Kotimaisia levyjä, joissa on viiden tähden soundit

  • Keskustelun aloittaja v-a
  • Aloituspäivämäärä
v-a sanoi:
Muistuuko kenelläkään mitään mieleen ihan valtavirtaiskelmän puolelta. Porin Pekka demosi pari vuotta sitten vinyyliltä Kari Tapion jollain livepläjäyksellä. Kuulosti aika hienolta ja oli mielenkiintoinen elämys kuunnella kunnon soundeilla musiikkia, jota yleensä kuule auto- tai mökkiradioista.

:) v-.a
Napsauta laajentaaksesi...

Onko tuo nyt iskelmää vai jotain crossoveria, mutta Johanna Kurkelan debyytissä "Hetki hiljaa" on nähty vaivaa, Riku Niemen jouset, hienot sovitukset ja kaikki. Muutkin artistin levyt kuulostavat hyviltä. Jorma Kääriäisen ja RNO:n yhteislevy kuulostaa myös asialliselta. Iskelmästä kun hieman pois liu'utaan mutta valtavirrassa pysytään: ainakin uudemmat Zenkkarien ja useimmat CMX:n levyt ovat myös ääniltään laadukkaita.
 
Hassu yhteensattuma: just kun täällä on kovasti hehkutettu Sir Elwoodin Hiljaisten värien lättyjen soundeja niin tänään hellasärö on näköjään ostanut kyseiseltä orkesterilta kahden cd:n boksin kympillä. Tässä on levyt Varjoissa vapaan maailman ja Yö tekee meistä varkaat. Ei hajuakaan miten nämä musiikin laadun tai soundien puolesta sijoittuvat bändin tuotantoon joten täytyypäs kuunnella ja ottaa selvää. Just lähti pyörimään tuo Yö tekee meistä varkaat, siinä on kissa kannessa joten se täytyy kuunnella ensin...
 
Yö tekee meistä varkaat ja Puoli viisi aamulla saavat täältäkin suositukset
 
Mun suositus on Erja Lyytisen It's A Blessing. Mainiot soundit IMO. Ja Pekka Pohjolan tuotanto aika mainiota myös tietysti, Heavy Jazz live esmes ja monet muut.
 
Hmm, noista Elwoodeista henk koht mielipiteeni: Bändin eka levy (Varjoissa vapaan maailman) on soundelitaan parempi kuin toka (Yö tekee meistä varkaat). Eka on selkeämpi ja konstailemattomampi. Tokan kohdalla on ruvettu kikkailemaan, mukana on kummallista ambienssia ja sehän onkin haastava juttu. Periaatteessa pidän siitä että esim. laulu kuuluu jossain tilassa mutta kun ambienssitouhuihin lähdetään niin silloin vaaditaan tuottajalta aika kovaa näkemystä. Täytyy melkein olla jokin Eno tai Lanois kyseessä että homma toimii ja kuulostaa eteeriseltä, mystiseltä tms. muuta jännää. Elwoodin tokalla sointi on monasti vain yksinkertaisesti etäistä ilman mitään kummempaa magiaa. Ei hyvä.

Musiikillisesti on sanottava että kertakuuntelun jälkeen nuo levyt eivät oikein puhutelleet meikäläistä, eivät aiheuttaneet minkäänlaisia tunnereaktioita. Ei ole mulle tuo bändi. Periaatteessa sympaattinen idea orkesterilla mutta ei voi mitään kun musiikki ei kosketa.
 
Groovy Eyesin High Flyin' But No Foolin' . Ääneltään ei kaikkein puhtain, äänikuva ja tunnelma välittyy kuitenkin oikein hyvin. Musiikin puolesta myös huippulevy

Eka Elwoodien levy on itellä suosikkilistalla, tullu tuo aikoinaan jätettyä amerikan mantereelle sukulaisten ihmeteltäväksi, vois kyllä hommata uudestaan..
 
Ihanaa olen pulassa!
Runsauden pulassa, ihanaa!
Ehdotuksilla uusilla,
silti maailmaa paiskokaa!

Ihan runolliseksi herkeää näistä vinkeistänne.

:) v-a
 
Shadowman sanoi:
Ohhoh, olipas hienon kuuloinen. Piti vartavasten lainata vaimon levyhyllystä ja kuunnella, kun oli vanhassa hifilehdessäkin rankattu 5 tähden levyksi.
Eppu Normaali ei sinällään ole hirveästi iskenyt, lie tullut nuoruudessa kuunneltua kyllästymiseen asti. Tämä vähän muutti mielipidettä ???
Napsauta laajentaaksesi...

Hieno comeback levy ja ykkösluokan osaamista tuotannollisesti, varmasti yksi parhaista mitä Suomessa on soundillisesti tehty.
 
Mielestäni Kauko Röyhkän tuotannosta "Puiden alla" on soundillisesti Kaukon paras. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukauksen äänitteet myöskin ansaitsevat mielestäni viisi tähteä.
 
Useimmilla Kauko Röyhkän levyillä on mielestäni sähköbasso hyvin seurattavissa ja laulu "pintaan miksattu". Tykkään ja suosittelen. Röyhkä, Rättö, Lehtisalo -levyä en kyllä suosittele, musiikki ei "puhuttele" täällä. Kun äskettäin vaihdoin tilapäisesti lattiakaiuttimeni Tuomelan kottaraispönttöihin (6/2), niin Markku Peltola: Buster Keaton tarkastaa idän ja lännen -cd, oli se levy, jolla äänenlaadulliset/koolliset erot kaiuttimien kesken olivat järkyttävän suuret, verrattuna sähköisemmin toteutetuihin äänitteisiin. Markku Peltolalle siis postuumit kiitokset.
 
^Kiitos muistutuksesta. Pitääpä kuunnella tuo Peltolan Keaton pitkästä aikaa. Tuosta Röyhkän bassojen (ja rumpujen) erinomaisesta seurattavuudesta olen samaa mieltä.

:) v-a
 
ville leinonen - suudelmitar
monet eppujen levyt erittäin hyvillä saundeilla
juicen remasterit, esmes pervers runoilija on hienosti. ajalleen sopivasti.
dave lindholm - just. ja monet muut.
soul captain band - laulajan valinta
zen cafe - useimmat levyt
69 eyes -devils
j karjalainen - villejä lupiineja, ja monta muutakin näistä uudemmista

tossa aika erilaisia otantoja, helpommin tuntuu löytyvän kotimaisista hyvin äänitettyjä kuin ulkomaisista. ainakin kun tuntee artistit ketkä tekee hyvin.
 
Myöskin Johanna IIvanainen Lennosta kii on hyvin äänitetty, uudemmasta levystä ei vielä tietoa. Tuomari Nurmion ja Alamaailman vasarat Kinaporin kalifaatti ansaitsee maininnan.
 
Mainitaan Scandinavian Music Group - Hölmö rakkaus ylpeä sydän, joka kuulostaa hyvin ilmavalta ja selkeältä.

Sir Elwoodin ensimmäinen kokoelma on kyllä kovin vaihteleva saundiltaan, vaikka hyviä kappaleita pitääkin sisällään.
 
Monia hyviä jo tullutkin, tässä muutama lisää:
Rajattoman levyt
Emma Salokoski ensemble
Pentti Hietasella myös yllättävän hyvää
Ja tietysti Lenni-Kallen levyt

(ps. aikoinaan tuo Mikko Kuustonen pääsi kyl positiivisesti yllättämään...)
 
hannis sanoi:
Sir Elwoodin ensimmäinen kokoelma on kyllä kovin vaihteleva saundiltaan, vaikka hyviä kappaleita pitääkin sisällään.
Napsauta laajentaaksesi...

No onhan siinä vierähtänyt melkein vuosikymmen ensimmäisten ja viimeisten biisien välillä...
 
Ari sanoi:
No onhan siinä vierähtänyt melkein vuosikymmen ensimmäisten ja viimeisten biisien välillä...
Napsauta laajentaaksesi...

Totta, mutta kun oli puhe tähtimäisistä soundeista. :D
 
Niin no, olisiko pitänyt masteroida kappaleet uudelleen ja vielä normalisoida tasot koko levylle? Kaupan päälle hieman kompuraa.

Eron kyllä huomaa ehkä selvimmin tuolle levylle uuden Kannelmäki-biisin ja Uusi isäntä -kappaleen välillä.
 
Pikaisella kuuntelulla Eero Raittinen & the noisy kinda men: Woodstock vaikuttaa harvinaisen hyvin äänitetyltä levyltä. Musiikissakaan ei valittamista :)
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös