Kolme näkemystä kajariksi

R Virtanen

Käyttäjä
Liittynyt
18.5.2007
Viestejä
732
Kaupunki
Hyvinkää
Näillä palstoilla on näkynyt osioita liittyen vanhempiinkin kajareihin. Nyt joululomalla jaksaa työltä vähän harrastaa. Syksy oli väsyttävä, mutta olin silti tilaisuudessa kuulla erilaisia kaiutintyyppejä. Jokainen kuulemani kaiutin perustui erilaiseen suunniteluun. Seikka, joka teki kiintoisaksi äänellisen lopputuloksen.

Ainoastaan yksi kuulemistani kaiuttimesta oli merkiltään tuttu. Infinity RS 2.5 tulee niinkin kaukaa kuin jo vuodelta 1979. Kyse on toteutuksesta, jossa yläalue 400 Hz:n jälkeen toimii dipolina firman omilla Emin & Emit nauhaelementeillä. Bassot toistuvat kajarin alustaosan tammesta ”vuoltuun” umpikoteloon sijoitetulla kymmentuumaisella. Kaiutin painaa n 50 kg

Toinen kuulemani oli Helmisen äskettäin maahantuoma Fischer@Fischer:n SN450 lattiakaiutin saksanmaalta. Kyseessä oli kolmitie bassorefleksi kaiutin. Kotelo oli nyt rakennettu aidosta kivestä. Kaiutin painokin sitten jo 86 kiloa, korkeutta oli 120 cm. Voi alkaa jo puhua ”raskaasta hifistä”, mutta kyse on silti tehtaan keskisarjaan sijoittuvasta mallista. Huippumalli SN 1000 painaa nimittäin 280 kiloa. Näitäkin on jo kuulemma tuotu suomeen. Pitää olla vahva lattia.

Kolmantena kuulin diy-pohjaista, jenkkiläisen Martin J Kingin speksein mukaan rakennettua, 2-tie baffelia. Bassotkin hoituivat 15 -tuumaisella dipoli toiminnalla. Keski- ja ylä- alueet taas toistuivat keskikokoisesta Fostexin laajakaista elementistä. Kaiuttimen jakosuodin oli laatuosista ja letitettyä Litz tyypistä diy-johtoa oli käytetty säästämättä. Toteutuksen tarkka paino jäi kysymättä, liikkuneen 30 kilon tietämissä. Elementit oli kiinnitetty massiivipuu levyyn. Puun laadulla oli kuulemma roolinsa ääneen. Ilmeisesti pehmeä kuusi oli se soivin puulaji?

Kuultujen kaiuttimien äänellisetkin piirteet tässä harrastuksessa yhä kiinnostavat – ainakin edes jonkin verran. :DKuvailenkin vielä ääntä hyvin pelkistetysti, yrittäen poimia olennaisimmat.

Infinity RS 2.5 soi neutraalisti, vakuuttavasti, väliin jopa kuivan rajoilla. Äänitteiden luonne ratkaisi paljon miltä kuulosti. Tila välittyi vain, jos sitä oli tallenteella. Tärkeä asia, että soittimet kuulostivat soittimilta, toteutui. Hämmästelin kovin miten hienoja Infinityn klassikko tuotteet ovat olleet jo 30v. sitten. Ongelmallinen vain kajarin herkkyys 84db/W ja 4 ohmisuus. Valmistaja suosittaa kajarille100 – 300 watin hyvää vahvistinta. Kaiuttimen ulkonäkö minusta oli ihastuttavin kuulluista. Ainoa kuuntelu, joka oli puutalossa.

Fischer& Fischerin SN450 soi raikkaasti ja eritellen, rasittavuutta ei ollut. Toinen keskeinen asia oli bassojen nopeus, dynaamisuus ja vaivaton ulottuminen melkoisen alas. Kaiutin tarjosi potkuista menoa ja myös hyvän tilantoiston. Hyvällä sijoituksella kaiutin on helppo ja kiva kuunneltava. Hyötysuhteeltaan 88db/W ja kahdeksan ohmisena kaiutin toimii monilla vahvistimilla. Mataloille asti toimiva toisto voi olla ongelma betonielementti taloissa.

Martin J Kingin speksien pohjalta rakennettu baffeli soi avoimesti ja erittelevästi.
Kaikkein eniten innosti kaiuttimesta kuuluneiden äänten puhtaus, avoimuus ja kuulaus. Kaiutin välitti myös tilaa ja toteutukseen oli luvassa lisääkin tila kokemusta. Sointitasapaino oli kirkkaampi mutta ei riipivä. MJK avoimena toteutuksenakin oli hyötysuhteeltaan herkkä, mahdollistaen pienitehoisten vahvistimien käytön. Kiintoisa tapaus.

Yllä kuvaillut kuuntelut ovat vaikutelmia erilaisissa kuuntelutiloissa ja tyystin eri laitteilla. Mistään vakio-olojen testihavainnoista ei ole siis kyse. Jokainen kaiutin oli kuitenkin kokeneen harrastajan hallussa ja näin ollen sijoitettu tilaansa hyvin optimoidusti. Tiloja oli kahdessa tapauksessa jopa hieman akustoitu. Akustiikan vaikutusta ei tule koskaan aliarvioida tai unohtaa äänen osana.
Lisää tietoa omassa Äänenvoima blogissani.
 
Ylös