli True Ribbon-diskantti niin peltien sävyt lisääntyivät ja niiden kaiku äänitystilassa erottui selkeämmin omaksi erilliseksi äänekseen. Tähän ei tarvittu minkään oheislaitteen tai piuhan päivitystä. Uskon kokeilematta, että 1.6:t eivät pääse samaan millään CD-soittimella tai mötikkäjohdolla. Ainakaan samalla välirahalla saatavalla :D
 
"...omaksi erilliseksi äänekseen..." - paha asia mun mielestä.
 
Tawe sanoi:
"...omaksi erilliseksi äänekseen..." - paha asia mun mielestä.

Niinpä. Tässä mennäänkin sitten siihen aiheeseen miten kukin haluaa tinkiä äänestä ja musiikista. Koko harrastuksen tärkein kysymys mielestäni. Sopii hyvin myös tänne tinkimättömään osastoon.
 
sepi_1 sanoi:
Viimeaikaiset kokemukset kohdistuu mulla Maggien 12, 1.6 ja 3.6 malleihin. Tuosta peltien sihahduksesta, kun taloon astui 3.6 eli True Ribbon-diskantti niin peltien sävyt lisääntyivät ja niiden kaiku äänitystilassa erottui selkeämmin omaksi erilliseksi äänekseen. Tähän ei tarvittu minkään oheislaitteen tai piuhan päivitystä. Uskon kokeilematta, että 1.6:t eivät pääse samaan millään CD-soittimella tai mötikkäjohdolla. Ainakaan samalla välirahalla saatavalla :D

Mötikkäjohdot sikseen. Toki voit hakea parannusta vain kaiuttimia vaihtamalla, mutta yhtä merkittävät muutokset ääneen on saavutettavissa äänilähteen ja kaapeloinnin valinnalla. Tilatoisto on mielenkiintoinen juttu. En lähde vähättelemään, enkä arvostelemaan käsitystäsi peltien soinnista verraten tilaan. Tarkoitit varmaan, että peltien soiminen välittyi paremmin sävyineen kaikkineen? Paneeleista saadaan hyvinkin realistinen "kuva" esityksestä. Käsitykseni tilasta ei varmaankaan loppujen lopuksi eroa paljoakaan tavastasi tuntea tilatoisto. Paneelit toki jäsentävät ääntä syvyyssuunnassa mielenkiintoisesti ja näille kaikille kuuntelutavoille löytyy oma kannajakuntansa.

Pistän tähän liitteksi hajatelmani tilatoistosta:

Tilan tuntu on monelle harrastajalle "se" juttu, jota haetaan. Mielestäni olisi tärkeämpää ajatella asiaa "tilan tuntu" niin, että meillä olisi kuunnellessa astittavissa esityksen tapahtuvan tilassa jossa kuuntelemme. Siirrymme tavallaan esityspaikalle, tai tuomme sen kuunteluhuoneeseemme.
Hyvä tilan tuntu on minulle sitä, että äänitteen tila tavoittaa tilan, jossa kuuntelemme. Olemme siis mielestäni äänen ympäröivänä ja soittimet sinällään ei ole havaittavissa välttämättä kaiutinlinjan takapuolella tarkasti niin kuin näkisimme esityksen, koska live-esityksessä näemme ja kuulemme yhtàikaa, mutta emme silti voi paikantaa soittimia lavalla mikäli sulkisimme silmämme. Tärkeää olisi kuitenkin aistia äänitystilanteen seinät, jolloin kuultavissa on kun ääni palaa Studion, tms. tilan seinistä jossa tallenne on äänitetty. Käytänkin tuosta nimitystä "seinät soivat". Konserteissa tuo ilmiö on selvästi havaittavissa, kun tila "värittää" kuullun esityksen.
 
tuo studion soiva seinä on muuten olennainen osa oikeata rockabilly soundia - kyllä sen kuuluu välittyä.
 
Back
Ylös