Vs: Yamamoto HA-02
Yamamoto HA-02
Lyhyestä virsi kaunis? Paras kuulokevahvistin mitä olen kuullut. Miksikö?
Putkia tuntemattomalle usein mielikuva äänestä on romanttinen ja pyöreä. Mikä on vain yksi ulottuvuus putkiäänessä. Toinen on realismi. Kolmas on äärimmäisen toimiva keskialue. Yamamotossa on kaksi kolmesta, ne tärkeämmät kaksi: realistisuus ja keskialue. Äänen realistisuus toiston ihanteena on itsestään selvä, mutta keskialueen toimivuus ei ole. Keskialue on tärkeä koska se kattaa suurimman osan toistetusta äänialueesta ja suurin osa informaatiosta sijoittuu tälle alueelle.
Keskiääni-alueen erot syntyvät diskantin alueella. Diskantin merkitystä realistisen akustisen musiikin alueella ei voi liioitella. Silti sen toisto on täynnä on kompastuskiviä, globaali takaisinkytkentä tekee säröä. Transistorivahventeisen äänen kompastin ylipäätään on diskantti. Transistorilla voi saada kirkasta, analyyttista jopa realistista ääntä yläalueelle, mutta kuulasta, aineetonta tai heleää se ei taio. Käytän sanaa heleä sanan kirkas vastikkeena. tarkoitan positiivista äänen ominaisuutta en negatiivista.
Jäljelle jää base. A-luokan HE putkareita sanotaan tämän alueen analyyttisyyden kruunaamattomiksi kuninkaiksi. Vaikken nosta yamamotoa kruunamattomaksi kuninkaaksi sanottakoon kuitenkin että basso on sävykäs ja tarkka. Mieleen tulee flättärien melodian toistuminen. Ei mikään huono juttu.
Yamamotossa on tehoa käsittämätön määrä. Se jaksaa ajaa käytännössä mitä kuulokkeita - jopa telekuulokkeita joita rahvaanomaisesti kaiuttimiksi kutsutaan. Niin se käy. Yamoto ha-02 kuvailtiin yamamoton päätteen kuuloiseksi. En voi väittää vastaankaan päätettä vain todella pikaisesti kuulleena. IWA arvostelussa päätteestä löytyi sama piirre ha02 kanssa: akustiset soittimet saavat auktoriteettia. Tämä saattaa olla niitä harvoja kohtia missä yamamoto on tehnyt myönnytyksen realistisuudesta miellyttävyyden puolelle.
Ääni on yleispätevä. Itse kuuntelin pääasiallisesti akustista jazzia. Kutsuin kaverin kylään joka kuunteli pääasiallisesti metallia (doomia ja messugahia, pattonin ipecacin levyjä etc.). Tänään kuuntelin radioheadia. Suurimmat avut ha02:lla on akustisesa musiikissa; intiimissä musiikissa sen koko kompetenssi pääsee esiin. Silti esim. radiohead ei ole koskaan soinut paremmin. Ääni oli tarkempi, paremmin eroteltu; täynnä kerroksellisuutta, realistisempi, lähempänä kuulijaa ja elävä.
Suurin yllätys yamamoton äänessä on sen tarkkuus ja realistisuus. Kaihdan sanaa analyyttinen, koska sillä usein tarkoitetaan innostavan vastakohtaa. Yamamoto on ennen kaikkea tarkka ja realistinen samalla ollen innostava. Tämä voi kuulostaa myyntipuheelta, koska olen myyty. Denon 7k kanssa se pelasi paremmin yhteen kuin oma graham slee. Kun kuulin sitä ensi kertaa kääreistä otettuna se kuulosti hieman laiskalta 650:llä - mikä johtunee sisäänajon puutteesta.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Diskantin toimivuus. Ylä-äänet tulivat heleämmin ja täysin estotta. Toinen oli iso yllätys kuinka artikuloitu ja realistinen äääni oli: lauluäänissä erotti koko laulajan ääniskaalan. Soittimet rakentuivat kerroksittain, jazzissa yleinen artikulointi sointien sisällä kuului kaikissa yksityiskohdissaan*. Ylipäätänsä ääni oli inhimillinen.
* tähän on pakko lisätä vekkuli tapahtuma. soitin isälläni hänen laitteistollaan cuong vun levyä its mostly residual. isä tuumasi puolessa välissä ekaa raitaa että aikamoista laskettelua. olin pistänyt saman merkille: jollei jatsissa kuule soittajien artikulaatiota ei kuule juuri mitään. jouduin myöntämään tämän isälleni; hänen laitteistonsa ei pysynyt musiikin matkassa.