Kun sisältö ja muoto eivät kohtaa

[v-a]

Oletko törmännyt musiikissa häiritsevän hölmöihin tulkintoihin tai omituisesti valittuihin tulkitsijoihin, joiden jäljiltä jää kummastunut olo pitemmäksi aikaa? Itselläni näitä on kolme ylitse muiden.

Lapsena näin televisiossa nuoren Markku Aron laulamassa Kadutko nyt Tom Dooleyn. Markku svengasi hymy korvissa asti läpi koko nuoren miehen karmean hirttotarinan aivan kun kyseessä olisi ollut kovastkin iloinen asia.

Nuoruusmuistoihini kuuluu myös elämänsä pulleimassa kunnossa esiintyvä Reijo Frank, joka tulkisti väkevästi, että "kylmä nälkä on aina vieraanamme" yltäen juuri ja juuri soittamaan valtavan mahansa päällä lepäävää kitaraa.

Tuorein tapaus on muutaman vuoden takaa, kun Kuopion suuri tulkitsija Sakari Kuosmanen kajautteli koko jämreän kroppansa paatoksella keskelle kaunista joululaulua Himalajan kokoisen mölinän sanoista "on äiti laittanut kystä kyllä." Vieläkään en ole keksinyt, miksi äitimuorin jouluruuan laitosta piti niin valtavasti karjaista.

Onko vastaavia kokemuksia?

v-a

 

[JWB]

No muutaman kerran on joutunut todistamaan Aikuinen nainen- kappaleen esitystä miespuolisen esittäjän toimesta, enkä ole varmasti ainut. Nämä siis lähinnä karaokeversioina, joita v-a ei varmaankaan hakenut, mutta halusin kuitenkin tuoda julki tämän kansakuntaamme traumatisoivan ilmiön.

 

[TapsaS]

Itselläni on kokemus, joka taisi traumatisoida meikäläisen loppuiäksi. Noin kymmenen vuotta sitten satuin kaupunginosani (Vuosaari, Helsinki) kesätapahtumaan, jossa esiintyi iäkkäämmistä rouvista koostuva kuoro. Leidit kajauttivat ensin reippaasti Juicen ryyppykertomuksen viidennestätoista yöstä, joka saapuu painajaisineen. Tämän jälkeen he kiekaisivat käyvänsä ahon laitaa ilman paitaa, jonka jälkeen olikin minun vuoroni nähdä painajaisia. Huh!

t. Tapsa

 

[Soininen]

Viime talvena Afrikan länsirannikon turistirysässä hotellilla soitteli pari iltaa viikossa yhden mustan miehen midiorkesteri vetäen about kaikki pop/rock-musiikin klassikot Louis Armstrong-imitaatiolla ja englantia aivan käsittämättömällä tavalla ääntäen. Harmillista ettei herralla ollut äänitettä olemassa. Lienee absurdein musiikkiesitys satunnaisten Spurgu-ottaa-kitaran-käteensä-Kujiksessa-ja-laulaa-rakkaudesta-tiedostamattomalle-yleisölle-esitysten jälkeen.
Ja Matias Sassalin Elämää Juoksuhaudoissa on kanssa upea.

 

[v-a]

Mukavaa, että muillekin on sattunut näitä elämän kohokohtia. Noista muistukin mielen vielä yksi.

Olimme Saksassa Cebit-messuilla joskus 90-luvun alussa viettämässä iltaa valtavassa oluthallissa. Kaksikerroksisen salin molemmin puolin sijaitsivat parvet, joille saksalainen nahkahousuorkesteri torvineen oli hajaantunut soittamaan stereona. Illan huipennus oli kökkönä torvisovituksena vetäisty Queenin We Are The Champions, joka innosti suomalaiset teleammattilaiset huimaan laulunmölinään sekä, sytkäreiden puutteessa, kohottamaan kännykkänsä aaltoilevaksi valomereksi päittensä ylle. Kokemus oli hämmentävä.

v-a

 

[kuzma]

Tänään viimeksi sain tuntea lievää myötähäpeää käydessäni katsomassa/kuuntelemassa Kuopion musiikkikeskuksessa esitettyä Mustalaisruhtinatar-operettia. En kuitenkaan viitsi mennä yksityiskohtiin. Suurimmalle osasta loppuunmyytyä salia se tuntui menevän täydestä kuin väärä raha, joten se kai se on pääasia. Olihan siinä esityksessä toki paljon hyvääkin, mutta lievä uskottavuusongelma roolituksessa, ja aika pahaa äänen kantavuusongelmaa muutamilla laulusolisteilla. Lauloivat siis suomeksi sanottuna aivan liian hiljaa. Ja ylä-C:kin jäi luonnollisesti laulamatta. Se, että lähes nukahdin esityksen aikana pari kertaa, johtui edellisenä iltana pitkäksi venyneestä rockabillykeikasta, mutta se on eri juttu se.

 

[Mazgurth]

Harvat täällä tietävät, mutta Denial of God livenä....
Musiikki on tajuttoman kovaa black metallia, mutta livenä tuli todistettua Spinal Tap.

 

[v-a]

^Oliko volat yhdessätoista?

v-a

 

[Mazgurth]

^Oliko volat yhdessätoista?

v-a

Ei, mutta liian pieniä styroksisia hautakiviä kylläkin...

 

[Tawe]

Ei, mutta liian pieniä styroksisia hautakiviä kylläkin...

Heh, se Spinal Tapin muutaman tuuman korkuinen Stonehenge oli kyllä hauska kun äijät ja ne kääpiödruidit kompuroi siihin lavalla! Mutta tiedättekö mistä tosielämän tapahtumasta tuli tuohon idis?

 

[javakalle]

Yks hienoimmista tulkinnoista mitä on tullu todistettua: Oltiin 2008 ajamassa cannonball bike run marokossa, yhdessä casablancan viiden tähden hotellissa veti marokkolainen äijä yksinään hissimusaa. Puku päällä, wannabe sinatra meininkiä. Juotiin siinä bisset ja huomattiin että äijä vetää yksinään playbackiä. Ja siis pelkkä mikki ja mies, heiluu aulabaarin nurkassa korokkeella yksinään. Yleisöä noin kymmenen. Eläytyminen oli sitä luokkaa että oli varmaan provikkapalkalla, tunteella kisko. Paikalliset pukuherrat vetää vieressä konua tärkeen näkösinä eikä kukaan noteeraa herraa. Dirty job but man's got to do what mans got to do...

 

[Jari]

Mutta tiedättekö mistä tosielämän tapahtumasta tuli tuohon idis?

Noh, kertoo nyt.

 

[Karlsson]

Tämä voisi olla hyvin tuolla hauskimmissa mediafileissä, mutta kun tuo oopperapuoli kerta korkattiin:

http://www.youtube.com/watch?v=VLxAWbT2NhU

Hämmästyttävää on, että tämä esitys on näytetty vielä Serbian TV:ssä. Lieneekö ollut ihan suora lähetys, mikä tietysti voisi selittää esiintymisjännitykseen kumotut pari -kuustoista taskumattia. Varoituksena, että tämän jälkeen et välttämättä enää koskaan kuule Carmenia kuten ennen.

 

[Mika K]

^ Piti prkl tuokin katsoa. Ei hyvää päivää..

 

[v-a]

^Kanssamuusikoille ja yleisölle tosi rattoisa tilanne.

v-a

 

[PMT]

Hauska yhteensattuma, kun juuri Carmenista meinasin laittaa omat kokemukset Helsingin Oopperasta ja muodon & sisällön sopimattomuudesta. Tuossa tapauksessa hehkeää mustalaistyttöä esitti toistasataakiloinen keijukainen, joka nippa nappa pääsi pöydälle tanssimaan. Nauratti niin, että häiritsin kanssakatsojia. On se ooppera vaan niin hubaa... Jostain syystä nuo sopraanot ovat aina kunnon tynnyreitä ja silti, tämän ollessa yleisesti tiedossa, niille pitää kirjoittaa nuorta ja kaunista tyttöä kuuvaavat roolit. Toisin kun sopraano Memoirs of the Geishassa Met Operassa, nämä suomalaiset sopraanot ovat vielä naamariltaankin aika kaukana roolihahmoistaan.

 

[v-a]

^Tuostapa nousi mieleen vastaavan tapainen kokemus Kansallisoopperasta. Joku ulkomainen tä(h)ti esitti kuuluisa Salomen seitsemän hunnun tanssin ns. rohkeasti, eli ihan rinnat paljaiksi asti riisuen. Mutta koko esitys on niin sulotonta tallustelua pitkin poikin näyttämöä, että touhusta nousi mieleen Kummelin vanha sketsi Seksipuhelimessa. Oli hieman hankala seurata oopperaa, kun mielessä pyöri vaan Silvennoinen replikoimassa: "Ottaa paidan pooois. Ottaa hameen pooois."

v-a

 

[kre]

Jostain syystä nuo sopraanot ovat aina kunnon tynnyreitä ja silti, tämän ollessa yleisesti tiedossa, niille pitää kirjoittaa nuorta ja kaunista tyttöä kuuvaavat roolit.

Check your facts, sir.

 

[PMT]

Ja ei kun oopperaan -> Missäs päin maailmaa tuollainen lady laulelee?

Tässä tämänastinen todellisuus:

 

[kre]

Kyseessähän oli siis Angela Gheorghiu. Häntä pääsee valitettavasti kuulemaan vain maailman parhaimmissa ooopperataloissa. Kysyntää kun tuntuu olevan.

Tässä muutaman muu tämän hetken huippusopraano, joka ei ainakaan vielä ole tynnyrinmuotoinen:

Renee Fleming

Anna Netrebko