Kompressoimatonta (pop-)musiikkia.

[alspe]

Mitkä artistit ja äänitteet olisivat popmusiikin saralla mahdollisimman dynaamisia ja vähän kompressoituja? Itse kuuntelen pääasiassa heavya eikä sieltä löydy oikein mitään äänitteitä joissa olisi "ilmaa" ja tilaa hengittää. Tulee ihan pää kipeäksi välissä kun ei hengähdystaukoa musiikki anna. Mutta minkä sitä voi kun hevistä tykkää... >

Ehdotelkaapas hengittäviä ja rauhoittavia tuotoksia, mieluiten silti "populaaria" musiikkia, eli ei mitään ambient-leijuntaa tai klassista välttämättä.

Progea kuuntelen myös. PF, Genesis, Tull jne...

 

[LaJazz]

Pekka Pohjola: Pewit
Toimii sekä ääni että musa.

 

[Matti Lehtinen]

Pekka Pohjola: Pewit
Toimii sekä ääni että musa.

Vähä oli hissimusaa mulle, mutta ääni toimii kyllä.

 

[esuko]

-Amy Winehouse
-Barenaked ladies
-the Corrs
-Macy Gray
-Maná
-Shakira(Espanjankieliset albumit)
-Tori Amos

Mitkään yllä olevesti eivät varsinaisesti ole mitään järisyttävän dynaamisia ja kompressoimattomia. Parempia kuitenkin kuin suurin osa pop-artisteista. Listalle olisi tietysti voinut pistää joitakin hifistyneitä pop-artisteja: Norah Jones, Diana Krall....
Nämä artistit tuppaa vain olemaan omasta mielestä musiikillisesti hengettömiä

 

[Hevimees]

Minä olen aina tykännyt kovasti Crash Test Dummiesin kolmesta ensimmäisestä levystä, eli The Ghosts That Haunt Me, God Shuffled His Feet ja A Worm's Life. Nämä antavat mukavasti vastapainoa hevin kuuntelulle, etenkin nuo kaksi ekaa. Kolmannella on menty säröisempään suuntaan.

Mikäli haluat heviä jossa on ilmaa ja tilaa hengittää, niin tutustu orkesteriin nimeltä Cause For Effect. On hieno

 

[rajani]

Tuolta naislaulajista bongasin tämän:
Rickie-Lee Jones

Kirjastosta nappasin yhden albumin mukaan ja äänitys hivelee korvia, dynamiikkaa löytyy ja vähän on rokahtaviakin piirteitä mukana, ettei ole ihan hissimusiikkia (sekin käy kyllä).

 

[vuorelam]

Moi.

Jeff Buckley - Grace levy on mielestäni hyvä. Lienee tullut tutuksi 24 sarjan mainoksesta...
David Gray - life in slow motion on myös mainio.

Pari kokeilemisen arvoista. Tiedä sitten miten kukin nuo luokittelee. Pop kategoriaan menevät minusta.

T: Vuorela

 

[sepi_3.0]

Ensinnä tulee mieleen TOTO, ainakin Seventh Onesta (-88) alkaen. Parissa seuraavassa, Kingdom of desire ja Tambu on kohtalaiset instrumentaalitkin siirappisemman kaman vastapainoksi. Näitä voi LUUKUTTAA silti sen ottamatta korviin, alin bassokin jytkii kivasti. Käheä lepakko Melissa Edheridge on myös kohtuullisesti tuotettua.

 

[Pesonen]

Ensinnä tulee mieleen TOTO, ainakin Seventh Onesta (-88) alkaen. Parissa seuraavassa, Kingdom of desire ja Tambu on kohtalaiset instrumentaalitkin siirappisemman kaman vastapainoksi. Näitä voi LUUKUTTAA silti sen ottamatta korviin, alin bassokin jytkii kivasti. Käheä lepakko Melissa Edheridge on myös kohtuullisesti tuotettua.

Tambulla ainakin on diskantti aika hyvin pinnassa. Muuten olisikin hyvin onnistunut äänite.

 

[sepi_3.0]

Tambulla ainakin on diskantti aika hyvin pinnassa. Muuten olisikin hyvin onnistunut äänite.

Mä en ole kiinnittänyt tuolla huomiota diskantin liiallisuuteen, edes Maggiella. Laita vaikka se biisi 2, ei siinä ole alussa symbaaleita ollenkaan mutta lattiatomit laittavat varmaan huonot vehkeet polvilleen. Liekö missään popissa enempää dynamiikkaa kuin tuolla levyllä? Mutta se instrumentaali on favoriitti. Hyvin hoituu rummutukset uudelta vainajan paikkaajalta.

 

[audioholic]

Toton Tambun bassot on vedetty täysin perseelleen.Ts. tasoa on aivan liikaa.

Toton Kingdom of Desiren miksausjälki puolestaan on teknisesti oikein mainio.

 

[sepi_3.0]

Toton Tambun bassot on vedetty täysin perseelleen.Ts. tasoa on aivan liikaa.

Näin olikin. Kolusin äsken Totot läpi. Seiska soi kivasti mutta hiljaa. Kingdom of desiressä on sopivan kuivan rouheat bassot, kpl. 7:n alku on mahtava! Tambun jälkeinen Mindfields on vähintään yhtä pahasti pilattu korostamalla alle 30hz taajuuksia. Velon volen saa pudottaa 5:stä 2:een tai kokonaan pois, muuten sokkeli halkeaa!

 

[Pesonen]

Mä en ole kiinnittänyt tuolla huomiota diskantin liiallisuuteen, edes Maggiella. Laita vaikka se biisi 2, ei siinä ole alussa symbaaleita ollenkaan mutta lattiatomit laittavat varmaan huonot vehkeet polvilleen. Liekö missään popissa enempää dynamiikkaa kuin tuolla levyllä? Mutta se instrumentaali on favoriitti. Hyvin hoituu rummutukset uudelta vainajan paikkaajalta.

Miten niin edes Maggiella? Nehän ovat pitkälle anteeksiantavat kaiuttimet, joten en edes olettaisi suurempia ongelmia. Korostamalla ei myöskään mielestäni hirveästi lisätä dynamiikkaa. Kieltämättä tuo levy soi paikoittain muhkeasti. Mutta kuuntelepa vaikka Dave gone skiing. Melkoinen kontrasti.

 

[sepi_3.0]

Miten niin edes Maggiella? Nehän ovat pitkälle anteeksiantavat kaiuttimet, joten en edes olettaisi suurempia ongelmia. Korostamalla ei myöskään mielestäni hirveästi lisätä dynamiikkaa. Kieltämättä tuo levy soi paikoittain muhkeasti. Mutta kuuntelepa vaikka Dave gone skiing. Melkoinen kontrasti.

Mun mielestä mitkään Maggiet eivät ole tylsän tuhnut vaan enempi mielenkiintoisesti lievästi kirkkaita. Mut niissä on se vastus/kela laitettavissa diskantille jos on liian "kova" huone. Kyllä nämä 3.6:t pysyy pitkään kun se nauhaelementti ei eroa edes lippulaivan vastaavasta mitenkään. Vasta näillä Maggieilla on alkanut erottamaan paremmin symbaalien kaiut suorasta äänestä. Sanotaanko että iso avara ääni kohtaa tarkkuuden.

Veikkaan että Revoilla bassot leikkautuu samalla tavalla 30hz:n paikkeilta kuten näillä lankuilla. Ilman subia nääs noiden uusimpien Totojen hirmuinen korostuma ei tule edes niin esille.

Meniskö se niin että kompressoidulla levyllä on pakko laittaa hiljemmalle mutta dynaamisemmalla tekee mieli vääntää toisinaan lujallekin kun ei ota korvista ja jalka vipattaa?

 

[Pesonen]

Mun mielestä mitkään Maggiet eivät ole tylsän tuhnut vaan enempi mielenkiintoisesti lievästi kirkkaita.

Huonosti säädettynä kenties diskantiltaan rasittavia, mutta kaiuttimen vika se ei ole. Anteeksiantavalla en kuitenkaan tarkoittanut tuhnua. Mistä lie sellaista olet kuullut?

Vasta näillä Maggieilla on alkanut erottamaan paremmin symbaalien kaiut suorasta äänestä. Sanotaanko että iso avara ääni kohtaa tarkkuuden.

Maggien äänen koko riippuu aika puhtaasti sijoittelusta. Kapealla sijoittelulla ääni ei ole tavallista isompi. Tarkkuus on ehkä subjektiivista, sillä mikään erottelukone Maggie ei mielestäni missään suhteessa ole. Ei edes ne isoimmat. Musiikin nauttimiseen kyvykkäällä oheiskalustolla kuitenkin erinomaiset.

Veikkaan että Revoilla bassot leikkautuu samalla tavalla 30hz:n paikkeilta kuten näillä lankuilla. Ilman subia nääs noiden uusimpien Totojen hirmuinen korostuma ei tule edes niin esille.

Menee suorana 20 Hz:iin tarvittaessa, mutta omani leikkaan kyllä aiemmin. Huone tosin korostaa noita taajuuksia jo niin paljon, että käytännössä subbari ei tuo ääneen yhtään mitään lisää musiikilla. Äänenpainettakin noista dipoleista lähtee kotitarpeiksi.

Meniskö se niin että kompressoidulla levyllä on pakko laittaa hiljemmalle mutta dynaamisemmalla tekee mieli vääntää toisinaan lujallekin kun ei ota korvista ja jalka vipattaa?

Jos homma toimii niin voi vääntää lujalle molemmilla. Se on eri asia jos levy on totaalisesti pilattu tai musiikki on huonoa.

 

[audioholic]

-Amy Winehouse

Tämän neitokaisen levyillä on tosiaan melko irtonainen l.hyvin taltioitu R&B bassosoundi.Hyvä vinkki!

Eukon itsensä voisi kyllä aivan hyvin filtteröidä pois häiritsemästä ja keskittyä vain taustan rytmiryhmän tekemisiin.

 

[Sementti]

Kyllä tuo Amyn levy on varsin hyvä, tosin lauluääni on ruuvvattu pirullisesti ruvelle :-\

 

[koopop]

Tambulla ainakin on diskantti aika hyvin pinnassa. Muuten olisikin hyvin onnistunut äänite.

Mihin huomiosi perustuu? Tambu on teknisesti yksi arvostetuimmista levyistä ammattiäänittäjien ja -miksaajien keskuudessa, eikä mielestäni ansaitse haukkuja yläpään miksauksen suhteen. Mun korvat ja mittarit ainakin osoittavat että kyseinen levy on Grammyn arvoinen teos.

Toton Tambun bassot on vedetty täysin perseelleen.Ts. tasoa on aivan liikaa.

Toton Kingdom of Desiren miksausjälki puolestaan on teknisesti oikein mainio.

Perustele! Tambun bassopuoli on mielestäni myös referenssitasoista jälkeä, ottaen huomioon albumin menestyksen ja arvostuksen. En ole millään levyllä juuri ikinä kuullut niin hyvää bassotoistoa, transienttien laatua ja itse sointia, jossa koko bassoalueessa on kyse. Tambun vaihevasteelle ja stereon tarkkuudelle saa hakea kilpailijaa.

Tambun ovat äänittäneet, miksanneet ja masteroineet yhdet maailman parhaimmista äänityöläisistä ja tuottajista. Ja tässä vaiheessa kai oli selvää ettei nyt puhuta taiteellisesta tuloksesta.

 

[audioholic]

Perustele! Tambun bassopuoli on mielestäni myös referenssitasoista jälkeä, ottaen huomioon albumin menestyksen ja arvostuksen. En ole millään levyllä juuri ikinä kuullut niin hyvää bassotoistoa, transienttien laatua ja itse sointia, jossa koko bassoalueessa on kyse. Tambun vaihevasteelle ja stereon tarkkuudelle saa hakea kilpailijaa.

Onhan ne Tambun bassot varmaan äänitetty ihan hyvin, mutta miksaus/masterointivaiheessa on hyllykorjausta tms. ekvalisointia livahtanut ala/keskibassolle "pikkuisen" liikaa, tehden soundista liian raskaan ja jyräävän kuuloisen.Jahka ehdin, pitääpä ottaa Tambu uudelleen suurennuslasin alle... en muista oliko levyn kaikissa biiseissä sama ongelma.

 

[koopop]

Liekö missään popissa enempää dynamiikkaa kuin tuolla levyllä?

Itseasiassa Tambu on aikansa kompressoiduimpia (ja limitoiduimpia) levyjä. Miksaus on tehty niin hyvin, ettei musiikki pumppaa, ja tässä astuu kuvaan myös musiikillinen sovitus, joka ilmavuudellaan edesauttaa sitä.

Aina kun puhutaan musiikin kompressoinnista, tulee muistaa konteksti ja aikakausi. Tambu soi itseasiassa oikein hyvin RMS: ltään, mikä siis kertoo reilusta kompressiosta, vaikka se ei olekaan samaa tasoa mitä 10 vuotta myöhemmin.

Kompressointi on helppo tunnistaa pumppauksestaan, mutta se ilmenee muullakin tavalla, kuten alamiddlen sointina mikä käy hyvin ilmi Tambulta. Se kuulostaa dynaamiselta, muttei ole.