Kuolemattomia Mozart-tulkintoja?

Tawe sanoi:
En lainaa vinyyliä koskaan kenellekkään - periaatekysymys. Noi kaikki on myyten saatavana vinykkänä Speakers Cornerin kataloogista - itsellä on noista toistaiseksi vain yksi.

Ok.
 
Kiitti linkistä! Mozartin tulkitsija saisi minun mielestäni tullakin saksalaiselta kielialueelta, joten tuopa on mielenkiintoinen julkaisusarja. Tietysti tuon ajan ylhäisö oli oppinutta ja taisi monia kieliä, mutta kuitenkin.

Tawen juttuun lisään vielä sen verran, että tosimies ei lainaa neljää asiaa kenellekään: naista, hammasharjaa, veekasia ja vinyylilevyjä :D
 
Makuasioista ei kannata kiistellä mutta eipä tule mieleen säväyttäviä vanhoja Mozart levytyksiä vaikka kyllä niitäkin varmaan on?
Mielestäni vanhaan tyyliin Mozartia ja klassismin ajan musiikkia soitettiin liian "romanttisella" touchilla eikä välttämättä ajateltu sitä aikakautta ja tyyliä milloin ne oli sävelletty. Vanhaa Karajania ja Mozartin sinfonioita
muistelen kauhulla... Ylipateettista mahtipontista ,liikaa vibraattoa .epävireistä....

Periodisoittajia taasen voidaan syyttää turhan analyyttisestä ja kuivasta asenteesta,varsinkin jos ovat Brittejä!!!
Periodisoittajat ovat kuitenkin pääsääntöisesti kiinnostuneita ensisijaisesti siitä ,miten mahdollisesti säveltäjä
itse oli teoksen ajatellut esittää, ja yrittävät toimia sen mukaan.

Kaikessa "kuivuudessaan" mielestäni Klarinettikonserton referenssilevytys kuuluu Hogwood/Pay

http://www.cduniverse.com/search/xx...larinet+Concerto,+Oboe+Concerto+/+Hogwood.htm

Lisäksi Franz Brugge Ton Koopman , Gardiner ,Norrington Etc kapellimestareista ovat levyttäneet erinomaisia
Mozartin itsensä näköisiä versioita . Varsinkin Koopman versiot sinfonioista ovat hyviä (Erato)

Vaikka Mozart onkin klassismin lahjakkain säveltäjä niin sama aikakausi poiki uskomattoman määrän huippumiehiä.
Esim (Nuorin poika) Johan Christian Bach ja tämä levy
http://www.arkivmusic.com/classical...ole1=1&bcorder=1&album_group=8&comp_id=239193

Yllä mainittu levy vasta sopii "Rokkarille jonka mielestä Klassinen on tylsää"

Unohtaa ei voi tietenkään järjestelmällistä työjuhtaa Joseph Haydnia joka sai aikanaan yli sata sinfoniaa sekä käsittämättömän määrän kaikenlaista musaa

Ylittämätön suosikkini
http://inkpot.com/classical/haydnvcoin.html

Niin tässä vähän Mozartia ja vähän sen vierestä.


Kävinpä Prahassa asunnossa jossa Mozart viimeisteli Don Giovannia vain joitakin tunteja ennen ensi esitystä Omin lupineni pimputtelin joitakin säveliä Mozartin itsensä käyttämästä Fortepianosta ja kuvittelin eläväni 1780 luvulla. Tuli sellainen tuntu että Mozart oli oman aikansa yhen sortin ADHD joka osas mestarillisesti oman juttunsa mutta muut asiat sillä menikin sitten mettään??? Ota ja tiiä??? Huippujätkä Oikeastaan sen teokset on Poppista ???


Pappa
 
Aiheesta itsekin innostuneena ;) kuuntelen pitkästä aikaa Eine Kleine Nachtmusikia. Naxosin halpasarjaa tämäkin, mutta paremmasta päästä. Capella Istropolitana, ihan hyvä esitys.

Mozart oli kylläkin [Amadeus-elokuvan perusteella] oman aikansa rokkari. Hän pisti haisemaan, kyseenalaisti "tylsien italialaisten" hovimuusikoiden auktoriteettia, eikä kuvia kumarrellut. Näin muutama vuosi sitten myös Amadeus-näytelmän Kuopion kaupunginteatterissa. Ylenpalttisesta pissi-kakka-huumorista huolimatta erittäin vaikuttava esitys!!!

Vaimo oli pari vuotta sitten kävellyt Prahassa Mozartin kotitalon ohi. Hänelle oli tullut vastustamaton halu koskettaa talon seinää, mutta ei kuitenkaan lopulta ilennyt, kun oli seurueen mukana :D
 
Hyvän tuulen musiikkia kaiken kaikkiaan. Luin jostakin, että ovat Japanissa jopa määränneet Mozartia masennuksen hoitoon.

Toisaalta Mozart ei liene välttänyt myöskään lapsinerouteen kohdistuvia lieveilmiöitä. Arvoitukseksi jää, olisiko iän myötä sävellykset johtaneet Beethovenin kiehtovien, mutta moniselitteisten myöhäisten jousikvartettojen kaltaisiin teoksiin. Keskeneräiseksi jäänyt Sielunmessu kieli jonkinlaisesta muutoksesta.
 
Vinski sanoi:
Hyvän tuulen musiikkia kaiken kaikkiaan. Luin jostakin, että ovat Japanissa jopa määränneet Mozartia masennuksen hoitoon.

Toisaalta Mozart ei liene välttänyt myöskään lapsinerouteen kohdistuvia lieveilmiöitä. Arvoitukseksi jää, olisiko iän myötä sävellykset johtaneet Beethovenin kiehtovien, mutta moniselitteisten myöhäisten jousikvartettojen kaltaisiin teoksiin. Keskeneräiseksi jäänyt Sielunmessu kieli jonkinlaisesta muutoksesta.

Aivan varmasti olisi muuttunut, ei epäilystäkään. Esim. aiemmin mainitsemani A-duuri klarinettikonsertto K. 622 on eka kuulemalta kaunista poutapilvillä liihottellua, mutta siinä on kuitenkin (minun mielestäni) surumielinen pohjaväre. Vaikuttava teos.

Herra B:n jousikvartettoja minä en tosin tunne ollenkaan, joten en voi verrata.
 
Back
Ylös