Kuopattiinko Ortoperspekta keskeneräisenä?

^ Ehkä huomennakin on riittävästi riittävästi kuuntelijoita kotona kaiuttimilla, eikä vain korvanapeilla 2-kanavaa
Riittääkö lisänä edes jatkuvasti hupeneva elokuteattereiden yleisömäärä. Mielenkiintosta lukea uusista äänikentistä,
joskus vain tulee ajatuksia niiden takaa, keksimistä keksimisen ilosta.

Nyt OP3 ja muut Köykän ja Saloran laitteet ovat lepotilassa
 
Objektipohjaisten äänijärjestelmien avulla siirrytään kauas hifin alkuperäisistä ideoista. Siirrytään keinotekoiseen äänimaailmaan ja siellä mahdollisuudet ovat rajattomat.
 
SOP-järjestelmässä tuodaan keskikanavaan signaali L+R ja sivuille signaalit L-R+2kR ja R-L+2kL, missä k säätyy välillä 0...1. Eikös tuossa ole tarpeeksi teoreettista lähestymiskulmaa? 😁
SOP on analoginen yritelmä luoda tilantuntua, nuo digitaaliset yritelmät vaikuttavat siltä, että ne eivät koskaan realisoidu kotiympäristöön.

Mukavaa keskustelua

Ihan mukavaa on ollut seurata tätä keskustelua paremman tilantunnun äänestä ja toistojärjestelmien nykyisestä kehityksestä. Äkkiseltään tuntuu kuitenkin siltä, että paljon kehitystyötä todella tarvitaan, jotta nämä uudet järjestelmät saadaan tavallisen kuluttajan käyttöön. Kustannuksetkin saattavat karata käsistä, ja entistä suurempien kaiutinmäärien tunkeminen olohuoneeseen johtaa mahdollisesti pahoihinkin perheriitoihin. Vaimoväki ei useinkaan hyväksy sitä, että sistus suunnitellaan pelkästään äänentoistlaitteiden ehdoilla.

Minä jatkan kuitenkin tutkimuksiani SOP-stereon mahdollisuuksista. Tarkoitus on muokata SOP-stereo sellaiseksi, että tavallisia kaksikanavaisiia laitteistoja voitaisiin käyttää pohjana, ja niihin vain lisättäisiin SOP-säätöyksikkö ja pienitehoinen halpa apuvahvistin, joka sitten syöttäisi halpoja pienitehoisia sivukaiuttimia. Tarkoitus on tutkia sitä, millaisella sivukaiuttimien sijoittelulla normaalissa olohuoneessa saataisiin makein toisto erilaisilla äänitteillä. Olen puhunut samasta asiasta aiemminkin, mutta vanhalta mieheltä kaikki hommat eivät etene enää nopeasti.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Tämä keskustelu on kyllä foorumin parhaita anteja yhdessä C- kasetti formaattina- keskustelun kanssa. Mielenkiintoista luettavaa vaikken henkilökohtaisesti SOP- järjestelmää tai laitteita edes omista. (y)
 
http://www.netti.fi/~mils/Katalogi 2010-1.pdf

Tässä mielenkiintoinen linkki Markku Lulli-Seppälän sielun maisemaan. Linkissä on hänen käsityksiään oikeasta äänitystekniikasta ja siitä, mitä on oikea kolmiulotteinen ääni. Hänen mielestään stereoääni on yksiulotteista, koska äänilähde voidaan kuvata janalla.
 
No, olipas osittain aika karua luettavaa. Joillekin mielipiteille voisin kevyesti nyökkäillä, mutta kokonaisuutena aika lailla koko kevyen musiikin poissulkeva.
 
No, olipas osittain aika karua luettavaa. Joillekin mielipiteille voisin kevyesti nyökkäillä, mutta kokonaisuutena aika lailla koko kevyen musiikin poissulkeva.

Humppakansa sai kyytiä

Ihan mielenkiintoista tarinaa tässä Markku Lulli-Seppälän kirjoituksessa oli. Kuitenkin minulle tuli se vaikutelma, että tässä jo vähän kiihotettiin kansanryhmää vastaan. Tavallinen humppakansa sai ehkä liikaakin tukkapöllyä.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Minusta sekä Ortoperspektassa, että Oktofoniassa on lähtökohtana sinfoniaorkesterin toistaminen salikaikuineen. Nykyaikainen studiotuotanto ei hyödy teknologiasta samalla tavalla. Tämä on varmasti myös osasyynä siihen, että kaupallinen läpimurto on jäänyt tapahtumatta.
 
Minulla oli käytössa Yamaha DSP 100+4 kanavainen vahvistin, jossa kaiuttimet olivat lähellä ylänurkkaa katon rajassa.
DSP piirillä oli erilaisia asetuksia lyhyille, pitkille heijastuksille, joita voi muuttaa.
Aikansa tuo oli käytössä, mutta kun 2 kanavasysteemeni kehittyi, niin laite jäi hyllyyn seisomaan.
 
Minusta sekä Ortoperspektassa, että Oktofoniassa on lähtökohtana sinfoniaorkesterin toistaminen salikaikuineen. Nykyaikainen studiotuotanto ei hyödy teknologiasta samalla tavalla. Tämä on varmasti myös osasyynä siihen, että kaupallinen läpimurto on jäänyt tapahtumatta.
En sanoisi näinkään, Köykkä puhui ping-pong stereosta ja soitti esimerkkinä verven Oscar Petersonin trion levyä " We Get Requests". Se on äänitetty niin, että rummut ovat vasemmalla, piano keskellä ja Basso oikealla. Ortoperspekta säädettiin niin, että siinä oli hyvin vähän kanavaerotusta mukana ja kas vain, tuo ping-pong levy soi paljon nautittvammin. Kyllä kamari yhtyeet, soolosoittimet, urkumusiikki ja akustinen jazz ja popmusiikkikin sopii ortoperspektalle. Olet oikeassa, että nykyajan populaarimusiiki, joka on ajettu kymmenien myllyjen läpi tuotantovaiheessa ei taida olla parhaimmillaan ortoperspektassa. Sanoisin niiden äänimaailmaa keinotekoiseksi kaikkine kikkailuineen ja tahallisine vaihevirheineen. Ortoperspekta ei lyönyt itseään läpi, koska Köykkä ei ollut sen tyylinen liikemies ja isoja rahoja ei ollut mukana kuvioissa.
 



Liukusäätö stereo ja monotoiston välillä plus mahdollisuus vaihtaa kanavat ristiin.


Huomasin melko pian jättäväni säätöpotikan sinne ja välille. Niinpä kolvasin tilalle kiinteän kytkennän. Kun laitteistoni, jossa ei äänen voimakkuuden säätimen lisäksi muita säätöjä ole, on taas vaihteeksi jotenkin tummasävyinen, joka voi olla tulos laajakaistakaiuttimien summaamisesta (?), niin tein tuohon lisukkeena kevyen diskanttikorostuksen.

Varsinkin muualta kuin ihan keskilinjalta kuunnellessa tässä on nyt semmoista OP:n tilantuntua. Toinen Visaton BG-20 dominoi ja toinen melkein samansisältöinen ääntää vähän kauempana, muttei kuitenkaan ihan samaa. Korneimmat äänitteet, joihin on miksattu soittajia pelkästään toiseen kanavaan, rauhottuvat tällä ”ihan normaaleiksi”, eivätkä ala OP:n tavoin ilman säätämisiä kuulua pääasiassa sivuseiniltä.

Viivelinjallinen erotuskanava on ollut mielessä, mutta tätä kirjoitettaessa tuntuu, etten sitä taida tarvita lainkaan.
 
SOP ja stereokuva

Monissa ketjuissa väännetään kättä stereokuvasta. Joskus HiFi-harrastajat tuskailevat sitä, että pienikin muutos kaiuttimien sijainnissa sotkee kuulemma stereokuvan pahanpäiväisesti. Stereokuva siirtyy sivusuunnassa tai sitten se menee jotenkin epämääräiseksi, jolloin musiikista katoaa nautittavuus.

Itse en ole koskaan tavoitellut kaksikanavaisella stereollakaan hyvää stereokuvaa, vaan tavoittenani on aina ollut musiikin avarasointisuus ja hyvä tilantuntu. Todellisuudessa en edes tarkalleen tiedä, mitä koko käsitteellä stereokuva oikein tarkoitetaan.

Käsitykseni mukaan kaksikanavaisen stereon toisto on parhaimmillaan, kun tilaäänet saadaan toistumaan kohtuullisesti. Ilmeisesti tarkalleen spotissa istuttaessa tilantuntu on parhaimmillaan, ja silloin ilmeisesti stereokuvakin on kunnossa. Olen ymmärtänyt niin, että hyvää stereokuvaa tavoiteltaessa kokeneimmat harrastajat mittailevat kaiuttimien paikkoja jopa yhden cm tarkuudella?? Jos kunnollinen kuuluvuus (stereokuva kunnossa) on näin paikkasidonnaista, niin jotkut asiat on stereojärjestelmässä tehty väärin. Eihän oikeassa konserttisalissakaan "stereokuva" mihinkään katoa, vaikka vaihtaisi istumapaikkaa vierustoverin kanssa. Miten sitten olohuoneessa stereokuva menee pilalle, jos kuuntelija siirtyy vaikka 1 metrin sivusuunnassa?

Kokemusteni mukaan SOP-stereossa ei ole mitään ongelmia stereokuvan kanssa, sillä SOP-säätöyksiköllä toisto saadaan aina avarasointiseksi, jolloin kaksikavnavaisesta stereosta tuttu stereokuva (avarasointisuus) saadaan leviämään tasaisesti koko kuuntelutilaan. SOP-stereossa kuuntelupaikan reilukaan muuttaminen ei huononna musiikin nautittavuutta, vaan hyvinkin laajalla alueella kuuntelutilassa istutaan parhailla paikoilla. Musiikin avarasointisuudesta päätellen SOP-stereossa stereokuva on siis automaattisesti kunnossa. Kaiuttimien paikkoja ei tarvitse mittailla senttimetrien tarkkuudella, vaan tärkeintä on se, että kuuntelutilaan saadaan sivuseiniltä oikealla tavalla ja sopivalla tasolla oikeita tilaääniä.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Mielestäni OP:n suuri ongelma on se, että sitä pitää säätää alinomaa. On herkkä äänitteelle. Jos äänilähde soittelee satunnaista musiikkia eri esittäjiltä, niin on se melkoinen riesa olla käsi säätimellä vääntelemässä kullekin kappaleelle oikea tilantuntu.

Koska monokuuntelussa riesa on pienempi kuin stereolla, niin omassa viritelmässäni laitoin asetukset jonnekin monon ja stereon välimaastoon. Säätimiä ei ole kuin kokonaisäänenvoimakkuudelle.
 
Mielestäni OP:n suuri ongelma on se, että sitä pitää säätää alinomaa. On herkkä äänitteelle. Jos äänilähde soittelee satunnaista musiikkia eri esittäjiltä, niin on se melkoinen riesa olla käsi säätimellä vääntelemässä kullekin kappaleelle oikea tilantuntu.

Koska monokuuntelussa riesa on pienempi kuin stereolla, niin omassa viritelmässäni laitoin asetukset jonnekin monon ja stereon välimaastoon. Säätimiä ei ole kuin kokonaisäänenvoimakkuudelle.
Hei. Itselläni on viiden kaiuttimen SOP-järjestelmä kotona, enkä ole kokenut, että pitää säätää juurikaan enempää kuin kaksikanavajärjestelmää. Sen sijaan etuna koen, että kuuntelupaikka on erittäin laaja. Toki aina voi optimoida, jos haluaa ja silloinhan saa yrittää säätää jatkuvasti. Mutta en juuri koe tätä ongelmaksi, koska riittävän hyvät asetukset riittävät. Lisäksi on olemassa äänitteitä, joita ei pysty kuuntelemaan kaksikanavallakaan ilman säätöä. MUTTA: Ehkä itse koen eniten tarvitsevani keskikanavaa stereojärjestelmääni: Tällöin toisinaan yhteen kanavaan tallennettu raita ei ole niin hallitseva. Siis keskelle summa volumesäädöllä. Kytkentääsi (viestissä #293) en ole kokeillut, mutta meinaan kyllä.
 
Todellisuudessa en edes tarkalleen tiedä, mitä koko käsitteellä stereokuva oikein tarkoitetaan.
Minullakaan ei ole ikinä ollut mitään hajua koko jutusta. Tähän päivään mennessä en muista koskaan kuulleeni settiä, jossa ääni ei nimenomaan paikannu eri kaiuttimiin. En ole koskaan kuullut ääntä esim. "kaiuttimien välisestä keskipisteestä". Eräs kaverini väitti, että minulla on korvat fyysisesti leveämmällä ja/tai erilaisessa kulmassa kuin muilla ihmisillä, josta johtuu tehokkaampi suuntakuulo sivusuunnassa.

-Jouni
 
Minullakaan ei ole ikinä ollut mitään hajua koko jutusta. Tähän päivään mennessä en muista koskaan kuulleeni settiä, jossa ääni ei nimenomaan paikannu eri kaiuttimiin. En ole koskaan kuullut ääntä esim. "kaiuttimien välisestä keskipisteestä". Eräs kaverini väitti, että minulla on korvat fyysisesti leveämmällä ja/tai erilaisessa kulmassa kuin muilla ihmisillä, josta johtuu tehokkaampi suuntakuulo sivusuunnassa.

-Jouni
Stereotoistohan perustuu suuntakuulon huijaamiseen, koska ääni tosiassa tulee kahdesta kaiuttimesta. Asianhan voisi sanoa myös niin päin, että sinun kuuloaistiasi on vaikeampi huijata.
 
Eihän oikeassa konserttisalissakaan "stereokuva" mihinkään katoa, vaikka vaihtaisi istumapaikkaa vierustoverin kanssa. Miten sitten olohuoneessa stereokuva menee pilalle, jos kuuntelija siirtyy vaikka 1 metrin sivusuunnassa?
Oikea konserttisali on täysin eri asia kuin kuunteluhuone.

Viritäpä vaikka 3 metrin sivuilla oleva kuuntelukolmio, kuuntele ensin spotissa ja siirry sen jälkeen metri sivuun. Ellet huomaa eroa, missään, ei tämä SOP ole enää pelastava tekijä.
 
Back
Ylös