päivää,
lusikka soppaan: tietystikin pisteytys on aina todellisuuden raakaa yksinkertaistamista, mutta sanalliset arviot eivät ole mitenkään ongelmattomia nekään. En voi nimittäin tietää aukottomasti, mitä testaaja 1 tarkoittaa sanoessaan vaikka että "tasapainoinen" kuvaillessaan soittimen ääntä. Enkä sitä, mitä ovat "yleispätevä", "raikas", "kirkas", "rullaava" etc. etc. ja ovatko ne testaajan 1 ja 2 mielestä sama asia, jos näitä käsitteitä ei ole missään yksiselitteisesti määritelty. Ja yhtä lailla minun pitää ymmärtää, mitä testaajat ja lehti tarkoittavat kolmella tähdellä. TM.ssä muistaakseni yksikin tähti on ostosuositus, HM:ssä kait yksi tähti on kamalaa pashaa.
Sekä pisteytys että sanallinen arvio edellyttävät siis samaa: että lukija tietää mitkä ovat testaajan mieltymykset ja näkemykset ja mitä milläkin käsitteellä tarkoitetaan. Vasta sitten lukija voi asettaa lukemansa laajempaan kontekstiin ja tehdä vertailuja yksittäisten testien yli.
Näkisin siis testissä mieluusti molemmat arviointitavat, koska ne eivät millään lailla kumoa toisiaan, vaan pikemminkin ne heijastavat toisiaan. Stereotypia siitä, että pisteytyksen hamuajat olisivat pökkelöinsinöörejä ja sanallisten arvioiden kannattajat syvällisesti funtsivia musiikkimiehiä, tai kääntäen että pisteytystyypit olisivat kuluttajan parasta tavoittelevia totuudenmetsästäjiä ja kuunteluarvioheput tekosyvällisiä wannabe-elitistejä on, no, stereotypia. Sen pallottelulla eestaas ei päästä mihinkään, vaikka liikettä näennäisesti syntyy.
O