Hieman yhteenvetoa sieltä täältä kuulemistani ajatuksista ja omista mietteistä ja muutakin.
Lähes kaikilla täällä kirjoittavilla on hifilaitteisto kotonaan, joillakin elämänsä ensimmäinen, toisilla taasen 10-20-30:s setti vaihtosyklistä ja harrastuksen tilanteesta riippuen. Ensimmäinen setti on tärkein ja sitä hankittaessa on hyväksyttävä että se ei tule olemaan maailman tai kylän paras, ei välttämättä edes oman maun mukainen. Se on lähtökohta. Ensimmäisen setin tarkoitus on opettaa kuuntelemaan ja samalla antaa hyvin tunnettu vertailukohta kun kuullaan muita laitteita. Ensimmäinen hifisetti on tarkoitettu siihen että harrastaja oppii tuntemaan itsensä, "täällä soi näin, miten haluaisin että täällä soisi".
Vertailukohtaa äänelle haetaan muista laitteista, on suorastaan vaarallista jäädä muhimaan vain oman setin ääreen, sillä silloin hiljalleen sokaistuu kuuroutuu oman setin äänelle, koska se on ainoa kuultavilla oleva, alkaa sen ääntä pitää oikeana. Tällöin muualla kuunnellessa tulee vain tuntemuksia että kotona soi paremmin, kaikki kuulostaa aidommalta,rytmisemmältä,elävämmältä yms., vaikka tosiasiassa se kuulostaa vain tutummalta.
(Voi toki olla että kotona oikeasti kaikki on aina paremmin, mutta en luottaisi tähän, varsinkaan ensimmäiseltä tai toiselta setiltä.)
Monesti äänelliset seikat ovat myös sellaisia että niitä on hyvin hankala kertoa sanallisesti, toisaalta ongelmana on että lukija ei ymmärrä mistä on kyse, jos ei ole itse kuullut. Mustaa taustaa, äänen puhtautta, bassokontrollia, resoluutiota, ilmavuutta. Oma setti kuulostaa ihan hyvälle eikä noita osaa kaivata kun ei tiedä miltä ääni kuulostaa jos ko. ominaisuuksia siinä olisi tai ei ole. Ei osata kaivata sitä mistä tiedetä, eikä toisaalta tunneta pienten erojen merkittävyyttä äänelle. Referenssitason asettaa paras kuultu ääni ja jos on kuultu vain p**kaa niin myös referenssi on sitä.
Tämä aiheuttaa vääristymää myös täällä keskusteluissa, tai vääristymää on ehkä väärä sana, mutta ilmiö on mielestäni havaittavissa eri keskusteluissa, varsinkin kun pyydetään mielipiteitä laitteista. Osa suosittelee aina omiaan, usein parempana kun muiden ehdotukset, koska soi niin hyvin kotonakin, ja osa taas alkaa kysellä mitä musiikkia kuunnellaan ja millainen tila ja budjetti ja sijoitusmahdollisuudet ja merkkejä ja malleja satelee paljonkin. Joillekin hyvä ääni on absoluuttisesti se mistä itse pitää ja toisille taas, no, hieman laajemmin tilanteesta ja paikasta ja musiikista riippuen.
Halvin keino tähän korvien "kuunteluhorisontin avaamiseen" on vierailu muiden harrastajien luona, kalliimpi sitten laiterumba kotona.
Lähes kaikilla täällä kirjoittavilla on hifilaitteisto kotonaan, joillakin elämänsä ensimmäinen, toisilla taasen 10-20-30:s setti vaihtosyklistä ja harrastuksen tilanteesta riippuen. Ensimmäinen setti on tärkein ja sitä hankittaessa on hyväksyttävä että se ei tule olemaan maailman tai kylän paras, ei välttämättä edes oman maun mukainen. Se on lähtökohta. Ensimmäisen setin tarkoitus on opettaa kuuntelemaan ja samalla antaa hyvin tunnettu vertailukohta kun kuullaan muita laitteita. Ensimmäinen hifisetti on tarkoitettu siihen että harrastaja oppii tuntemaan itsensä, "täällä soi näin, miten haluaisin että täällä soisi".
Vertailukohtaa äänelle haetaan muista laitteista, on suorastaan vaarallista jäädä muhimaan vain oman setin ääreen, sillä silloin hiljalleen sokaistuu kuuroutuu oman setin äänelle, koska se on ainoa kuultavilla oleva, alkaa sen ääntä pitää oikeana. Tällöin muualla kuunnellessa tulee vain tuntemuksia että kotona soi paremmin, kaikki kuulostaa aidommalta,rytmisemmältä,elävämmältä yms., vaikka tosiasiassa se kuulostaa vain tutummalta.
(Voi toki olla että kotona oikeasti kaikki on aina paremmin, mutta en luottaisi tähän, varsinkaan ensimmäiseltä tai toiselta setiltä.)
Monesti äänelliset seikat ovat myös sellaisia että niitä on hyvin hankala kertoa sanallisesti, toisaalta ongelmana on että lukija ei ymmärrä mistä on kyse, jos ei ole itse kuullut. Mustaa taustaa, äänen puhtautta, bassokontrollia, resoluutiota, ilmavuutta. Oma setti kuulostaa ihan hyvälle eikä noita osaa kaivata kun ei tiedä miltä ääni kuulostaa jos ko. ominaisuuksia siinä olisi tai ei ole. Ei osata kaivata sitä mistä tiedetä, eikä toisaalta tunneta pienten erojen merkittävyyttä äänelle. Referenssitason asettaa paras kuultu ääni ja jos on kuultu vain p**kaa niin myös referenssi on sitä.
Tämä aiheuttaa vääristymää myös täällä keskusteluissa, tai vääristymää on ehkä väärä sana, mutta ilmiö on mielestäni havaittavissa eri keskusteluissa, varsinkin kun pyydetään mielipiteitä laitteista. Osa suosittelee aina omiaan, usein parempana kun muiden ehdotukset, koska soi niin hyvin kotonakin, ja osa taas alkaa kysellä mitä musiikkia kuunnellaan ja millainen tila ja budjetti ja sijoitusmahdollisuudet ja merkkejä ja malleja satelee paljonkin. Joillekin hyvä ääni on absoluuttisesti se mistä itse pitää ja toisille taas, no, hieman laajemmin tilanteesta ja paikasta ja musiikista riippuen.
Halvin keino tähän korvien "kuunteluhorisontin avaamiseen" on vierailu muiden harrastajien luona, kalliimpi sitten laiterumba kotona.
