Kuulokkeiden resoluutiosta

esuko

Hifiharrastaja
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
1 500
Kiinnostaisi kuulla kanssaharrastajien kommentteja mitä kuulokkeita pitäisitte resoluution suhteen täyden kympin tapauksina? Jatkokysymyksenä jääkö täydet pisteet saava kuuloke parhaimmista kuulemistanne kaiuttimista resoluution suhteen? Nämä kysymykset heräsivät lukiessani tinkimättömän osaston Nyppii-postauksia, mainittiin resoluutiosta ja tahtoisin päästä selville muiden käsityksestä maksimaalisesta resoluutiosta kuulokkeiden osalta, kiitos!
 
Sonyn SA5000:ia tuntuvat Head-fi:llä monet pitävän erittäin korkearesoluutioisena ja omat kokemukset ovat saman suuntaiset.
 
Mitenkäs sijoittaisitte HD6XX-sarjalaiset resoluution suhteen, kyseinen kuulokkeen kumminkin todella monet ovat kuulleet.
 
Henriksson sanoi:
AKG K701.


Kaiuttimelle korvakäytävän suulla toistavan kuulokkeen kaltaista ihanteellista työskentely-ympäristöä ei voi käytännössä järjestää. Erittäin suuntaavat kaiuttimet lähikentässä huippuluokan studioakustiikassa voi päästä lähelle.

Olohuoneessa tms. muutakin elämää kuin audiota käyttötarkoituksenaan pitävässä huoneessa ja lähikentän ulkopuolella parhaallakaan kaiuttimella ei ole mahdollisuuksia.

Itsellä ollut Sennheiser HD580:t sekä nyt Grado 225:t. Ei nyt ihannetapauksia resoluution suhteen, mutta kumpainenkin hävisi resoluutiossa Audio Physic Virgo 3:lle. Tosin luureja soittelin suoraan vahvistimen kuulokelähdöstä, ilman säällistä kuulokevahvistinta(Sphinxin kuulokelähdön laadusta en tiedä). Virgoja soittelin Sphinx Myth5+Myth9 kompolla. Normaali akustiikassa. Havainto aiheutti suurta hämmennystä allekirjoittaneessa.

Esitän siis eriävän mielipiteen lainattuun kirjoitukseen :)
 
Grado SR60:tta ja SR80:tta kuunnelleena toteaisin, että ne molemmat nyt ainakaan eivät omista huipputason resoluutiota. Sitten taas Sennheiser HD650 ja Stax SR202 -kuulokkeet molemmat erottelevat todella hyvin. Omien kokemuksieni perusteella paremmat vasteet keski-ylä-äänien alueella tuovat eniten vaikutelmaa hyvästä tarkkuudesta.
 
progo sanoi:
Grado SR60:tta ja SR80:tta kuunnelleena toteaisin, että ne molemmat nyt ainakaan eivät omista huipputason resoluutiota. Sitten taas Sennheiser HD650 ja Stax SR202 -kuulokkeet molemmat erottelevat todella hyvin. Omien kokemuksieni perusteella paremmat vasteet keski-ylä-äänien alueella tuovat eniten vaikutelmaa hyvästä tarkkuudesta.

Elektrostaatit kyllä kuulostavat todella erottelevilta, mutta saako niistä enemmän irti vai kuulostavatko ne selkeämmiltä en ainakaan itse osaa sanoa.
 
esuko sanoi:
Elektrostaatit kyllä kuulostavat todella erottelevilta, mutta saako niistä enemmän irti vai kuulostavatko ne selkeämmiltä en ainakaan itse osaa sanoa.

Resoluutio on käsitteenä aika vaikea. Omistin joskus HD600:t ja nyt omistan Staxin SR-303:t. Staxit toistavat "enemmän" detaljeja ainakin minun korviini. Mutta toisaalta diskantin ja ylemmän keskialueen (joita Staxeissa tuntuu olevan Sennheiseria enemmän) korostaminen tuntuu aina lisäävän detaljeja. Onko enemmän aina sama kuin parempi?
 
Tiukkapipo sanoi:
Resoluutio on käsitteenä aika vaikea. Omistin joskus HD600:t ja nyt omistan Staxin SR-303:t. Staxit toistavat "enemmän" detaljeja ainakin minun korviini. Mutta toisaalta diskantin ja ylemmän keskialueen (joita Staxeissa tuntuu olevan Sennheiseria enemmän) korostaminen tuntuu aina lisäävän detaljeja. Onko enemmän aina sama kuin parempi?

Staxien vahvuudet omien kokemusten perusteella on ilmavuudessa, läpikuultavuudessa ja juurikin detaileissa. Ikävä kyllä bassotoisto niillä jää mielestäni sen verran mitäänsanomattomaksi että eivät sovi omiin tarkoituksiini. Omega II:lla tosin bassoissakin alkoi olemaan sitä munaa. Sitten joskus isona laittelen tuon Omega II setin kasaan. :)
 
esuko sanoi:
Elektrostaatit kyllä kuulostavat todella erottelevilta, mutta saako niistä enemmän irti vai kuulostavatko ne selkeämmiltä en ainakaan itse osaa sanoa.
Toisaalta aikoinani kun vertailin niin Senkuista tuntui lähtevän viimehetken detaljeja paremmin ja selkeämmin esille kuin staxeista: staxit jättävät monet yksityiskohdat taka-alalle, kuten kenties kuuluukin, ja HD650:t korostavat selkeästi pieniäkin köhäyksiä ja yskimisiä esimerkiksi konserttitallenteilla. Kumpikaan ei nyt omaan makuuni ole mikään paha, detaljit rikastuttavat, olivat ne tyypiltänsä minkälaisia tahansa. Kyllä se Stax sähköstaattisine kalvoineen tarkemmin esittää todellisuuden. Valehtelematta ja suurentelematta.
 
progo sanoi:
Kyllä se Stax sähköstaattisine kalvoineen tarkemmin esittää todellisuuden. Valehtelematta ja suurentelematta.

Stax SR-202 omistaneena detaljit ja dynaamisuus oli mieleen. Lopulta niistä oli pakko päästä eroon liian suuren diskanttipiikin takia, suurinpiirtein tuntui repivän korvat hajalle, harmi sinällään. Olisiko kalliimmissa Staxeissa hillitympi korkeiden äänten toisto?

Kossin elektrostaatitkin kiinnostaisivat kanssa. Onko kukaan muuten kuullut noita, ainakin ovat olleet pitkään tuotannossa.
http://www.amazon.co.uk/Koss-Electrostatic-Stereo-Headphone-System/dp/B000056ULH
 
esuko sanoi:
Stax SR-202 omistaneena detaljit ja dynaamisuus oli mieleen. Lopulta niistä oli pakko päästä eroon liian suuren diskanttipiikin takia, suurinpiirtein tuntui repivän korvat hajalle, harmi sinällään. Olisiko kalliimmissa Staxeissa hillitympi korkeiden äänten toisto?
Vai niin päin? :) Allekirjoittaneen kokemukset SR202:n diskanteista ovat päinvastaiset. Luonnollisen oloiset, mutta ainakin HD650:n nähden huomattavasti vaimentunut toisto. Lippulaivamallia Omega 2:sta on luonnehdittu ääneltään synkäksi, mutta luultavasti diskantti toistuu täydellisen hyvin joka tapauksessa. En ole itse kuullut niitä kuitenkaan, en osaa sanoa.
 
Tämä mielenkiintoinen vanha ketju kaipaa varmaan päivitystä. Kymmenisen vuotta sitten astuttiinkin edellisten postausten aikoihin tai hetki niiden jälkeen ikäänkuin uuteen aikaan, kun Sennheiser HD-800 ja Beyerdynamic T1 ilmestyivät vieden resoluutiota kuulokkeissa varmaankin uudelle tasolle. Nuo mallit ovat nytkin täällä omistuksessa. Jos resoluutiolla tarkoitetaan erottelukykyä, niin HD-800:lla on korkein täällä kuultu resoluutio. Liikkeessä ja messuila ole kuullut toista usein mainittua resoluution referenssiä eli elektrostaattista Stax SR-009(S)-kuuloketta.

Kuulokkeen (tai kaiuttimen) resoluutio on siitä jännä asia, että vältämättä tietenkään ei ole kyse vain äänitteen toistosta, vaan myös edeltävän setin ominaisuuksien toistosta. Esimerkiksi viime syksyn messuilla pääsin ekana päivänä yllättävän kauan kuulemaan huippu-Staxeja ihan hiljaisessa huoneessa (suuret kiitokset siitä!). Esittelijän pyynnöstä vertailin 009S-kuuloketta T8000- ja toisella valmistajan vahvistuksella, ja tuossa tilanteessa selvin ero muodostuikin mielestäni juuri erottelun parantumisena huippuvahvistimen hyväksi. Tuolla vahvistimella kyllä kuuli selkeästi eron myös esim. 009 ja 007 mk II välillä kuulokkeiden ominaissoinneissa. Kuitenkin jäi vaivaamaan asia, mitä en ole ennen täällä kehdannut tuoda esiin: yleisesti ottaen huippu-Staxien toisto tuolla toi kohtalaisen pettymyksen. Miksi toisto itsestäni tuntui niin "pehmeältä", mahdollisesti vähän tummalta ja edellä sanotusta huolimatta huonosti erottelevalta, jopa samealta? Myös äänikuva tuntui tutulla musiikilla pienemmältä ja vähemmän ilmavalta (ilmaa instrumenttien välissä) kuin kotona HD-800:lla. Ero tuntui itsestäni sen verran merkittävältä, että jäin pohtimaan mahdollista syytä. Ainoa mieleen tuleva on messujen äänilähde. Toisto tuli striimistä, mutta en tullut tarkentaakseni esim. käytettyä da-muunninta. Tuntui kuin olisi käytetty jotakin, mitä voisi vaatimattomuudessaan verrata vaikka läppärin sisäiseen muuntimeen tms. Tuosta jäi itselleni mieleen kysymysmerkki. Kun tässä ketjussa aiemin on vertailtu resoluutiota kuuloke vs kaiutin, niin esim. Avantgarde + Technics -kaiutinsetti erotteli mielestäni tuolla messuilla paremmin kuin kuulemani em. kuulokkeet (vaikkakin ko. kaiutinsetin toisto sitten paikoitellen kuulostikin vähän jopa raa'alta).

Oli miten oli, niin on hyvä muistaa, että resoluutiossakin on kyse koko systeemin toistosta.
 
Viimeksi muokattu:
yleisesti ottaen huippu-Staxien toisto tuolla toi kohtalaisen pettymyksen. Miksi toisto itsestäni tuntui niin "pehmeältä", mahdollisesti vähän tummalta ja edellä sanotusta huolimatta huonosti erottelevalta, jopa samealta? ... Ainoa mieleen tuleva on messujen äänilähde. Toisto tuli striimistä, mutta en tullut tarkentaakseni esim. käytettyä da-muunninta. Tuntui kuin olisi käytetty jotakin, mitä voisi vaatimattomuudessaan verrata vaikka läppärin sisäiseen muuntimeen tms.

Minä olen myös kuullut vastaavan STAX-demon, jossa äänilähteenä oli joku aivan tolkuttoman halpa DAC-palikka. Valmistajaa en muista, mutta se oli juuri sen näköinen laite, että saattaisi vaikka resamplata signaalia jotenkin. Kaapeli oli lampunjohtoa, josta kaiken huipuksi katosi välillä toinen kanava kokonaan. Staxit kun vielä ovat melkoisen läpinäkyvät luurit niin saattaisivat mennä paremmin kaupaksi, jos lähdekin olisi jollain lailla samalla tasolla.
 
^Tämä on valitettavasti tyypillistä kuulokkeiden kohdalla,on sitten kyse kivijalkaliikkeestä tai messuista,niin ei ole satsattu yhtään
kunnon setitykseen.Vasta kotilaitteistolla saa käsityksen kulloisenkin kuulokkeen laadusta!Kotikuuntelu on siten suositeltavaa ennen
ostopäätöstä!Olet oikeassa,juuri Staxit ovat parhaimmillaan hyvässä setissä!
 
Kiinnostaisi kuulla kanssaharrastajien kommentteja mitä kuulokkeita pitäisitte resoluution suhteen täyden kympin tapauksina? Jatkokysymyksenä jääkö täydet pisteet saava kuuloke parhaimmista kuulemistanne kaiuttimista resoluution suhteen? Nämä kysymykset heräsivät lukiessani tinkimättömän osaston Nyppii-postauksia, mainittiin resoluutiosta ja tahtoisin päästä selville muiden käsityksestä maksimaalisesta resoluutiosta kuulokkeiden osalta, kiitos!

Täysi kymppi? Focal Stellia. Kymppi siksi, että suuri resoluutio kun yleensä tuppaa jollain tapaa tulemaan sen musiikin eteen. Tai tekee huonolaatuisista äänitteistä ikävämpiä kuunnella.
Stellia ei sorru tähän, mikä tuntuu niiden omistamisen edetessä aina vain käsittämättömämmältä.
Järjetön resoluutio ei tee itsestään numeroa laisin, sitä ei edes pane merkille musiikin soidessa. Jos otat sen tarkasteluun, ei voi kuin hämmästellä.
Äänitteiden laatuerot eivät myöskään latista musiikkia laisin. Kaikki materiaali toistuu oikein mallikkaasti. Itse musiikin ja esityksen luonne on se mikä vetää huomion itseensä.

Minusta saavutus on poikkeuksellinen.

Jäävätkö kauttimista resoluution suhteen? Eivät niiden suhteen mitä itse olen kuullut.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös