Kuulokkeiden mittausta

beocord

Käyttäjä
Liittynyt
3.4.2013
Viestejä
184
Kaupunki
Juuka
Tämmöistä topiccia on toivottu foorumille. Tänne voi lähetellä omia mittauksiaan tai keskustella aiheesta noin muuten vaan. Itse olen nyt kuulokemittauksia harrastanut noin vuoden päivät. Toistaiseksi mittailen ainoastaan taajusvasteita vaikka laitteistolla kyllä tekniikan puolesta onnistuu myös särön mittaus ja vaikkapa "vesiputouksien" luominen. Eli en todellakaan ole mikään mittauksien asiantuntija. Enkä siihen pyrikään. Minulle tämä on vain keino hieman syventää tätä kuulokeharrastusta. Onkin aina kiva testailla, kuinka lähelle kuuntelukokemukset osuvat mittaustuloksia. Heille jotka käyttävät taajuuskorjainta tämä mittailu avaisi varmasti uusia mahdollisuuksia. Itse olen sen verran innokas modailemaan kuulokkeita, että ennemmin vaihdan vaikka pehmusteita kuin rupean eq:n kanssa virittämään.

Millä ja miten mittailen?


Mittaukset suoritan Minidsp Headphone & Earphone Audio Response System (H.E.A.R.S) nimisellä härvelillä. Tuttavallisemmin minidsp ears. Laite on siinä mielessä aika mullistava, että ensimmäistä kertaa harrastaja pääsee pikkurahalla mittailemaan. Ennenhän vaihtoehtona oli joko rakentaa mittauslaitteisto itse tai investoida laitteistoon tuhansia euroja. Aaniselta laite irtoaa 190 eurolla. Kyseessä on siis tämän näköinen härveli.

282A1617.jpg

Laitteen asentaminen oli muistaakseni melko simppeli homma. Johto sotkua tuo ei pahemmin lisää, yhteys koneeseen että virta kulkee yhdellä usb liitännällä. Itse mittaukset olen suorittanut käyttäen room eq wizard ohjelmistoa mikä on myös valmistajan suosittelema ja jolle käyttöohjeet on suunnattu. Ohjelmisto on ilmainen. Kalibraatio tiedostoja on earsiin tarjolla kaksi, HEQ ja HPN. HPN on käsittääkseni vakio ja sillä pitäisi tulla saman tyylistä tulosta kuin esim innerfidelityssä on käytetty. HEQ taas tähtää lähemmäksi jonkinlaista neutraalia(?). Syystä jota en enää muista päädyin käyttämään HEQ:ta. Sittemmin kävi mielessä siirtyä käyttämään HPN:ää mutta kun olen jo aika monet kuulokkeet mitannut HEQ:lla niin pidättäydyn ainakin toistaiseksi tässä. Ylimääräiset rosot tasoittelen 1/12 oktaavin siloittelulla, mikä on valmistajan suositus.


Suurin osa mittauksistani on tehty käyttäen Gustard H10 vahvistinta. Mittailuhommiin valitsin tuon lähinnä matalan lähtöimpedanssin takia. Nykyisin minulla on tällä käytössä SMSL SP200 jonka hankin lähinnä vaihtelun vuoksi korvaamaan Gustardin. Myös SMSL:n lähtöimpedanssi on alle 1. Dacci minulla on vaihtunut useampaan otteeseen, käytössä on ollut muunmuassa Hegel hd10, SMSL SU-8 ja Schiit Bifrost multibit. Nykyisin käytän mittauksissa ainoastaan SU-8:aa. Tuohon ei ole muuta syytä kuin se että SMSL:ssä on sekä rca että xlr lähdöt joten saan siihen kiinni myös SPL phonitorin. Oma kokemukseni on että mikäli laitteisto (vahvistin, dac, johdot jne) toimivat oikein ainoastaan vahvistimen lähtöimpedanssilla on merkitystä taajuusvasteeseen.

Itse mittaaminen on nopea homma. Kuulokkeiden asetteluun kuluu enemmän aikaa kuin varsinaiseen mittaamiseen. Pyrin mittaamaan kuulokkeet useammassa asennossa ja sitten ottamaan keskiverron eri kanaville. Yleensä otan sitten keskiarvon molemmista kanavista mutta kun/jos julkaisen mittauksiani niin pidättäydyn yleensä molempien kanavien keskiarvossa. Ihmisillä kun on joskus tapana lukea mittauksia kuin piru raamattua. Kuulokkeiden asettelu laitteeseen on sen verran tarkkaa hommaa, että kanavien välille syntyy helposti epäbalanssia joka ei perusteellisemmassa mittauksessa siellä olisi. Yleensä pyrin ymppäämään graafeihin Sennheiser HD650 kuulokkeiden vasteen. HD650 on siinä mielessä ylivoimainen referenssi kuuloke, että lähes kaikki asiaan vihkiytyneet suurinpiirtein tietävät miltä ne kuulostavat. Lisäksi monet pitävät HD650 vastetta kutakuinkin ideaalina (pois lukien alempien bassotaajuuksien puute). Tuohon HD650 taajuusvasteen mittaustulokseen on sitten helppo suhteuttaa muut mittaukset vaikka lukijalla (tai mittaajalla) ei olisikaan suurempaa ymmärrystä mikä on se neutraali mihin käyttämäni HEQ pyrkii.


En ole rakentanut mittauslaitteelle mitään koteloa joten se on suhteellisen altis ulkopuolisille häiriölle. Pyrinkin aina mittaamaan kuulokkeet perätysten jos vertaan kahta eri kuuloketta. Yleensä se ei kuitenkaan ole mahdollista koska ilmeisistä syistä en voi vain varastoida kaikkia testaamiani kuulokkeita.


Lienee sopivaa aloittaa mittaustulosten julkaisu Sennheiser HD650 kuulokkeista. Lisäilen tänne sitten muita kuulokkeita sitä mukaa kun kerkiän.

Sennheiser HD650.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää kirjoittelua ja testausta, kiitos tästä. :)
Mittauksen mukaan Senkku vaikuttaa melko ohkaisen kimakalta toistimelta...
Toivotaan että mitattujen lista kasvaa. (y)

Jos ei olisi välimatkaa, antaisin kernaasti omani koepenkkiin. :)
 
Viimeksi muokattu:
Oikeastaan HD650 soi yllättävän lämpimästi. Tuolta 200 hertsistä eteenpäin rullautuu himpun alas eivätkä diskantit ole koholla suhteessa keskiääniin. Tuo korkea piikki tuolla noin 17khz-20khz alueella on ainakin meikäläisen kuulokynnyksen äärirajoilla ja se voi hyvinkin olla laitteesta johtuva mittausvirhe. Tässä verrokiksi hyvin saman kuuloinen Focal Clear.
HD650 vs Clear.jpg
Focal soi kuunnellessa heleämmin kuin Sennheiser. Vaikka mitattu bassotoisto ei suuresti eroakaan on basson iskevyydessä kuitenkin iso ero. Clearin basso on kyllä käsittämättömän ponnekas ja se ei tuossa taajuusvasteessa näy. Toki elementtien tekniikkakin on hyvin erilainen kun senkuissa on perinteisempi kiinteä liimattu elementti ja Focalin reunusteinen kalvo muistuttaa enemmän normaalia kaiutinelementtiä. Liikkuvan ilman määrä on aika erilainen. Muutenkin kyllä tykkäsin Clearista kovasti. Jos äänikuva olisi isompi olisivat olleet aika lähellä sitä mitä kuulokkeilta haen.
 
Noista EARSeista on paljon juttua SBAFissa, ei mitenkään täydelliset ja variaatioita on yksilöidenkin kesken, joten vertaaminen niidenkin välillä voi olla tuurikauppaa.

https://www.superbestaudiofriends.org/index.php?threads/minidsp-ears-measurement-rig.5377/
https://www.superbestaudiofriends.o...g-sbaf-compensations-from-minidsp-files.7067/
https://www.superbestaudiofriends.org/index.php?threads/calibrating-minidsp-ears-part-2.6880/

Jos noita tykkää postailla niin yleishyödyllisintä olisi (lisäksi) julkaista täydet .mdat tiedostot sellaisenaan vaikka google driveen, niin halukkaat voivat kompensoida, tutkia THD yms muita käppyröitä haluamallaan tavalla.
 
^^Elementtien tekniikka saattaa vaikuttaa tosiaan paljonkin mitattuun vs. koettuun vasteeseen. Stelliassa on Beryllium-kalvo, basso on käsittääkseni mitattuna melko korkealla tasolla.
Onhan sointi melko muheva, mutta ei silti ainakaan omaan korvaan kuulosta siltä mitä mittaukset näyttävät. Basson nopeus, dynamiikka ja erottelu on esimerkillistä.
 
Onhan sointi melko muheva, mutta ei silti ainakaan omaan korvaan kuulosta siltä mitä mittaukset näyttävät.
Puhut todennäköisesti kuulokkeesi Rtings-sivuston taajuusvastemittauksesta. https://www.rtings.com/headphones/1-3-1/graph#794/3161
Mikä kohta vasteessa sinua pohdituttaa? Maallikon silmään tuossa vaikuttaisi olevan vähän yläbasso koholla (n.3,2 db@129 Hz huippu) verrattuna Rtingsin tavoitekäyrään. Sehän tuonee bassoon potkua, ei varmaan kuitenkaan peitä alempaa bassoa. Keskialue on hyvin esillä, mikä tuo esim. laulua lähemmäksi kuulijaa, itse tykkäisin tuosta. Ilmeisesti viittaat tuohon diskanttiin, jonka sanotaan olevan vähän vaimentunut. N. @11 kHz vasen kanava n.-13 db, kun taas oikea n.-3 db. Kuitenkin sivusto arvioi kuulokkeen olevan "hyvä neutraaliin kuunteluun". Kuulematta itse vaikuttaa omaan tajuntaan kokonaisbalanssiltaan myönteisesti mittautuvalta ja mielenkiintoa herättävältä kuulokkeelta, mahdollisesti erityisesti rytmimusiikin kuunteluun.
 
Viimeksi muokattu:
siltä mitä mittaukset näyttävät

Ainoa oikea tapa verrata mittauksia on katsoa pelkästään saman mittaajan samalla tavalla otettuja mittauksia, niin että kädessä on useampi kuuloke yhtäaikaa joita voi verrata samaan aikaan ja kuulostella niitä käppyröiden eroja. Kaikki muu on "munyä" (musta näyttää).

Taajuusvasteen lisäksi on muitakin asioita (särö, kaiku yms), mutta jo pelkästään +-2dB erot siellä sun täällä voi tehdä isoja eroja ääneen.
 
^^No ei mua oikeastaan mikään siinä enää pohdituta. Omaan korvaan kuuloke siis soi täydellisesti, kuuntelutunteja takana jo hyvä tovi.
Mitään moitittavaa en edelleenkään keksi.

Keskialueen arvioit ihan nappiin. :)

Edit: itse en sanoisi diskanttia vaimentuneeksi, juuri sopivalla tasolla. Ei tee itsestään numeroa.
 
Vaikka mitattu bassotoisto ei suuresti eroakaan on basson iskevyydessä kuitenkin iso ero. Clearin basso on kyllä käsittämättömän ponnekas ja se ei tuossa taajuusvasteessa näy.

Mahdollisia syitä:
- Vaste omassa päässä on erilainen (puristusvoima, silmälasit, hiukset yms kaikki voi vaikuttaa alapäähän), siksi aikoinaan tykkäsin käyttää korvamikkejä mittailuissa
- Vertailua ei ole tehty samaan aikaan voluumit tasattuna (ollaan nyt kuitenkin mittausketjussa :D)
 
Täytyy katsoa josko noista mittauksista saisi jonnekkin nuo mdatit ihmeteltäväksi kuten Hegeli ehdotti. Toisaalta myös hieman kyseenalaistan moisen mielekkyyden. Käykö siinä sitten juurikin niin, että syvemmässä analyysissä tuloksista ruvetaan kaivamaan asioita jotka johtuvat laitteistosta tai sitten muista mittausvirheistä. En ole kehittänyt metodia joka pysyisi aina samana, esim vakio määrät ja asennot kuulokkeille joilla ne aina mitataan. Asuntokin on tässä mittauksien välillä vaihtunut joten taustamelutasoissa voi olla eroja jne. Mutta jos noita muistaa lukea tuo mielessä niin mikäpä jottei.

Parhaiten nämä mittaukseni toimivat kun on tarkoituksena verrata kuulokkeita keskenään ja saada selkoa yleisellä tasolla miten luurit on tuunattu.

Tuohon Clearin bassotoistoon on vielä kommentoitava. Yleensä tosiaankin tuo sulkevuus on se mikä bassotoistoon vaikuttaa. Clearin ja HD650 tapauksessa en kuitenkaan lähtisi siitä eroa hakemaan. Molemmissa on sen verran napakka puristus ja kuulokkeiden muotokin vastaa hyvin toisiaan. Toiset kuulokkeethan on sitten istuvuudeltaan kinkkisempiä ja olenkin aika neuroottinen sen suhteen että luurit on päässä "oikein". Audeze tyyliset pannat jotka kiristetään ruuvilla päähän herättävät raivoa kun usein olisi tarve vielä vähän säätää istuvuutta. Samanlaista säätöä on tuon voluuminkin kanssa, sitä tulee usein säädettyä eli kriittisempääkään kuuntelua en harrasta tasatuilla voluumeilla. Mitatessa voluumit tietysti on tasattu.

Palaisinkin kyllä tässä alkuperäiseen teoriaani, että tässä tapauksessa ratkaiseva tekijä on tuo elementtien toteutus. Toisena ääripäänä on nuo reunuksin toteutetut dynaamiset (focal, fostex jne) ja toisessa ääripäässä äärimmäisen ohuella kalvolla toteutetut planarit. Välissä sitten nuo perinteiset liimatut dynaamiset. Itse olen huomannut sen suuntaista että bassotoisto menee sitä munattomammaksi mitä ohuemmaksi kalvot menee. Taajuusvasteessa eroa ei huomaa mutta kuunnellessa toisto on ylenpalttisen pehmeä ja iskevyys puuttuu. Tämän saman havainnon ovat tehneet monet minua fiksummatkin joten pelkästä yhden henkilön mutusta ei ole kyse. Jollain mittauksella tuotakin varmaan pystyisi todentamaan.

Ohuista kalvoista tuli tietysti mieleen Hifiman. Asiaan sivuten Ananda vs HD650

HD650 vs Ananda.jpg
 
Itse olen huomannut sen suuntaista että bassotoisto menee sitä munattomammaksi mitä ohuemmaksi kalvot menee. Taajuusvasteessa eroa ei huomaa mutta kuunnellessa toisto on ylenpalttisen pehmeä ja iskevyys puuttuu. Tämän saman havainnon ovat tehneet monet minua fiksummatkin joten pelkästä yhden henkilön mutusta ei ole kyse. Jollain mittauksella tuotakin varmaan pystyisi todentamaan.
]
Bassotoiston iskevyyteen voinee varmaan vaikuttaa monikin asia. Yksi on kuulokekupin sisäinen "akustiikka", kuten dynaamisen kuulokkeen kupin takasäteilyjen käsittely. Esim. tuhdihkosta bassotoistostaan tunnetuissa Denon-kuulokkeissa on muistakseni pyritty käsittelemään driverin takaista säteilyä, ehkäisemään ja kontrolloimaan resonansseja ja jälkikaikua, vaimenninrakenteella, jota Innerfidelity-sivusto luonnehtii kanavien, vaimennettujen aukkojen ja porttien "labyrintiksi" (vrt. transmission line -kaiutin). Jos modauksessa kuulokekuppeihin käytettiin äänieritysvillaa ja -mattoa, yhden kuuntelukokemuksen mukaan basso napakoitui ja keskialue selkeni, mutta iskut laimenivat ja äänikuva pieneni. Ilmeisesti valmistajan ratkaisu toimi tuota modausta paremmin. Toinen perinteinen esimerkki, miten vaikuttaa bassotoistoon on etu- ja takakammion väliset erilaiset aukkoratkaisut tai suljetussa kuulokkeessa erilaiset tiehyet takakammiosta ulkoilmaan, jolloin rakenne tavallaan onkin "puoliavoin".

Miten kuulokkeen akustiikkaa voitaisiin suunnitella tai mitata? Naapurimaassa on idea tällaisesta kuulokesimulaattorista, jolla voitaisiin selvittää esim. kuulokekupin tilavuuden, vuotojen yms. vaikutusta.
http://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:1150681/FULLTEXT01.pdf
 
Viimeksi muokattu:
Nuo on mielenkiintoisia juttuja. Denoneissa(ja samaan designiin pohjautuvissa fostexeissa) on tosiaan kaikenlaista kikkaa tuon äänensäätelyn osalta. Muuten mielestäni ovat melko simppelit rakenteeltaan. Ja hauskasti kyllä soivat tosi napakalla bassolla varustettuna vaikka koko kupin irroittaisi. Nythän fostex tekikin tuon th909 mallin mikä on kai käytännössä vain th900 avoimella takaosalla. Monimutkaisemmat ratkaisut joissa ääni matkaa kammiosta toiseen pienen aukon kautta eivät ole mitenkään harvinaisia. Ehkä vähän vähän tuommoinen sisäisesti toteutettu refleksikotelo tyylinen ratkaisu?
HP-DX1000_unit_big.jpg
 
Tuo Denon-muistelu tuossa edellä minun postauksessani liittyi vähän vanhempiin malleihin, esim. D7000.
Vielä tuosta bassotoistosta. Minullakin on kuuntelun perusteella kuva, että paremaan pään dynaamisten bassotoisto olisi keskimäärin iskevämpää kuin planarien. Toisaalta sanotaan myös, että planarien basso olisi säröttömämpi ja puhtaampi. Jos noin olisi, niin olisiko puhtaampi myös vähemmmän "roisi", "elämänmakuinen" tms. ja sillä lailla vähemmän iskevämpi?
Onko basson iskevyydellä tekemistä kalvon paksuuden kanssa? Tunnen planarien rakennetta (vielä) heikommin kuin dynaamisten. Kalvoissahan kai yleensä pyritään keveyteen, koska silloin kalvo reagoi helpommin, nopeammin ja tarkemmin, ja lujuuteen, koska silloin kalvo reagoi yhdenmukaisesti ja siihen mahdollisesti suuntautuvat epäsuotuisat heijasteet aiheuttavat mahdollisimman vähän kalvoon värinää ja toistoon säröä.
Yksi ero planarien ja dynaamiseten välillä on se, että planaarit lienevät immuuneeja impedanssivaihteluille, kun taas dynaamisessa kuulokkeessa tietynlainen impedanssisovitus voi aiheuttaa bassokorostumaa. En tiedä, liittyykö tuo asiaan, mene tiedä?
Taajuusvasteen suhteen kai sopivan lievä yläbasson korostuma tuonee bassotoistoon potkua, kunhan se ei peitä alleen alempia. Olisiko esim. tuossa Focal Stelliassa sellainen aika optimi tuossa suhteessa, ainakin rytmimusiikkiin?
 
Viimeksi muokattu:
Nuo denonin/fostexit on sen verran samaa perhettä, että niitten välillä voi aika huoletta tehdä yleistyksiä. Rakenne ei ole juurikaan muuttunut, ei ehkä ollenkaan. Kuppejakin voi vaihtaa keskenään kun jopa ruuvien etäisyydet toisistaan on samat kuin jo vuosia sitten.

Voi olla että tuo "elämänmakuinen" soundi on se mikä minua kiehtoo dynaamisissa. Tuo kalvon paksuus on juurikin mielenkiintoinen juttu. Semmoista spekulaatiota olen lukenut että painavampi/jäykempi/paksumpi kalvo liikuttaisi enemmän ilmaa joka sitten aistitaan laajemmaltikin kuin pelkällä korvalla. Tämä taas sitten luo vaikutelman iskevämmästä soinnista. Sitten kun yhtälöön ympätään focalin elementti joka ripustuksissaan liikkuu mäntämäisesti edes takaisin laajalla alueella niin tuota mekaanista ilman pumppausta on melkoisen reilusti. Toisessa ääripäässä sitten joku lähes massaton planaari kalvo joka ei puristuksissaan liiku juuri ollenkaan. Näin maallikosta tuntuisi ihan järkeen käypältä.
 
Semmoista spekulaatiota olen lukenut että painavampi/jäykempi/paksumpi kalvo liikuttaisi enemmän ilmaa joka sitten aistitaan laajemmaltikin kuin pelkällä korvalla.
Dynaamisessa driverissa kalvon paksuudesta ja painosta on joskus varmaankin haettu ainakin vakautta haitallisia värinöitä ja taipumisia ajatellen.
Ehkäpä driverin kokokin vaikuttanee siihen, miten paljon ilmaa liikahtaa. Tuo siirretyn ilman volyymi riippunee säteilevän pinnan koon ja liikepoikkeaman suuruudesta. Ehkäpä juuri bassotoisto hyötyy elementin koosta. Yleisesti ottaen dynaaminen elementti lienee tehokkaampi ilman siirtäjä kuin planaari, ja tuottaa siksi keskimäärin helpommin isomman äänenpaineen ja basson, jos säteilevä pinta on tarpeeksi suuri. (Tuo ei tarkoita, että dynaaminen olisi välttämättä helpompi kokonaiskuoroma vahvistimelle.)
Itse olen oman kuuntelun perusteella ajatellut, että parhaat dynaamiset kykenevät toistamaan realistisesti myös esim. piano- ja rumputoiston iskevyyden. Erilaisiakin näkemyksiä planaarien bassotoistosta on, missä korostetaan planarien suuren yhtenäisesti värähtelevän pinnan merkitystä ja toiston puhtautta. Esimerkiksi https://www.innerfidelity.com/content/how-planar-magnetic-headphone-drivers-work, samalla kyllä myönnetään, että myös planareilla on omat haasteensa ilman liikuttamisessa. Jos valmistajilta kysytään, niin he puoltavat luonnollisesti omien kuulokkeittensa toimintaperiaatetta.
 
Viimeksi muokattu:
Dynaamisessa driverissa kalvon paksuudesta ja painosta on joskus varmaankin haettu ainakin vakautta haitallisia värinöitä ja taipumisia ajatellen.
Lainauksessa olevallakin seikalla voisi ehkä olla jokin yhteys myös tuohon bassotoistoon. Dynaamisen driverin kalvon painon nostaminen tekee kalvosta hitaamman värähtelijän. Tämä haittaa erityisesti korkeiden taajuuksien toistoa, koska siinä värähtelyjä aikayksikköä kohti on enemmän. Korkeiden taajuuksien toiston haasteellistuminen saattaisi ehkä kuulua bassotoiston lievänä korostumisena tms., mutta en ole tuosta varma.
Tuostahan seuraa se kysymys, miksei kuulokkeissa käytetä erikseen erillisiä elementtejä eri taajuusalueille. No, onhan niitä olemassakin (kuten tällainen kaksitie https://www.innerfidelity.com/conte...-driver-headphone-enigmacoustics-dharma-d1000), erityisesti kai IEM-kuulokkeissa, mutta valtaosin on käytössä koko kaistan elementit teknisten haasteiden vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Taajuusvasteen suhteen kai sopivan lievä yläbasson korostuma tuonee bassotoistoon potkua, kunhan se ei peitä alleen alempia.
Ainakin MrSpeakersin Ether Floweissa tuo korostuma auttaa kummasti iskevyyden aistinvaraiseen kokemukseen. Jos vertaa saman valmistajan suljettuihin Aeoneihin joissa on tasaisempi bassovaste niin lopputulos on vertailussa suorastaan aneeminen.
 
Lainauksessa olevallakin seikalla voisi ehkä olla jokin yhteys myös tuohon bassotoistoon. Dynaamisen driverin kalvon painon nostaminen tekee kalvosta hitaamman värähtelijän. Tämä haittaa erityisesti korkeiden taajuuksien toistoa, koska siinä värähtelyjä aikayksikköä kohti on enemmän. Korkeiden taajuuksien toiston haasteellistuminen saattaisi ehkä kuulua bassotoiston lievänä korostumisena tms., mutta en ole tuosta varma.
Tuostahan seuraa se kysymys, miksei kuulokkeissa käytetä erikseen erillisiä elementtejä eri taajuusalueille. No, onhan niitä olemassakin (kuten tällainen kaksitie https://www.innerfidelity.com/conte...-driver-headphone-enigmacoustics-dharma-d1000), erityisesti kai IEM-kuulokkeissa, mutta valtaosin on käytössä koko kaistan elementit teknisten haasteiden vuoksi.

En tiedä käytätkö väärää sanamuotoa vahingossa, mutta elementtisuunnittelussahan nimenomaan pyritään löytämään kalvomateriaaleja, jotka värähtelisivät mahdollisimman vähän. Eli mahd. Jäykkää ja kevyttä huudellaan.
Ja eihän se raskaampi kalvomateriaali suoranaisesti sen hitaammin liiku, kuin kevytkään, mutta moottorissa pitää sitten olla vastaavasti enemmän voimaa ja se taas nostaa nopeasti painoa.
 
Ja planaarielementtien suurin haastehan on käsittääkseni siinä, että tuommoinen nano-paksuinen kalvo on sitten taas kirjaimellisesti herkkä värähtelemään, eli toisin sanoen, se ei haluais millään pysähtyä kokonaan, ja tuottaa helposti sitten ikäviä resonansseja ja niitten ratkaiseminen sitten on melko työlästä puuhaa.

Mitä useampidraiverisiin kuulokkeisiin tulee, niin nähdäkseni niitten onglemana on akustinen sovittaminen niin pienessä tilassa.
Ja tietenkin mukaan pitäis saada vielä jakosuotokin. Jos pelkästään yhdellä elementillä kuulokkeiden soundi voi vaihdella paljonkin, ihan riippuen siitä, kuinka ne on sovitettu päähän, niin voi vain kuvitella sitä kampasuodon määrää, kahden elementin kanssa.
 
Kalvoissahan kai yleensä pyritään keveyteen, koska silloin kalvo reagoi helpommin, nopeammin ja tarkemmin, ja lujuuteen, koska silloin kalvo reagoi yhdenmukaisesti ja siihen mahdollisesti suuntautuvat epäsuotuisat heijasteet aiheuttavat mahdollisimman vähän kalvoon värinää ja toistoon säröä.

En tiedä käytätkö väärää sanamuotoa vahingossa, mutta elementtisuunnittelussahan nimenomaan pyritään löytämään kalvomateriaaleja, jotka värähtelisivät mahdollisimman vähän. Eli mahd. Jäykkää ja kevyttä huudellaan.
Kuten huomaat ylimpänä lainatusta, niin nimenomaan totesin, että suunnittelussa yleensä haetaan juuri manitsemaasi keveyden ja lujuuden yhdistelmää. Tuo mainitsemani paksumman/raskaamman kalvon käyttö vakauden tavoittelussa viittaa tietääkseni vuosi(kymment)en takaiseen tilanteeseen, missä ymmärtääkseni ei vielä ollut käytettävissä kaikkia nykyisiä kevyitä ja lujia materiaaleja.
Ja eihän se raskaampi kalvomateriaali suoranaisesti sen hitaammin liiku, kuin kevytkään, mutta moottorissa pitää sitten olla vastaavasti enemmän voimaa ja se taas nostaa nopeasti painoa.
Luonnollisesti juuri näin, ja sitä tarkoitinkin, että raskaampi kalvo on tietenkin kovempi taakka, jos teho ei moottorissa kasva.
Ja planaarielementtien suurin haastehan on käsittääkseni siinä, että tuommoinen nano-paksuinen kalvo on sitten taas kirjaimellisesti herkkä värähtelemään, eli toisin sanoen, se ei haluais millään pysähtyä kokonaan, ja tuottaa helposti sitten ikäviä resonansseja ja niitten ratkaiseminen sitten on melko työlästä puuhaa.
Tunnen planareita huonommin. Voiko nano-ohut planarikalvo olla sellainen,että se värähtelisi halutulla tavalla?
Olen ymmärtänyt, että planaridraiverien haasteena on myös isojen magneettien vaikutus "...sonic performance can be difficult to achieve due to interference from the large magnets." https://www.innerfidelity.com/content/how-planar-magnetic-headphone-drivers-work ts isot magneetit myös voivat häiritä toisiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös