Kun musiikki katosi kodista

Koodailuissa on semmoinen suositeltu periaate kuin loose coupling. Ei tarkoita irtosuhteita vaan sitä että kahden järjestelmän rajapinta tehdään niin että toisen muutos ei aiheuta muutosta toiseen. Hifeissä on hyvä pitää sama ajatus. Ei ole kiinteästi rakenteisiin tehtyä järjestelmää helppo lähteä päivittämään parempaan.
--
Muta katoamista, mietin usein minkä verran tarjotulla musiikilla on sen kanssa tekemistä. Ihmiset muuttuvat ja niin musiikkimakukin, mutta onko sillä mahdollisuuksia kehittyä? Soiko taustamusiikkina sitä samaa vuodesta toiseen ja haluaako sitä enää edes kuunnella, iskeekö vain kyllästyminen ja sen jälkeen hiljaisuus?
 
Asuntoon integroitujen laitteiden kanssa loose coupling -periaattetta voisi noudattaa joko käyttämällä passiivikaiuttimia (l. pelkkä kaiutinkaapeli seinän sisään), tai viemällä jokaiselle kaiuttimille myös sähköliitännän ja riittävän suuren halkaisijan omaavan putkituksen.
 
Ajattelin integrointia hieman pidemmälle vietynä eli kaikki kaiuttimet on upotettu kattoon/seiniin. Näissä ei kai ole standardointia niin pitkällä että voisi vaihtaa merkistä/mallista toiseen ihan vain kajarin vaihtamalla samaan koloon.
 
Meillä talo rakennettiin v1991. Silloin asennutin varuilta putkia johtoja varten pitkin poikin eli juuri varautuakseni mm. kaiutinpiuhavetoihin tms. jota ei silloin voinut vielä ennakoida. Kaikki tyhjät putket ovat sellaisiksi jääneet. Antennijohdoilla kyllä on käyttöä ja olisi saanut olla paikkoja vielä joku lisääkin.

Tuskinpa mikään talotoimittaja kehtaisi älyratkaisujaan piuhoja pitkin tarjota.

Kiinteästi integroidusti asennettujen langattomien laitteistojen osalta olen sikäli skeptinen, että varmaan käytännössä on aina pakko viimeistään kolmen vuoden välein hankkia uusi älypuhelin eikä sitten ole enää varmuutta tuesta asennetulle äänentoistolaitteistolla. Ja mikä sen tietää, missä kohtaa huonetta on optimi paikka kaiuttimille - no katossa jossain, mutta missä.
 
Jos seinään upottaminen on se juttu niin voihan niihin pistää asennuslevyn ja muotoilla sinne seinän sisään kotelon. Genelecillä on asennussarjat upotukselle. Luultavasti muille merkeille löytää yleissarjoja tiivistiämiseen.

ite näkisin sähkön syötön kauttimille isoimmaksi ongelmaksi.
 
Itse ennemmin integroisin kaiuttimet ja soittopelin johonkin huonekaluun, samaan tyyliin kuin vanhanajan radio-levysoitin-levyhylly-kaiutinkaapistot, ne semmoiset viilutetut piirongintapaiset. Joku verstas tuolla Lahden-Kouvolan(?) seudulla teki sellaisia TV-tasoja joissa oli kiinteästi asennettu laadukkaat kaiuttimet, ja keskellä oli kotelo jossa oli joku kaupallinen AV-vahvari setupit tehtynä ja asennettuna ”piilossa”. Sikäli kätevä ratkaisu että jos sattuu se vaffi kosahtamaan, niin sen voi korvata toisella. Piiloon asennettu käyttöliittymävehje tietysti edellyttää että on telkkari, mutta kai noihin jotain webbipohjaisiakin appsikaatioita on.
 
Hifi-liikkeen mainos eilisen (3.5) Hesarissa. Naivismia vai realistinen tulevaisuuskuva? Joka huoneessa soi uppokaiuttimista jotain taustahuttua? Keskusradio kotiin. Onnellinen perhe: Kannustalo, isä, äiti, kaksi lasta, koira, premiumauto ja boset seinissä? Tuleeko musiikki takaisin?
Jos musiikki on musiikin kulutusta, niin miksi ei ja suurimmalle osalle riittävän hyvä on riittävä kunhan bassot kuuluu. Marginalisoituuko musiikin kuuntelu harrastamisena yhä selvemmin?
katso liitettä 161555
No kyllähän joka huoneessa on oma stereo. Niissä joissa tarvitsee. En ottaisi ilmaiseksikaan mitään kaupan taustamelusaastegeneraattoria...
 
  • Tykkää
Reaktiot: B20
Ajattelin integrointia hieman pidemmälle vietynä eli kaikki kaiuttimet on upotettu kattoon/seiniin. Näissä ei kai ole standardointia niin pitkällä että voisi vaihtaa merkistä/mallista toiseen ihan vain kajarin vaihtamalla samaan koloon.
Ite oon haaveillut pitkään seinään upotetuista kaiuttimista, ihan sen takia että en haluaisi mitään erillisiä pömpeleitä olohuoneeseen vaan huomaamattomaksi ja silti laadukkaaksi esim genelec yms...ehkä tämä haave vielä joskus toteutuu.
 
Tuli luettua ketju alusta loppuun tässä yön pimeinä tunteina. Paljon samoja havaintoja kuin muillakin tästä, että isot lattiakaiuttimet on olohuoneista hävinneet. Jos kaiuttimet löytyy olohuoneesta, tuppaa ne lähtökohtaisesti olemaan jotain keskikokoisia Iisalmen tehtaan tuotoksia telkkarin yhteydessä. Toisin kuin osa täällä, uskoisin että monet nuoret arvostavat hyvää ääntä enemmän kuin vaikka 15 vuotta sitten, mp3:n kulta-ajalla. Ei 128kbps bitratea varmaan missään ole enää defaulttina. Kodinkonefirmojen mainoksissakin kuulokkeiden keskihinnat huitelevat jo sadan euron tuolla puolen. Kuka olisi teinille ostanut 600 markan kuulokkeet 90-luvulla? Lisäksi eihän nämä design-kuulokkeet mitä teinit käyttää, beatsit ja airpodit yms. nyt ihan posketonta kuraa kai ole, en ole kokeillut.

Tapa kuunnella musiikkia voi hyvinkin muuttua iän myötä. Itse tuli teininä 2000-luvun taitteessa kuunneltua oman musiikkimaun mukaista musiikkia todella paljon taustalla, mitä vain touhutessa. Nyttemmin tulee kuunneltua yhtä lailla paljon musiikkia, mutta lähes pelkästään radiosta huttua taustalla, rikkomaan hiljaisuus. Aamukahvi ja fillarointi vaan huutavat jotain audioärsykettä kylkeen. Näihin tilanteisiin ei oikein se oman musiikkimaun mukainen musiikki sovi, siihen tavallaan syventyy liiaksi. Tästä syystä esim. työskennellessä voi korkeintaan kuunnella radiota, joskin uutta asiaa opetellessa puhdas hiljaisuus on paras. Sitten kun tekee mieli kuunnella jotain hyvää musiikkia niin laitan älppärin pyörimään, istahdan sohvalle ja laitan silmät kiinni. Muutenkin itsellä musiikista nauttiminen menee hyvin kausiluontoisesti. Olen varmaan tänä vuonna harjoittanut aktiivista kuuntelua enemmän kuin kahtena edellisenä vuotena yhteensä. Laitteistopäivitykset taas suunnitteilla...
 
Ite oon haaveillut pitkään seinään upotetuista kaiuttimista, ihan sen takia että en haluaisi mitään erillisiä pömpeleitä olohuoneeseen vaan huomaamattomaksi ja silti laadukkaaksi esim genelec yms...ehkä tämä haave vielä joskus toteutuu.

Nyt nopasti sisustuslehtiin kuvia olohuoneista minne on upotettu isot studiomonitorit seiniin. Nämä löytyy kyllä itselläkin sieltä "jos voitan lotossa" -listalta.
 
^^ 100 € nyt ja 600 mk 90-luvulla eivät taida olla samantehoisia ostovälineitä aikakausillaan. Muutoin samaa mieltä ja pointin ymmärsin.
 
Mun harrastus alkoi ensin nappaamalla faijan vanhat pionerin erillissarjat ittelle kun se päivitti jotkut Yamahan natural sound sarjalaiset itselleen, ennen tätä menin ghettoblasterilla. Teininä puhuin sitten alennusmyynnistä Jamon Cornet 40 IV jalustakaiuttimet ja jonkun Denonin viritinvaffin. Marantzin cd- soittimen ostin heti kun kesätyöt budjetin sallivat.

Tällä hetkellä musa soi diy LS3/5 kaiuttimista ja diy d-luokkalaisesta vahvista eniten, sopivan pienet omaan silmään ja suljetun, seinän läheisyyttä hyödyntävän kaiuttimen tarjoama tekstuuri & helppous puhuttelevat.

Sellaisen huomion tässä olen vuosien varrella tehnyt, että suurin osa tuntemistani ihmisistä kuuntelee musiikkia taustalla ja niin hiljaa, ettei puhuessa tarvitse korottaa omaa ääntään - ja kun ikä vie kuuloa, tuo taustamusiikin taso laskee entisestään. Pätee yllättävästi myös todella moniin tuntemiini musiikin harrastajiin & muusikoihin. En edes taida tuntea yhtään muusikkoa, joka olisi panostanut muutamaa satasta enempää kotihifiin - koti/etästudiossa toki sitten voi löytyä vaikka mitä. Itsekin, jos tänään ois muutama tonni taskussa ylimääräistä, taitaisin laittaa ne akustisen kitaraan.
 
Kesällä musiikki katoaa asunnosta.Vahvistin on kuin sähköpatteri ja asunto on kuuma jo muutenkin.. Aiempina kesinä olen pitänyt esim tivoli pal radion toistamassa edes tv ääntä.Ehkä se täytyy kaivaa jostakin esiin.
 
Muusikoille musiikki on etupäässä liveä.
Itse soitan bändissä vaikken ole pro. .... bändisoittohommissa on hifistely tipotiessään. Siellä ei paljoa soundilliset nyanssit erotu. Kamarunkkaaminen on sitten asia erikseen.

Kaapeleiden kanssa soundillinen säätö on aikamoista utopiaa kun painotus on siinä, ettei piuhojen kanssa ole kontaktiongelmia, ja tyytyväinen saa olla jos livenä omasta ja muiden soitosta kuulee sen verran ,että ylipäätään saa biisit soitetuksi.

Bändihommissa on vallalla hiukan eri realiteetit.

Ehkä siitä syystä en ole koskaan saanut mitään hifilaitteiden sähkö(lue: kaiutin- ja välikaapelit)johtojen soundillisista kokeiluista...🤷‍♂️
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reaktiot: tms
Olohuone ei ole enää oleskelutila. Keittiö on vienyt tätä roolia. Maalta kaupunkiin siirryttäessä iso pirtti siirrettiin mukana 60-70 -lukujen muuttoliikkeessä, mutta sittemmin olohuoneet ovat pienentyneet keittiöiden kasvaessa. Koti on tukikohta, jossa käydään syömässä, peseytymässä ja nukkumassa töiden ja harrasteiden lomassa.
Vastaan vanhempaan viestiin, mutta tätä kehityskulkua itse ihmettelen rajusti. Ovatko suurinosa ihmisistä sitten tasoa ihan mikä tahansa kämppä riittää, siellä käydän lähinnä nukkumassa. Eivätkö tällaiset ihmiset osaa rauhoittua esim hyvän kirjan tai hifisetin äärelle oikeasti fiilistelemään, vaan kokoajan pitää olla pöhisemässä ja tekemässä jotain. Itse olen ainakin niin koti-ihminen että ei omalla kohdalla tuollaisesta tukikohta-ajattelusta tulisi mitään. Kyllä se sauna ja genelecit pitää olla.
 
^ Sauna nyt on perusjuttu, se "pitää olla". Genelecit mulle "optional". Takka olkkarissa ja putkivahvistin työhuoneessa, musiikilliset erimielisyydet kun kannustavat kuulokekuunteluun siellä työhuoneen puolella ;) Ja lisäksi se että kun kuuntelen musiikkia, en halua mitään höpinöitä siihen päälle. Mutta tässä kun on kaupunkiin muuttoa ja/tai muutenvaan downsizingiä harkinnut, niin nää asiat just ovat niitä mitkä torppaavat. Sauna, takka, työhuone, terassi, verstas/talli... Bonusta olisi jonkinlainen näköala muualle kuin naapurin seinään, mieluiten vesialueelle, niin eipä se helppoa ole löytäää parempaakaan vaihtoehtoa kuin omakotitalo keskikokoisen maalaiskirkonkylän reunamilla. Järkihintaan siis jos ajattelee. Tää nykyinen on vähän niinkuin monen kaupunkilaisen "talviasuttava mökki" :)

Kyllä meillä viihdytään kotona ehkä turhankin hyvin, mutta on huomattu että silloin harvoin kun on vieraita, niin melkein aina jäädään istuskelemaan ruokapöydän ääreen vaikka ruuat on syöty ja/tai kahvit juotu. Ruokapöydän ääreen mahtuu mukavasti 8 henkeä, kymmenen ihan OK ja on siellä tainnut joskus 11-12 olla. Keittiö ja ruokailualue on jotain 30 neliötä varmaankin, samaa luokkaa kuin "olohuonealue", joka on siinä vieressä. Olohuone ei ehkä ole sillä tavalla kodikas tai "kutsuva", mutta se puoli on kyllä työn alla. Ja jos samalla niitä olkkarin musiikkivehkeitäkin päivittäisi. Se on kakkossetti, tai liekö tuo edes mikään "setti", telkkari, pari jotain digipurkkia ja pikkuruiset genet.
 
Back
Ylös