Kuunteluväsymys

rami

Käyttäjä
Liittynyt
27.8.2006
Viestejä
3 436
Kaupunki
Helsinki
Kertokaa kokemuksianne kuunteluväsmyksestä, ja miten pääsitte siitä eroon. Minulla on epäilys, että äänilähteellä, CD-soittimella on suurin vaikutus tässä ilmiössä. Diskantin terävyys on se mikä rasittaa ja väsyttää. Vai olenko ihan hakoteillä?
 
Saattaahan se olla se diskanttitoisto joka sinua väsyttää mutta lienee mahdotonta näin etäältä arpoa mikä sen aiheuttaa. Aivan yhtä hyvin syyllinen voi olla kaiuttimet tai akustiikka.

Mutta vastauksena kyssäriin omasta väsy kokemuksesta niin ei tällä hetkellä vaivaa omaa settiä kuunnellessa muu kuin sellainen että vähintään viikon välein pitää saada jazzia tai klasaria mutta muuten kuuntelen lähinnä progea. Eli sähköinen musiikki aiheuttaa liiallisina annoksina (3-5 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa) kaipuun kuulla akustista musiikkia.

Mikähän olisi sopiva alue tälle aiheelle... onko tämä hyvä?
 
Minun mielestäni äänentoistolaitteito on kokonaisuus.Tarkoitan sitä,että se on osiensa summa.Niiden osien on sovittava yhteen keskenään.Edes saman valmistajan laitteet ei toimi yhdessä aina sovitusten kannalta riittävän hyvin,kaikkea muuta.
Kuunteluhuoneen akustinen oireilu vielä mukana sovitusongelmaisten laitteiden kanssa,niin soppa on valmis.
Se ilmenee kuunteluväsymyksenä.

Ei kaiuttimien pidä olla roskalavalta otettuja,vaan hyvistä osista kootut.
Sopimaton huone kaiuttimille korostaa äänen piikkejä.

Väärät vahvaimet vielä voimistavat ilmiötä.Vahvistin pitäisikin valita jokaiselle kaiuttimelle kuunteluvertailulla kotonaan eikä päinvastoin vertailla vain kaiuttimia keskenään.
Signaalilähteet eivät saisi olla epätarkkoja,sillä silloin ne tuovat vain esiin "mutkat suoriksi" piirrettään.Se kuuluu tikkudiskanttina tai pehmoiluna.
Jos on pahoja päällekäymisongelmia,niitä ei kaapelikokeiluilla ratkaista.
Eikä pelkkä verkkoon panostuskaan auta.Nämä ovat viimeisiä hienosäätöasioita.

Jos kelvollisten kaiuttimien sijaintipaikan muutoskaan ei auta sopivassa kuuntelutilassa,liikkelle on mielestäni lähdettävä tutkailemalla etuvahvistimen laatua yhdessä signaalilähteiden sopivuuden kanssa.
Tämä kirjoittamani oli siipan mielestä monimutkaista ja kieliopillisesti liian virallista,mutta mielestäni kuunteluväsymykseen voi olla monia syitä.
 
Arvailuksihan tämä menee. Vaihtoehdoiksi veikkaisin akustiikkaa yhdessä huonosti masteroitujen äänitteiden kanssa. Mitä materiaalia seinät ovat ja mitä niillä roikkuu?
 
Äänitteet on tehty,niinkuin on.Laitteiston pitää olla niin läpikuultava levytysten suhteen,että se selvittää levyt kuunneltavasti.
Kun suljetaan kassinpohjalta-äänitykset ja halpahallilevyjen huokein joukko pois kelvollisten levyjen listalta,setin pitää soittaa muut tuotokset riittävän erottelevina ilman suurta kuunteluväsymyksen tunnetta.
Huoneen vaikutuksesta ääneen voi sitten kirjoittaa vaikka kuinka monta juttua.Kannattaako raju akustointi vai ei?
Mielestäni tässä pitää etsiä sellainen tasapainottava tie ilman liioittelua.
 
Itsellä on lähes pääsääntöisesti akustiikka kuunteluväsymyksen takana.Mitä kovempi tila ja epäsovimmat laitteet sitä ankarammin väsyttää.
Jopa erään harrastajan luona käydessä on tuskainen kokemus.Mutta sielläpä ei musa tietenkään pääasia olekaan.
 
jkh sanoi:
Äänitteet on tehty,niinkuin on.Laitteiston pitää olla niin läpikuultava levytysten suhteen,että se selvittää levyt kuunneltavasti.
Kun suljetaan kassinpohjalta-äänitykset ja halpahallilevyjen huokein joukko pois kelvollisten levyjen listalta,setin pitää soittaa muut tuotokset riittävän erottelevina ilman suurta kuunteluväsymyksen tunnetta.

Laitteiston tulee toistaa äänitteen sisältö suurinpiirtein siinä muodossa kun se on sinne tallennettukin. Tarkoitit varmaan tätä samaa asiaa.
 
Kuuntelupaikan oikealla puolella on iso ikkuna ilman verhoja (ja verhoja ei mun asuntoon tule), oikea kaiutin ja subbari siis ikkunan puoleisella sivulla, yli puoli metriä jää tilaa taakse ja sivulle. Vasemman kaiuttimen vieressä reilusti tilaa. Seinät ovat tavallisia suht uuden kerrostalon seiniä, kiveä ja kyproklevyä. Huone melko hyvin kalustettu ja seinillä erikokoisia maalauksia kehyksineen. Minusta huoneen akustiikka on ihan ok.

Kuunteluväsymys iskee nopeimmin kehnoilla äänitteillä, ja riipiväksi äänitettyä rockia kuunnellessa. Monet rocklevyt on todella kehosti äänitettyjä. Olisiko osa musiikin parissa työskentelevistä kuulovaurioisia, ja heidän ohjeiden mukaan äänitteet miksattu? Kaipaan siistimpää/hienompaa diskanttia. Upsämpläävä soitin voisi olla ratkaisu...

- Kyllä tämän ketjun voi siirtää muuallekin jos moderaattorista siltä tuntuu -
 
CD-levyjen masteroinnista ja uudelleen masteroinnista vastaavilla on meneillään maanalainen kilpailu siitä, kuka ryssii eniten levyjä saamatta potkuja. Sadasta ryssitystä levystä saa sellaisen hienon pinssin.

rami sanoi:
Monet rocklevyt on todella kehosti äänitettyjä.
Totta. Ne on ilmeisesti optimoitu mankkoja varten.
EDIT: Välttämättä itse äänityksessä ei ole mitään vikaa, vaan masteroinnissa.

rami sanoi:
Olisiko osa musiikin parissa työskentelevistä kuulovaurioisia
Taatusti.

Pahoin pelkään että cd-soittimen vaihto ei välttämättä ratkaise ongelmaasi.
 
Sillonhan siellä on jokin pahasti pielessä, mikäli vikaa lähdetään etsimään ensisijaisesti äänitteistä. jkh:n mainitsema läpikuultavuus on todella tärkeää. Äänilähde näyttelee suurta osaa laitteistossa ja hyvällä äänilähteellä sointujen nousut, laskut, sekä nyasssien herkimmät vivahteet tostuvat nopeasti tuoden esiin tallenteen syvimmän.
Hyvät ja nopeat tehot vahvistimessa, sekä hyvä kaapelointi jatkaa ehjää ketjua. Kaiuttimet valitaankin omien mieltymysten mukaan. Tottakai äänitteissä on eroja, mutta mikäli levyhyllystä alle 30% on kuunneltavaa-niin jokin on pahasti pielessä.

Usein haetaan vääränlaista tilainformaatiota ja pyritään rakentamaan stage niin, että soittimet paikantuvat syvyyssuunnassa. Tuolla liiallisella syyvyysvaikutelmalla saadan hyvin hifistynyt kuva äänitteiden luonteesta. Tällöin hyvät äänitykset toistuvat todella hienosti, mutta tällä ylettömällä "efektillä" tapetaan musiikki.

Mielestäni olisi tärkeämpää ajatella asiaa "tilan tuntu" niin, että meillä olisi kuunnellessa astittavissa esityksen tapahtuvan tilassa jossa kuuntelemme. Siirrymme tavallaan esityspaikalle, tai tuomme sen kuunteluhuoneeseemme.
Hyvä tilan tuntu on minulle sitä, että äänitteen tila tavoittaa tilan, jossa kuuntelemme. Olemme siis mielestäni äänen ympäröivänä ja soittimet sinällään ei ole havaittavissa välttämättä kaiutinlinjan takapuolella tarkasti niin kuin näkisimme esityksen, koska live-esityksessä näemme ja kuulemme yhtàikaa, mutta emme silti voi paikantaa soittimia lavalla mikäli sulkisimme silmämme. Tärkeää olisi kuitenkin aistia äänitystilanteen seinät, jolloin kuultavissa on kun ääni palaa Studion, tms. tilan seinistä jossa tallenne on äänitetty. Käytänkin tuosta nimitystä "seinät soivat". Konserteissa tuo ilmiö on selvästi havaittavissa, kun tila "värittää" kuullun esityksen.

Nopea ja tasapainoinen toisto estää kuunteluväsymystä ja tarjoaa kuunteluhetkiä musiikin parissa.
 
Mikäli kuuntelut aina samassa paikassa (nk. Sweet spotissa), niin tällöin voi olla syynä kaiuttimien sijoitus .. siis jos ne on suunnattu suoraan kohti kuulijaa. Tällöin voisi kokeilla sijoittaa kaiuttimet siten, että olisi suunnattu jonkin verran (0,5m?) kuulijasta ohi.
 
petri sanoi:
Mikäli kuuntelut aina samassa paikassa (nk. Sweet spotissa), niin tällöin voi olla syynä kaiuttimien sijoitus .. siis jos ne on suunnattu suoraan kohti kuulijaa. Tällöin voisi kokeilla sijoittaa kaiuttimet siten, että olisi suunnattu jonkin verran (0,5m?) kuulijasta ohi.

Mihin tuo perustuu. Toki kaiuttimet voi sijoittaa noinkin, mutta tuo sijoitus ei poista ns. Sweet spot ilmiötä välttämättä, kaikki on kiinni kaiuttimen toteutuksesta. Musiikki saadaan toistumaan avoimesti myös silloinkin, kun käytännössä on olemassa se makea paikka.
Kaiuttimien sijoittelu on yksi tärkeimmistä kuunteluväsymystä vähentävistä tekijöistä. Ei Sweet spot tee ongelmaa siitä, etteikö musiikki voisi toistua myös muualla asunnossa hyvin, päin vastoin on kiva välillä istahtaa siihen Sweet spottiin.
 
seppo kaksonen sanoi:
Mihin tuo perustuu. Toki kaiuttimet voi sijoittaa noinkin, mutta tuo sijoitus ei poista ns. Sweet spot ilmiötä välttämättä, kaikki on kiinni kaiuttimen toteutuksesta. Musiikki saadaan toistumaan avoimesti myös silloinkin, kun käytännössä on olemassa se makea paikka.
Kaiuttimien sijoittelu on yksi tärkeimmistä kuunteluväsymystä vähentävistä tekijöistä. Ei Sweet spot tee ongelmaa siitä, etteikö musiikki voisi toistua myös muualla asunnossa hyvätä, päin vastoin on kiva välillä istahtaa siihen Sweet spottiin.

Eiköhän tuossa tarkoitettu sitä, että suuntaamalla kaiuttimet ohi kuuntelupaikan saadaan diskantin "vastetta" säädettyä juuri tuossa kuuntelupaikalla.
 
Kaiuttimet on sijoitettu tasakolmioon siten, että kaiuttimet katsovat vähän sisäänpäin. Tämä oli Kruunuradion suositus, ja olen todennut sen hyväksi.
 
rami sanoi:
Kertokaa kokemuksianne kuunteluväsmyksestä, ja miten pääsitte siitä eroon. Minulla on epäilys, että äänilähteellä, CD-soittimella on suurin vaikutus tässä ilmiössä. Diskantin terävyys on se mikä rasittaa ja väsyttää. Vai olenko ihan hakoteillä?

Vahvistimillakin on tapana tuottaa sellaista, kuin keskeismodulaatiosäröä. Se oli jotain siihen suuntaan, notta perustaajuudet ja niiden kerrannaiset muodostavat taasen uusia taajuuksia, jotka käyvät korvan päälle.

Elikkäs mä voisin neuvoa suuntaamaan kaiuttimia ensin. Jollei auta, niin kokeilet jotain toista vahvistinta siinä setissäsi, kuten edellä on taidettu jo neuvoakin..

Matti.
 
Kiitos Markus, tuota juuri ajoin takaa.

seppo kaksonen sanoi:
Sillonhan siellä on jokin pahasti pielessä, mikäli vikaa lähdetään etsimään ensisijaisesti äänitteistä.
...
Tottakai äänitteissä on eroja, mutta mikäli levyhyllystä alle 30% on kuunneltavaa-niin jokin on pahasti pielessä.

Olen semmoinen höppänä tapaus, että minulla on tapana ostaa sama levy useaan kertaan eri painoksina (ja siten myös eri masterina). Minulla löytyy useita satoja levyjä jotka omistan vähintään kahdessa muodossa (yleensä vinyyli + cd, joskus useita vinyylejä ja useita cd:itä). Näin ollen olen suhteellisen hyvin perillä siitä, että täsmälleen sama äänitys voi kuulostaa eri levyiltä soitettuna hyvinkin erilaiselta.

Siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että mikäli alle 30% levyistä olisi kuunneltavia, niin jotain on pahasti pielessä. Mikä olisi pielessä, sitä en tiedä. Voi olla laitteisto, väsymys, levyt tai jokin muu asia.

Kuten tuossa jo aiemmin sanoin, niin arvailuksi menee.
 
rami sanoi:
Kaiuttimet on sijoitettu tasakolmioon siten, että kaiuttimet katsovat vähän sisäänpäin. Tämä oli Kruunuradion suositus, ja olen todennut sen hyväksi.

No sitten se ei johdu siitäkään. Mitä jos ryhtyisit kuuntelemaan Ramonesia?
 
Oman vähäisen tietämyksen mukaan ongelmasi kuullostaa hyvin pitkälti huoneperäiseltä, tuskin mikään tavallinen ohut verho elämääsi paremmaksi tekee.
Vaihdoin suuntaavat paneelit kotelokaiuttimiin ja huone täräytti itsensä eloon tärykaiun suhteen uuteen loistoonsa. Kuullostaa hyvin samankaltaiselta ongelmalta kuin sinun. Ongelma heräilee eloon kun volume nuppia vääntelee hieman iltakuuntelua kovemmalle.
Ainut lääke tähän taitaa olla ankara akustointi. Toki kaiuttimien paikanruuvvauksella ongelma hiukan pienenee muttei todellakaan poistu. Suunnitelmissa on laittaa kaiuttimien taakse kaksi 74x74cm "skyline" diffuusoria (15cm syvyydellä, toivottavasti riittää...), 4 akustointi levyä, sivuseinille yht. 6-8 levyä, takaseinään muutama, ehkäpä vielä pitäisi muutamaa kokeilla kattoon. Se selviää kunhan saan ensin aikaisemmin mainitut ruuvattua paikoilleen. Pitää vielä ostaa paksu ja helvatan iso matto... Alapään kanssa ei ylläri kyllä ole ollut ongelmia. Tuo tärykaiku saa ikävästi äänen kuullostamaan ohuelta.
 
Back
Ylös